Lue keskustelun säännöt.
Irtisanominen - ammatillinen itsetunto kärsii
18.06.2026 |
Miten/ millä ajatuksilla olette saaneet pidettyä pään ja ammatillisen itsetunnon kasassa, kun olette tulleet irtisanotuksia ja teistä tuntuu, että irtisanominen osaksi kohdistunut teihin henkilökohtaisista syistä?
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kamalaahan se on. Ikää jo sen verran, että psyyke on riekaleina.
Itse en oikein mitenkään, varsinkin kun uuden työn saaminen olisi kestänyt liikaa aikaa. Siinä oli aikaa syytellä itseään kaikesta. Ajauduin sittemmin koulutustani ja osaamistani vastaamattomaan työhön ja nykyään kynnys edes hakea aiemman tason töitä on todella korkea.
Meillä irtisanottiin vain henkilöitä, jotka oli yli 53 vuotiaita. Hehän on firmalle kalleimmat työntekijät. Menetettiin kertaheitolla paljon prosessiosaamista ja muutakin tieto/taitoa. Tiedän, että irtisanotuista ainakin kaksi ei ole päässyt tästä henkisesti yli, vaikka tästä on jo vuosi aikaa.
Irtisanomiset tehdään aina jossain mittakaavassa henkilökohtaisista syistä. Kaikilla pomoilla on omat suosikkinsa, jotka haluaa pitää töissä. Irtisanominen on tottakai kolaus ammatillisille itsetunnolle. Sitä tuntee olevansa huono, vaikka näin ei tietenkään ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki työpaikat eivät sovi kaikille mutta sopiva työpaikka voi kuitenkin löytyä.
Jos järki, muisti ja fysiikka toimivat niin se on jo hyvä asia.
Kas, miten se nyt noin vaihtui. Äskenhän vielä kaikki sopivat ihan mihin tahansa työhön kunhan vaan töihin mennään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Irtisanomiset tehdään aina jossain mittakaavassa henkilökohtaisista syistä. Kaikilla pomoilla on omat suosikkinsa, jotka haluaa pitää töissä. Irtisanominen on tottakai kolaus ammatillisille itsetunnolle. Sitä tuntee olevansa huono, vaikka näin ei tietenkään ole.
Miten päästä yli..., jotta pystyy edes jossain työskentelemään tai edes hakemaan vastaavia töitä...
Sain laittomat potkut pitkällä sairaslomalla (juurikin siitä syystä), kyseessä mielenterveyden ongelmat ja pomo tämän tiedon osasi minulta kalastaa. En jaksanut alkaa oikeuskiistaan. Kyllähän se otti itsetunnolle, olin vielä ollut hyvä työssäni ja panostanut kunnolla. Siitä syystä romahdinkin ja tarvitsin pitkän palautumisajan. Tuli niin mitätön ja jopa hyväksikäytetty olo. Sittemmin ajan kanssa helpottanut kun olen saanut pääni kuntoon ja onneksi muita töitä.