Listataanko asioita, mistä pitää luopua, kun vanhenee. Voisi lohduttaa kun tajuaisi että muutkin vanhenevat.
Joskus ahdistaa tämä vanheneminen. Pieni pieri pienenee, ystävät kuolevat, oma äiti kuolee, se ainut lenkkikaveri kuolee, Arvi Lind kuolee. Päivittäin mieheni ikäisiä julkkiksia, jotka kuolevat. Silti kaikki tietävät, että vanhuuskin voi kestää vuoden tai 40 vuotta. Mistä olette tähän mennessä joutuneet luopumaan?
(Oma vastaukseni oli; läheisistä)
Kommentit (96)
Ryyppääminen. Yhdestä yöstä menee kolme päivää toipua.
Kaikille ei vanhempien (luonnollinen) poismeno ole luopumista, joillekin jopa helpotus päästä lopullisesti eroon paskiaisista.
Itse koen etten ole joutunut luopumaan mistään tähän 68 vuoden kypsään ikään eläneenä.
Ainoa, mikä tulee harmittamaan joskus tulevaisuudessa on autosta luopuminen, se tulee vaikeuttamaan elämää
ja ennen sitä voisin luopua elämästä, ei harmittaisi yhtään.
Ystävät ja sukulaiset kuolee. Harvoin enää innostuu mistään, vaikka nyt olisi enemmän rahaa toteuttaa juttuja. Tämän kokenut jo vaikka vielä terve ja työelämässä, enkä hurveän vanha.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pitänyt luopua oikeastaan mistään vaan sai vapauden. Ei tarvitse meikata vaikka menee kauppaan eikä kukaan huomaa minua. Voin kävellä perässä vedettävän ostoskärryn kanssa ja nuoremmat saattaa avata ovia. Lapset pärjää ilman, että niistä pitää olla koko ajan huolissaan. Ymmärrän, että kaikilla ei ole hyvä tilanne.
- n69v -
Olen sinua vähän vanhempi, eikä minulla ole vieläkään sellaista perässä vedettävää kauppakassia. Raahaan kaikki ruokaostokset kotiin käsin kantamalla. Pelkään, että se perässä vedettävä kauppakassi avaa portin rollaattorille... ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lohduttaako tietää, että nykyään yhä useampi suomalainen tulee ns. vanhenemaan ennen aikojaan, eli tulee raihnaiseksi ja vaivaiseksi, koska ovat mässäilleet, ahmineet, ryypänneet ja löhönneet itsensä liikalihaviksi (ja naiset sairaalloisen kehopositiivisiksi) ? Näille alkaa ennen pitkää iskeä tuki- ja liikuntaelinvaivat, syövät, sydän- ja verisuonitaudit yms. you name it. Nämä tuskin ehtii edes 55-ikävuoteen asti, kun ovat jo kuin vanhuksia, ja siltä vaan lisää mätetään. Laihdutuslääkkeet ei pelasta tilannetta, koska moni pilaa niiden vaikutuksen pitämällä joulu- ym. taukoja.
Ei sitä vanhaksi ennenlään eletty, kuoltiin siihen raadantaan tai pian eläkkeelle jäännin jälkeen...
Onpa sinulla rajoittunut käsitys siitä, miten hyvää elämää itsestään huolta pitäneet saavat elää vielä vuosikymmeniä.
Sivusta vastaan, eipä tuo itsestään huoltapitäminen auttanut appivanhempiakaan. Molemmat viruu hoivakodissa muistinsa menettäneinä ja liikuntakyvyttöminä. Ovat ns. eläneet liian vanhoiksi jo vuosia. Ei enää ihmisenarvoista elämää.
Menit sitten naimaan itsesi altzheimer-perimää kantavaan sukuun. Vai onko ne alkoholisteja?
Eivät ole, ja kiitos kommentistasi. Hienoa tavata ihminen joka on käynyt ennen parisuhdetta läpi tulevan sukunsa epikriisit. Tekikö se toinen osapuoli saman sun suvustasi?
Kun on sukua, niin ei tarvitse miettiä tuollaisia asioita.
Niinkö? No mutta, olisitko jättänyt elämäsi rakkauden siihen paikkaan, jos sen toisen osapuolen suvussa olisi ollut esim. Altzheimeriä, tai vaikkapa mt-ongelmia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lohduttaako tietää, että nykyään yhä useampi suomalainen tulee ns. vanhenemaan ennen aikojaan, eli tulee raihnaiseksi ja vaivaiseksi, koska ovat mässäilleet, ahmineet, ryypänneet ja löhönneet itsensä liikalihaviksi (ja naiset sairaalloisen kehopositiivisiksi) ? Näille alkaa ennen pitkää iskeä tuki- ja liikuntaelinvaivat, syövät, sydän- ja verisuonitaudit yms. you name it. Nämä tuskin ehtii edes 55-ikävuoteen asti, kun ovat jo kuin vanhuksia, ja siltä vaan lisää mätetään. Laihdutuslääkkeet ei pelasta tilannetta, koska moni pilaa niiden vaikutuksen pitämällä joulu- ym. taukoja.
Ei sitä vanhaksi ennenlään eletty, kuoltiin siihen raadantaan tai pian eläkkeelle jäännin jälkeen...
Onpa sinulla rajoittunut käsitys siitä, miten hyvää elämää itsestään huolta pitäneet saavat elää vielä vuosikymmeniä.
Sivusta vastaan, eipä tuo itsestään huoltapitäminen auttanut appivanhempiakaan. Molemmat viruu hoivakodissa muistinsa menettäneinä ja liikuntakyvyttöminä. Ovat ns. eläneet liian vanhoiksi jo vuosia. Ei enää ihmisenarvoista elämää.
Menit sitten naimaan itsesi altzheimer-perimää kantavaan sukuun. Vai onko ne alkoholisteja?
Eivät ole, ja kiitos kommentistasi. Hienoa tavata ihminen joka on käynyt ennen parisuhdetta läpi tulevan sukunsa epikriisit. Tekikö se toinen osapuoli saman sun suvustasi?
Kun on sukua, niin ei tarvitse miettiä tuollaisia asioita.
Mulla eu kyllä tullut mieleenkää siinä seurusteluvaiheessa alkaa utelemaan kenenkään sairauksia. Enkä ole kuullut kenenkään muittenkaan niin tekevän. Sä olet tainnut etsiä vaan jotain virheetöntä ja täydellistä yksilö kumppaniksi, eikä tunteilla niinkään ole ollut mitään tekemistä. Onnittelut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pitänyt luopua oikeastaan mistään vaan sai vapauden. Ei tarvitse meikata vaikka menee kauppaan eikä kukaan huomaa minua. Voin kävellä perässä vedettävän ostoskärryn kanssa ja nuoremmat saattaa avata ovia. Lapset pärjää ilman, että niistä pitää olla koko ajan huolissaan. Ymmärrän, että kaikilla ei ole hyvä tilanne.
- n69v -Olen sinua vähän vanhempi, eikä minulla ole vieläkään sellaista perässä vedettävää kauppakassia. Raahaan kaikki ruokaostokset kotiin käsin kantamalla. Pelkään, että se perässä vedettävä kauppakassi avaa portin rollaattorille... ;)
Tyrä voi puhjeta jos raahaa liian painavia.
Matkustelusta, kävelemisestä ja yleensäkin liikkumisesta ilman apuvälineitä, maxihametta lyhyemmistä rievuista, alkosta - yhh, ei jaksa luetella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Arvi Lind kuollut? mihin hän kuoli?!
Vanhuuteen
Vanhuuteen ei voi kuolla yleensä on joku syy.
Monesti iäkkäillä se on keuhkokuume. Kun syöminen ei oikein onnistu enää ja ruokaa menee väärään putkeen eikä sitä jaksa kunnolla yskiä pois sieltä.
Vanhemmistani 49 ja 31 vuotta sitten, sappirakostani 6 vuotta sitten. Siinä tärkeimmät. M66
Korkokengät, jonninjoutavat kaverit, ylimääräinen tavara. Tein kuolinsiivouksen ja tavaraa lähti kirpputorille ja roskiin kassikaupalla. T. N56
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Arvi Lind kuollut? mihin hän kuoli?!
Vanhuuteen
Vanhuuteen ei voi kuolla yleensä on joku syy.
No kyllä se ikä ja kehon kuluminen aiheuttaa niitä täsmäsyitä kuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lohduttaako tietää, että nykyään yhä useampi suomalainen tulee ns. vanhenemaan ennen aikojaan, eli tulee raihnaiseksi ja vaivaiseksi, koska ovat mässäilleet, ahmineet, ryypänneet ja löhönneet itsensä liikalihaviksi (ja naiset sairaalloisen kehopositiivisiksi) ? Näille alkaa ennen pitkää iskeä tuki- ja liikuntaelinvaivat, syövät, sydän- ja verisuonitaudit yms. you name it. Nämä tuskin ehtii edes 55-ikävuoteen asti, kun ovat jo kuin vanhuksia, ja siltä vaan lisää mätetään. Laihdutuslääkkeet ei pelasta tilannetta, koska moni pilaa niiden vaikutuksen pitämällä joulu- ym. taukoja.
Ei sitä vanhaksi ennenlään eletty, kuoltiin siihen raadantaan tai pian eläkkeelle jäännin jälkeen...
Onpa sinulla rajoittunut käsitys siitä, miten hyvää elämää itsestään huolta pitäneet saavat elää vielä vuosikymmeniä.
Sivusta vastaan, eipä tuo itsestään huoltapitäminen auttanut appivanhempiakaan. Molemmat viruu hoivakodissa muistinsa menettäneinä ja liikuntakyvyttöminä. Ovat ns. eläneet liian vanhoiksi jo vuosia. Ei enää ihmisenarvoista elämää.
Menit sitten naimaan itsesi altzheimer-perimää kantavaan sukuun. Vai onko ne alkoholisteja?
Eivät ole, ja kiitos kommentistasi. Hienoa tavata ihminen joka on käynyt ennen parisuhdetta läpi tulevan sukunsa epikriisit. Tekikö se toinen osapuoli saman sun suvustasi?
Kun on sukua, niin ei tarvitse miettiä tuollaisia asioita.
Niinkö? No mutta, olisitko jättänyt elämäsi rakkauden siihen paikkaan, jos sen toisen osapuolen suvussa olisi ollut esim. Altzheimeriä, tai vaikkapa mt-ongelmia?
Alzheimerin perinnöllisyys on sitä paitsi vähäistä, arviolta 1-5 % sairastuneista, ja he sairastuvat suhteellisen nuorina. Alttius voi periytyä, mutta se ei tarkoita, että henkilö välttämättä koskaan sairastuu tautiin.
Ihmisillä on tästä aika lailla väärä käsitys. Ehkä siksi, kun ei ymmärretä, että on muitakin muistisairauksia kuin Alzheimer.
En mistään. Päinvastoin, puuhaan kaikkea paljon enemmän kuin alle nelikymppisenä. Enemmän aikaa, enemmän harrastuksia, enemmän energiaa, enemmän liikuntaa. Enemmän ystäviä, enemmän illanviettoja. Pukeudun paremmin ja just kuten itse haluan, muoti ei ole koskaan kiinnostanut, mutta nuorempana sitä halusi sopia joukkoon. Meikkaankin enemmän, aiemmin ei kiinnostanut. Luen vielä enemmän kuin ennen ja kokeilen ilolla esimerkiksi uusia lajeja.
Nythän elämä vasta alkaakin.
Kun on sukua, niin ei tarvitse miettiä tuollaisia asioita.