Lue keskustelun säännöt.
Listataanko asioita, mistä pitää luopua, kun vanhenee. Voisi lohduttaa kun tajuaisi että muutkin vanhenevat.
14.06.2026 |
Joskus ahdistaa tämä vanheneminen. Pieni pieri pienenee, ystävät kuolevat, oma äiti kuolee, se ainut lenkkikaveri kuolee, Arvi Lind kuolee. Päivittäin mieheni ikäisiä julkkiksia, jotka kuolevat. Silti kaikki tietävät, että vanhuuskin voi kestää vuoden tai 40 vuotta. Mistä olette tähän mennessä joutuneet luopumaan?
(Oma vastaukseni oli; läheisistä)
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lohduttaako tietää, että nykyään yhä useampi suomalainen tulee ns. vanhenemaan ennen aikojaan, eli tulee raihnaiseksi ja vaivaiseksi, koska ovat mässäilleet, ahmineet, ryypänneet ja löhönneet itsensä liikalihaviksi (ja naiset sairaalloisen kehopositiivisiksi) ? Näille alkaa ennen pitkää iskeä tuki- ja liikuntaelinvaivat, syövät, sydän- ja verisuonitaudit yms. you name it. Nämä tuskin ehtii edes 55-ikävuoteen asti, kun ovat jo kuin vanhuksia, ja siltä vaan lisää mätetään. Laihdutuslääkkeet ei pelasta tilannetta, koska moni pilaa niiden vaikutuksen pitämällä joulu- ym. taukoja.
Ei sitä vanhaksi ennenlään eletty, kuoltiin siihen raadantaan tai pian eläkkeelle jäännin jälkeen...
Onpa sinulla rajoittunut käsitys siitä, miten hyvää elämää itsestään huolta pitäneet saavat elää vielä vuosikymmeniä.
Sivusta vastaan, eipä tuo itsestään huoltapitäminen auttanut appivanhempiakaan. Molemmat viruu hoivakodissa muistinsa menettäneinä ja liikuntakyvyttöminä. Ovat ns. eläneet liian vanhoiksi jo vuosia. Ei enää ihmisenarvoista elämää.
Menit sitten naimaan itsesi altzheimer-perimää kantavaan sukuun. Vai onko ne alkoholisteja?
Eri. Ei alzheimer tartu.
Vaikka mitäpä pikkuinen voisi näistä asioista tietää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiukset lähtenyt, sisuskumi näkyy.
Hiukset harvenee ja karvojen kasvu valahtaa leukaan naisilla
Miehillä taas kaljua, mutta kulma, korva- ja nenäkarvat tulee tuuheiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Arvi Lind kuollut? mihin hän kuoli?!
Katso telkkaria ja lue lehtiä, ettei tarvitse tulla tänne osoittamaan tietämättömyyttään. Siitä kerrottiin monen päivän uutisissakin.
Linkki
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lohduttaako tietää, että nykyään yhä useampi suomalainen tulee ns. vanhenemaan ennen aikojaan, eli tulee raihnaiseksi ja vaivaiseksi, koska ovat mässäilleet, ahmineet, ryypänneet ja löhönneet itsensä liikalihaviksi (ja naiset sairaalloisen kehopositiivisiksi) ? Näille alkaa ennen pitkää iskeä tuki- ja liikuntaelinvaivat, syövät, sydän- ja verisuonitaudit yms. you name it. Nämä tuskin ehtii edes 55-ikävuoteen asti, kun ovat jo kuin vanhuksia, ja siltä vaan lisää mätetään. Laihdutuslääkkeet ei pelasta tilannetta, koska moni pilaa niiden vaikutuksen pitämällä joulu- ym. taukoja.
Ei sitä vanhaksi ennenlään eletty, kuoltiin siihen raadantaan tai pian eläkkeelle jäännin jälkeen...
Onpa sinulla rajoittunut käsitys siitä, miten hyvää elämää itsestään huolta pitäneet saavat elää vielä vuosikymmeniä.
Sivusta vastaan, eipä tuo itsestään huoltapitäminen auttanut appivanhempiakaan. Molemmat viruu hoivakodissa muistinsa menettäneinä ja liikuntakyvyttöminä. Ovat ns. eläneet liian vanhoiksi jo vuosia. Ei enää ihmisenarvoista elämää.
Mutta paljon enemmän on heitä, jotka ovat saaneet elää vielä monia vuosikymmeniä laadukasta elämää, kun ovat itsestään huolehtineet. Esim. Aira Samulin.
Hyvin harva lähtee täältä saappat jalassa niin kuin Aira. Ikä tuo mukanaan kaikenlaisia sairauksia ja vaivoja, ja monella vanhuksella on myös masennusta kun puoliso on kuollut ja ystävät myös. Jos sulle tuo Aira on hyvä esimerkki, niin sitä kohti vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lohduttaako tietää, että nykyään yhä useampi suomalainen tulee ns. vanhenemaan ennen aikojaan, eli tulee raihnaiseksi ja vaivaiseksi, koska ovat mässäilleet, ahmineet, ryypänneet ja löhönneet itsensä liikalihaviksi (ja naiset sairaalloisen kehopositiivisiksi) ? Näille alkaa ennen pitkää iskeä tuki- ja liikuntaelinvaivat, syövät, sydän- ja verisuonitaudit yms. you name it. Nämä tuskin ehtii edes 55-ikävuoteen asti, kun ovat jo kuin vanhuksia, ja siltä vaan lisää mätetään. Laihdutuslääkkeet ei pelasta tilannetta, koska moni pilaa niiden vaikutuksen pitämällä joulu- ym. taukoja.
Ei sitä vanhaksi ennenlään eletty, kuoltiin siihen raadantaan tai pian eläkkeelle jäännin jälkeen...
Onpa sinulla rajoittunut käsitys siitä, miten hyvää elämää itsestään huolta pitäneet saavat elää vielä vuosikymmeniä.
Sivusta vastaan, eipä tuo itsestään huoltapitäminen auttanut appivanhempiakaan. Molemmat viruu hoivakodissa muistinsa menettäneinä ja liikuntakyvyttöminä. Ovat ns. eläneet liian vanhoiksi jo vuosia. Ei enää ihmisenarvoista elämää.
Menit sitten naimaan itsesi altzheimer-perimää kantavaan sukuun. Vai onko ne alkoholisteja?
Dementiaa on hyvin monta eri tyyppiä, ei kaikki ole A-peräistä.
Elinkaarikustannusmielessä kalleimmiksi tulevat kylläkin ne satavuotiaiksi hoivakodissa kitkuttelevat äm mät, joilla on osteoporoosi, lonkkamurtumia, muisti mennyt, syöpiä ja vittumainen luonne, joka tekee kaikkien lähellä olevien ihmisten elämästä piinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omista vanhemmista luopuminen on pitkä prosessi. Olen saatellut omat vanhempani hoivakotiin ja nyt jo haudannut toisen.
Hiljalleen piti alkaa katsoa vanhempien perään, enemmän neuvoa, opastaa ja tehdä asioita heidän puolestaan. Suhde vanhempiin ei ollut enää ystäväsuhde vaan se huoltaja-rooli tulee takaisin ja tällä kertaa huolehdittavana onkin se vanhempi. Meillä oli vielä muistisairaus kuvioissa mukana. Se on tosi raskasta aikaa, mutta lopulta olen kiitollinen siitä ajasta ja roolista.
Paljon tuttuja tässä on jo mainittukin, mutta lisään omani:
Haaveista vähä vähältä. Lähiaikoina oon miettinyt paljon sitä että pitkin elämää, vuosien karttuessa, huomaa olevan aika luopua taas yhdestä haaveesta. Ensimmäinen oli ehkä jossakin tavoitteellisessa harrastuksessa eteneminen isompiin ympyröihin (baletti ym). Lapsihaaveista luopuminen. Vaativammista opinnoista haaveilemisesta luopuminen, kun aivot eivät enää kohtuullisella vaivannäöllä taivu omaksumaan tietoa. Viimeisin on kasvava ymmärrys siitä, että vaikka mitä teen, tuskin tulen pääsemään samaan kuntoon fyysisesti kuin ennen otteen kirpoamista olin.
Mutta! Olen luopunut myös muiden miellyttämisen tarpeesta ja oppimassa pitämään arvojeni mukaisesta arjesta kiinni, vaikka se leimaisikin mut hankalaksi. Ei minua ole pakko kenenkään kestää, paitsi itseni.
Sanana luopuminen kuulostaa surulliselta tai haikealta, mutta monissa yhteyksissä siinä on myös paljon voimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lohduttaako tietää, että nykyään yhä useampi suomalainen tulee ns. vanhenemaan ennen aikojaan, eli tulee raihnaiseksi ja vaivaiseksi, koska ovat mässäilleet, ahmineet, ryypänneet ja löhönneet itsensä liikalihaviksi (ja naiset sairaalloisen kehopositiivisiksi) ? Näille alkaa ennen pitkää iskeä tuki- ja liikuntaelinvaivat, syövät, sydän- ja verisuonitaudit yms. you name it. Nämä tuskin ehtii edes 55-ikävuoteen asti, kun ovat jo kuin vanhuksia, ja siltä vaan lisää mätetään. Laihdutuslääkkeet ei pelasta tilannetta, koska moni pilaa niiden vaikutuksen pitämällä joulu- ym. taukoja.
Olipa karu kommentti.
Itse sairastuin parikymppisenä MS-tautiin ja nivelrikkoon, ja niistä on ollut paljon haittaa. Silti olen elänyt hyvää elämää. Matkustellut, opiskellut, tehnyt uraa, asunut eri maissa, kiivennyt vuorelle omilla jaloilla, perustanut perheen ja harrastanut kaikenlaista.
Kumpikin polvi on vaihdettu ja lääkäri hakee minulle eläkettä. Ikää on alle 55 v, mutta ei elämäni ole loppumassa vielä mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kellastuneet alahampaat näkyy puhuessa nykyään.
Tupakasta voi luopua, hampaat voi valkaista. Ei mun hampaissa ole kellastumia, vaikka hammasluu vanhetessa hiukan kellastuukin. Sä siis häpeät ongelmaa, jonka olet aiheuttanut itse ja jota et osaa hoitaa pois? Melko noloa.
Hampaita värjää esim. kahvi, tee, tupakka, punaviini ja yleensä kiillevaurioiseen kohtaan tarttuu väri parhaiten. Kantsii siis hoitaa hampaitaan eikä hinkuttaa niistä kiillettä helvettiin heti syönnin jälkeen. Happohyökkäys taitaa olla monelta unohtunut? Se kestää noin puoli tuntia joka syönnin jälkeen ja sen aikaa ei hangata hampaita eikä nakerrella näkkäriä. Vasta kun kiille kovettuu taas, on näiden aika.
N61
Voi herran jestas sentään, oikeesti. Mitäs jos hinkuttaisit itsesi vaikka päivätansseihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset lähteneet kotoa. Tuntuu tyhjältä. N45
Jäin valitettavasti lapsettomaksi ja tiedostan kyllä olevani 46 ja tunnen ikäisiäni mummojakin, mutta aina se silti hätkäyttää, kun lukee tekstin, jossa itseäni nuoremmalta on jo lapset lähteneet kotoa.
Vaikein asia on ollut lapsen terveyden romahtaminen. Parantumaton, etenevä sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lohduttaako tietää, että nykyään yhä useampi suomalainen tulee ns. vanhenemaan ennen aikojaan, eli tulee raihnaiseksi ja vaivaiseksi, koska ovat mässäilleet, ahmineet, ryypänneet ja löhönneet itsensä liikalihaviksi (ja naiset sairaalloisen kehopositiivisiksi) ? Näille alkaa ennen pitkää iskeä tuki- ja liikuntaelinvaivat, syövät, sydän- ja verisuonitaudit yms. you name it. Nämä tuskin ehtii edes 55-ikävuoteen asti, kun ovat jo kuin vanhuksia, ja siltä vaan lisää mätetään. Laihdutuslääkkeet ei pelasta tilannetta, koska moni pilaa niiden vaikutuksen pitämällä joulu- ym. taukoja.
Ei sitä vanhaksi ennenlään eletty, kuoltiin siihen raadantaan tai pian eläkkeelle jäännin jälkeen...
Onpa sinulla rajoittunut käsitys siitä, miten hyvää elämää itsestään huolta pitäneet saavat elää vielä vuosikymmeniä.
Sivusta vastaan, eipä tuo itsestään huoltapitäminen auttanut appivanhempiakaan. Molemmat viruu hoivakodissa muistinsa menettäneinä ja liikuntakyvyttöminä. Ovat ns. eläneet liian vanhoiksi jo vuosia. Ei enää ihmisenarvoista elämää.
Menit sitten naimaan itsesi altzheimer-perimää kantavaan sukuun. Vai onko ne alkoholisteja?
Eivät ole, ja kiitos kommentistasi. Hienoa tavata ihminen joka on käynyt ennen parisuhdetta läpi tulevan sukunsa epikriisit. Tekikö se toinen osapuoli saman sun suvustasi?
Isovanhemmista kolme on kuollut, mutta se on ihan luonnollista tässä vaiheessa ja kuolema on osa elämää. En kyllä keksi mitään mistä olisin joutunut luopumaan iän vuoksi.
N45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lohduttaako tietää, että nykyään yhä useampi suomalainen tulee ns. vanhenemaan ennen aikojaan, eli tulee raihnaiseksi ja vaivaiseksi, koska ovat mässäilleet, ahmineet, ryypänneet ja löhönneet itsensä liikalihaviksi (ja naiset sairaalloisen kehopositiivisiksi) ? Näille alkaa ennen pitkää iskeä tuki- ja liikuntaelinvaivat, syövät, sydän- ja verisuonitaudit yms. you name it. Nämä tuskin ehtii edes 55-ikävuoteen asti, kun ovat jo kuin vanhuksia, ja siltä vaan lisää mätetään. Laihdutuslääkkeet ei pelasta tilannetta, koska moni pilaa niiden vaikutuksen pitämällä joulu- ym. taukoja.
Olipa karu kommentti.
Itse sairastuin parikymppisenä MS-tautiin ja nivelrikkoon, ja niistä on ollut paljon haittaa. Silti olen elänyt hyvää elämää. Matkustellut, opiskellut, tehnyt uraa, asunut eri maissa, kiivennyt vuorelle omilla jaloilla, perustanut perheen ja harrastanut kaikenlaista.
Kumpikin polvi on vaihdettu ja lääkäri hakee minulle eläkettä. Ikää on alle 55 v, mutta ei elämäni ole loppumassa vielä mihinkään.
Missä on luetun ymmärtämistaitosi? Kommentissani ei sanallakaan mainittu MS-tautia.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmista kolme on kuollut, mutta se on ihan luonnollista tässä vaiheessa ja kuolema on osa elämää. En kyllä keksi mitään mistä olisin joutunut luopumaan iän vuoksi.
N45
Mun kaikki isovanhemmat ehti kuolla jo ennen kuin itse täytin 30.
Hampaat - juurihoitoja, kellastumista, ienten vetäytymisen takia yritetty vetäymä-aukkoja paikata mutta paikat tippuneet niistäkin. Lopputulos: kellastuneita hampaita ei voida valkaista koska vihlontaongelmaa on jo ilman valkaisuakin. Keltainen hammasluu ja kahvin juonti varmaan syynä - en polta, ihan hyvin olen hampaani hoitanut, mutta lopputulos on hirveä. Yksi poskihammas varmaan poistetaan, siihen jää aukko. Täytyy vain hyväksyä, että hammasluutakin on vahvaa ja heikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lohduttaako tietää, että nykyään yhä useampi suomalainen tulee ns. vanhenemaan ennen aikojaan, eli tulee raihnaiseksi ja vaivaiseksi, koska ovat mässäilleet, ahmineet, ryypänneet ja löhönneet itsensä liikalihaviksi (ja naiset sairaalloisen kehopositiivisiksi) ? Näille alkaa ennen pitkää iskeä tuki- ja liikuntaelinvaivat, syövät, sydän- ja verisuonitaudit yms. you name it. Nämä tuskin ehtii edes 55-ikävuoteen asti, kun ovat jo kuin vanhuksia, ja siltä vaan lisää mätetään. Laihdutuslääkkeet ei pelasta tilannetta, koska moni pilaa niiden vaikutuksen pitämällä joulu- ym. taukoja.
Ei sitä vanhaksi ennenlään eletty, kuoltiin siihen raadantaan tai pian eläkkeelle jäännin jälkeen...
Onpa sinulla rajoittunut käsitys siitä, miten hyvää elämää itsestään huolta pitäneet saavat elää vielä vuosikymmeniä.
Sivusta vastaan, eipä tuo itsestään huoltapitäminen auttanut appivanhempiakaan. Molemmat viruu hoivakodissa muistinsa menettäneinä ja liikuntakyvyttöminä. Ovat ns. eläneet liian vanhoiksi jo vuosia. Ei enää ihmisenarvoista elämää.
Menit sitten naimaan itsesi altzheimer-perimää kantavaan sukuun. Vai onko ne alkoholisteja?
Eivät ole, ja kiitos kommentistasi. Hienoa tavata ihminen joka on käynyt ennen parisuhdetta läpi tulevan sukunsa epikriisit. Tekikö se toinen osapuoli saman sun suvustasi?
Ei, eivät tehneet. He eivät olisi halunneet, että sukuun naidaan ikävä ihminen, kunnon mulkvisti. Siksipä suosittelen, että tulevan puolison sukutaulut tutkitaan tarkkaan.
Luopunut... oppivelvollisuudesta. Muuta en keksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lohduttaako tietää, että nykyään yhä useampi suomalainen tulee ns. vanhenemaan ennen aikojaan, eli tulee raihnaiseksi ja vaivaiseksi, koska ovat mässäilleet, ahmineet, ryypänneet ja löhönneet itsensä liikalihaviksi (ja naiset sairaalloisen kehopositiivisiksi) ? Näille alkaa ennen pitkää iskeä tuki- ja liikuntaelinvaivat, syövät, sydän- ja verisuonitaudit yms. you name it. Nämä tuskin ehtii edes 55-ikävuoteen asti, kun ovat jo kuin vanhuksia, ja siltä vaan lisää mätetään. Laihdutuslääkkeet ei pelasta tilannetta, koska moni pilaa niiden vaikutuksen pitämällä joulu- ym. taukoja.
"Näille alkaa ennen pitkää iskeä tuki- ja liikuntaelinvaivat, syövät, sydän- ja verisuonitaudit yms. you name it."
Tekikö anglismi sun mielipiteestä hienomman!
No ei. Ollaan Suomessa ja puhumme ja kirjoitamme suomeksi.
Nuo luettelemani asiat eivät ole mielipiteitäni, vaan faktoja:
Lihavuus heikentää fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista elämänlaatua. Sille ominaisia elämänlaatuongelmia esiintyy mm. psykososiaalisissa suhteissa, itsetunnossa, seksielämässä, ulkonäössä, energisyyden tunteessa ja työssä. Elämänlaatua heikentävät lisäksi lihavuuden liitännäissairaudet - syömishäiriöt, masennus ja krooniset kivut. Laihdutushoitoon hakeutuvien elämänlaatu on heikompi kuin muiden lihavien. Sen parantaminen on usein merkittävä hoitoon hakeutumisen syy. Laihduttamisella ja sen jälkeisellä pysyvällä painonhallinnalla elämänlaatu korjaantuu merkittävästi. Jo noin 5-10 %:n laihtuminen kohentaa elämänlaatua, mutta vaikeasti ja sairaalloisesti lihavilla voidaan tarvita 10-15 %:n painonvähennys elämänlaadun parantamiseksi. Laihtumistulosta on mahdollista parantaa lääkehoidolla, erittäin niukkaenergiaisen dieetin jaksolla tai laihdutusleikkauksella, jolloin etenkin vaikeammassa lihavuudessa saavutetaan elämänlaadun korjaamiseksi tarvittava laihtumistulos.
Minä olen laihtunut tahattomasti 20 prosenttia painostani alle vuodessa, en ole kyllä havainnut olossani mitään ihmeempää muutosta.
Ikävää mutta yleensä tahaton laihtuminen johtuu syövästä. Käväise lääkärissä.
EIköhän se syöpä olisi jo näillä tutkimisilla käynyt ilmi.
Hampaat kellastuu hoidosta huolimatta kuin ylioppikaslakki. :)