Jäisitkö kotiin vaikka nuorin jo 3v. jos pärjäisitte vain miehen tuloilla?

tuonikäiset nyt ei oikeastaan mitään vielä kuluta, mutta muutaman vuoden päästä tilanne on aivan toisenlainen. Sitten jos ei töitä saisikaan. Lisäksi minusta on kauhean kurjaa, jos ei koskaan voi tarjota lapsille mitään sellaista mitä muut tekevät, koska ei ole rahaa. Kyllä lapset kuitenkin ympärilleen katsovat, vaikka itselle raha ei tärkeää olisikaan.

Lapset 4 ja 8 v. Mun tuloilla pärjätään hyvin, riittää yhteen kunnon lomamatkaankin vuodessa.



Jos rahaa olisi todella vaan ihan perusjutuihin, uskoisin että mies menisi töihin.

Ei se kotihoidon tuki ilman kuntalisiä ole se rahavirta millä kukaan elää.

Mutta koska kotihoidontuki loppuu, niin työt odottavat...

Uraa oli tullut jo tehtyä ihan tappiin asti ennen lapsia.

Rakastan lapsiani, mutta en halua olla niiden kanssa KOKO AJAN. En myöskään haluaisi olla mieheni kanssa ihan aina, vaikka rakastan häntäkin.

Tosin olen tehnyt sellaisa hommia jo nyt, että voin olla kotosalla aina, kun lapsetkin on ;) eli sillain on jo menty 17v. Ja muksut on kiitellyt samoin muksujen kaverti, että on kiva kun on joku aikuinen paikalla. Isojen kaverit on ollut sitä mieltä, että on turvallista tietää missä kotona on joku aikuinen lähellä jos jotain sattuu jne.. eli lapsilta saatu positiivinen palaute auttaa jaksamaan kotona pyörimistä.

Itse siis ajattelin harkita kotiinjäämistä 1-2 vuodeksi, en toki loppuelämäkseni : ) Ja sitä pelkoa minun alalla ei ole, etteikö töitä olisi jatkossa.

saan tekemällä satunnaisia duuneja...

Se on kuin laittaisi rahaa pankkiin mutta paljon, paljon arvokkaampaa!!!

Itse olen ollut ja huomannut miten tärkeätä on olla kotona koulupäivän jälkeen, lapset tarvitsevat meitä vanhempia kuuntelemaan mitättömimpiäkin asioitaan. Siihen ei jaksa keskittyä oikeasti jos on töissä kodin ulkopuolella. Ja meillä käy juttelemassa naapurien lapsetkin.

Kotona oleminen ei aina ole ruusuilla tanssimista, mutta jos on mukavia harrastuksia niin mikäs siinä. Suosittelen. Ja mitä työelämään tulee, ehtii sitä myöhemminkin, vaikkapa opiskella uuden ammatin tai mitä ikinä. Raha ei tee onnelliseksi vaan rakastava perhe ympärillä.

En ehkä siksi, että ura ei olisi tärkeä, mutta siksi, että voisin hoitaa sen reilu kolmevuotiaankin koulutielle saakka. Mulla kyllä tilanne sillä lailla erilainen, että olen yrittäjä ja teen nytkin kotona ollessani töitä satunnaisesti. Luultavasti siis jatkaisin sitä ja pientä lisätuloa tulisi yrityksen kautta.



Tämä on itseasiassa haaveenikin tällä hetkellä ja täysin toteutumiskelpoinen ainakin toistaiseksi. Miehellä on hyvä vakituinen duuni ja kolmas lapsi on syntymässä pikapuoliin. Jos tulevaisuus ei tuo mitään kovia radikaaleja muutoksia niin olen kotona vielä ainakin viitisen vuotta.

Ja itsellesei ura ei olisi tärkeä. Vanhemmat lapset eka- ja tokaluokkalaiset. Rahaa ei jäisi mihinkään matkusteluun tms. ja vaatteita olisi varaa ostaa vain välttämättömimmät. Eli siis perusjuttuihin riittäisi, mutta ei ylimääräisiin hömpötyksiin. Jäisitkö kotiin vai lähtisitkö töihin?

itse en ole "ura-orientoitunut" mutta haluan tehdä töitä. Ja toisaalta, jos tuolla yhtälöllä olisi varaa vain kaikkein välttämättömimpiin asioihin niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä tekisin itsekin töitä.

-12

minä olin vuosia kotona, ja menin töihin, koska kotonaollessani lapset eivät esim. päässeet koskaan käymään isovanhemmillaan, kun meillä ei ollut rahaa siihen. He eivät myöskään koskaan voineet tehdä sellaisia asioita, kuin luokkakaverinsa, kuten käydä elokuvissa tai hampurilaisella, eivät ikinä mitään. Vaikka meillä ei kovin materian perään ollakaan,niin kyllä tietyt asiat minusta lapsillekin pitää sallia.

jos vain saisin mielekästä työtä.

Nuorin aloitti juuri ekan luokan.

Tässä sitä elellään miehen tuloilla. En pystyisi tähän jos pitäisi kitkutella, en tykkää tinkiä mistään. Haluan shoppailla ja matkustella.

Jos siihen ei olisi varaa, niin menisin töihin. Mutta kun meillä on rahaa vaikka vain yksi tienaa, niin kivahan täällä on kotona olla. Aion olla pari seuraavaa vuotta kotona, sitten varmaan menen töihin tai teen yhden lapsen lisää.

Itse tein viime kevaana kovan mietinnan jalkeen ratkaisun jaadakseni viela kotiin vaikka nuorimmainen juuri taytti 3v. Vanhempi lapsista eskarilainen ja nyt jo mietityttaa, etta "raskinko" lahtea toihin viela ensi syksynakaan kun olisi niin ihanaa ottaa itse ekaluokkalainen kotona vastaan ja ehtia viettamaan aikaa yhdessa enemman myos arkisin. Minun mielestani kuitenkin omien lasten kanssa oleminen on kuin laittaisi rahaa "pankkiin" eli maksaa varmasti takaisin ja isoilla koroilla. Minunkin tyo kylla sellainen, etta uskon saavani toita heti kun vain tyomarkkinoille lahden takaisin. Niin ja tietysti luottamusta antaa myos se, etta tyokokemusta ennen lapsia ehti kertya jo kivasti.

joskus olisi varaa käydä hampparilla tai leffassa tms. "pientä". Itsekin mietin kuitenkin sitä, että joutuuko usein sanomaan lapsille että ei ole varaa. Toisaalta tuon ikäisillä ei ehkä vielä kovin kovia vaateita, kuten vaikka yläasteelaisilla. Ja tarvitseeko kaikkea aina saadakaan? Itse ajattelen että 3v. on vielä pieni päiväkodin isoon ryhmään ja perhepäivähoitajia tällä alueella ei ole (tai paikat tiukassa). Enkä ehkä pph:lle muutenkaan lastani haluaisi tältä palstalta luettujen juttujen takia. Ja koululaisten ei tarvitsisi mennä ip kerhoon.

ja eläkettä ei tule, jos ei jotain tienaa. Entä jos puoliso sairastuu, kuolee, parisuhde menee poikki ja olet ollut n.vuotta poissa työelämästä, jonne pääsy voi sitten olla vaikeaa.