Uudelleenarpoisitko geenisi?
Jos saisit tilaisuuden yhden kerran uudelleenarpoa geenisi, niin tarttuisitko siihen? Joutuisit elämään loppuelämän uusien geeniesi kanssa ilman paluumahdollisuutta.
Sen verran voidaan antaa helpotusta, että halutessasi voisit varmuudella pitää alkuperäisen sukupuolesi, mutta mistään muusta ei ole takeita.
Kommentit (39)
Mietin niitä kaikkia mahdollisia seurauksia mitä tuosta voisi tulla, täydellisen ja totaalisen katastrofin välillä. Parempi vaan tyytyä siihen mitä on ja olla arpomalla.
Meidän suvussa on sellaisia sairauksia, että en tiedä en olisi halunnut syntyä välttämättä koko perheeseen vaan johonkin terveempään jos nyt ihan rehellisiä ollaan. Olen kokenut mm. perheväkivaltaa noiden sairaiden ihmisten vuoksi. Siihen päälle sitten vielä kiusattiin koulussa ja töissäkin. Suomalaiset eivät oikeasti ole niin sivistyneitä kuin väittävät vaan erittäin julmia, löyvät löytyjä sekä henkisesti että fyysisesti vielä vähän lisää. Viranomaiset nauravat ja pitävät lisäksi pilkkanaan, heille joillekin elämäsi on pelkkää vitsiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kaunis, terve ja älykäs kuten kolme lastanikin.
En todellakaan lähtisi edes suuresta rahasta arpapeliin.
Iso osa teistä suomalaisista kantaa aasialaisia geenejä ja se näkyy mm. vinoina silminä, nenättömyytenä ja pään pyöreytenä.
Kauneus on siis katsojan silmissä.
"teistä suomalaisista"?
Mitäs geeniperimää sinä olet?
Ehkä suomenruotsalainen, joka luulee olevansa jotain muuta kuin oikeasti on, eli geneettisesti suomalainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Tuli aika lailla värisuora melkein kaikissa kategorioissa. Olen hyvännäköinen, lahjakas, luova ja älykäs. Olen myös hyvin terve ja säilyn erittäin hyvin. Olin hyvin onnekas.
Hyvä kattaus! Oletko onnekkaan lisäksi onnellinen?
Enimmäkseen, vaikka olen melankolisuuteen taipuvaista sorttia. Mutta onko ihminen koskaan täysin onnellinen? Olen joka tapauksessa kiitollinen siitä, mitä olen saanut.
Onnellisuus on kyllä oikukas elämänkumppani. Usein vaikea naulata aloilleen. Kiitollisuus on varmasti se paras pohja mihin onnellisuuden saa edes ajoittain tarttumaan.
Melankolia on omalla tavallaan ihan kaunistakin. Toivottavasti ei ihan depressiisyyteen asti kuitenkaan mene aallonpohjissakaan.
En. Mä olen välttänyt ihan hirveän kohtalon, isä makaa hoivakodissa täysin käänneltävänä jo neljättä vuotta.
En jos riskinä on päätyä n e e k e r i k s i.
en, olen se mikä olen, perus maatiainen lyhyillä jaloilla, tasapaksu, pitkäselkäinen. En niitä kauneimpia mutta itseeni tyytyväinen eikä tuo puolokaan ole valittanut. Tuo ruumiinrakenne tuo etuinaan sitkeyden ja kestävyyden, joka puuttuu niiltä 'kauniimmilta'.
Mielummin olen minä itse
Vierailija kirjoitti:
Meidän suvussa on sellaisia sairauksia, että en tiedä en olisi halunnut syntyä välttämättä koko perheeseen vaan johonkin terveempään jos nyt ihan rehellisiä ollaan. Olen kokenut mm. perheväkivaltaa noiden sairaiden ihmisten vuoksi. Siihen päälle sitten vielä kiusattiin koulussa ja töissäkin. Suomalaiset eivät oikeasti ole niin sivistyneitä kuin väittävät vaan erittäin julmia, löyvät löytyjä sekä henkisesti että fyysisesti vielä vähän lisää. Viranomaiset nauravat ja pitävät lisäksi pilkkanaan, heille joillekin elämäsi on pelkkää vitsiä.
Kova kohtalo. Ilmeisesti päihde- tai mielenterveysongelmien kirjoa löytyy lähipiiristäsi?
Tää pitäis kysyä niiltä kauniilta ja komeilta, supliikeilta uratykeiltä, jotka aina korostaa miten itse ovat kaiken saavuttaneet. Että ihanko uskoisivat ylivoimaisuuteensa jos tulisikin sysiruma naama, ujo luonne ja alkoholistivanhemmat.
Vaikea sanoa. Olen tyytyväinen vartalooni, kasvoihini, älyyni ja huumorintajuuni, mutta toisaalta sairastan sellaista sairautta jonka puuttuminen saattaisi parantaa elämääni huimasti vaikka olisin kuinka tyhmä ja ruma. Jos saan elää vanhaksi niin siinä 75v kohdalla voisin osallistua uudelleenarvontaan jos sillä saa uuden elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa. Olen tyytyväinen vartalooni, kasvoihini, älyyni ja huumorintajuuni, mutta toisaalta sairastan sellaista sairautta jonka puuttuminen saattaisi parantaa elämääni huimasti vaikka olisin kuinka tyhmä ja ruma. Jos saan elää vanhaksi niin siinä 75v kohdalla voisin osallistua uudelleenarvontaan jos sillä saa uuden elämän.
Tuo kuvaus sai mielikuvituksen liikkeelle. Yritin miettiä minkälainen sairaus on kyseessä. Ehkä kaksisuuntainen mielialahäiriö? Joku krooninen kipusairaus?
Hmm.
Enpä kyllä tiedä. Moni asia voisi olla ns paremmin., mutta lähes kaikki voisi olla myös huonommin… en varmaan uskaltaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän suvussa on sellaisia sairauksia, että en tiedä en olisi halunnut syntyä välttämättä koko perheeseen vaan johonkin terveempään jos nyt ihan rehellisiä ollaan. Olen kokenut mm. perheväkivaltaa noiden sairaiden ihmisten vuoksi. Siihen päälle sitten vielä kiusattiin koulussa ja töissäkin. Suomalaiset eivät oikeasti ole niin sivistyneitä kuin väittävät vaan erittäin julmia, löyvät löytyjä sekä henkisesti että fyysisesti vielä vähän lisää. Viranomaiset nauravat ja pitävät lisäksi pilkkanaan, heille joillekin elämäsi on pelkkää vitsiä.
Kova kohtalo. Ilmeisesti päihde- tai mielenterveysongelmien kirjoa löytyy lähipiiristäsi?
En tule toista kertaa enää suomeen syntymään sen on tasan sata varma jos kuoleman jälkeen on vastassa jotakin niin ei suomeen tänne väkivaltaisten juoppojen sekaan. Haluan jotakin oikeaa sivistystä enkä tällaista uskomatonta paskaa mitä olen täällä joutunut kokemaan.
Vierailija kirjoitti:
Tää pitäis kysyä niiltä kauniilta ja komeilta, supliikeilta uratykeiltä, jotka aina korostaa miten itse ovat kaiken saavuttaneet. Että ihanko uskoisivat ylivoimaisuuteensa jos tulisikin sysiruma naama, ujo luonne ja alkoholistivanhemmat.
Ei kai heillä olisi mitään järkisyytä osallistua arvontaan, jos jo elävät unelmaansa?
Paitsi ehkä halu todistaa pointtinsa - kuten Mattiesko hytönen hankkiutui tupakkariippuvaiseksi vain todistaakseen miten siitä voi tahdonvoimalla hankkiutua myös eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän suvussa on sellaisia sairauksia, että en tiedä en olisi halunnut syntyä välttämättä koko perheeseen vaan johonkin terveempään jos nyt ihan rehellisiä ollaan. Olen kokenut mm. perheväkivaltaa noiden sairaiden ihmisten vuoksi. Siihen päälle sitten vielä kiusattiin koulussa ja töissäkin. Suomalaiset eivät oikeasti ole niin sivistyneitä kuin väittävät vaan erittäin julmia, löyvät löytyjä sekä henkisesti että fyysisesti vielä vähän lisää. Viranomaiset nauravat ja pitävät lisäksi pilkkanaan, heille joillekin elämäsi on pelkkää vitsiä.
Kova kohtalo. Ilmeisesti päihde- tai mielenterveysongelmien kirjoa löytyy lähipiiristäsi?
En tule toista kertaa enää suomeen syntymään sen on tasan sata varma jos kuoleman jälkeen on vastassa jotakin niin ei suomeen tänne väkivaltaisten juoppojen sekaan. Haluan jotakin oikeaa sivistystä enkä tällaista uskomatonta paskaa mitä olen täällä joutunut kokemaan.
Maapallolla on noin 200 valtiota. Kuinka monen niistä uskot olevan jollain tavalla objektiivisesti Suomea sivistyneempiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää pitäis kysyä niiltä kauniilta ja komeilta, supliikeilta uratykeiltä, jotka aina korostaa miten itse ovat kaiken saavuttaneet. Että ihanko uskoisivat ylivoimaisuuteensa jos tulisikin sysiruma naama, ujo luonne ja alkoholistivanhemmat.
Ei kai heillä olisi mitään järkisyytä osallistua arvontaan, jos jo elävät unelmaansa?
Paitsi ehkä halu todistaa pointtinsa - kuten Mattiesko hytönen hankkiutui tupakkariippuvaiseksi vain todistaakseen miten siitä voi tahdonvoimalla hankkiutua myös eroon.
Nimenomaan pointtina se, että tässä sulla mahdollisuus todistaa väitteesi, että itsestä kaikki on lopulta kiinni. Nyt arvotaan sut suurella todennäköisyydellä Intiaan tai Afrikkaan köyhyyteen, ja sieltä sitten nouset ja näytät miten ahkera olet.
Mun yks menestynyt kaveri mm viimeksi väitti että kyllä hän onnistuisi nousemaan vaikka mistä slummista koska on niin kova tahdonvoima. Sillä siis perusteli miksi on oikein ettei joillain lapsilla ole edes ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
En. Mä olen välttänyt ihan hirveän kohtalon, isä makaa hoivakodissa täysin käänneltävänä jo neljättä vuotta.
Anteeksi realismi, mutta ellet ole isäsi ikäinen, et voi vielä tietää, oletko perinyt saman kohtalon, vai et.
En ymmärrä tuota hookkuuden ihannointia. Olen syntymälaiha, alipainoinenkin. Tästä on monenlaista haittaa, mm. huonompi lämmönsäätelykyky.