Mies kieltäytyi IVF:stä

Voi että. Mitähän osaisin sanoa. Iso halaus ensinnäkin, tiedän, että mieli on maassa tuollaisen jälkeen.

Ehkä mun ei pitäis mitään vastatakaan, etten sano jotain rumaa, kun vähän nousee karvat pystyyn miehesi käytöksestä... Mutta koitan nyt nätisti ;)



Tämä homma on kyllä kahden kauppa, joten koita saada miehesi keskustelemaan asiasta, ei hänellä ole mun mielestä oikeutta noin vain itsekseen päättää, että hoitoon ei lähdetä! Mutta ehkä hän vain vaatii hieman asian sulattelua, meillä ainakin on aina kestänyt hetken jos toisenkin, ennen kuin mies on sitten lämmennyt ajatuksille. Ja ihan taitaa olla tyypillistä miehille, että miettivät näitä juttuja pidempään - meille naisille se on kai jotenkin " sisäsyntyisempää" tämä lapsenkaipuu, joten olemme kai sen takia äkemmin valmiimpia koitoksiin.



Jos kyse on tuosta siemennesteen luovuttamisesta, niin tuli vain mieleeni, että onhan hän vauvan yrityksissä valmis " luovuttamaan" sitä sinuunkin - kai nyt vois käydä luovuttamassa sitä purkkiinkin. Ja voithan sinä mennä sinne huoneeseen auttamaan, jos se hänestä tuntuu yksinään epämiellyttävältä?!? Tai jos asutte tarpeeksi lähellä klinikkaanne, niin asian voi hoitaa kotona. Jos se tosiaan tästä kiikastaa, niin koita keskustella miehesi kanssa, ehkä hänen silmät siinä avautuvat. Sinä joudut kuitenkin käymään läpi paljon enemmän ja pahempia juttuja, yksi siemennestenäytteen anto ei oo kyllä mikään juttu siinä rinnalla.



Vai pelkääkö hän kenties näytteen tuloksia? Se voi selittää tuon näytteenantopelon. Jos hän pelkää, että näyte on huonoa ja pelkää siis, että hänestä löytyy vikaa? Jos näin on, niin koita vaan saada hänet ymmärtämään, että tässä ei vikaa, jotta löydetään syyllinen. Vaan vika koitetaan löytää, jotta voidaan auttaa. Tiedän, että kuulostaa hyvin yksinkertaiselta päivänselvyydeltä, mutta miehillä joskus jostain syystä on tuo syyllisyydenpelko. He jotenkin yhdistävät tämän hedelmällisyyden miehisyyteen.



En tiedä onko tästä mun sepustuksesta mitään apua. Ainoa apu kai ois, että saisit miehesi keskustelemaan ja neuvottelemaan asiasta. Ei hän voi tällaisia vain yksin päättää, kuten jo aluksi totesinkin.



Tsemppiä!

Kiitos kun vaivaiduit vastaamaan viestistiini pikkukakkonen! Olet oikeassa; asia on todellakin kahden kauppa. Mies ei yksin voi tehdä päätöstä asian suhteen. Annan ajan kulua ja katsotaan mitä tapahtuu. Kovin pitkään tosin en voi odottaa, sillä ikäkin tulee vastaan.



Luultavasti miehen säikähti lääkärin painostusta antaa siemennestenäyte samassa yhteydessä kun olimme keskustelemassa seuraavasta askeleesta. Tosiasiahn on, että miehelle tämä ns. hoitorumba on aika helppo. Itsekin suhtaudun siihen melko " kliinisesti" , sillä meille on kuitenkin suotu jo yksi lottovoitto tässä elämässä. Olen kuitenkin vakuuttunut, että tulen olemaan katkera koko loppuelämäni jos emme lähde edes yrittämään hoitoja. Mieheni tietää tämän myös.



Aion ottaa selvää, että onko siemennesteet mahdollisuus kerätä esim. biopsyllä, jos tämä olisi miehelleni helpompi ratkaisu.



Kiitos vielä kerran tuestasi! Minun oli pakko saada purkautua, sillä olin todella ahdistunut käymämme keskustelun jälkeen.

Kivesbiopsia tehdään (kai?) vain niissä tapauksissa, kun SIEMENNESTEESSÄ EI OLE YHTÄÄN SIITTIÖTÄ, esim. azoospermiassa. Turhaan ei kiveksiäkään saa härnätä, joten kaikki ylimääräinen ronkkiminen neuloilla on minimoitava. Ensin täytyy selvittää, mikä tilanne siittiöissä on, ja jos niitä on, en usko että biopsiaa otetaan edes harkintaan.



Moni mies säpsähtää, että " ai nytkö mun heti pitää mennä koppiin" , jos lääkäri ei osaa ilmaista asiaa sopivalla tavalla vaan käskee näytteenantoon heti. Toivottavasti saat puhuttua miehesi kanssa asian läpi, kun noita tapoja on tosiaan niin monia, ja suurimpaan ronklaukseen se sinä joudut! Ja voihan olla että sperma on ihan ok ja kaikki huomio kohdistuu sen jälkeen sinun hoitamiseen... Tsemppiä.

Tuo biopsia on tosi ikävä toimenpide, tiedän, koska miehelleni se on jouduttu tekemään joka hoidon yhteydessä. Siinä ensin kivekset kurotaan eli vedetään aika tiukalle ja se jo sattuu niin maan perkuleesti, kuulemma kuin vedettäis mahanpohjasta asti jotain väkisellä ulos. Sitten puudutetaan pienemmällä neulalla ja puudutusaineella tietty, sitten neula (aika paksu;) viedään kivesten läpi ja sieltä napsaistaan kiveskudosta, josta sitten labrassa etsitään eläviä siimahäntiä. Tämä hoito ei todellakaan ole mikään vaihtoehto siemennestenäytteen annolle, vaan se tehdään vain pakon edessä. Luulisi näytteenannon olevan miehelle paljon mukavampi, se kuitenkin tuottaa ehkä mielihyvää, kun tuo toinen taas vain kipua. Tai jos on masokisti, niin sitten... =)

Ei ole edes mikään halpa toimenpide, ja sitten noita siittiöitä voidaan vain icsata ja sekinhän on kalliimpi kuin perinteinen ivf.



Ajattelin vain tämän selventää. Mutta edelleen tsempit matkaan, kyllä se mies sieltä vielä lämpenee, uskotaan ja toivotaan niin!

Toivottavasti olette jo päässeet miehenne kanssa keskustelemaan asiasta kunnolla ja olet voinut miehellesi selvittää näitä hoitoihin liittyviä asioita. Miehillä on tietysti omat pelot siitä, että jos " syy" onkin hänessä ja hänen pienissä siimahännissään. Voi käydä miehisyyden päälle.



Meillä tehtiin myös ICSI suoraan eikä yritetty edes näitä inssejä. Eli rankimman hoidon kautta mentiin. Mutta miehellehän hoito on ihan samanlainen, oli kyseessä ICSI tai Inssit??? Näin olen ainakin ymmärtänyt. Näyte pitää kummassakin antaa ja vain naiselle tehtävä operaatio on erilainen.



Meillä lapsettomuuden syy siis löytyi miehen siittiöistä, jotka tutkittiin jo melko alussa. Mies pystyi kotona purkittamaan siittiöt ja toimitti ne sen jälkeen suoraan labraan. Samoin toimittiin myös ICSI hoidossa, eli kun oli punktiopäivä, niin vietiin labraan kotona purkitetut siittiöt.



Ensimmäisen hoidon tulos oli ainakin meillä positiivinen :) Suosittelen kyllä suoraan näitä " vaikeampia" hoitomuotoja IVF/ICSI:tä. Näillä hoidoilla saadaan selvyys mm. myös siihen, että hedelmöityykö munasolu ja lähteekö jakautumaan. Insseissä näitä ei voida tietää.



Tuisku