Lue keskustelun säännöt.
En vain tajua, miten joku voi olla opettaja nykypäivänä
15.06.2026 |
Jossain eliittilukiossa ehkä, tai muussa koulussa, johon on pääsykokeet. Mutta tavallinen peruskoulu kuulostaa epäinhimilliseltä.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai minä viihdyn tosi hyvin! T kielten opettaja
Et todellakaan ole kielten opettaja. Häpeä.
Kyllä olen. Vantaalla opetin viime lukuvuoden. Ensi lukuvuonna Helsinkiin. Ja ihan pelkkää b-ruotsia viimeksi.
Hirvittävää, jos tuo on totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me emme tajua, kuka voi nykypäivänä olla yhtä tyhmä kuon ap.
Todella väsynyttä, arvoisa Kuon. Yritä edes. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai minä viihdyn tosi hyvin! T kielten opettaja
Et todellakaan ole kielten opettaja. Häpeä.
Kyllä olen. Vantaalla opetin viime lukuvuoden. Ensi lukuvuonna Helsinkiin. Ja ihan pelkkää b-ruotsia viimeksi.
Hirvittävää, jos tuo on totta.
Mikä niin? Hyvä palkka, ihanat oppilaat, merkityksellistä työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai minä viihdyn tosi hyvin! T kielten opettaja
Et todellakaan ole kielten opettaja. Häpeä.
Kyllä olen. Vantaalla opetin viime lukuvuoden. Ensi lukuvuonna Helsinkiin. Ja ihan pelkkää b-ruotsia viimeksi.
No se selittääkin.
Vierailija kirjoitti:
En ole kokenut yläkoulussa opettamista vaikeana tai stressaavana. 30 vuotta takana.
Et varmaan ole Vantaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen varsin hyvässä (ei eliitti-) lukiossa töissä.
Opiskelijoiden kanssa kyllä pärjää.
Mutta sitten vanhemmat ja kollegat. No, ei mietitä sitä kesällä, täydellä palkalla, vaan avataan toinenkin olut ennen jalkapalloa.
Nyt kun palkka nousi 1.6., niin säännöllinen kk-palkka on 5300e. Ei hassummin osapäivätyöstä ja puolet vuodesta lomaa. (Provoan vähän vaan)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kokenut yläkoulussa opettamista vaikeana tai stressaavana. 30 vuotta takana.
Et varmaan ole Vantaalla.
Minä olen ollut kahdessakin koulussa Vantaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtä paskaa oppilaille myös. Monet opettajat ovat kivoja. Mutta aivan liian monet nuoret sen sijaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri pari viikkoa sitten laitoin kesälaitumelle yhdeksäsluokkalaiset, joista täytyy sanoa, että kollektiivisesti ehkä epäkypsin porukka mitä mulla on työurani aikana ollut, enkä tosiaankaan ole vasta-aloittanut näitä hommia.
Ryhmäni sai jossain koulun päättöjuhlan tapaisessa "koulun sekopäisin ryhmä" -palkinnon tai vastaavan. Ja aivan aiheesta. Todella kummallisia sosiaalisen elämän ongelmia, mielenterveystaustaa joko lapsella itsellään tai vähintään toisella vanhemmalla, hyväksikäyttöä ja muuta tämmöistä traumaa. Vähintään puolet tietysti eroperheistä.
Onneksi ensi vuosi on valvontaluokasta vapaa, saa vähän vetää henkeä ja keskittyä kenties oman aineensa opettamiseen eikä olla jokin sosiaalitoimen tai psykologin jatke keskenkasvuisille kakaroille, joiden vanhemmat on itsekin aivan hukassa.
Kehitys oli nähtävissä jo kolme vuotta sitten kun tämä porukka kävi "esittäytymiskäynnillä" ollessaan vielä kuudennella luokalla. Jo tuolloin totesin, että ei hyvältä näytä. Seuraavat kolme lukuvuotta olinkin sitten kollegoiden lempeän vittuilun kohteena opehuoneessa, että mitäs tähtiryhmän opettajalle kuuluu. Kaikki suurinpiirtein vihas opettaa sitä ryhmää. Inhottavia, innottomia, taidottomia suunsoittajia ja tyhjännaurajia suurimmaksi osaksi.
Eipä siinä mitään, kaksi lahjakasta nuorta siitä ryhmästä pokkasi stipenditkin, eikä olleet edes näitä "kiitos osallistumisesta" mitä tuntuu että kaikki palkinnot nykyään on, vaan saivat aivan ansioistaan tunnustuksen.
Yhden nuoren vanhempi jäi päättötodistusten jaon jälkeen luokkaan juttelemaan ja totesi että on sulla ollut melkoiset kolme vuotta. Joo, todella oli. Tällä kertaa ei sentään tarvinnut lääkitykseen turvautua töihin päästäkseen, niinkin on joskus asiat olleet.
Ei ole suomalainen yläkoulu aivan kaikille sopiva työpaikka todellakaan, ei välttämättä minullekaan. Vaatii kyynistä luonnetta kuunnella päivät teinien ynseetä veetailua ja sitten saada päivän päätteeksi vanhemmilta wilma-viesti missä ihmetellään miten lapsen koetulokset on näin surkeat. Tekis joskus mieli vastata että tehkää fiksumpia lapsia niin ei tarvi olla niin ihmeissään. Ei siellä koulussa voi sellaisille lapsille mitään opettaa, jotka ei pysty opetusta vastaanottamaan.
Viimeisimmässä porukassa mulla oli pyöresti 2/3 tällaisia, jotka vielä ysin päätteeksi oli taidollisesti jossain vitosluokkalaisen tasolla. Ja sitten sanotaan että armovitosia ei sais antaa. Voi, kyllä annettiin, muuten tällaiset Suomessa kantasuomalaisille vanhemmille syntyneet ois saaneet mm. äidinkielestä ja ruotsista puhtaita nelosia. Ja mitään perustetta arvosanojen heikkoudelle ei ollut muuta kuin oma paska asenne, ei mitään diagnoosia oppimisvaikeudesta, adhd:stä tai autismista. Kouluun tullaan vaan miten sattuu, milloin huvittaa, massiiviset poissaolot, eikä mitään työskentelyvälineitä koskaan mukana. Yläkoulu oli suurimmalle osalle pelkkä säilytyspaikka kolme vuotta.
Jos kotona ei lapselta alusta asti vaadita kunnollista koulunkäyntiä, tulokset on juuri tällaisia kuin minun ryhmälläni.
Et ole kovin älykäs. Taidat olla koulunkäynnin ohjaaja.
"Tämä kuulosti 😫👌🏻 mielessäni"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai minä viihdyn tosi hyvin! T kielten opettaja
Et todellakaan ole kielten opettaja. Häpeä.
Olipa tyhmä kommentti. - eri
Tykkään työstäni yläkoulussa, mutta tiedostan olevani etuoikeutetussa asemassa opettaessani alueella, jossa vanhemmat ovat kiinnostuneita lastensa koulunkäynnistä. Helpottaa työtäni huomattavasti. Hankalia tapauksia on aina niin oppilaissa kuin huoltajissakin, mutta ei niitä onneksi meidän koulussa ylen määrin ole.
Muuallakin olen opettanut ja toisissa kouluissa arki on aivan toisenlaista. Arvostan näissä kouluissa työskenteleviä tosi paljon. Tekevät kovaa työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai minä viihdyn tosi hyvin! T kielten opettaja
Et ole pakkoruotsin opettaja?
Vierailija kirjoitti:
Juuri pari viikkoa sitten laitoin kesälaitumelle yhdeksäsluokkalaiset, joista täytyy sanoa, että kollektiivisesti ehkä epäkypsin porukka mitä mulla on työurani aikana ollut, enkä tosiaankaan ole vasta-aloittanut näitä hommia.
Ryhmäni sai jossain koulun päättöjuhlan tapaisessa "koulun sekopäisin ryhmä" -palkinnon tai vastaavan. Ja aivan aiheesta. Todella kummallisia sosiaalisen elämän ongelmia, mielenterveystaustaa joko lapsella itsellään tai vähintään toisella vanhemmalla, hyväksikäyttöä ja muuta tämmöistä traumaa. Vähintään puolet tietysti eroperheistä.
Onneksi ensi vuosi on valvontaluokasta vapaa, saa vähän vetää henkeä ja keskittyä kenties oman aineensa opettamiseen eikä olla jokin sosiaalitoimen tai psykologin jatke keskenkasvuisille kakaroille, joiden vanhemmat on itsekin aivan hukassa.
Kehitys oli nähtävissä jo kolme vuotta sitten kun tämä porukka kävi "esittäytymiskäynnillä" ollessaan vielä kuudennella luokalla. Jo tuolloin totesin, että ei hyvältä näytä. Seuraavat kolme lukuvuotta olinkin sitten kollegoiden lempeän vittuilun kohteena opehuoneessa, että mitäs tähtiryhmän opettajalle kuuluu. Kaikki suurinpiirtein vihas opettaa sitä ryhmää. Inhottavia, innottomia, taidottomia suunsoittajia ja tyhjännaurajia suurimmaksi osaksi.
Eipä siinä mitään, kaksi lahjakasta nuorta siitä ryhmästä pokkasi stipenditkin, eikä olleet edes näitä "kiitos osallistumisesta" mitä tuntuu että kaikki palkinnot nykyään on, vaan saivat aivan ansioistaan tunnustuksen.
Yhden nuoren vanhempi jäi päättötodistusten jaon jälkeen luokkaan juttelemaan ja totesi että on sulla ollut melkoiset kolme vuotta. Joo, todella oli. Tällä kertaa ei sentään tarvinnut lääkitykseen turvautua töihin päästäkseen, niinkin on joskus asiat olleet.
Ei ole suomalainen yläkoulu aivan kaikille sopiva työpaikka todellakaan, ei välttämättä minullekaan. Vaatii kyynistä luonnetta kuunnella päivät teinien ynseetä veetailua ja sitten saada päivän päätteeksi vanhemmilta wilma-viesti missä ihmetellään miten lapsen koetulokset on näin surkeat. Tekis joskus mieli vastata että tehkää fiksumpia lapsia niin ei tarvi olla niin ihmeissään. Ei siellä koulussa voi sellaisille lapsille mitään opettaa, jotka ei pysty opetusta vastaanottamaan.
Viimeisimmässä porukassa mulla oli pyöresti 2/3 tällaisia, jotka vielä ysin päätteeksi oli taidollisesti jossain vitosluokkalaisen tasolla. Ja sitten sanotaan että armovitosia ei sais antaa. Voi, kyllä annettiin, muuten tällaiset Suomessa kantasuomalaisille vanhemmille syntyneet ois saaneet mm. äidinkielestä ja ruotsista puhtaita nelosia. Ja mitään perustetta arvosanojen heikkoudelle ei ollut muuta kuin oma paska asenne, ei mitään diagnoosia oppimisvaikeudesta, adhd:stä tai autismista. Kouluun tullaan vaan miten sattuu, milloin huvittaa, massiiviset poissaolot, eikä mitään työskentelyvälineitä koskaan mukana. Yläkoulu oli suurimmalle osalle pelkkä säilytyspaikka kolme vuotta.
Jos kotona ei lapselta alusta asti vaadita kunnollista koulunkäyntiä, tulokset on juuri tällaisia kuin minun ryhmälläni.
Kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai minä viihdyn tosi hyvin! T kielten opettaja
Et ole pakkoruotsin opettaja?
Olen ja vielöpä erittäin hyvä sellainen. Kutosistani ainakin puolet nimesi ruotsin lempiaineekseen.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut opettajat ovat mielestäni jääriä, jotka pitävät pinttymänsä ja eivät ole pysyneet muutoksissa mukana.
Kauheen joustamattomia.
Missä muutoksissa opettajat eivät ole pysyneet mukana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri pari viikkoa sitten laitoin kesälaitumelle yhdeksäsluokkalaiset, joista täytyy sanoa, että kollektiivisesti ehkä epäkypsin porukka mitä mulla on työurani aikana ollut, enkä tosiaankaan ole vasta-aloittanut näitä hommia.
Ryhmäni sai jossain koulun päättöjuhlan tapaisessa "koulun sekopäisin ryhmä" -palkinnon tai vastaavan. Ja aivan aiheesta. Todella kummallisia sosiaalisen elämän ongelmia, mielenterveystaustaa joko lapsella itsellään tai vähintään toisella vanhemmalla, hyväksikäyttöä ja muuta tämmöistä traumaa. Vähintään puolet tietysti eroperheistä.
Onneksi ensi vuosi on valvontaluokasta vapaa, saa vähän vetää henkeä ja keskittyä kenties oman aineensa opettamiseen eikä olla jokin sosiaalitoimen tai psykologin jatke keskenkasvuisille kakaroille, joiden vanhemmat on itsekin aivan hukassa.
Kehitys oli nähtävissä jo kolme vuotta sitten kun tämä porukka kävi "esittäytymiskäynnillä" ollessaan vielä kuudennella luokalla. Jo tuolloin totesin, että ei hyvältä näytä. Seuraavat kolme lukuvuotta olinkin sitten kollegoiden lempeän vittuilun kohteena opehuoneessa, että mitäs tähtiryhmän opettajalle kuuluu. Kaikki suurinpiirtein vihas opettaa sitä ryhmää. Inhottavia, innottomia, taidottomia suunsoittajia ja tyhjännaurajia suurimmaksi osaksi.
Eipä siinä mitään, kaksi lahjakasta nuorta siitä ryhmästä pokkasi stipenditkin, eikä olleet edes näitä "kiitos osallistumisesta" mitä tuntuu että kaikki palkinnot nykyään on, vaan saivat aivan ansioistaan tunnustuksen.
Yhden nuoren vanhempi jäi päättötodistusten jaon jälkeen luokkaan juttelemaan ja totesi että on sulla ollut melkoiset kolme vuotta. Joo, todella oli. Tällä kertaa ei sentään tarvinnut lääkitykseen turvautua töihin päästäkseen, niinkin on joskus asiat olleet.
Ei ole suomalainen yläkoulu aivan kaikille sopiva työpaikka todellakaan, ei välttämättä minullekaan. Vaatii kyynistä luonnetta kuunnella päivät teinien ynseetä veetailua ja sitten saada päivän päätteeksi vanhemmilta wilma-viesti missä ihmetellään miten lapsen koetulokset on näin surkeat. Tekis joskus mieli vastata että tehkää fiksumpia lapsia niin ei tarvi olla niin ihmeissään. Ei siellä koulussa voi sellaisille lapsille mitään opettaa, jotka ei pysty opetusta vastaanottamaan.
Viimeisimmässä porukassa mulla oli pyöresti 2/3 tällaisia, jotka vielä ysin päätteeksi oli taidollisesti jossain vitosluokkalaisen tasolla. Ja sitten sanotaan että armovitosia ei sais antaa. Voi, kyllä annettiin, muuten tällaiset Suomessa kantasuomalaisille vanhemmille syntyneet ois saaneet mm. äidinkielestä ja ruotsista puhtaita nelosia. Ja mitään perustetta arvosanojen heikkoudelle ei ollut muuta kuin oma paska asenne, ei mitään diagnoosia oppimisvaikeudesta, adhd:stä tai autismista. Kouluun tullaan vaan miten sattuu, milloin huvittaa, massiiviset poissaolot, eikä mitään työskentelyvälineitä koskaan mukana. Yläkoulu oli suurimmalle osalle pelkkä säilytyspaikka kolme vuotta.
Jos kotona ei lapselta alusta asti vaadita kunnollista koulunkäyntiä, tulokset on juuri tällaisia kuin minun ryhmälläni.
Et ole kovin älykäs. Taidat olla koulunkäynnin ohjaaja.
Taisi tuon ryhmän vanhempi löytää paikalle.
Vierailija kirjoitti:
Olen varsin hyvässä (ei eliitti-) lukiossa töissä.
Opiskelijoiden kanssa kyllä pärjää.
Mutta sitten vanhemmat ja kollegat. No, ei mietitä sitä kesällä, täydellä palkalla, vaan avataan toinenkin olut ennen jalkapalloa.
Mitenkä vanhemmat lukiossa vaivaavat? Opiskelijathan ovat joko tai lähes täysi-ikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen varsin hyvässä (ei eliitti-) lukiossa töissä.
Opiskelijoiden kanssa kyllä pärjää.
Mutta sitten vanhemmat ja kollegat. No, ei mietitä sitä kesällä, täydellä palkalla, vaan avataan toinenkin olut ennen jalkapalloa.Mitenkä vanhemmat lukiossa vaivaavat? Opiskelijathan ovat joko tai lähes täysi-ikäisiä.
No, tänäänkin vastasin vanhemman lähettämään sähköpostiin. Vuoden mittaan saa kuule aika monta palaveria pitää lukionuortrn vanhempien kanssa. Mutta ei niistä sen enempää.
Vierailija kirjoitti:
Juuri pari viikkoa sitten laitoin kesälaitumelle yhdeksäsluokkalaiset, joista täytyy sanoa, että kollektiivisesti ehkä epäkypsin porukka mitä mulla on työurani aikana ollut, enkä tosiaankaan ole vasta-aloittanut näitä hommia.
Ryhmäni sai jossain koulun päättöjuhlan tapaisessa "koulun sekopäisin ryhmä" -palkinnon tai vastaavan. Ja aivan aiheesta. Todella kummallisia sosiaalisen elämän ongelmia, mielenterveystaustaa joko lapsella itsellään tai vähintään toisella vanhemmalla, hyväksikäyttöä ja muuta tämmöistä traumaa. Vähintään puolet tietysti eroperheistä.
Onneksi ensi vuosi on valvontaluokasta vapaa, saa vähän vetää henkeä ja keskittyä kenties oman aineensa opettamiseen eikä olla jokin sosiaalitoimen tai psykologin jatke keskenkasvuisille kakaroille, joiden vanhemmat on itsekin aivan hukassa.
Kehitys oli nähtävissä jo kolme vuotta sitten kun tämä porukka kävi "esittäytymiskäynnillä" ollessaan vielä kuudennella luokalla. Jo tuolloin totesin, että ei hyvältä näytä. Seuraavat kolme lukuvuotta olinkin sitten kollegoiden lempeän vittuilun kohteena opehuoneessa, että mitäs tähtiryhmän opettajalle kuuluu. Kaikki suurinpiirtein vihas opettaa sitä ryhmää. Inhottavia, innottomia, taidottomia suunsoittajia ja tyhjännaurajia suurimmaksi osaksi.
Eipä siinä mitään, kaksi lahjakasta nuorta siitä ryhmästä pokkasi stipenditkin, eikä olleet edes näitä "kiitos osallistumisesta" mitä tuntuu että kaikki palkinnot nykyään on, vaan saivat aivan ansioistaan tunnustuksen.
Yhden nuoren vanhempi jäi päättötodistusten jaon jälkeen luokkaan juttelemaan ja totesi että on sulla ollut melkoiset kolme vuotta. Joo, todella oli. Tällä kertaa ei sentään tarvinnut lääkitykseen turvautua töihin päästäkseen, niinkin on joskus asiat olleet.
Ei ole suomalainen yläkoulu aivan kaikille sopiva työpaikka todellakaan, ei välttämättä minullekaan. Vaatii kyynistä luonnetta kuunnella päivät teinien ynseetä veetailua ja sitten saada päivän päätteeksi vanhemmilta wilma-viesti missä ihmetellään miten lapsen koetulokset on näin surkeat. Tekis joskus mieli vastata että tehkää fiksumpia lapsia niin ei tarvi olla niin ihmeissään. Ei siellä koulussa voi sellaisille lapsille mitään opettaa, jotka ei pysty opetusta vastaanottamaan.
Viimeisimmässä porukassa mulla oli pyöresti 2/3 tällaisia, jotka vielä ysin päätteeksi oli taidollisesti jossain vitosluokkalaisen tasolla. Ja sitten sanotaan että armovitosia ei sais antaa. Voi, kyllä annettiin, muuten tällaiset Suomessa kantasuomalaisille vanhemmille syntyneet ois saaneet mm. äidinkielestä ja ruotsista puhtaita nelosia. Ja mitään perustetta arvosanojen heikkoudelle ei ollut muuta kuin oma paska asenne, ei mitään diagnoosia oppimisvaikeudesta, adhd:stä tai autismista. Kouluun tullaan vaan miten sattuu, milloin huvittaa, massiiviset poissaolot, eikä mitään työskentelyvälineitä koskaan mukana. Yläkoulu oli suurimmalle osalle pelkkä säilytyspaikka kolme vuotta.
Jos kotona ei lapselta alusta asti vaadita kunnollista koulunkäyntiä, tulokset on juuri tällaisia kuin minun ryhmälläni.
Eikö siis nykyään nelosia voi antaa? Eihän nuo ole mitään armovitosia ansainneet. Koulu tekee armovitosillaan noille nuorille karhunpalveluksen.
Olen varsin hyvässä (ei eliitti-) lukiossa töissä.
Opiskelijoiden kanssa kyllä pärjää.
Mutta sitten vanhemmat ja kollegat. No, ei mietitä sitä kesällä, täydellä palkalla, vaan avataan toinenkin olut ennen jalkapalloa.