Missä on kaikki ystävälliset, avuliaat ja kiltit ihmiset?

Ei jaksa enää auttaa muita. Voimat loppuivat narsistien juoksupoikana ollessa. Onneksi kuolivat pois.

?

Täällähän minä. Ihan kivasti menee!

Vierailija kirjoitti:

Täällähän minä. Ihan kivasti menee!

Kivat sulle. Mulla menee huonosti

Mieskiltit on Skotlannissa. Naiskiltit luostarissa. Muukiltit muualla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällähän minä. Ihan kivasti menee!

Kivat sulle. Mulla menee huonosti

Ikävä kuulla. Toivottavasti tilanne vielä joskus kirkastuu.

Kotona

Vierailija kirjoitti:

Juuri niin, kiltteys, avuliaisuus ja ystävällisyys tulkitaan nykyään vähän tyhmäksi ja yksinkertaiseksi ihmiseksi, jota voi huoletta hyväksikäyttää. Tähän on tultu eli ei kannata. 

Oon itse kans liian kiltti. Aina auttamassa muita ja saan kuulla kun oon niin ystävällinen ja huomaavainen. 

Sit ei edes huomaa, kun tulee hyväksikäytetyksi. On pari kaveria, joista huomaan samaa, aina ajattelemassa muita ja auttamassa. Koitan heitä muistuttaa että pitäisivät huolta etupäässä itsestään ja ettei muut tarvitse mitään palveluksia, he on oikein ihania sellaisenaan. 

Kummallista on että itse muille niin kiltit ja empaattiset on niitä, jotka ei oikein osaa suhtautua kun heille ollaan kunnioittavia ja ystävällisiä. 

Tässä joukossa ois valtavasti voimaa ja hyvää annettavana, väärät ihmiset pääsee hyötymään heistä. 

Kotona, terapiassa ja luonnossa

Minö olin sellainen. 2 vuotta asiakaspalvelussa (kassalla) töissä ja nyt vihaan ihmisiä. Juoppoja, pervoja, kusipäitä... En toivo enää kenellekkään asiakkaalle mitään hyvää.

Itsekkyys on tutkitusti lisääntynyt, mutta kukaan ei tunnista omaa itsekkyyttään. 

Ystävällisten, avuliaiden ja kilttien ihmisten seurassa.

Lika barn, leka best.

Sitä niittää mitä kylvää. Omien traumojen jankkaamisen asemesta jokaisen meistä pitäisi miettiä, miten itse kohtelemme ja autamme muita. Kun peilin sijaan katseleekin ympärilleen, saattaa huomata myös ne avuliaat ja ystävälliset ihmiset. 

Vierailija kirjoitti:

Minö olin sellainen. 2 vuotta asiakaspalvelussa (kassalla) töissä ja nyt vihaan ihmisiä. Juoppoja, pervoja, kusipäitä... En toivo enää kenellekkään asiakkaalle mitään hyvää.

Eilen kaupassa tuli kuulutus että ollaan inhimillisiä nuorille kesätyöntekijöille. Onhan se ihan perseestä, että aikuisia ihmisiä pitää muistuttaa peruskäytöstavoista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällähän minä. Ihan kivasti menee!

Kivat sulle. Mulla menee huonosti

Minäminäminä. Kaikilla muilla menee hyvin ja vain minä raadan tätä kurjuutta.

Ei yllätä, että kun ääliöliberaali yhteiskunta on nostanut yksilön tunteet kaiken keskiöön, niitä myös käytetään.

Löydät ystävällisen, kiltin ja avuliaan ihmisen, kun itse alat semmoiseksi. Muuten sellaista saa hakemalla hakea. Jostain syystä ystävällinen, kiltti ja avulias ihminen on Suomessa sellainen, joka joutuu sakkihivutuksen uhriksi, koska ei kai nyt kukaan voi olla oikeasti tuommoinen, ajatellaan Suomessa.

Kyllä hyviä on ja hyvyyttä on! Hyvyys ei ole maailmasta kadonnut, vaikka pahuuskin jyllää. Valo voittaa AINA pimeyden. Mieti täydellistä mustaa pimeyttä - kun siihen sytyttää pienenkin lampun, niin valo on voittanut. Tietenkin me haluttaisiin elää mieluummin kunnon valossa, mutta koska mekanismi on tuo, niin älä sinä anna ympäröivän pimeän sammuttaa omaa lamppuasi. Pidä sinä siitä kiinni! Näin olen tämän ajatellut, ja koska valon lähteeni löytyy kristillisestä uskosta, siksi en anna sitä pois, vaikka ympäristö painostaa siihen. Kyse ei ole siitä että minä olen hyvä, vaan että se mikä on valon polttoaine, perusta, vähän kuin öljylampun öljy, on hyvä.  Se hyvyys ja ne arvot.

Luen itseni tuollaiseksi ja suuren osan muista ihmisistä joiden kanssa olen tekemisissä.

Kissa sylissä neljän hehtaarin tontilla yksin mökissä :) Ja onnellisena (elämästä jotain oppineena)