Lue keskustelun säännöt.
Ketuttaa kun miehellä on omakotiasujan ego mutta kerrostaloeläjän taidot, budjetti ja viitseliäisyys.
18.06.2026 |
Muutettiin pari vuotta sitten ensimmäiseen yhteiseen omistusasuntoon. Mies halusi ehdottomasti omakotitaloon, koska "en ala mitään taloyhtiön jääriä katselemaan" ja osake on "ihmisvarasto". Pidin jo etukäteen esillä kysymystä siitä että kun budjetti ei riitä uudiskohteeseen niin minkä verran hän on valmis tekemään itse. Kovat oli puheet, kyllä hän osaa, ei se oo kun tekee. Nyt todellisuus on että joka ikinen asia kaatuu joko yksin minun hoidettavakseni tai mies vänkää loputtomiin siitä miten asialle x ei oikeasti tarvitse tehdä mitään tai ainakaan siihen ei pidä käyttää juuri lainkaan rahaa. Jotain umpihomeisen pihavajan purkua ja uudelleenrakennusta vastustaa ja uskottelee että riittää kun porataan pari tuuletusreikää, ja sitten ei silti pistä tikkua ristiin että edes tekisi ne pari tuuletusreikää. Vahingosta viisastuneena varoitan että tunnistakaa tämä ihmistyyppi ajoissa älkääkä erehtykö niiden kanssa omakotitaloon.
Kommentit (37)
Kaikki tuntemani miehet ovat tuollaisia ja asuvat silti omakotitalossa. Mitään ei viitsitä tehdä. Voisi edes nurmikkoa leikata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ikipäivänä enää suostu miehen kanssa ok-taloon. Kokeilin 6 v, kaikki jäi mulle.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on erittäin yleinen miestyyppi. Niiden jäljiltä jää sitten näitä omakotitaloja, joissa ei ole tehty mitään pariinkymmeneen vuoteen ja isännän omasta mielestä talo on hyväkuntoinen.
Vielä yleisempi on naistyyppi joka ensin kadehtii muiden somekuvia, haaveilee ja painostaa miehensä omakotiasumiseen ja odottaa sen jälkeen että mies tekee ja kantaa harteillaan ne raskaimmat, vaikeimmat ja ikävimmät työt ja usein vielä suuremman osan kustannuksista.
Aika väsynyt miesvihaketju tämäkin
Yhteen muuttaminen on aina huono idea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla eksä oli rehellinen (!) ja sanoi, ettei aio tehdä ok-talossa mitään.
Ostin kuitenkin talon, heitin miehen mäkeen ja elän tyytyväisenä talossani. Jos tulee korjaustarve, mitä en osaa tai halua tehdä, tilaan ammattilaisen tekemään.
Arvostan eksää rehellisyydestään.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ikipäivänä enää suostu miehen kanssa ok-taloon. Kokeilin 6 v, kaikki jäi mulle.
Sama, 6.5 vuotta. Aivan kaikki työ jäi mulle, ulkotyöt, sisätyöt. Aamulla mies heräsi ja valitti jos oli satanut lunta. Olin siihen mennessä tehnyt jo isommat lumityöt, mutta aamuteetään pikkurilli pystyssä juodessaan vinkui, että jalat kastuu kun hän kävelee kaksi askelta ulko-ovelta autotalliin. KÄvin _tana polunkin hänelle lakaisemassa. Tulen sisään niin ei oo puhtaita sukkia... minähän niitä pesin ja kuivasin ja kaappiin viikasin mutta tämä ei jaksanut oman vaatekaappinsa ovea avata...
OIkeasti, jos listaan, niin hänen tehtävänsä oli säveltää musiikkia, rakentaa studiota, juoda konjakkia pikkurilli pystyssä ja kerätä pulloja kellariin menevien rappusten kulmaukselle. (MInun tehtävä oli pyyhkiä pölytkin niistä tyhjistä konjakkipulloista, sai raivarin jos ehdotin kauppaan viemistä.) Kaatosateessa rakensin hänelle pihankin. Revin raudat, hain multaa, istutin puut - yksin. Joskun näin hänen kuvansa ikkunassa. Luki kymmenettä kertaa Taru Sormusten Herrasta ja veti konjakkia flyygelinsä vieressä.
Ei Ikinä Enää Omakotitaloa Ja Miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ikipäivänä enää suostu miehen kanssa ok-taloon. Kokeilin 6 v, kaikki jäi mulle.
Sama, 6.5 vuotta. Aivan kaikki työ jäi mulle, ulkotyöt, sisätyöt. Aamulla mies heräsi ja valitti jos oli satanut lunta. Olin siihen mennessä tehnyt jo isommat lumityöt, mutta aamuteetään pikkurilli pystyssä juodessaan vinkui, että jalat kastuu kun hän kävelee kaksi askelta ulko-ovelta autotalliin. KÄvin _tana polunkin hänelle lakaisemassa. Tulen sisään niin ei oo puhtaita sukkia... minähän niitä pesin ja kuivasin ja kaappiin viikasin mutta tämä ei jaksanut oman vaatekaappinsa ovea avata...
OIkeasti, jos listaan, niin hänen tehtävänsä oli säveltää musiikkia, rakentaa studiota, juoda konjakkia pikkurilli pystyssä ja kerätä pulloja kellariin menevien rappusten kulmaukselle. (MInun tehtävä oli pyyhkiä pölytkin niistä tyhjistä konjakkipulloista, sai raivarin jos ehdotin kauppaan viemistä.) Kaatosateessa rakensin hänelle pihankin. Revin raudat, hain multaa, istutin puut - yksin. Joskun näin hänen kuvansa ikkunassa. Luki kymmenettä kertaa Taru Sormusten Herrasta ja veti konjakkia flyygelinsä vieressä.
Ei Ikinä Enää Omakotitaloa Ja Miestä.
Mielenkiintoinen voimatarina. 🤣
Vierailija kirjoitti:
Aika väsynyt miesvihaketju tämäkin
Ei se ole tämän ketjun kirjoittajien vika, että totuus miehistä on paljastunut heille vasta yhteiselon aikana. Siitäkö ei sinun mielestäsi saisi kirjoittaa vaan on sensuroitavaa miesvihaa?
Ei se niin mene, vaan moni kirjoittaja rakastaa tänäkin päivänä sitä kurjaa miestä eikä vihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tommonen mies on ihan painajainen!
Vierailija kirjoitti:
Aika väsynyt miesvihaketju tämäkin
Niin, yhtään ei olekkaan väsyneitä noin puppapillutyötönläski ketjut. Mene niihin jankkaamaan tosi fiksuja kommenttejasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omanotitalo on työleiri.
Kävimme miehen kanssa katsomassa muutamaa mutta kaikkihan ne on pk-seudulla postimerkin kokoisilla tonteilla jossa ohikuökijat kurkkii sisään. Silti oltaisiin oltu aika lailla auton varassa.
Rivarit ja paritalot tuntui ihan älyttömiltä - niissä yhdistyy kaikkien asumismuotojen haitat.
Kerrostaloon me päädytttiin ja hyvin on vihdytty.
-eri
Minun puoliso on asunut omakotitalossa suurimman osan elämästään syntymästä saakka. Hän on tehnyt oma-aloitteisesti jos vaikka mitä nykyiseen vanhahkoon ok-taloomme. Teki jopa uuden ulkoseinän yhteen päätyyn, jonka tuuli, sade ja auringonpaahde oli tuivertanut huonoksi. Se oli myös maalattu vääränlaisella maalilla, että oikein alkaa lahoamaan.
Kun tutustuimme ja menimme yhteen, niin me asuimme kerrostalossa. Sitten muutettiin tähän ok-taloon. Hän tekee myös enimmäkseen ulkotyöt. Ja uuden pihavajan teki vuosi sitten.
Mut tosiaan on sellaista porukkaa, jotka ei tikkua pane ristiin, vaikka ikkunasta valuu vettä ikkunan sisälle ja katosta tippasee vettä sisälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa suomalaisista kantturoista on kelvottomia, päästään sekaisin olevia ja itsestään liikoja kuvittelevia. Kannattaa jättää moiset väliin. He ovat sopivaa ainesta hiirivanukas-miehille.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa suomalaisista kantturoista on kelvottomia, päästään sekaisin olevia ja itsestään liikoja kuvittelevia. Kannattaa jättää moiset väliin. He ovat sopivaa ainesta hiirivanukas-miehille.
Voi ei! Kyllä meitä naisia nyt itkettää kun jätät meidät väliin! 🤣😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on erittäin yleinen miestyyppi. Niiden jäljiltä jää sitten näitä omakotitaloja, joissa ei ole tehty mitään pariinkymmeneen vuoteen ja isännän omasta mielestä talo on hyväkuntoinen.
Vielä yleisempi on naistyyppi joka ensin kadehtii muiden somekuvia, haaveilee ja painostaa miehensä omakotiasumiseen ja odottaa sen jälkeen että mies tekee ja kantaa harteillaan ne raskaimmat, vaikeimmat ja ikävimmät työt ja usein vielä suuremman osan kustannuksista.
En ole tällaiseen kyllä törmännyt, vaikka mies olenkin.
Somekahdehtijoihin/kiiltokuvafeikkaajiin kylläkin. Heitä on naisissa paljon mutta onneksi heidät on helppo tunnistaa ja kiertää kaukaa. Tiedän yhden pitkän parisuhteen, joka kariutui, kun mies ei suostunut feikattuihin ihq somekuviin, joita nainen olisi halunnut postata kavereilleen nokittellakseen.
Meissä miehissä on kyllä paljon omakotihaihattelojoita, jotka eivät osakkeeseen suostu ikinä mutta taidot ja viitsiminen eivät riitä talon hoitoon. Toinen ääripää on sitten ne ikuisuuslaittajat, joilla on koko ajan jokin nurkka auki talossa tai pihalla. Uusi urakka aloitetaan heti kun edellinen on loppu oli tarvetta tai ei. Näistäki on riesaa sekä perheelle että naapureille.
Suurin osa on kyllä keskitienkulkijoita mutta näm ääripäät aina erottuvat ja jäävät mieleen. Itse ainakin kuvittelen kuuluvani tähän porukkaan.
Mun eksällä oli klaaninpäällikön ego ja lapsettoman erakon viitseliäisyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ikipäivänä enää suostu miehen kanssa ok-taloon. Kokeilin 6 v, kaikki jäi mulle.
Sama, 6.5 vuotta. Aivan kaikki työ jäi mulle, ulkotyöt, sisätyöt. Aamulla mies heräsi ja valitti jos oli satanut lunta. Olin siihen mennessä tehnyt jo isommat lumityöt, mutta aamuteetään pikkurilli pystyssä juodessaan vinkui, että jalat kastuu kun hän kävelee kaksi askelta ulko-ovelta autotalliin. KÄvin _tana polunkin hänelle lakaisemassa. Tulen sisään niin ei oo puhtaita sukkia... minähän niitä pesin ja kuivasin ja kaappiin viikasin mutta tämä ei jaksanut oman vaatekaappinsa ovea avata...
OIkeasti, jos listaan, niin hänen tehtävänsä oli säveltää musiikkia, rakentaa studiota, juoda konjakkia pikkurilli pystyssä ja kerätä pulloja kellariin menevien rappusten kulmaukselle. (MInun tehtävä oli pyyhkiä pölytkin niistä tyhjistä konjakkipulloista, sai raivarin jos ehdotin kauppaan viemistä.) Kaatosateessa rakensin hänelle pihankin. Revin raudat, hain multaa, istutin puut - yksin. Joskun näin hänen kuvansa ikkunassa. Luki kymmenettä kertaa Taru Sormusten Herrasta ja veti konjakkia flyygelinsä vieressä.
Ei Ikinä Enää Omakotitaloa Ja Miestä.
Miten ihmeessä jaksoit noin kauan palvella ääliötä?
Vierailija kirjoitti:
Omanotitalo on työleiri.
Kävimme miehen kanssa katsomassa muutamaa mutta kaikkihan ne on pk-seudulla postimerkin kokoisilla tonteilla jossa ohikuökijat kurkkii sisään. Silti oltaisiin oltu aika lailla auton varassa.
Rivarit ja paritalot tuntui ihan älyttömiltä - niissä yhdistyy kaikkien asumismuotojen haitat.
Kerrostaloon me päädytttiin ja hyvin on vihdytty.
Paritalot on pahimpia. Ottaa päähän, kun tuntuu, että kaikki harvat isot banhat tontit pilataan nykyään niillä pääkaupunkiseudulla.
Juuri oli naapurissa iso tontti, jonka vanhan omistajan kuoltua perikunta myi grynderille. Hän sai sovitettua yhden omakotitalon tilalle 4 paritaloa ja yhden erillistalon mini tonteille, joita tuskin saa ruohonleikkurilla edes kierrettyä. Tästä grynderin unelmasta on vieläkin myymättä suurin osa. Jos olisi ollut vähemmän ahne ja rakentanut vaikka 4 omakotaloa kohtuullisilla tonteilla, ne olisi jo myyty ajat sitten.
Tämä on erittäin yleinen miestyyppi. Niiden jäljiltä jää sitten näitä omakotitaloja, joissa ei ole tehty mitään pariinkymmeneen vuoteen ja isännän omasta mielestä talo on hyväkuntoinen.