Mitä ajattelette äidistä, joka väittää, ettei oma maito riitä?

- syöttää korviketta ja väittää ettei maito riitä (ensimmäinen aiheuttaa jälkimmäistä)

- " tuhlaa" lapsen imemistä iänikuisen tutin imemiseen

- haluaa " nukkua rauhassa" ja syöttää illalla vauvan täyteen velliä (ilta- ja yöimut tärkeimpiä maidontulolle)

- haluaa syöttää vauvaa omassa tahdissaan, ei vauvan tahdissa

- ei ymmärrä lapsen luonnollisista tarpeista kovin kummia

... ja kuitenkaan asia ei mulle edes kuulu. Mutta

1) muutama tuntemani muija menee AINA siitä, mistä aita on matalin. Näistä tietty arvaa jo etukäteen, etteivät tule imettämään

2) joillakin maito on kuin vettä (siis IHAN rasvatonta), ja vaikka määrä riittää, on pakko antaa myös muuta, ettei kersa kuole

3) jollakulla taas voi olla imetyksen estävä sairaus/lääkitys, eikä halua perustella sitä muille, ja sanoo, ettei maito riitä

Eli mitäs persettä se mulle kuuluu, millä kukin kersansa ruokkii, kunhan ei nyt kusta juota.

AP:N kaltaisista hörhöistä mun ajatukset taas on ihan painokelvottomia

Osa porukasta on varmaan taitamattomia tai laiskoja imettäjiä, mutta uskon, että joukossa on niitäkin, joilla ei oikeasti tule tarpeeksi maitoa.

oli todella suurikokoinen syntyessään kovalla ruokahalulla vielä varustettuna. Alkoi nukkumaan yöt aikaisin joten minulla ei todellakaan ollut tarpeeksi maitoa tuolle jässikälle. Esikoiselle riitti suhteellisen hyvin kunnes hänkin alkoi nukkumaan yöt.

On olemassa oikeasti kunnollisia ja tunnollisia äitejä, jotka eivät vaan onnistu täysimetyksessä vaikka kuinka yrittävätkin ja vaikka imetystukilistalla kuinka toisin väitetään, ja kärsivät tästä kovasti. Sitten on joukko äitejä, joita imetys ei niin hirveästi kiinnosta tai jotka eivät edes halua imettää (HUOM. mutta jotka voivat silti olla ihan kunnollisia äitejä muissa asioissa), mutta koska tätä ei saa sanoa ääneen, he sanovat sen sijaan, että maito ei riittänyt.

imetykseen.

Kunnes sain oman lapsen. Ensimmäisen kuukauden jouduin pumppaamaan maitoa, koska lasta piti ruokia nenämahaletkulla. Eihän siitä pumppaamisesta tullut mitään, kun olin vielä stressissä lapsen voinnin vuoksi. Maitoa tuli yhden pumppaussession (1h) aikana noin 10-20ml.



Kun pääsimme kotiin, imetin, imetin ja imetin, mutta maito ei vain noussut. Kokeilin kaikenlaisia mahdollisia niksejä, mutta lapsi ei jaksanut imeä tarpeeksi. Annoin lisämaitoa vain siten, että syötin rinnasta ja pistin tuttipullosta letkun yhtäaikaa vauvan suuhun, että rinta saisi stimulointia. Ei se maito siltikään noussut ja kolmen kuukauden päästä luovutin ja enkä enää edes yrittänyt imettää.



Kaksi seuraavaa lastani olen pystynyt täysimettämään puolivuotiaaksi, joten täysin viallinen en siis ole. Ottakaa hyvät ihmiset huomioon myös imetysolosuhteet. Imetyksen onnistuminen on riippuvainen myös lapsesta!

En koskaan alkaisi esim. epäilemään lapsetonta, että ei vaan hitto osaa tulla raskaaksi typerä kaupunkilaisämmä tai stressaa niin paljon, ettei saa lasta ja hyvä niin! Onpa yksioikoinen avaus.



t. Hormoonivajeinen+ vähäisitä maitorauhasista kärsivä joka olisi antanut mitä vaan jos olisi voinut imettää!

Ihan sama minulle, mutta nämä ajatukset tulivat tästä ap:n kysymyksestä ensimmäisinä mieleen.