Voiko uskovainen olla narsisti
Vai onko tämä ihan mahdoton yhtälö? Rakkaus lähimmäistä kohtaan sulkee pois narsismin?
Kommentit (272)
Vierailija kirjoitti:
Vl-puhujissa varmasti useita; tulee mieleen kammottavat hoitokokousvuodet. Olen ex-vl. Puhujat kiduttivat henkisesti ihmisiä lähes romahtamiseen asti. Ei terve ihminen tee niin.
Tulee mieleen myös nykyinen vl-opin isä Heikki Saari. Oli kuulemma niin pelottava hahmo, että edelleenkään 40 vuotta hänen kuolemansa jälkeen hänen roskaoppejaan ei uskalleta kyseenalaistaa (esim. tv:n katselu on kielletty mutta samat ohjelmat saa katsoa tietokoneelta/kännykästä).
Vierailija kirjoitti:
Tietysti voi. Ihmisiä ne uskovaisetkin ovat. Ja uskontohan on aivan loistava työkalu narsistille, ja se antaa paljon mahdollisuuksia manipulointiin, alistamiseen ja henkiseen/hengelliseen väkivaltaan.
Tunsin yhden mieshierojan, joka oli narsisti. Liian monta vuotta sitä jaksoin, ja siedin ennen kuin terve järki voitti ja totuus tästä ihmisestä paljastui.
Ja tää mies oli siis uskovainen, oikea Raamatulla päähän lyöjä.
Apt 20:29 Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä,
Raamatussa jo varoitetaan eräistä jotka haluavat käyttää muita uskovia hyväkseen.
Kaikenlaisissa ihmisissä on narsisteja. Riippumatta siitä onko uskovainen vai ei.
Valtaosa uskovista on kilttejä. Narsisti tykkää yleisöstä, ja tykkää hallita kilttejä.
Jos tarkoitat uskovaisella kristittyä eli Jeesuksen seuraajaa, niin ekana tulee mieleen se, miten Jeesus kutsui ihmisiä Raamatussa. Ihmiset tulivat Jeesuksen luo ja hän armahti ja otti oppilaakseen. Näinhän se on tänäänkin. Mutta nöyrtyykö narsisti - näkeekö että hänkin tarvitsee armoa? Jos ei, niin eihän hän silloin tule Jeesuksen luo. Jos nöyrtyy ja tulee, silloin on mahdollista, että hän alkaa kasvamaan Jeesuksen seurassa ja muuttua. Mutta mikäli hän on vain täynnä itseään, eikä ns. Kristus saa hänessä muotoa, niin voi hyvällä syyllä kysyä, että seuraako hän Jeesusta.
Muistutan silti tästä: kaikki ihmiset ovat syntisiä, vajavaisia ja siksi Jumalaa, hänen kirkkauttaan vailla. Jumalan kohtaama ihminen voi muuttua. Tällöin Kristuksen henki asuu uskovassa ja vaikka synti yhä riippuu hänen turmeltuneessa luonnossaan, hänen henkensä on Jeesuksen sovitustyön tähden vapaa ja siksi tämä ihminen on armahdettu syntinen. Armahdetun syntisen asema on elää yhteydessä vapahtajaansa, eikä pitää pilkkanaan teoillaan tai asenteillaan sitä tahoa, joka hänelle vapauden antoi. Mikäli hän tämän tekee, on hänellä tuomarinsa, jonka arvio on ainoa oikea, ihmiset eivät sitä päätä.
Uskovainen voi olla ihan millaiswksi Jumala on hänet luonut. Kaikkea sadistisen raiskausmurhaajan ja hyväntekijän väliltä.
Voi tietysti olla. Uskovaiset ovat myös hyvin ylimielisiä muita kohtaan (ajattelevat varmaan että tuokin joutuu helvettiin)
Vierailija kirjoitti:
Jos tarkoitat uskovaisella kristittyä eli Jeesuksen seuraajaa, niin ekana tulee mieleen se, miten Jeesus kutsui ihmisiä Raamatussa. Ihmiset tulivat Jeesuksen luo ja hän armahti ja otti oppilaakseen. Näinhän se on tänäänkin. Mutta nöyrtyykö narsisti - näkeekö että hänkin tarvitsee armoa? Jos ei, niin eihän hän silloin tule Jeesuksen luo. Jos nöyrtyy ja tulee, silloin on mahdollista, että hän alkaa kasvamaan Jeesuksen seurassa ja muuttua. Mutta mikäli hän on vain täynnä itseään, eikä ns. Kristus saa hänessä muotoa, niin voi hyvällä syyllä kysyä, että seuraako hän Jeesusta.
Muistutan silti tästä: kaikki ihmiset ovat syntisiä, vajavaisia ja siksi Jumalaa, hänen kirkkauttaan vailla. Jumalan kohtaama ihminen voi muuttua. Tällöin Kristuksen henki asuu uskovassa ja vaikka synti yhä riippuu hänen turmeltuneessa luonnossaan, hänen henkensä on Jeesuksen sovitustyön tähden vapaa ja siksi tämä ihminen on armahdettu syntinen. Armahdetun syntisen asema on elää yhteydessä vapahtajaansa, eikä pitää pilkkanaan teoillaan tai asenteillaan sitä tahoa, joka hänelle vapauden antoi. Mikäli hän tämän tekee, on hänellä tuomarinsa, jonka arvio on ainoa oikea, ihmiset eivät sitä päätä.
Sama suomeksi kiitos
Vierailija kirjoitti:
Jos tarkoitat uskovaisella kristittyä eli Jeesuksen seuraajaa, niin ekana tulee mieleen se, miten Jeesus kutsui ihmisiä Raamatussa. Ihmiset tulivat Jeesuksen luo ja hän armahti ja otti oppilaakseen. Näinhän se on tänäänkin. Mutta nöyrtyykö narsisti - näkeekö että hänkin tarvitsee armoa? Jos ei, niin eihän hän silloin tule Jeesuksen luo. Jos nöyrtyy ja tulee, silloin on mahdollista, että hän alkaa kasvamaan Jeesuksen seurassa ja muuttua. Mutta mikäli hän on vain täynnä itseään, eikä ns. Kristus saa hänessä muotoa, niin voi hyvällä syyllä kysyä, että seuraako hän Jeesusta.
Muistutan silti tästä: kaikki ihmiset ovat syntisiä, vajavaisia ja siksi Jumalaa, hänen kirkkauttaan vailla. Jumalan kohtaama ihminen voi muuttua. Tällöin Kristuksen henki asuu uskovassa ja vaikka synti yhä riippuu hänen turmeltuneessa luonnossaan, hänen henkensä on Jeesuksen sovitustyön tähden vapaa ja siksi tämä ihminen on armahdettu syntinen. Armahdetun syntisen asema on elää yhteydessä vapahtajaansa, eikä pitää pilkkanaan teoillaan tai asenteillaan sitä tahoa, joka hänelle vapauden antoi. Mikäli hän tämän tekee, on hänellä tuomarinsa, jonka arvio on ainoa oikea, ihmiset eivät sitä päätä.
Erittäin hienosti kirjoitettu 👍
"MINÄ olen syntynyt oikeaan uskontoon, kaikki muut ovat väärässä. Voi niitä raukkoja tuolla toisella puolella maailmaa jotka uskovat kaikkiin hassutuksiin eikä tähän ainoaan oikeaan eli MINUN näkemykseeni. Olen aina moraalisesti oikeassa ja muita ylempänä ja uskoni on kritiikin yläpuolella. Sattumalta MINULLE on varattuna paikka paratiisissa ja kaikki jotka tekee asioita joista en pidä joutuvat ikuiseen kadotukseen :) "
Juuh, elikkäs...
Narsismi on persoonallisuuden häiriö, joka kehittyy monesta syystä.
Tutkimusten perusteella narsististen piirteiden kehittymiseen voivat vaikuttaa esimerkiksi:
Perinnölliset temperamenttitekijät – osa ihmisistä on luonnostaan herkempiä hakemaan ihailua tai korostamaan omaa asemaansa.
Lapsuuden kasvatustyyli – sekä liiallinen ihailu että jatkuva vähättely voivat lisätä narsististen puolustuskeinojen kehittymistä.
Turvattomat kiintymyssuhteet – jos lapsi ei koe tulevansa hyväksytyksi omana itsenään, hän saattaa rakentaa hyvin idealisoidun kuvan itsestään suojaksi.
Traumat ja häpeäkokemukset – joidenkin teorioiden mukaan näkyvä ylimielisyys voi peittää syvää epävarmuutta.
Ympäristön palkitsema käyttäytyminen – jos huomio, valta tai ihailu tuovat jatkuvasti hyötyä, tällaiset toimintatavat voivat vahvistua.
Usko Jumalaan ei välttämättä pelasta luonteen häiriintymistä. Narsistiksi voi kasavaa uskovassa perheessäkin, jos kasvatus ei ole tasapainoista. Esim vanhempien omat käsittelemättömät traumat saattavat synnyttää luonnehäiriön lapsessa. Toisaalta narsistisen luonnehäiriön omaava saattaa hakeutua uskoontultuaan seurakuntaan, kuin kuka tahansa.
Usein tällaiset ihmiset ovat valloittavia persoonallisuuksia ja mestareita manipuloimaan ihmisiä. Kristillisissä yhteisöissä toimivat samat sosiologisesti lainalaisuudet kuin, missä tahansa yhteisössä. Siksi narsisti saa usein valtaa ja asemaa myös seurakunnassa.
Jumala, usko ja kristillinen terapia voi eheyttää ihmistä, myös narsistia, jos hän on valmis muuttumaan ja rehellinen itselleen, sekä valmis ottamaan apua vastaan. Jos persoonallisuus häiriö on syvällä ja voimakas, tällainen ihminen ei välttämättä muutu siinä mielessä, että esim. tuntisi aitoa empatiaa. Hän voi silti oppia käyttäytymismalleja, joilla ei enää loukkaa lähimmäisiään vaan ottaa toiset huomioon. Narsistilta tämä vaatii kyllä täydellistä mielen muutosta, eli parannuksen tekoa ja syvää itsetietoisuutta omista puutteistaan.
Vierailija kirjoitti:
"MINÄ olen syntynyt oikeaan uskontoon, kaikki muut ovat väärässä. Voi niitä raukkoja tuolla toisella puolella maailmaa jotka uskovat kaikkiin hassutuksiin eikä tähän ainoaan oikeaan eli MINUN näkemykseeni. Olen aina moraalisesti oikeassa ja muita ylempänä ja uskoni on kritiikin yläpuolella. Sattumalta MINULLE on varattuna paikka paratiisissa ja kaikki jotka tekee asioita joista en pidä joutuvat ikuiseen kadotukseen :) "
Juuh, elikkäs...
Totuus. Jos se on olemassa ja sen löytää, silloin sen tietää ja sitä vastaan ei voi puhua.
Ei voi, vaikka ympärillä olevat huutavat kuinka isoon ääneen moraalista relativismia.
Olisiko jopa niin, että relativismin suohon syvälle uponnut ui silmäkkeessään ja ylenkatsoo kalliota edessään. Hän pitää kalliolla seisovaa ylemmyydentuntoisena vaikka tämä ojentaa kättään ja sanoo: täällä on tilaa sinullekin
Vierailija kirjoitti:
Jos tarkoitat uskovaisella kristittyä eli Jeesuksen seuraajaa, niin ekana tulee mieleen se, miten Jeesus kutsui ihmisiä Raamatussa. Ihmiset tulivat Jeesuksen luo ja hän armahti ja otti oppilaakseen. Näinhän se on tänäänkin. Mutta nöyrtyykö narsisti - näkeekö että hänkin tarvitsee armoa? Jos ei, niin eihän hän silloin tule Jeesuksen luo. Jos nöyrtyy ja tulee, silloin on mahdollista, että hän alkaa kasvamaan Jeesuksen seurassa ja muuttua. Mutta mikäli hän on vain täynnä itseään, eikä ns. Kristus saa hänessä muotoa, niin voi hyvällä syyllä kysyä, että seuraako hän Jeesusta.
Muistutan silti tästä: kaikki ihmiset ovat syntisiä, vajavaisia ja siksi Jumalaa, hänen kirkkauttaan vailla. Jumalan kohtaama ihminen voi muuttua. Tällöin Kristuksen henki asuu uskovassa ja vaikka synti yhä riippuu hänen turmeltuneessa luonnossaan, hänen henkensä on Jeesuksen sovitustyön tähden vapaa ja siksi tämä ihminen on armahdettu syntinen. Armahdetun syntisen asema on elää yhteydessä vapahtajaansa, eikä pitää pilkkanaan teoillaan tai asenteillaan sitä tahoa, joka hänelle vapauden antoi. Mikäli hän tämän tekee, on hänellä tuomarinsa, jonka arvio on ainoa oikea, ihmiset eivät sitä päätä.
Huh huh. Kiitos tästäkin sisällöttömästä liibalaabasta.
Asiaa sivuten niin itselle tulee ekana mieleen se, että jeesus odottaa että hänen seuraamisensa/rakastamisensa menisi perhesuhteitten edelle. Tai se, miten hänellä on hännystelyjengi jotka kutsuvat häntä herraksi ja messiaaksi eikä hän torju tätä mitenkään. Joku voisi sanoa että on narsistista menoa.
On se hauska kirja kun sieltä voi poimiskella minkä vaan kohdan joka sopii omiin argumentteihin.
No tasapainoinen sinut itsensä kanssa oleva ihminen, joka ei ole narsisti, ei pyri kokoajan kontroloimaan ympäristöään. Jokaisella ihmisellä on narsistisia piirteitä, vaikka mitään diagnoosia ei olisikaan. Näkeehän sen täällä palstallakin että täällä ihmiset kirjaimellisesti kuluttaa koko elämänsä siihen, että he yrittävät kontroloida edes yhtä asiaa omassa arjessaan ja se on muiden ihmisten mielipiteiden jatkuva ohjaileminen ja oikeassa oleminen. Se kontrolli perustuu aina pelkoon ja sitähän egoisti ja narsistinen ihminen on. Narsistisella ihmisellä kyky kohdata omaa sisintään on hyvin heikko, eli itsetuntemus on täys 0. Näitä ihmisiä ON PALJON !!!
Oikeassa olemisen pakko: Kritiikki tai eriävät mielipiteet koetaan henkilökohtaisena hyökkäyksenä, jota vastaan taistellaan fanaattisen kiivaasti.
Projektio ja syyttely: Narsisti on fanaattinen puolustaessaan omaa syyttömyyttään. He kääntävät asiat helposti niin, että he itse ovat uhreja ja muut syyllisiä
Mun tuttu pappi. Nuoruudessa sitä ei huomannut, aikuisena tajunnut.
Vierailija kirjoitti:
No tasapainoinen sinut itsensä kanssa oleva ihminen, joka ei ole narsisti, ei pyri kokoajan kontroloimaan ympäristöään. Jokaisella ihmisellä on narsistisia piirteitä, vaikka mitään diagnoosia ei olisikaan. Näkeehän sen täällä palstallakin että täällä ihmiset kirjaimellisesti kuluttaa koko elämänsä siihen, että he yrittävät kontroloida edes yhtä asiaa omassa arjessaan ja se on muiden ihmisten mielipiteiden jatkuva ohjaileminen ja oikeassa oleminen. Se kontrolli perustuu aina pelkoon ja sitähän egoisti ja narsistinen ihminen on. Narsistisella ihmisellä kyky kohdata omaa sisintään on hyvin heikko, eli itsetuntemus on täys 0. Näitä ihmisiä ON PALJON !!!
Oikeassa olemisen pakko: Kritiikki tai eriävät mielipiteet koetaan henkilökohtaisena hyökkäyksenä, jota vastaan taistellaan fanaattisen kiivaasti.
Projektio ja syyttely: Narsisti on fanaattinen puolustaessaan omaa syyttömyyttään. He kääntävät asiat helposti niin, että he itse ovat uhreja ja muut syyllisiä
Ja siis vastaus aloittajan kysymykseen oli kyllä. Se ei katso mitä ihminen tekee työkseen, mikä hänen ammatti tai koulutus on, mikä hänen älykkyytensä on, mitkä hänen uskomusjärjestelmänsä on, se tyyppi voi silti olla narsisti.
Voi, ei sitä kukaan muu kuin jumala tiedä mitä toisen sydämessä on. Ei kannata miettiä toisten narsismeja vaan keskittyä omaan hiihtoon.
Yks asia mikä on fakta on se että politiikassa ja sen fanaattisissa seuraaja ryhmissä on paljon narsisteja ja sen piirteen omaavia ihmisiä kaikin puolin. Kun taas miettii näitä valtauskontoja ja niiden rakenteita, ne ei eroa siitä hirveän rakenteellisuudeltaan, eli nekin voi vetää sen tyyppisiä ihmisiä puoleensa yhtä hyvin. Seuratkaa sitä oikeassa olemisen energiaa, se kertoo kaiken oleellisen.
Tietysti voi. Ihmisiä ne uskovaisetkin ovat. Ja uskontohan on aivan loistava työkalu narsistille, ja se antaa paljon mahdollisuuksia manipulointiin, alistamiseen ja henkiseen/hengelliseen väkivaltaan.
Tunsin yhden mieshierojan, joka oli narsisti. Liian monta vuotta sitä jaksoin, ja siedin ennen kuin terve järki voitti ja totuus tästä ihmisestä paljastui.