Jos on pettänyt niin pitääkö olla loppuelämä yksin?

Vierailija kirjoitti:

Pettäminen on elämän suola, eikä siinä ole mitään väärää.

Joo ja avioliittolupaus pitäisi muuttaa sanoiksi ehkä olen ehkä en, tuleeko Nykäsen Matti mieleen korusanoista ehkä otan ehkä en.

Vierailija kirjoitti:

Pettäminen on elämän suola, eikä siinä ole mitään väärää.

Vedä se suolapaketti kitusiisi ja nauti suolastasi, ja elä mieluiten sinkkuna. Älä yritä pakottaa omaa moraalittomuuttasi muille.

Ei aina näytä menevän putkeen se keski-ikäistyvän "itsensä etsiminen".

Tiedän tapauksen, jossa kahden "rakastuneen" vuoksi viiden aikuisen elämä horjahteli jengoiltaan pahasti. Lapsiperheet hajosi eikä se uusi ihana rakkaus edes kovin pitkään kestänyt.

Ennen kuin ryhtyy mullistamaan elämäänsä, ihmisten pitäisi pysähtyä ajattelemaan aina, että mitä tästä kaikesta seuraa ja kuinka monelle ihmiselle ja kestääkö itse seuraukset.

Jää petti alta 😢

Vierailija kirjoitti:

Miksi pettäjä itkisi yksinoloaan? Nyt saa kyntää tai horottaa ihan niin paljon kuin sielu sietää.

Omasta puolestani voin sanoa, että yksinoloa en tosiaan itkisi. Olen aina viihtynyt kaikkein parhaiten yksin. Mutta en ole myöskään kiinnostunut mistään "kyntämisestä ja horottamisesta". Olen reilusti yli 40 v. ja harrastanut elämäni aikana seksiä kahden miehen kanssa, joista toinen oli tämä sivusuhteeni. Jossa siinäkin oli kyse enemmän ystävyydestä kuin seksistä. 

Joten, jos nyt niin epätodennäköinen tilanne vielä eteen tulee, että aloittaisin uuden parisuhteen, niin toki voisin tuon kuvion kertoakin. Jos se osoittautuisi uuden parisuhteen esteeksi, olkoon niin. Kuten sanoin, yksinolo ei olisi minulle ongelma.

Oon ollut alle 26v ei ollut avoin suhde muttei naimisissakaan. Omaa pahaa oloa pakenin. Oon katunut ja paljon. Ei olla enää miehen kanssa yhdessä. Nyt oon 48v

Vierailija kirjoitti:

"Onhan se tavallaan hienoa, että seuraavan kerran voi valita toisin. Eikä pelkästään seuraavan, vaan myös seuraavan ja sitä seuraavan kerran."

 

Ilmeisesti kuvaat tilannetta, jossa pettäjä pettää aina vaan, uudestaan ja uudestaan. 

Isäni petti aina uudestaan ja uudestaan, mutta omien sanojensa mukaan rakasti vain vaimoaan (joka ei ollut äitini, mutta tosi mukava ihminen).

Haukkui minulle minun äitini ja kuvaili tarkoin tämän viat. Oli siinä sulattelemista aikuistuvalla tytöllä. Ei sietänyt poikaystävääni, kertoi tämän vioista minulle (tapaamatta kertaakaan). 

Enpä sitä äijää ole elämässäni pitänyt, kun pois pääsin hänen katkeruuden täyttämästä vaikutuspiiristään. Mutta tuon moititun poikaystävän kanssa ollaan jo lapsenlapsivaiheessa. :)

Jos joku sut huolii niin sitten ei tarvitse olla yksin. Itse en huolisi. Sille ei toki toiset voi mitään, jos päätät pitää pettämisesi omana tietonasi.

Ei tietenkään tarvitse olla yksin. Onhan noita toisia pettäjiä markkinoilla. Mutta jos kysyt sitä että voiko tapahtunutta ikään kuin pyyhkiä pois ja elää kuin ei koskaan olisi pettänytkään, niin ei voi. Tai ei rehellisesti voi. Voithan sä uudelle kumppanille valehdella, että et ole ikinä pettänyt. Mutta pettäminen on vähän kuin tappaminen. Sen teon voi ns. yhteiskunnan edessä sovittaa ja saada tietyllä tavalla anteeksi, mutta that is not the whole point. Se teko kertoo, että henkilön moraali sallii pettämisen tietyissä tilanteissa, kun olosuhteet ovat oikeat. Eli se uusi kumppani ei periaatteessa voi ikinä olla varma, että mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Esimerkiksi se, että kun on riittävän pitkä yhteinen taival, parisuhteessa menee huonosti, riidat päällä ja samaan aikaan uusi hemaiseva työkaveri tulee puolison työpaikalle... että jos vaikka niin taas kävisi, niin henkilön moraali on ennenkin sallinut pettämisen. Ei voi koskaan tietää mitä tapahtuu, kun tuollaisen kumppanin valitsisi.

Siksi ainakin itselle se on niin, että en ota puolisokseni sellaisella moraalilla varustettua henkilöä, joka ylipäänsä kykenee pettämiseen.

Voi hyvänen aika. Jokainen meistä tekee virheitä. Minäkin tein, ja olen tuntenut siitä suurta katumusta, tunnen itse asiassa joka päivä. Mutta virheistään voi ottaa opiksi ja suuntaa voi korjata. Tehtyjä asioita ei saa tekemättömäksi, mutta voi päättää että ei toista näitä virheitä. Satutetulta ihmiseltä voi pyytää anteeksi ja asioita voi työstää. Anteeksi ei välttämättä anneta, mutta ainakin on pyydetty.  Myöskin itselleen voi yrittää antaa anteeksi, ja jos ei onnistu, voi kuitenkin edes yrittää suhtautua itseensä lempeydellä. 

Vierailija kirjoitti:

"Onhan se tavallaan hienoa, että seuraavan kerran voi valita toisin. Eikä pelkästään seuraavan, vaan myös seuraavan ja sitä seuraavan kerran."

 

Ilmeisesti kuvaat tilannetta, jossa pettäjä pettää aina vaan, uudestaan ja uudestaan. 

Pettäminen on aina valinta, vaikka sen miten yrittäisi selittää humalatilalla tai millä sen nyt sitten haluaa selittää. Aina tilaisuuden tullen voi valita olla pettämättä. Kaikki eivät opi, eivätkä edes halua. Toiset taas oppivat kerrasta eivätkä petä enää toiste. 

Mistä vedit tulkinnan, että kuvaisin tilannetta, jossa pettäjä pettää aina vaan uudestaan?

Fakta on kuitenkin, että toisille tilaisuuksia pettää, tulee eteen uudestaan ja uudestaan, ja pettäjä voi ihan itse valita pettääkö vai ei. Tai jollei siihen kykene, vaan on aina vietävissä, niin silloin ei kai kukaan voi mitään.