Lue keskustelun säännöt.
Mainosmukit aamupalapöydässä
17.06.2026 |
Meillä on kotona ihan tavalliset, siistit kahvimukit. Ei mitään luksusta, vaan esimerkiksi valkoisia Iittalan Teema-mukeja ja muutama Arabian 24h-muki. Sellaisia neutraaleja astioita, jotka sopivat yhteen ja tekevät aamupalapöydästä rauhallisen näköisen.
Minulle aamiainen on muutenkin sellainen pieni rauhallinen hetki ennen työpäivää. En tarkoita mitään hotelliaamiaista, mutta tykkään siitä, että pöytä näyttää edes vähän harkitulta: leipä leikkuulaudalla eikä muovipussissa, voi omassa rasiassaan, kahvi kunnollisessa kannussa ja astiat suunnilleen samaa sarjaa. Ei siksi, että kaiken pitäisi olla hienoa, vaan siksi että aamu ei ala heti visuaalisella sekamelskalla.
Puoliso kuitenkin ottaa lähes joka aamu kahvinsa jostain vanhasta mainosmukista. Sellaisesta kuluneesta “Taloushallinnon seminaari 2017” / “Rakennusmessut” / entisen työpaikan logomukista, joka näyttää siltä kuin se olisi jäänyt vahingossa muuttolaatikosta keittiön kaappiin.
Minusta tällaiset mukit kuuluvat työpaikan taukohuoneeseen, autotalliin tai korkeintaan mökille. En ymmärrä, miksi yhteisessä kodissa pitää käyttää kaikkein ruminta ja sattumanvaraisinta esinettä, kun vieressä olisi täysin tavallinen siisti muki.
Puolison mielestä “muki on muki” ja olen kuulemma turhan tarkka. Minusta taas koti ei näytä aikuisen ihmisen kodilta, jos jokainen arkinen esine valitaan vain sillä perusteella, että se teknisesti toimii. Samalla logiikalla voisi syödä jogurtin kattilasta ja kuivata kädet vanhaan mainospaitaan.
Kyse ei ole siitä, että kaiken pitäisi olla kallista tai viimeisen päälle mietittyä. Kyse on siitä, että kotona olisi joku raja sille, mitä tavaraa pidetään esillä ja käytössä. Mainosmuki aamupalapöydässä rikkoo koko kattauksen ja tekee siitä heti halvan, väliaikaisen ja opiskelijakämppämäisen näköisen.
Olen sanonut, että hän voi käyttää sitä vaikka työhuoneessa tai silloin kun juo kahvia yksin, mutta yhteisessä aamupalapöydässä minusta voisi käyttää normaalia siistiä mukia. Tästä tuli iso vääntö, koska kuulemma kontrolloin täysin mitätöntä asiaa.
Onko tämä oikeasti niin outo toive? Minusta aikuisessa kodissa saa odottaa, ettei jokaista ilmaismukia raahata osaksi yhteistä arkea vain siksi, että siitä sattuu pystymään juomaan kahvia.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
AP tässä. Ehkä tässä on vain ero siinä, miten ihmiset näkevät kodin.
Toisille riittää, että tavara toimii. Minulle myös sillä on väliä, millaisen tunnelman ja yleisilmeen se luo.
Mainosmuki aamupalapöydässä tekee muuten siististä kattauksesta heti sattumanvaraisen ja vähän taukohuonemaisen. Minusta aikuisten ihmisten kodissa pitäisi jo olla päästy eroon siitä, että pöytään nostetaan mitä tahansa vanhoja työpaikka- ja tapahtumamukeja. Ymmärrän sen opiskelijakämpässä, mutta en enää tässä elämäntilanteessa.
Kun se muki vaikuttaa siihen aamun tunnelmaan ja mielialaan. Se miltä se näyttää ja tuntuu kädessä ja huulilla, ja paljonko on sen vetoisuus. Aamulla kun aivot vielä ovat hieman horteessa on vaikutusta niillä pienillä tutuilla aamujutuilla. Siksi meillä käytetään noita Pip-studion mukeja vaikka ne pitää tiskata käsin. Jokaisella on oma suosikkimuki eikä niitä muut saa käyttää. Näin säilyy aamurauha. Tämä on sellainen henkimaailman asia jos mikä ja siksi sitä on vaikea selittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillekin on noita mainos- ym. mukeja joskus kertynyt, mutta ne eivät ole käytössä eikä mieheni onneksi halua niitä käyttää. Hänelle kelpaa hyvin Teema tai jopa Muumi-muki, joka sekin Teemaa tietenkin on.
Ap on just tuollainen määräilijä, joka päättää kaikesta, jopa siitä millaisesta kupista puoliso saa juoda aamukahvinsa. Miksi teidän perheessä kaikkien pitää toimia niin kuin ap haluaa?
Meillä juodaan kahvit oikeista kahvikupeista ja tee Teema- tai Marimekko-mukeista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muki voi kaikesta huolimatta olla tärkeä. Noita mainitsemiasi mukeja saa marketeista saa rahalla niin monta kuin haluaa, mutta seminaarimukeja on jaettu vain osallistujille. Minullakin on entisen työpaikan nimellä kirjailtu pyyhe. Yritystä ei enää ole, mutta alalla toimivat tietää kaikki sen. Harmitti kun luulin kadottaneeni sen. Onneksi löytyi. En varsinaisesti käytä mutta haluan pitää tallessa.
Ei jumalaut! Mää en millä lakkaa ihmettelemäst millai mies pitä kaiki romun takanas. Kui helvetin taval sitä voi oikke rakasta rätei ja lumpui. Jokku rakastava nätei flikoi, ja sen mää kyl ymmärrä, mut kui helvetin taval rätei. Ei, mää ole mahdottoma hämmästyny. Mää ihmettele oikke kauhiast tämmöst ja ole niinkun klavul päähä lyöty.
Lasketaanko Paavo&Vuokko -muki mainosmukeihin? Voiko sitä käyttää arkikattauksissa vai pitääkö säästää vain suurempii juhliin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äkkiähän nuo "vahingossa" pudotat lattialle. Halvat mukit särkyvät. Minulla oli työpaikallani
KoKo-muki, joka ei rikoontunut, vaikka putosi pöydältä lattialle.
Voi olla ettei mies kauaa katso puolisoa joka tahallaan rikkoo toisen omaisuutta kun ei siitä tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Meillä juodaan kahvit oikeista kahvikupeista ja tee Teema- tai Marimekko-mukeista.
Mä taidan jatkossa tarjoilla kahvit vain käsinmaalatuin talvioin koristelluista perintökupeistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasketaanko Paavo&Vuokko -muki mainosmukeihin? Voiko sitä käyttää arkikattauksissa vai pitääkö säästää vain suurempii juhliin?
Entäpä kuningatar Elisabet -muki?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä juodaan kahvit oikeista kahvikupeista ja tee Teema- tai Marimekko-mukeista.
Mä taidan jatkossa tarjoilla kahvit vain käsinmaalatuin talvioin koristelluista perintökupeistani.
Ooo, ihan Royal Doultonia! Hyacinth is in the house :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasketaanko Paavo&Vuokko -muki mainosmukeihin? Voiko sitä käyttää arkikattauksissa vai pitääkö säästää vain suurempii juhliin?
Entäpä kuningatar Elisabet -muki?
En ole monarkisti
Itse olen ottanut tavaksi "vahingossa" rikkoa miehen rumat mainosmukit. Mies ei itse tiskaa ja valittaa, että astianpesukoneen täyttö ja tyhjennys on tylsää. Minä annan LASTEN huolehtia isän mainosmukeista. Lapset laittavat isän mukit koneeseen ja ottavat ne pois sieltä. Aina välillä joku lapsi pudottaa mukin. Oho, nyt lähti mukin reunasta pala irti. Ei haittaa, lapsi vain yrittää auttaa. Oho, nyt irtosi mukista korva. Ei haittaa, lapsi vain yrittää auttaa.
Mies raivostui ja alkoi tiskata KÄSIN omat mainosmukinsa. Ei siis ollutkaan kyse kylmän loogisesta ajattelusta ("Mikä tahansa muki kelpaa, vaikka olis mainoksia kyljessä") vaan siitä että miehellä on joku lapsellinen tunneside noihin mainosmukeihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ottanut tavaksi "vahingossa" rikkoa miehen rumat mainosmukit. Mies ei itse tiskaa ja valittaa, että astianpesukoneen täyttö ja tyhjennys on tylsää. Minä annan LASTEN huolehtia isän mainosmukeista. Lapset laittavat isän mukit koneeseen ja ottavat ne pois sieltä. Aina välillä joku lapsi pudottaa mukin. Oho, nyt lähti mukin reunasta pala irti. Ei haittaa, lapsi vain yrittää auttaa. Oho, nyt irtosi mukista korva. Ei haittaa, lapsi vain yrittää auttaa.
Mies raivostui ja alkoi tiskata KÄSIN omat mainosmukinsa. Ei siis ollutkaan kyse kylmän loogisesta ajattelusta ("Mikä tahansa muki kelpaa, vaikka olis mainoksia kyljessä") vaan siitä että miehellä on joku lapsellinen tunneside noihin mainosmukeihin.
Onko tunneside tavaraan mielestäsi aina lapsellista, vai ainoastaan silloin, kun se kohdistuu tavaraan, jolle itse et näe arvoa?
Olisit pyytänyt vihkipappia kysymään alttarilla, että:
Kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan läsnä ollessa kysyn sinulta, Mauri Antero Röhvänäinen, tahdotko ottaa valkoisen Iittalan Teema-mukin kahvikupiksesi ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta aamu- ja iltapalapöydässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ottanut tavaksi "vahingossa" rikkoa miehen rumat mainosmukit. Mies ei itse tiskaa ja valittaa, että astianpesukoneen täyttö ja tyhjennys on tylsää. Minä annan LASTEN huolehtia isän mainosmukeista. Lapset laittavat isän mukit koneeseen ja ottavat ne pois sieltä. Aina välillä joku lapsi pudottaa mukin. Oho, nyt lähti mukin reunasta pala irti. Ei haittaa, lapsi vain yrittää auttaa. Oho, nyt irtosi mukista korva. Ei haittaa, lapsi vain yrittää auttaa.
Mies raivostui ja alkoi tiskata KÄSIN omat mainosmukinsa. Ei siis ollutkaan kyse kylmän loogisesta ajattelusta ("Mikä tahansa muki kelpaa, vaikka olis mainoksia kyljessä") vaan siitä että miehellä on joku lapsellinen tunneside noihin mainosmukeihin.
Onko tunneside tavaraan mielestäsi aina lapsellista, vai ainoastaan silloin, kun se kohdistuu tavaraan, jolle itse et näe arvoa?
Miksi kuvittelet, että tuollainen syyllistävä, trollaava kysymys ansaitsee vastauksen?
Terveisin,
mies joka ei koskaan tuo mainosmukeja kotiin
Mainosmukin jälleenmyyntiarvo on nolla tai lähes nolla. Mitä arvoa sillä on? Ei mitään.
Sen sijaan laadukas, tunnetun valmistajan teemuki voi olla jälleenmyyntiarvoltaan satoja tai tuhansia euroja.
Kyllä meillä mies osaa ymmärtää rahan arvon. Juuri siksi keittiön kaapeissa ei pidetä rumia, halpoja mainosmukeja. Käytössä on laadukkaat peruastiat. Jälleenmyyntiarvoltaan parhaat mukit (Muumimukit) pidetään lasivitriinissä työhuoneessa.
Vain trolli voi olla niin tyhmä, että rakastuu johonkin mainosmukiin. Täysin ilmaiseksi saatu, ei edes itse valittu tai tarkoituksella hankittu.
Yksin juodessa mainosmuki on eri asia. Mutta osana yhteistä aamupalakattausta se riitelee kaiken muun kanssa ja tekee pöydästä heti taukohuonemaisen. Minusta aikuisessa kodissa ei tarvitse elää ihan kuin pellossa vain siksi, että jokin esine teknisesti ajaa asiansa.
-ap
AP tässä. Ehkä tässä on vain ero siinä, miten ihmiset näkevät kodin.
Toisille riittää, että tavara toimii. Minulle myös sillä on väliä, millaisen tunnelman ja yleisilmeen se luo.
Mainosmuki aamupalapöydässä tekee muuten siististä kattauksesta heti sattumanvaraisen ja vähän taukohuonemaisen. Minusta aikuisten ihmisten kodissa pitäisi jo olla päästy eroon siitä, että pöytään nostetaan mitä tahansa vanhoja työpaikka- ja tapahtumamukeja. Ymmärrän sen opiskelijakämpässä, mutta en enää tässä elämäntilanteessa.