Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin usein parisuhteessa tsemppaaminen alkaa vasta silloin, kun toinen on jo luovuttaut?
18.06.2026 |
Eli toinen alkaa korjata aiota vasta silloin, kun niitä ei ole edes jaksanut pyytää enää pitkään aikaan?
Sitten jatketaan,, jo jos alkaa tuntua vielä hyvältä, niin vanha p....ily alkaa uudestaan.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (45)
Meillä vedetään lippu salkoon kun meillä seksiä harrastetaan. Ja se on harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi niin usein...jos joku asia seuraa sinua suhteesta toiseen kannattaisi esim vähän tarkkailla niitä omia vuorovaikustaitoja.
Koska miehet on äärettömän huonoja tajuamaan mitään ja laiskoja ryhtymään mihinkään. Mutta niille tulee tietenkin hätä, kun kokonaispalveluntuottaja aikoo häipyä. Mies tietää, ettei saa tilalle toista.
Koska naiset eivät enää halua parisuhteeseen = passaamaan miesvauvaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ns kolmen kerran sääntö, jos kolmannen sanomisen jälkeen ymmärrä olen pistänyt prinssin ratsastamaan kohti auringonlaskua. Naiset, nostakaa sitä rimaa.
Se on niin paljon helpompaa jos ei ole lapsia tai yhteistä omaisutta.
Toi on silti hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Koska miehet on äärettömän huonoja tajuamaan mitään ja laiskoja ryhtymään mihinkään. Mutta niille tulee tietenkin hätä, kun kokonaispalveluntuottaja aikoo häipyä. Mies tietää, ettei saa tilalle toista.
Koska naiset eivät enää halua parisuhteeseen = passaamaan miesvauvaa.
Miehet ovat yksin parisuhteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin usein...jos joku asia seuraa sinua suhteesta toiseen kannattaisi esim vähän tarkkailla niitä omia vuorovaikustaitoja.
Olen tarkkaillut niitä, eikä aloitus koske vain itseäni.
Lisäksi kyse voi olla vuosia kestäneistä ilmiöistä tai sitten toisen yllättävästä persoonallisuuden muutoksesta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vedetään lippu salkoon kun meillä seksiä harrastetaan. Ja se on harvoin.
Kannattaisi ajoittaa seksi muiden liputuspäivien kanssa, ei tarvitsisi turhaa vedellä sitä lippua korkeuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska miehet on äärettömän huonoja tajuamaan mitään ja laiskoja ryhtymään mihinkään. Mutta niille tulee tietenkin hätä, kun kokonaispalveluntuottaja aikoo häipyä. Mies tietää, ettei saa tilalle toista.
Koska naiset eivät enää halua parisuhteeseen = passaamaan miesvauvaa.
Juu. Tai sitten tehdään ja tehdään, mutta mikään ei riitä. Kokonaispalveluntuottaja puolestaan on aina vaan väsynyt, mutta ihmeen paljon jaksaa urheilla. Muuten ollaan sitten puhelin kourassa sängyssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ns kolmen kerran sääntö, jos kolmannen sanomisen jälkeen ymmärrä olen pistänyt prinssin ratsastamaan kohti auringonlaskua. Naiset, nostakaa sitä rimaa.
Se on niin paljon helpompaa jos ei ole lapsia tai yhteistä omaisutta.
Toi on silti hyvä.
Liian kiire siihen rakkauteen? Pitäisiköhän malttaa seurustella riittävän pitkään ennen kuin perustaa sitä perhettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän ihmettelen tapauksia missä toinen ei luovuta vaikka toisella ei näytä olevan aikomustakaan korjata tapojaan. Sitten itsellä meinaa lähteä järki kun katselee tällaisen parin sekoilua vierestä.
Joo. Joillain naisilla on käsittämättömän sinnikäs usko että voivat korjata miehen, vaikka mies olisi millainen patalaiska ja saamaton vätys. Innostuvat suuresti jos mies sitten vaikka viimein suostuu korjaamaan yhden sukan kerran lattialta, että wau täähän alkaa toimimaan.
Suurin harha naisilla parisuhteessa on että saisivat miehen ryyppäämisen jotenkin aisoihin. Onnistuu ehkä parissa prosentissa tapauksista, koska alkoholi vie vahvasti miestä ja on jo tehnyt kodin tämän aivoihin.
Jännästi se alkokin saattaa kohtuullistua ainakin vuosiksi uuden naisen kanssa
Tällaista ihmettä en ole itse päässyt todistamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ns kolmen kerran sääntö, jos kolmannen sanomisen jälkeen ymmärrä olen pistänyt prinssin ratsastamaan kohti auringonlaskua. Naiset, nostakaa sitä rimaa.
Se on niin paljon helpompaa jos ei ole lapsia tai yhteistä omaisutta.
Toi on silti hyvä.
Liian kiire siihen rakkauteen? Pitäisiköhän malttaa seurustella riittävän pitkään ennen kuin perustaa sitä perhettä?
Ne muutokset voivat tapahtua myöhemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin usein...jos joku asia seuraa sinua suhteesta toiseen kannattaisi esim vähän tarkkailla niitä omia vuorovaikustaitoja.
Olen tarkkaillut niitä, eikä aloitus koske vain itseäni.
Lisäksi kyse voi olla vuosia kestäneistä ilmiöistä tai sitten toisen yllättävästä persoonallisuuden muutoksesta.
Persoonallisuus ei muutu yllätäin. Persoonallisuuden ydin syntyy siellä lapsuudessa, jos tunnetaidot ja itsetunto eivät pääse kehittymään niitä on vaikea korjata myöhemmin.
Ja jos kyse on vuosia kestäneestä ilmiöstä, sen mahdollistaa myös se toinen joka odottaa ja odottaa, että toinen viimeinkin muuttuisi.
Parisuhde on aina kahden kauppa. Pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan pitäisikin aina miettiä olisikohan kummassakin jotain "vikaa"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ns kolmen kerran sääntö, jos kolmannen sanomisen jälkeen ymmärrä olen pistänyt prinssin ratsastamaan kohti auringonlaskua. Naiset, nostakaa sitä rimaa.
Se on niin paljon helpompaa jos ei ole lapsia tai yhteistä omaisutta.
Toi on silti hyvä.
Liian kiire siihen rakkauteen? Pitäisiköhän malttaa seurustella riittävän pitkään ennen kuin perustaa sitä perhettä?
Ne muutokset voivat tapahtua myöhemminkin.
Älä jaksa. Kun vietti vie, järki vaikenee. Ne viat ja puutteet tulee yleensä esille varsin varhaisessa vaiheessa sitä seurustelua, mutta niille merkeille ollaan sokeita, kun vain haaveillaan siitä ihanasta pienestä nyytistä kainalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin usein...jos joku asia seuraa sinua suhteesta toiseen kannattaisi esim vähän tarkkailla niitä omia vuorovaikustaitoja.
Olen tarkkaillut niitä, eikä aloitus koske vain itseäni.
Lisäksi kyse voi olla vuosia kestäneistä ilmiöistä tai sitten toisen yllättävästä persoonallisuuden muutoksesta.
Persoonallisuus ei muutu yllätäin. Persoonallisuuden ydin syntyy siellä lapsuudessa, jos tunnetaidot ja itsetunto eivät pääse kehittymään niitä on vaikea korjata myöhemmin.
Ja jos kyse on vuosia kestäneestä ilmiöstä, sen mahdollistaa myös se toinen joka odottaa ja odottaa, että toinen viimeinkin muuttuisi.
Parisuhde on aina kahden kauppa. Pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan pitäisikin aina miettiä olisikohan kummassakin jotain "vikaa"?
Se on kahden kaupoa siinä vaiheessa kun ei ole perhettä.
Persoonallisuus voi kyllä muutyua paljonkin esim. hormonitoiminnan muutosten, sairauksien tai traumojen takia. Tai ainakin se, että mitkä puolet siitä ilmenevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ns kolmen kerran sääntö, jos kolmannen sanomisen jälkeen ymmärrä olen pistänyt prinssin ratsastamaan kohti auringonlaskua. Naiset, nostakaa sitä rimaa.
Se on niin paljon helpompaa jos ei ole lapsia tai yhteistä omaisutta.
Toi on silti hyvä.
Liian kiire siihen rakkauteen? Pitäisiköhän malttaa seurustella riittävän pitkään ennen kuin perustaa sitä perhettä?
Ei naisella olw siihen aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska miehet on äärettömän huonoja tajuamaan mitään ja laiskoja ryhtymään mihinkään. Mutta niille tulee tietenkin hätä, kun kokonaispalveluntuottaja aikoo häipyä. Mies tietää, ettei saa tilalle toista.
Koska naiset eivät enää halua parisuhteeseen = passaamaan miesvauvaa.
Juu. Tai sitten tehdään ja tehdään, mutta mikään ei riitä. Kokonaispalveluntuottaja puolestaan on aina vaan väsynyt, mutta ihmeen paljon jaksaa urheilla. Muuten ollaan sitten puhelin kourassa sängyssä.
Joskus tosiaan näin.
Joskus taas tehdään kaikkea muuta kuin sitä mitä pyydetään. Kotityöt ja yllätyslahjat eivät korvaa sitä, jos ei tule kuulluksi keskusteluissa ja kokee tunteitaan mitätöitävän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ns kolmen kerran sääntö, jos kolmannen sanomisen jälkeen ymmärrä olen pistänyt prinssin ratsastamaan kohti auringonlaskua. Naiset, nostakaa sitä rimaa.
Se on niin paljon helpompaa jos ei ole lapsia tai yhteistä omaisutta.
Toi on silti hyvä.
Liian kiire siihen rakkauteen? Pitäisiköhän malttaa seurustella riittävän pitkään ennen kuin perustaa sitä perhettä?
Ne muutokset voivat tapahtua myöhemminkin.
Älä jaksa. Kun vietti vie, järki vaikenee. Ne viat ja puutteet tulee yleensä esille varsin varhaisessa vaiheessa sitä seurustelua, mutta niille merkeille ollaan sokeita, kun vain haaveillaan siitä ihanasta pienestä nyytistä kainalossa.
Uskon vahvasti, että parisuhteet päättyvät niin usein ja herkästi erityisesti siksi, että ne on alunperinkin aloitettu väärän ihmisen kanssa. En usko, että pelkkä alkuhuuma, jolloin sitä toista katsoo vaaleanpunaisten silmälasien riittää toimivan parisuhteen perustaksi. Muutakin yhteensopivuutta vaaditaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ns kolmen kerran sääntö, jos kolmannen sanomisen jälkeen ymmärrä olen pistänyt prinssin ratsastamaan kohti auringonlaskua. Naiset, nostakaa sitä rimaa.
Se on niin paljon helpompaa jos ei ole lapsia tai yhteistä omaisutta.
Toi on silti hyvä.
Liian kiire siihen rakkauteen? Pitäisiköhän malttaa seurustella riittävän pitkään ennen kuin perustaa sitä perhettä?
Ei naisella olw siihen aikaa.
Biologia on tässä suhteessa epäreilu. Ja tästähän keski-iän voimaantumisessa on kyse. Vauvakuumeessa sitä valelee hiekkakakun betoniin ja rukoilee, ettei kukaan huomaa miten sen perusta murenee. Keski-iästä tulee ikä, jossa nainen herätä kokonaan uuteen eloon, kun alkaa paremmin hahmottamaan mitä siltä elämältään haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ns kolmen kerran sääntö, jos kolmannen sanomisen jälkeen ymmärrä olen pistänyt prinssin ratsastamaan kohti auringonlaskua. Naiset, nostakaa sitä rimaa.
Se on niin paljon helpompaa jos ei ole lapsia tai yhteistä omaisutta.
Toi on silti hyvä.
Liian kiire siihen rakkauteen? Pitäisiköhän malttaa seurustella riittävän pitkään ennen kuin perustaa sitä perhettä?
Ei naisella olw siihen aikaa.
Biologia on tässä suhteessa epäreilu. Ja tästähän keski-iän voimaantumisessa on kyse. Vauvakuumeessa sitä valelee hiekkakakun betoniin ja rukoilee, ettei kukaan huomaa miten sen perusta murenee. Keski-iästä tulee ikä, jossa nainen herätä kokonaan uuteen eloon, kun alkaa paremmin hahmottamaan mitä siltä elämältään haluaa.
Ihan yhtä lailla miehenkin skerman laatukin huononee kun ikää tulee lisää, vaikka lasti lentäisikin ja kanki nousisi. Vai odottaisiko joku nuori nainen saavansa terveitä lapsia esim. 80v viriilin papparaisen kanssa.
Hyvä teille