Miten muiden 1.5v - 2v ikäisten yöt sujuvat?

menettekö kuitenkin lapsen luo hänen itkiessä yöllä? meillä alkoi unikoulu kotona tehota kun itse " nukuin" lasten huoneen lattialla pari viikkoa. pari eka tuntia poika nukkui hyvin siskon kanssa omassa huoneessa. sitten kun heräily alkoi, jäin ite nukkumaan pinnasängyn viereen, milloin pelkillä tyynyillä joskus patjalla. olin niin väsynyt jo tuohon heräilyyn, kun poika oli 10kk ennenkui nukkui ensimmäisen kokonaisen yön. en puhunut pojalle mitään silitin vain joskus lauloin tai jos itku yltyi pahaksi otin syliin. rauhoittelin ja laitoin takasin sänkyyn. joskus nukuin koko yön kasi pinnojen välissä ja sitten jossain vaiheessa heräilyt väheni eikä tarvinnut enää jäädä ite huomeeseen. jokunen kuukausi jatkui sitten että poika heräsi yössä pari kertaa mutta nukahti heti uudestaan kun vain itse meni huoneeseen. nytkin poika vielä joskus heräilee(viime yönä) mutta käy itse nukkumaan uudestaan kun huomaa että joku tulee huoneeseen:)

Meillä toimi tuo meebun tapa myös, eli silitellään vieressä, mutta ei sitten nosteta syliin ellei ole äärimmäinen pakko (eli huuto ei lopu vaan yltyy). Sillä erotuksella, että poika nukkuu yhä perhepedissä. Pari yötä oli isän kanssa, itse vierassohvalla toisessa huoneessa, ja sitten siirryin takaisin petiin. Poika nukkua tuhisee jo neljättä yötä ihan heräämättä, ja jos herääkin, esim. meidän sänkyyn tullessa, niin varmistaa vaan että me se oltiin ja kääntää kylkeä. Seuraavaksi varman laitetaan oma sänky meidän sängyn viereen nyt kun pahin vaihe on tosiaan ohi. En tiedä uskaltaako vielä omaan tai yhteiseen lastenhuoneeseen laittaa. Pinnis on ollut siellä, mutta poika ei ole tykännyt nukkua siinä, pinnis aiheuttaa lähinnä kauhua.. Toisaalta sohvalla ja isomman lapsen vuoteessakin siellä kyllä on nukkunut päiväunia ihan makeasti, että voisihan sekin onnistua... Nukutetaan nyt niin, että ollaan lähellä vieressä, mutta ei välttämättä edes kosketa, kunhan ollaan läsnä.



Päiväsaikaan nuo imetykset miellä muuten alkaa vähentyä itsestään, kun poika on huomannut maidontulonkin vähentyneen. Haluaa vielä käydä rinnalla sen pari kertaa, mutta lähinnä ihmettelee, kun ei tule enää samalla lailla, ja tänä aamunakin pyysi sitten itse ENSIN maitolasia, ja sitten tissin päälle uudestaan lisää lasista maitoa ja joi ihan kunnolla. Eli tavallaan itse vieroittaa itseään ihan selvästi nyt.

ei se imettäminen tai imettämättä jättäminen varmaan niin hirveästi uniin vaikuta. Luulisin (en ole mikään ammatti-ihminen, tämä on siis ihan omaa pohdintaa), että kyse on enemmänkin lapsen temperamentista, opituista tavoista ja tietysti siitä, onko jotain allergioita tms. jotka vaikeuttavat nukkumista.



Meidän poika on aina ollut aika hyvä nukkuja. Imetys jouduttiin meilläkin lopettamaan aika aikaisin, mutta tietysti yöllä annettiin maitoa senkin jälkeen.



Pojalla on ollut nukkumisessa erilaisia vaiheita. Aika aikaisin oppi nukkumaan koko yön, mutta välillä tulee sellainen vaihe, että herää hirveän aikaisen ja kieltäytyy nukahtamasta. Aikaisemmin rauhoiteltiin silloin tutilla, nykyään (poika on 2 v) sanotaan vain, että nyt on yö ja nyt nukutaan. Jos poika haluaa tulla meidän väliin nukkumaan, niin saa.



Minulla on sellainen tuntuma, että välillä poika vain haluaa/tarvitsee enemmän huomiota yöllä kuin muulloin. Jos silloin annetaan tutti, lapsi tottuu siihen. Jos annetaan maitoa, siihen totutaan. Ja jos taas käydään selittämässä, että hei kuule, kannattaisi vielä nukkua, niin siihenkin lapsi tottuu. Äärimmäinen tapa olisi sitten se, että jos itkisi yöllä niin antaisi itkeä vain. Mutta siihen en kyllä ikimaailmassa lähtisi, kyllä kaksivuotias on vielä niin kauhean pieni, ettei sitä voi jättää ihan yksin yöheräämisiään hoitelemaan.

meidän alle 2v. hoitaa kyllä itse yöheräämiset. Saatan joskus kuulla, että itkee hetken, mutta se loppuu itsestään. Etsii nimittäin tutin käsiinsä ja jatkaa uniaan. Nukkuu omassa huoneessaan isojen sängyssä ja kömpii sitten aamuisin äidin ja isin viereen köllimään. En ole enää pitkään aikaan reagoinut oikeastaan mitenkään noihin yöllisiin ääniin eikä tuo lapsi mitenkään traumatisoituneelta vaikuta.

ullamaari:

meidän alle 2v. hoitaa kyllä itse yöheräämiset.

Samoin meillä. Tuttia ei ole käytössä, mutta luultavasti typsy nassuttaa unirättiä tai tekee muita rutiinitoimintoja, joilla saa itsensä uudelleen uneen. Ainoastaan silloin, jos itkusta kuuluu hätä menen paikalle (muksu nukkuu omassa huoneessaan) rauhoittelemaan. Tyttö on aina tyynnytelty omaan sänkyyn ja nukahtaa kyllä kunhan olen laittanut peittoa päälle ja silitellyt selkää.

KL.

nukutimme aikoinamme 1v lastamme sängyn vieressä häntä silitellen,mutta välillä hommaan meni puolikin tuntia kun poitsu pelleili.isäntä kypsyi katsomaan pelleilyä ja istumaan sängyn vierellä.päätti antaa maitopullon käteen,yövalo päälle,ja ovi kiinni.nukkuu omassa huoneessa.minä äitinä olin varma että ei onnistu..kiukku tulee varmasti..vaan eipä tullut ja osasi poitsu yllättää.sinne nukahti itexeen maidon juotua ääntäkään päästämättä.ja sen jälkeen on tehty aina näin,nyt poika kohta 2v.ja maitopullo jäi myös pois tosi helposti 1.4v ja tästä taas kiittäminen,heh,puolisoani.ei ollut syönyt kauniisti puuroa,joten isä selitti että ei tule maitopulloa kun et syönyt puuroa kauniisti..poika nyökytteli peiton alla...ja minä taas varma että kohta huutelee...vaan eipä huudellut.ja sen jälkeen ei enää iltapulloa tarvittu.saa nähdä miten kuopuxen kanssa sitten onnistutaan kun se aika tulee..tuskin näin helposti..

Olen itse lukenut/neuvolassa jutellut meidän pojan uniongelmista (ikää 2v ei nuku öitään kokonaan) Välttämättä imettämämisellä ei ole tekemistä sen kanssa, heräileekö lapsi, vaan heräily voi olla tempperamentti kysymys ja riippu siitä osaako/pystyykö lapsi itse rauhoittumaan herättyyään yöllä, tämä taas liittyy käsittääkseni siihen, miten hyvä lapsen itsesäätely on (suurin osa lapsista herää yöllä, jotkut osaavat rauhoittua itse, toiset eivät)



Esimerkkeinä meidän pojat, esikoinen ei juuri ole herätellyt öisin, poikaa on nukutettu vieressä ja vähän isompana omassa sängyssä->hyvin on nukkunut aina. Jos heräsi keskellä yötä, ei vaatinut silitystä/paijausta tms saattoi hetken laulaa omaa unilauluaan ja nukahti. Nyt ikää 6v ja ainoat kerrat kun on yöllä herättänyt ihan pikkuvauvaajan jälkeen, kun näkee pahoja unia/on oksennustaudissa



Kuopus taas on koko elämänsä ollut huono nukkumaan,koitettiin opettaa nukahtamaan omaan sänkyyn->kirkumista, koitettiin rauhoitella omaan sänkyyn, jos poika heräsi yöllä->hysteeristä kirkumista+kahtakauheampaa heräilyä, pidettiin unikoulu (erilaisia versioita)->heräily jatkui pahempana, lopetettiin imetys->heräily jatkui, ei mitään palvelua/huomiota yöllä, imetyksen lopettamisen jälkeen ->heräily jatkui (imetyksen lopettamisesta tulee syksyllä vuosi, sen jälkeen ei poika ole yöllä saanut mitään palvelua, lukuunottamatta sairastaessa ollaan annettu juotavaa, poika ollut vuoden aikana ehkä kaksi kertaa kipeä, joten sen ei luulisi kokonaisuuteen vaikuttavan)



Lopputulos, poika heräilee öisin, ainoa millä voi vaikuttaa on sillä, että poika nukkuu hyvät päiväunet, silloin yö on yleensä vähän rauhallisempi.



Mareila+Murut 6v ja 2v

Juu, kyllä minäkin olen sitä mieltä, että lapsen tempperamentistä suurimmaksi osaksi on kyse, jos lapsi heräilee öisin. Tottahan toki voi olla allergiaa tai tottunut johonkin ja vaatii sitä sitten. Olkaa oikeasti onnellisia, jos lapsenne nukkuu hyvin - se on kuitenkin vanhempien jaksamiselle todella iso juttu!



Meilläkin 2 lasta ja ovat nukkumiseltaan olleet aika erilaisia. Toinen nukkunut suht hyvin, toinen taas huonosti. Ja kuitenkin tehnyt asiat aivan samalla tavalla ja se parempi nukkuja on ihan esikoinen, joten ei voi laittaa epävarman äidin piikkiin ;). Jotkut vaan ei osaa nukahtaa helposti itsekseen ja tarvitsevat siihen apua ja tukea. Ihanaahan se olisi, että olisi keino miten saada huonosti nukkujat nukkumaan hyvin, mutta me ei olla ainakaan löydetty mitään kunnon ratkaisua asiaan. Meillä tällähetkellä käytössä patja huoneessa, johon jompi kumpi vanhemmista sitten kömpii nukkumaan loppuajaksi, kun pienempi aloittaa levottomat unet. Tämä auttaa meillä siihen, että nukkuu hieman pidempään ja paremmin, kun joku " vahtimassa" unta. Alkuyö meillä onneksi nukutaan aika hyvin yleisesti eli vanhemmatkin saavat muutaman tunnin hyvää unta. Tottahan toki me koitamme tästä patjastakin päästä eroon, mutta nyt on parempi näin, että jokainen saa nukkua edes jotenkin, joten asiaa muutellaan sitten kun alkaa asia kypsyttämään tai pienempi alkaa olla jo niin iso ;).

Olet varmasti oikeassa siinä, että lapset ovat hyvin erilaisia itsesäätelykyvyssään. Mutta itse asiassa tarkoitin vähän samaa, siis sitä, että ei tässä nukkumisjutussa ole kyse pelkästään siitä, miten pitkään lasta imetetään tai käytetäänkö tuttia tms.



Olen vähän miettinyt myös sitä, että miksiköhän meidän poika, vastikään siis 2 täyttänyt, tuntuu jotenkin menettäneen tuota itsensä rauhoittamisen kykyä (tai halua). Poika on aina nukahtanut omaan sänkyynsä, tyytyväisenä ja iloisena useimmiten. Ja aika pienestä on osannut itsensä rauhottaa, kaivamalla tutin esille tai natustelemalla nalleansa tai juttelemalla ja laulelemalla itsekseen. En siis tietenkään juokse heti lohduttelemaan, jos vähän itkee, vaikka kirjoituksestani ehkä sai sen kuvan ;)



No, poika on nyt nukkunut vuoden omassa huoneessaan ja muutaman kuukauden ison pojan sängyssä. Ja jostain syystä parin viikon ajan yöt ovat olleet kauhean hankalia. Lasta itkettää ja surettaa ja äitiä huutelee. En vaan henno jättää sitä sinne yksin itkemään, en millään, vaikka tietysti tiedän, että ruokin huonoa tapaa kun menen kun kutsutaan... Pitäisikö se todella jättää hoitelemaan tilanne itseksensä? Minulla ei taida oikein olla kokemusta, koska, kuten sanottu, uniongelmia ei meillä ole aiemmin juuri ollut.

Jatkan vielä juttua, eli tavallaan viestini oli jatkoa sinun viestillesi =) Samaan mieltä ollaan, sitten kysymykseesi:



Minä en jättäisi pientä/edes iso yksin huutamaan yöllä. En toki juokse pääkolmantena jalkana joka inahdukseen, kuuntelen, yniseekö poika unissaan ja rauhoittuu (mitä tapahtuu noin, ei koskaan) vai itkeekö eikä rauhoitu.



Huonoja univaiheita voi tulla lapsille ja jokainen päättää miten itse tekee, mutta uskoisin, että lapsen kasvaessa yöheräilyt loppuvat (ainkin minun tuttavapiirissäni on näin käynyt) Meidän kuopus nukkuu isojen poikien sängyssä ja kipittää sieltä meidän väliin yöllä (ollaan koitettu rauhoitella omaan sänkyyn->poika alkoi havahtua 15-30 minuutin välein kirkumaan) joten annan tulla meidän viereen. Ei se siinä enää 18-vuotiaana ole =)



Mareila kera Poikien

No niin minäkin olen ajatellut :) Sitä vaan ei aina uskalla luottaa vaistoonsa. Minulla kun on vain tuo yksi lapsi ja välillä tuntuu, että analysoin vähän liiankin tarkkaan näitä juttuja... Että ehkä sitä voisi vain tehdä niin kuin tuntuu hyvältä, terveen järjen rajoissa tietenkin.



Ja ei, ei ne enää 18-vuotiaana yleensä nuku vieressä tai huutele äitiä yöt läpensä ;)

Minulla samaa vikaa, analysoin ja pohdin ja mietin loputtomiin esikoisen kanssa. nyt kakkosen kanssa tuntuu, että ei ehdi pohtia ja luottaa enemmän itseensä, kun on jo yhden kohtuulisen järkevän lapsen saanut kasvatettua =)



Teet vain niinkuin hyvältä tuntuu itsestäsi, monesti olen huomannut, että kyllä se äidin vaisto kertoo mitä pitää tehdä =)



Mareila

ullamaari:

Minäkin nojaan neuvolan sanaan ja terveeseen järkeen tässä yösyötön lopettamisessa. Kun lapsi siirtyy kiinteisiin, yösyöttöä ei enää tarvita, se on vain opittu tapa, josta pitää oppia pois. Lisäksi siinä vaiheessa lapsella alkaa olla hampaitakin sen verran suussa, että siitä on ihna oikeasti jo haittaakin.

Neuvolankin sanaa kannattaa kyllä välillä hieman " suodattaa" eikä uskoa ihan kaikkea mitä sieltä sanotaan. Itse sanoisin, että kun lapsi siirtyy kiinteisiin ja syö niitä tarpeeksi, että jaksaa yön niin sitten kannattaa lopetella se yösyöttö.

Meillä on varmaan aika helppo lapsi, kun näiden yleisten neuvolasta annettujen ohjeiden seuraaminen ei ole aiheuttanut sen suurempia ongelmia. Ja minä arvostan omia yöuniani niin paljon, että todellakin halusin yösyötöistä eroon niin pian kuin mahdollista.

Teille on varmasti annettu helppo lapsi :)

Mä en vaan oikeasti tajua, että äidin yöunet ovat tärkeämmät kuin lapsen yösyöttö... Kait sitä jokainen haluaa yönsä nukkua, mutta eikö jokainen lasta hankkiva tiedä, että tietyn aikaa öisin on vaan herättävä syöttämään...

Kyllä mä olen enemmänkin sitä mieltä, että tässä asiassa mennään lapsen tahdilla ja lapset ovat erilaisia. Meillä esikoinen lopetti yösyömiset 4 kk iässä ja on siitä asti nukkunut yönsä läpi. Kuopus taas söi vielä 11 kuisena yöllä kerran ja mikäs siinä, ei se mua niin paljon häirinnyt, että olisin jotain unikoulua sen vuoksi alkanut käydä läpi. Sitten nukkui pari yötä syömättä ja silloin päätin, että nyt tämä riittää.

Vastauksena alkuperäiseen kysymykseen niin nyt tyttö, 1 v 10 kk, nukkuu yönsä lähes aina heräämättä. Joskus heräilee ja joskus ei ;)

yössä oppii nukkumaan ilman yösyöttöä, niin eiköhän silloin ole aika selvää että kyse oli tavasta, ei nälästä? Kyllä mä seitsemän kuukautta tunnollisesti heräsin lastani syöttämään yöllä. ja ihan etukäteenkin asian tiedostin.