Jäisitkö kotiin vaikka nuorin jo 3v. jos pärjäisitte vain miehen tuloilla?

En jaksa tätä pelkkää olemista. Pää hajoaa. Onneksi pääsen kohta töihin. Lapsi on nyt 3,5-vuotias. Koko ajan teen täällä kotonakin jotain, mutta silti aikaa jää...

Mutta jos rahat riittäisivät muuten ihan kivasti, niin sitten.

Ja itsellesei ura ei olisi tärkeä. Vanhemmat lapset eka- ja tokaluokkalaiset. Rahaa ei jäisi mihinkään matkusteluun tms. ja vaatteita olisi varaa ostaa vain välttämättömimmät. Eli siis perusjuttuihin riittäisi, mutta ei ylimääräisiin hömpötyksiin. Jäisitkö kotiin vai lähtisitkö töihin?

En jäänyt, vaikka nuorin oli 1,5v. Ura ei ole minulle tärkeä ja rahaakin olisi jäänyt myös muuhun kuin välttämättömään. En silti jäänyt.

Esikoinen on eskarissa, keskimmäinen menee vuoden päästä ja kuopus täytti heinäkuussa 3 vuotta. Teimme sen päätöksen, että miehen rahoilla eletään nyt ainakin tämä vuosi ensi kesään saakka, sitten katson löytäisinkö työpaikan. haluan antaa tämän vuoden lapsilleni.

ja eläkettä ei tule, jos ei jotain tienaa. Entä jos puoliso sairastuu, kuolee, parisuhde menee poikki ja olet ollut n.vuotta poissa työelämästä, jonne pääsy voi sitten olla vaikeaa.

Vierailija - 30.9.2008 21:56 (ID 775863)



Ap vastaa: Nämä kaikki asiat kunnossa, eli ei ongelmia mistään näistä luetelluista



ja eläkettä ei tule, jos ei jotain tienaa. Entä jos puoliso sairastuu, kuolee, parisuhde menee poikki ja olet ollut n.vuotta poissa työelämästä, jonne pääsy voi sitten olla vaikeaa.



----------

Se on hyvä juttu ap, Kuitenkin nämä ovat mielestäni tärkeitä asioita ottaa yleisellä tasolla huomioon kun puhutaan töistä pois jäämisestä.

En usko, että koskaan kandun päätöstäni. toisille sopi, toisille ei, mutta meille sopii kyllä TOSI hyvin!

Olin molempien lasten kanssa kotona kaksi vuotta ja se sai riittää. Molemmilla kerroilla töihin palatessa oli 3 ensimmäistä kuukautta 6 metriä paanpinnan yläpuolella ihan vaan siksi, kun sain taas olla töissä.



Arvostan kyllä sitä aikaa, jonka sain lasteni kanssa kotona olla, enkä sitä antaisi pois mistään hinnasta, mutta yhtään kauempaa en olisi jaksanut kotona olla.

Rakastan lastani, mutta myös työtäni. Ja kieltämättä sitä palkkaakin :-). Plus että mieheni ei ikinä suostuisi elättämään minua, jos jäisin sluibaamaan kotiin. Vanhempainvapaat oli tietty erikseen, ne me jaoimme puoliksi. Mutta kotiin kun lapsi olisi yli 3-vuotias... Ei jotenkin kuulosta minun elämältäni.

Mutta luultavasti hankkisin edes jotain osa-aikaista työtä esim. iltaisin tai viikonloppuisin, ettei mies joudu kantamaan taloudellista vastuuta aivan yksin.

niin mikset menisi osa-aikatyöhön, esim. 50%? Silloin saisit kuitenkin ihan kivasti käyttörahaa perheelle, vastapainoa kotona olemiselle, mutta kuitenkin olisi paljon aikaa olla lasten kanssa. Erityisen kätevää hoitoalalla, jos työpaikalla saa tehdä tuplavuoroja. Viikon työtunnit tulee täyteen kun tekee yhden tuplavuoron ja yhden tavallisen.

se olisi ideaalitilanne. Lisäksi lapset saisivat vähän vaihtelua tämän ajan kerhossa tai päiväkodissa.

Elämänpiiri kapeutuu niin paljon kotona ollessa, että ei kiitos

Ei pää kestäisi kovin kauaa. Vähintään jotain pitäisi opiskella, ja sitä lajia on jo tullut tehtyä tarpeeksi.

Mutta lapsille se lisäaika kotona voi olla todella hienoa. Eli jos sua kiinnostaa, ja jos haluatte pihistellä menojen kanssa tuon ajan, niin anna mennä vaan! Kyllä siellä töissä sitten ehtii vielä käydä loppuelämän.



Itse olen kotona, eikä ole aikomus mennä kokopäivätöihin vielä 5 - 15 vuoteen. Katson sitten, milloin aika tuntuu oikealta.



Tuollainen kaavahan on olemassa, jonka mukaan elämää toteutetaan: ensin vakituinen työ, jonka jälkeen tehdään lapsia, sitten niiden kanssa kotona kolme vuotta ja takaisin töihin ja lapset hoitoon. Ei se kuitenkaan niin vakavaa ole, vaikka tästä kaavasta poiketaankin. Lapsia voi tehdä ilman vakituista työpaikkaakin, ja lapsia voi hoitaa kotona niin kauan kuin itsestä tuntuu hyvältä, eikä sen tarvi liittyä mitenkään kotihoidon tukeen.