En vain tajua, miten joku voi olla opettaja nykypäivänä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri pari viikkoa sitten laitoin kesälaitumelle yhdeksäsluokkalaiset, joista täytyy sanoa, että kollektiivisesti ehkä epäkypsin porukka mitä mulla on työurani aikana ollut, enkä tosiaankaan ole vasta-aloittanut näitä hommia.

Ryhmäni sai jossain koulun päättöjuhlan tapaisessa "koulun sekopäisin ryhmä" -palkinnon tai vastaavan. Ja aivan aiheesta. Todella kummallisia sosiaalisen elämän ongelmia, mielenterveystaustaa joko lapsella itsellään tai vähintään toisella vanhemmalla, hyväksikäyttöä ja muuta tämmöistä traumaa. Vähintään puolet tietysti eroperheistä.

Onneksi ensi vuosi on valvontaluokasta vapaa, saa vähän vetää henkeä ja keskittyä kenties oman aineensa opettamiseen eikä olla jokin sosiaalitoimen tai psykologin jatke keskenkasvuisille kakaroille, joiden vanhemmat on itsekin aivan hukassa.

Kehitys oli nähtävissä jo kolme vuotta sitten kun tämä porukka kävi "esittäytymiskäynnillä" ollessaan vielä kuudennella luokalla. Jo tuolloin totesin, että ei hyvältä näytä. Seuraavat kolme lukuvuotta olinkin sitten kollegoiden lempeän vittuilun kohteena opehuoneessa, että mitäs tähtiryhmän opettajalle kuuluu. Kaikki suurinpiirtein vihas opettaa sitä ryhmää. Inhottavia, innottomia, taidottomia suunsoittajia ja tyhjännaurajia suurimmaksi osaksi.

Eipä siinä mitään, kaksi lahjakasta nuorta siitä ryhmästä pokkasi stipenditkin, eikä olleet edes näitä "kiitos osallistumisesta" mitä tuntuu että kaikki palkinnot nykyään on, vaan saivat aivan ansioistaan tunnustuksen.

Yhden nuoren vanhempi jäi päättötodistusten jaon jälkeen luokkaan juttelemaan ja totesi että on sulla ollut melkoiset kolme vuotta. Joo, todella oli. Tällä kertaa ei sentään tarvinnut lääkitykseen turvautua töihin päästäkseen, niinkin on joskus asiat olleet.

Ei ole suomalainen yläkoulu aivan kaikille sopiva työpaikka todellakaan, ei välttämättä minullekaan. Vaatii kyynistä luonnetta kuunnella päivät teinien ynseetä veetailua ja sitten saada päivän päätteeksi vanhemmilta wilma-viesti missä ihmetellään miten lapsen koetulokset on näin surkeat. Tekis joskus mieli vastata että tehkää fiksumpia lapsia niin ei tarvi olla niin ihmeissään. Ei siellä koulussa voi sellaisille lapsille mitään opettaa, jotka ei pysty opetusta vastaanottamaan.

Viimeisimmässä porukassa mulla oli pyöresti 2/3 tällaisia, jotka vielä ysin päätteeksi oli taidollisesti jossain vitosluokkalaisen tasolla. Ja sitten sanotaan että armovitosia ei sais antaa. Voi, kyllä annettiin, muuten tällaiset Suomessa kantasuomalaisille vanhemmille syntyneet ois saaneet mm. äidinkielestä ja ruotsista puhtaita nelosia. Ja mitään perustetta arvosanojen heikkoudelle ei ollut muuta kuin oma paska asenne, ei mitään diagnoosia oppimisvaikeudesta, adhd:stä tai autismista. Kouluun tullaan vaan miten sattuu, milloin huvittaa, massiiviset poissaolot, eikä mitään työskentelyvälineitä koskaan mukana. Yläkoulu oli suurimmalle osalle pelkkä säilytyspaikka kolme vuotta.

Jos kotona ei lapselta alusta asti vaadita kunnollista koulunkäyntiä, tulokset on juuri tällaisia kuin minun ryhmälläni.

Eikö siis nykyään nelosia voi antaa? Eihän nuo ole mitään armovitosia ansainneet. Koulu tekee armovitosillaan noille nuorille karhunpalveluksen.

Kyllä ne itse itselleen sen karhunpalveluksen tekee. Jos ysiluokkalaiselle joutuu laittamaan nelosen, ongelma on jossain hyvin kaukana jäänyt hoitamatta ja huomaamatta. Ei niitä voi 18-kesäisiksi asti pitää tuolla pikkulasten koulussa, lisää turvattomuutta kun noita ylivuotisia pistetään tuplaamaan yhden tai kahden nelosen takia. Tuva on olemassa niille, jotka tarvii sen vanhan kymppiluokan numeroidensa korottamiseen. Alakoulussa pitäisi jo tsekata nämä, joilla tie nousee ennen pitkää pystyyn. Lievästi kehitysvammaiset ei muutenkaan kuulu normiluokille vaan on armollisempaa antaa heidän käydä erityiskouluja, harmi että niitä ei oikein ole.

No ei se työ yritysmaailmassa sen ihanammalta keskimäärin vaikuta, kun kavereita kuuntelee. 

Yläkoulun oppitunnit loppuvat viimeistään klo. 15:30 enkä sen jälkeen uhraa sekuntiakaan työasioille ennen kuin klo 8:30 seuraavana aamuna, 

Opetin vähän aikaa kahdessa koulussa. Minulla oli kolme luokkaa. Lukiolaiset olivat tylsiä ja passiivisia. Peruskoulun ysiluokkalaiset olivat aivan kauhukakaroita, luokassa yritettiin sytytettiin tulipalo ja muuta kivaa. Pienimmät olivat seiskaluokkalaisia, aivan ihania lapsukaisia, toivat opelle kukkia ja karkkeja.

Tämä siis yli 40 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Jos nykyvanhemmat viitsisi opettaa muksuilleen edes peruskäytöstavat kotona, niin kaikilla olisi mukavampaa koulussa. 

Ongelmia on jo varhaiskasvatuksessa. Eipä sinnekään tunkua ole työntekijöistä. Kuka jaksaa eläkeikään asti.

Vierailija kirjoitti:

Ai minä viihdyn tosi hyvin! T kielten opettaja

Ruotsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai minä viihdyn tosi hyvin! T kielten opettaja

Ruotsi?

Juu, ruotsi on kieli, kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Juuri pari viikkoa sitten laitoin kesälaitumelle yhdeksäsluokkalaiset, joista täytyy sanoa, että kollektiivisesti ehkä epäkypsin porukka mitä mulla on työurani aikana ollut, enkä tosiaankaan ole vasta-aloittanut näitä hommia.

Ryhmäni sai jossain koulun päättöjuhlan tapaisessa "koulun sekopäisin ryhmä" -palkinnon tai vastaavan. Ja aivan aiheesta. Todella kummallisia sosiaalisen elämän ongelmia, mielenterveystaustaa joko lapsella itsellään tai vähintään toisella vanhemmalla, hyväksikäyttöä ja muuta tämmöistä traumaa. Vähintään puolet tietysti eroperheistä.

Onneksi ensi vuosi on valvontaluokasta vapaa, saa vähän vetää henkeä ja keskittyä kenties oman aineensa opettamiseen eikä olla jokin sosiaalitoimen tai psykologin jatke keskenkasvuisille kakaroille, joiden vanhemmat on itsekin aivan hukassa.

Kehitys oli nähtävissä jo kolme vuotta sitten kun tämä porukka kävi "esittäytymiskäynnillä" ollessaan vielä kuudennella luokalla. Jo tuolloin totesin, että ei hyvältä näytä. Seuraavat kolme lukuvuotta olinkin sitten kollegoiden lempeän vittuilun kohteena opehuoneessa, että mitäs tähtiryhmän opettajalle kuuluu. Kaikki suurinpiirtein vihas opettaa sitä ryhmää. Inhottavia, innottomia, taidottomia suunsoittajia ja tyhjännaurajia suurimmaksi osaksi.

Eipä siinä mitään, kaksi lahjakasta nuorta siitä ryhmästä pokkasi stipenditkin, eikä olleet edes näitä "kiitos osallistumisesta" mitä tuntuu että kaikki palkinnot nykyään on, vaan saivat aivan ansioistaan tunnustuksen.

Yhden nuoren vanhempi jäi päättötodistusten jaon jälkeen luokkaan juttelemaan ja totesi että on sulla ollut melkoiset kolme vuotta. Joo, todella oli. Tällä kertaa ei sentään tarvinnut lääkitykseen turvautua töihin päästäkseen, niinkin on joskus asiat olleet.

Ei ole suomalainen yläkoulu aivan kaikille sopiva työpaikka todellakaan, ei välttämättä minullekaan. Vaatii kyynistä luonnetta kuunnella päivät teinien ynseetä veetailua ja sitten saada päivän päätteeksi vanhemmilta wilma-viesti missä ihmetellään miten lapsen koetulokset on näin surkeat. Tekis joskus mieli vastata että tehkää fiksumpia lapsia niin ei tarvi olla niin ihmeissään. Ei siellä koulussa voi sellaisille lapsille mitään opettaa, jotka ei pysty opetusta vastaanottamaan.

Viimeisimmässä porukassa mulla oli pyöresti 2/3 tällaisia, jotka vielä ysin päätteeksi oli taidollisesti jossain vitosluokkalaisen tasolla. Ja sitten sanotaan että armovitosia ei sais antaa. Voi, kyllä annettiin, muuten tällaiset Suomessa kantasuomalaisille vanhemmille syntyneet ois saaneet mm. äidinkielestä ja ruotsista puhtaita nelosia. Ja mitään perustetta arvosanojen heikkoudelle ei ollut muuta kuin oma paska asenne, ei mitään diagnoosia oppimisvaikeudesta, adhd:stä tai autismista. Kouluun tullaan vaan miten sattuu, milloin huvittaa, massiiviset poissaolot, eikä mitään työskentelyvälineitä koskaan mukana. Yläkoulu oli suurimmalle osalle pelkkä säilytyspaikka kolme vuotta.

Jos kotona ei lapselta alusta asti vaadita kunnollista koulunkäyntiä, tulokset on juuri tällaisia kuin minun ryhmälläni.

Sinä ainakin olet oikea opettaja, joka todellakin tietää, missä mennään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri pari viikkoa sitten laitoin kesälaitumelle yhdeksäsluokkalaiset, joista täytyy sanoa, että kollektiivisesti ehkä epäkypsin porukka mitä mulla on työurani aikana ollut, enkä tosiaankaan ole vasta-aloittanut näitä hommia.

Ryhmäni sai jossain koulun päättöjuhlan tapaisessa "koulun sekopäisin ryhmä" -palkinnon tai vastaavan. Ja aivan aiheesta. Todella kummallisia sosiaalisen elämän ongelmia, mielenterveystaustaa joko lapsella itsellään tai vähintään toisella vanhemmalla, hyväksikäyttöä ja muuta tämmöistä traumaa. Vähintään puolet tietysti eroperheistä.

Onneksi ensi vuosi on valvontaluokasta vapaa, saa vähän vetää henkeä ja keskittyä kenties oman aineensa opettamiseen eikä olla jokin sosiaalitoimen tai psykologin jatke keskenkasvuisille kakaroille, joiden vanhemmat on itsekin aivan hukassa.

Kehitys oli nähtävissä jo kolme vuotta sitten kun tämä porukka kävi "esittäytymiskäynnillä" ollessaan vielä kuudennella luokalla. Jo tuolloin totesin, että ei hyvältä näytä. Seuraavat kolme lukuvuotta olinkin sitten kollegoiden lempeän vittuilun kohteena opehuoneessa, että mitäs tähtiryhmän opettajalle kuuluu. Kaikki suurinpiirtein vihas opettaa sitä ryhmää. Inhottavia, innottomia, taidottomia suunsoittajia ja tyhjännaurajia suurimmaksi osaksi.

Eipä siinä mitään, kaksi lahjakasta nuorta siitä ryhmästä pokkasi stipenditkin, eikä olleet edes näitä "kiitos osallistumisesta" mitä tuntuu että kaikki palkinnot nykyään on, vaan saivat aivan ansioistaan tunnustuksen.

Yhden nuoren vanhempi jäi päättötodistusten jaon jälkeen luokkaan juttelemaan ja totesi että on sulla ollut melkoiset kolme vuotta. Joo, todella oli. Tällä kertaa ei sentään tarvinnut lääkitykseen turvautua töihin päästäkseen, niinkin on joskus asiat olleet.

Ei ole suomalainen yläkoulu aivan kaikille sopiva työpaikka todellakaan, ei välttämättä minullekaan. Vaatii kyynistä luonnetta kuunnella päivät teinien ynseetä veetailua ja sitten saada päivän päätteeksi vanhemmilta wilma-viesti missä ihmetellään miten lapsen koetulokset on näin surkeat. Tekis joskus mieli vastata että tehkää fiksumpia lapsia niin ei tarvi olla niin ihmeissään. Ei siellä koulussa voi sellaisille lapsille mitään opettaa, jotka ei pysty opetusta vastaanottamaan.

Viimeisimmässä porukassa mulla oli pyöresti 2/3 tällaisia, jotka vielä ysin päätteeksi oli taidollisesti jossain vitosluokkalaisen tasolla. Ja sitten sanotaan että armovitosia ei sais antaa. Voi, kyllä annettiin, muuten tällaiset Suomessa kantasuomalaisille vanhemmille syntyneet ois saaneet mm. äidinkielestä ja ruotsista puhtaita nelosia. Ja mitään perustetta arvosanojen heikkoudelle ei ollut muuta kuin oma paska asenne, ei mitään diagnoosia oppimisvaikeudesta, adhd:stä tai autismista. Kouluun tullaan vaan miten sattuu, milloin huvittaa, massiiviset poissaolot, eikä mitään työskentelyvälineitä koskaan mukana. Yläkoulu oli suurimmalle osalle pelkkä säilytyspaikka kolme vuotta.

Jos kotona ei lapselta alusta asti vaadita kunnollista koulunkäyntiä, tulokset on juuri tällaisia kuin minun ryhmälläni.

Sinä ainakin olet oikea opettaja, joka todellakin tietää, missä mennään. 

Ei tuo ole opettaja.