eronneet, kertokaa miksi erositte?

Rakkautta ei koskaan ollutkaan, ainakaan minun puolelta. Syvää kiintymystä kyllä, muttei sellasta että olisi sydän väpättänyt kun miestä katsoin. Tämä tunnepuolen vaje tietenkin saattoi olla osasyy siihen, että oli muita ongelmia.



Uskon kyllä että mies rakasti minua koko sillä kapasiteetilla, mikä narsistilla on käytössä. Patogeeninen valehtelija hän vain oli, tämä näkyi muissa asioissa (tosin mistäs minä tiedän vaikka olisi valehdellut myös rakkaudestaan..).

Minä en montaa vuotta jaksanut. Henkinen väkivalta alkoi muutaman kuukauden päästä tapaamisesta; tekemisiäni ja arvojani vähäteltiin, minua kohdeltiin kuin tavaraa, jonka voi pistää sivuun kun ei kiinnosta. Mies halusi elää avioliitossa vapaana kuin taivaan lintu.



Fyysinen väkivalta alkoi hieman alle vuoden sisällä tapaamisesta (jolloin oltiin jo naimisissa, lapsikin oli juuri syntynyt). Tukistamista alkuun, myöhemmin kiinni pitämistä ja " seinälle heittoa" , lopulta mies löi. Pian tämän jälkeen erosimme.



Kaikkiaan yhteiselämää kesti nelisen vuotta. Vaikeaa sanoa, miten pitkään kenenkin pitäisi liittoaan jatkaa, missä pisteessä pitää tehdä stoppi. Joskus on mielessä (siis edelleenkin!!) käynyt, että luovutinko liian helpolla, olisiko asiat menneet parempaan päin. Joskus taas ajattelen että olisi pitänyt lähteä jo ennen lapsen syntymää.



Jotkut sanovat että kerran alkanut fyysinen väkivalta ei lopu koskaan - en ihan tähänkään usko. Itse pidin henkistä väkivaltaa ja miehen jatkuvaa valehtelua pahimpina ongelmina liitossamme, satunnaisen kurituksen olisin voinut antaa anteeksi. No, olisiko meidän perheessä sitten joskus tapahtunut " Björkqvistit" , jos meno olisi saanut jatkua... sitähän ei voi tietää. Narsisti exäni joka tapauksessa oli, joidenkin läheisten ihmisten arvioiden mukaan jopa psykopaatti.

ku oli niin saatanan nössö. Ei uskaltanu sanoa mihinkään vastaan, halusi olla vain minun kans aina, ei menny kaverin luona käymään ilman minua, ja ennenkaikkea oli toivottoman huono sängyssä kun oli niin pienimunainen.

15 vuoden liiton jälkeen, mies petti ja halusi erota.

Meillä oli yksi yhteinen lapsi.



Lyhykäisyydessään näin.

" Satunnaista kuritusta" olisit voinut kestää??!! Kauanko erostanne on?

Minä myös erosin sairaalloisen väkivaltaisesta narskumiehestä.

Sillä erotuksella, että meillä ei ollut lapsia (onneksi!) ja olimme yhdessä viisi vuotta, joista 3,5 vuotta naimisissa.



Ex-mieheni oli sairaalloisen mustasukkainen, josta seurasi henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Hän vähätteli ja haukkui minua, kontrolloi kaikkia tekemisiäni ja syytti kaikesta minua (myös säätilasta ja edellä ajavan auton hidastelusta, esimerkkeinä). Lopulta hän valehteli mulle ihan kaikesta, alkoi olla öitä pois kotoa ja sotki omansa ja samalla minunkin raha-asiani. Juuri ennen eroa hän heilui pari kertaa veitsen kanssa kotona ja uhkasi tappaa minut. Oli kyllä uhkaillut pidempäänkin, samoin uhkasi tappaa läheiseni ja koiramme. Ekan kerran veitsellä uhkailtuaan hän löi sen pöytään viereeni, toisen kerran seinään. Jälkikäteen hän väitti, ettei tuollaista ollut tapahtunutkaan, jäljet hän selitti minun itseni tekemiksi. Samoin väitti, että murtuneet poskihampaani (3 kpl, jokainen eri kerralta) ja poskiluuni ovat kuvittelua tai itse aikaansaamiani vammoja (kuten mustelmat, kuristusjäljet jne).



Jälkikäteen ajatellen pitkitin eroa aivan liian pitkään, mutta onneksi kuitenkin pääsin pois. Minä kuitenkin rakastin ja halusin uskoa hänen muuttuvan, kuten lupasikin. Lisäksi ajattelin, että kun kerran on naimisiin menty, täytyy mun yrittää.



Kirjoitin silloin tälle palstallekin, mutta mut leimattiin provoksi tai sitten käskettiin yrittää, kun kuulemma ihmiset eroavat nykyisin niin helposti...



Onneksi ei käynyt Paula B:n kohtaloa...