Voisitko kuvitella teille vaihto-oppilaan?
Nyt on kevät ja loppukesällä tulisi kuukausiksi kotiisi.
Kommentit (28)
Voin ottaa kauniita 18-22-vuotiaita naispuolisia vaihto-oppilaita luokseni asumaan. -setämies 58v
En. Vieraat ovat kuin kala, alkavat haista viimeistään kolmantena päivänä.
En. Liian pieni koti vieraalle. Vaihto-oppilas tarvitsee oman huoneen/vierashuoneen.
T: Tuntematon
Meillä on ollut useampi. Ihan hyviä kokemuksia. Todennäköisesti ensi talvena tulee myös yksi noin 4 kuukaudeksi. Kaikki ne on erilaisia. Osa pitää yhteyttä ja ovat käyneet jälkikäteen meillä. Samalla jonkunlainen kokemus omalle nuorisollekin.
En, kun ollaan lapseton keski-ikäinen pariksunta kerrostalokolmiossa. Jos meillä olisi iso talo ja saman ikäisiä lapsia, niin ehdottomasti. Siinä meidänkin kielitaitomme petraantuisi.
En. Ahdistun jo siitä että luonani käy tuttuja ihmisiä. Jotenkin kotini ei tunnu kodilta enää jos vierasta porukkaa.
Meillä oli kerran. Totesin järjestön puheet kaunopuheisiksi jo heti pienenkin ongelman ilmaannuttua.
Luvattiin tuki kaiken aikaa. Mm. Henkilö tukemaan vaihtaria ja meitä, välikäsi ja tapailemaan kaikkia, erityisesti säännöllisesti vaihtaria. Lopputulema: toki tapaili vaihtaria. Mutta meitä ei kuunneltu ollenkaan. Me olimme heti kuin ilmaa lupauksista (myös tämän henkilön)huolimatta.
Vaihtarin lähti sitten (onneksi) kesken pois. Tätäkin ihmeteltiin koko ajan vaihtarin kannalta. Me kuitenkin annoimme kotimme ja aikaa vaihtarille. Sitä ei arvostettu mitenkään. Tuo vaihtarikaan ei koskaan enää ottanut yhteyttä. Toki on kyse eri kulttuurin vielä kypsymättömästä nuoresta. Hän ei siis sopeutunut meidän normiarkeen. Hankimme hänelle lähtiäislahjankin, mutta mitään tervehdystä ei ikinä enää tullut. Ei kyllä järjestöltäkään.
En suosittele. Annat kaiken ja ilmaiseksi, mitään et saa.
Vierailija kirjoitti:
En, kun ollaan lapseton keski-ikäinen pariksunta kerrostalokolmiossa. Jos meillä olisi iso talo ja saman ikäisiä lapsia, niin ehdottomasti. Siinä meidänkin kielitaitomme petraantuisi.
Kolmioon toki mahtuisi. Ei tarvitse talo olla.
Kerran on kokeiltu eikä toista kertaa tule. Heppu olikin lähetetty vaihto-oppilaaksi huumeiden käytön ja rälläämisen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, kun ollaan lapseton keski-ikäinen pariksunta kerrostalokolmiossa. Jos meillä olisi iso talo ja saman ikäisiä lapsia, niin ehdottomasti. Siinä meidänkin kielitaitomme petraantuisi.
Kolmioon toki mahtuisi. Ei tarvitse talo olla.
Ei varmaan ole pakko, mutten usko vaimon luopuvan työhuoneestaan. Luulen, että vaihtarinkin kannalta olisi parempi, jos olisi enemmän tilaa. Vähän kuin aikoinaan itse asuin perheessä ollessani kielikoulussa Lontoossa puoli vuotta kolmekymppisenä. Isäntäperheellä oli niin suuri talo, että meitä oli siellä kaksi opiskelijaa alivuokralaisena.
Joku nätti tyttö kun tulisi niin ihan ok, voisin majoittaa sen makkariini.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kerran. Totesin järjestön puheet kaunopuheisiksi jo heti pienenkin ongelman ilmaannuttua.
Luvattiin tuki kaiken aikaa. Mm. Henkilö tukemaan vaihtaria ja meitä, välikäsi ja tapailemaan kaikkia, erityisesti säännöllisesti vaihtaria. Lopputulema: toki tapaili vaihtaria. Mutta meitä ei kuunneltu ollenkaan. Me olimme heti kuin ilmaa lupauksista (myös tämän henkilön)huolimatta.
Vaihtarin lähti sitten (onneksi) kesken pois. Tätäkin ihmeteltiin koko ajan vaihtarin kannalta. Me kuitenkin annoimme kotimme ja aikaa vaihtarille. Sitä ei arvostettu mitenkään. Tuo vaihtarikaan ei koskaan enää ottanut yhteyttä. Toki on kyse eri kulttuurin vielä kypsymättömästä nuoresta. Hän ei siis sopeutunut meidän normiarkeen. Hankimme hänelle lähtiäislahjankin, mutta mitään tervehdystä ei ikinä enää tullut. Ei kyllä järjestöltäkään.
En suosittele. Annat kaiken ja ilmaiseksi, mitään et saa.
Veikkaaj tarinasi perusteella, että syyllinen katsoo peilistä. Jotain todella outoa on tuo teidän normiarki ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kerran. Totesin järjestön puheet kaunopuheisiksi jo heti pienenkin ongelman ilmaannuttua.
Luvattiin tuki kaiken aikaa. Mm. Henkilö tukemaan vaihtaria ja meitä, välikäsi ja tapailemaan kaikkia, erityisesti säännöllisesti vaihtaria. Lopputulema: toki tapaili vaihtaria. Mutta meitä ei kuunneltu ollenkaan. Me olimme heti kuin ilmaa lupauksista (myös tämän henkilön)huolimatta.
Vaihtarin lähti sitten (onneksi) kesken pois. Tätäkin ihmeteltiin koko ajan vaihtarin kannalta. Me kuitenkin annoimme kotimme ja aikaa vaihtarille. Sitä ei arvostettu mitenkään. Tuo vaihtarikaan ei koskaan enää ottanut yhteyttä. Toki on kyse eri kulttuurin vielä kypsymättömästä nuoresta. Hän ei siis sopeutunut meidän normiarkeen. Hankimme hänelle lähtiäislahjankin, mutta mitään tervehdystä ei ikinä enää tullut. Ei kyllä järjestöltäkään.
En suosittele. AnnatOlisi sopinut tulla kärpäseksi katsomaan!
Vähän vaikea kun ei mulla ole antaa vastaavaa vaihtoon.
Vaihtari oppisi enemmän englantia perheessämme kuin suomea. Olisi vähän hassua. Eikä meille edes mahtuisi vieras ihminen.
Tuo edellinen vastaus siis kotiamme ja elämäämme epäilleelle. Kaikki oli kunnossa, nuori kipuili kotinsa ja kotonaan olleiden tapojen kanssa. Esim. Oli tottunut tulemaan aamuyöllä kotiin. Eibtykännyt, kun palvelu ei pelannut ja emme hakeneet häntä klo 3 säännöllisesti naapurikaupungista.
Voisin jos meillä olisi tilaa. Sen verran pienet neliöt, ja pitäisihän sillä olla oma huone..
En. En halua jotakin tuntematonta ihmistä kotiini asumaan.