ADHD koulutaipaleen aloitus

Kokemuksia kaipaan myös oireiden kehityksestä? Onko oireet pahimmillaan ensimmäisillä luokilla, onko yliaktiivisuus helpottunut? Onko tilalle tullut muita haasteita?

Onko lapsesi ajautunut huonoon seuraan ADHD:sta johtuen? 

Onko diagnoosi maailmanloppu, sillä siltä se tällä hetkellä tuntuu. 
 

Ap

Seuraan, samassa tilanteessa olen. 

Adhd ei tarkoita oppimisvaikeuksia, joillakin niitä on joillakin ei. Ilman oppimisvaikeuksia adhd pärjää yleensä mainiosti ilman lääkitystä myös koulussa, koska oppiminen ei ole haaste, korkeakouluopinnot voi sitten olla jo eri asia. 

Steinerkoulu olisi hyvä vaihtoehto, täällä lapset saavat olla lapsia. 

Lääkkeet kannattaa aloittaa sitten vasta kun on oikeasti suuria haasteita ja muut tukitoimet eivät auta. Noilla lääkkeillä on paljon haittavaikutuksia. 

Panosta harrastuksiin, se ehkäisee huonoon seuraan ajautumista. Liikuntaa paljon, se rauhoittaa paremmin kuin lääkkeet. 

Suomessa adhd diagnoosia ei määritellä eri tasoihin. 

Poikani on liikunnallinen, harrastaa jo nyt montaa eri urheilulajia ja nauttii niistä kovasti. 
Osaa myös jo ennen koulua lukea, kirjoittaa ja laskea. Eskarista kerrottiin hänen olevan erittäin lahjakas kielellisesti ja matemaattisesti. On myös erittäin sosiaalinen, saa helposti kavereita ja tulee heidän kanssa hyvin toimeen. Ei käytöshäiriöitä. Ei juurikaan suutu asioista. Ainoa ”ongelma” on tuo keskittyminen kun ei kiinnosta ja motorinen levottomuus. Kotona oireita ei näy samalla tavalla, kuin ryhmässä. 
Steiner-koulu ei valitettavasti ole mahdollinen tällä paikkakunnalla. Olemme suht pienellä paikkakunnalla, toki on lopetettu kyläkoulut ja jäljellä oleviin tungetaan kaikki. 

Älä murehdi asiaa nyt, on turha ottaa stressiä asiasta mihin ei voi vaikuttaa juuri nyt. Jokaisella lapsella ensimmäinen luokka on ihan totuttelua koulussa olemiseen, muillakin kuin adhd lapsilla on hankaluuksia totella sääntöjä tai suoriutua tehtävistä.  Se että siellä koulussa käydään on hyvä tavoite, pois saa olla vain kun on oikeasti kipeä. Läksyissä kannattaa auttaa ja jos ne on vaikea tehdä kotona on monella koululla "jälkkäriin" mahdollisuus, missä voi ne läksyt tehdä aikuisen opastuksella. 

Voi kiitos kivoista vastauksista. Kaikilla äideillä taitaa olla omat huolensa koulunaloituksesta. 

Vierailija kirjoitti:

Poikani on liikunnallinen, harrastaa jo nyt montaa eri urheilulajia ja nauttii niistä kovasti. 
Osaa myös jo ennen koulua lukea, kirjoittaa ja laskea. Eskarista kerrottiin hänen olevan erittäin lahjakas kielellisesti ja matemaattisesti. On myös erittäin sosiaalinen, saa helposti kavereita ja tulee heidän kanssa hyvin toimeen. Ei käytöshäiriöitä. Ei juurikaan suutu asioista. Ainoa ”ongelma” on tuo keskittyminen kun ei kiinnosta ja motorinen levottomuus. Kotona oireita ei näy samalla tavalla, kuin ryhmässä. 
Steiner-koulu ei valitettavasti ole mahdollinen tällä paikkakunnalla. Olemme suht pienellä paikkakunnalla, toki on lopetettu kyläkoulut ja jäljellä oleviin tungetaan kaikki. 

Koulussa saa olla apuvälineitä https://papunet.net/apuvalineita-koulun-arkeen/

Mun poika on nyt 8 ja menee syksyllä kakkoselle. ADHD ja lievä autismi diagnoosin sai 6 vuotiaana ja lääkkeet siihen, sitä ennen oli päiväkodissa/ eskarissa hyvin työläs tapaus.

Käy puheterapiassa ja toimintaterapiassa. Päiväkodissa oli erityisen tuen piirissä, nykyään tehostetun tuen piirissä. Puhuu äidinkielenään ruotsia ja suomea, lisäksi jonkun verran englantia. Ykkösluokan todistuksessa oli suomenkieli tyydyttävä, matematiikka kiitettävä ja muut aineet hyviä, mielestäni hyvä suoritus. Kaveripiiri on laaja, miltei joka päivä käy kylässä kavereilla tai joku kaveri on meillä.

Mielestäni diagnoosi oli hänen elämänsä suunnanmuuttaja, koska sen jälkeen saat terapiaa ja tukitoimia sekä lääkkeitä. Sitä ennen elämä oli sellaista tuulimyllyjö vastaan taistelua.

Lääkkeet ja terapia tekivät entisestä häsläävästä häiriköstä tunnollisen oppilaan.

Eskari ja ekaluokka sujuneet oikein hyvin, lapsella ei ole oppimisvaikeuksia, ei tukitoimia eikä lääkitystä. Selviytyy hyvin tehtävistä, tunneilla oleminen ja ryhmässä toimiminen sujuu ja sosiaaliset taidot on myös hyvät. Adhd näkyy lähinnä keskittymiskyvyssä, toisaalta lapsi on innostunut oppimisesta ja opiskelee mielellään, ja tekee läksyt yleensä oma-aloitteisesti. Kuulemma joskus lapsesta itsestään tunneilla on vaikeaa, mutta sekin on tyypillisesti ollut sisäistä levottomuutta eikä välttämättä näy ulospäin. Välillä sähläys kyllä näkyy, mukana väärät kirjat tai tarvikkeet, tehnyt läksyt väärältä sivulta, kuormitus ilmenee joskus väsymisenä.

Ihana kuulla, että terapiasta ja myös lääkkeistä on ollut apua. Kaikkea hyvää sinun pojallesi! 

Vierailija kirjoitti:

Mun poika on nyt 8 ja menee syksyllä kakkoselle. ADHD ja lievä autismi diagnoosin sai 6 vuotiaana ja lääkkeet siihen, sitä ennen oli päiväkodissa/ eskarissa hyvin työläs tapaus.

Käy puheterapiassa ja toimintaterapiassa. Päiväkodissa oli erityisen tuen piirissä, nykyään tehostetun tuen piirissä. Puhuu äidinkielenään ruotsia ja suomea, lisäksi jonkun verran englantia. Ykkösluokan todistuksessa oli suomenkieli tyydyttävä, matematiikka kiitettävä ja muut aineet hyviä, mielestäni hyvä suoritus. Kaveripiiri on laaja, miltei joka päivä käy kylässä kavereilla tai joku kaveri on meillä.

Mielestäni diagnoosi oli hänen elämänsä suunnanmuuttaja, koska sen jälkeen saat terapiaa ja tukitoimia sekä lääkkeitä. Sitä ennen elämä oli sellaista tuulimyllyjö vastaan taistelua.

Lääkkeet ja terapia tekivät entisestä häsläävästä häiriköstä tunnollisen oppilaan.

Ei mun 12v oo paljon lääkkeillä muuttunut, lukee huonosti ja kaikkea muuta ongelmaa. Haittavaikutuksina lääkkeitä on päivittäiset vatsakivut ja päänsärky, minusta noi lääkkeet on enemmän jotain lumelääkkeitä kun oikeasti toimivia.  En itsekkään niistä ole sellaista elämää muuttavaa hyötyä saanut.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikani on liikunnallinen, harrastaa jo nyt montaa eri urheilulajia ja nauttii niistä kovasti. 
Osaa myös jo ennen koulua lukea, kirjoittaa ja laskea. Eskarista kerrottiin hänen olevan erittäin lahjakas kielellisesti ja matemaattisesti. On myös erittäin sosiaalinen, saa helposti kavereita ja tulee heidän kanssa hyvin toimeen. Ei käytöshäiriöitä. Ei juurikaan suutu asioista. Ainoa ”ongelma” on tuo keskittyminen kun ei kiinnosta ja motorinen levottomuus. Kotona oireita ei näy samalla tavalla, kuin ryhmässä. 
Steiner-koulu ei valitettavasti ole mahdollinen tällä paikkakunnalla. Olemme suht pienellä paikkakunnalla, toki on lopetettu kyläkoulut ja jäljellä oleviin tungetaan kaikki. 

Koulussa saa olla apuvälineitä https://papunet.net/apuvalineita-koulun-arkeen/

Kannattaa avata tuo papunet ja tutustua asiaan. Esimerkiksi tuo tasapainotyyny on todella yleinen nykyään kouluissa. 

Vierailija kirjoitti:

Ihana kuulla, että terapiasta ja myös lääkkeistä on ollut apua. Kaikkea hyvää sinun pojallesi! 

Alkuun olin epäileväinen, tuntui vieraalta lääkitä noin pientä ihmistä pääkoppaan menevillä lääkkeillä. Alkuun lääkitys aloitettiin ihan pienellä 5mg annoksella, katsottiin että miten vaikuttaa ja jos hyvin menee niin sitten annosta nostetaan asteittain lapsen kasvun/painon mukaan, nyt menossa 27mg ja toimii.

Lapsi itsekin sanoo että "on kiva kun päässä ei enää surise silleen".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun poika on nyt 8 ja menee syksyllä kakkoselle. ADHD ja lievä autismi diagnoosin sai 6 vuotiaana ja lääkkeet siihen, sitä ennen oli päiväkodissa/ eskarissa hyvin työläs tapaus.

Käy puheterapiassa ja toimintaterapiassa. Päiväkodissa oli erityisen tuen piirissä, nykyään tehostetun tuen piirissä. Puhuu äidinkielenään ruotsia ja suomea, lisäksi jonkun verran englantia. Ykkösluokan todistuksessa oli suomenkieli tyydyttävä, matematiikka kiitettävä ja muut aineet hyviä, mielestäni hyvä suoritus. Kaveripiiri on laaja, miltei joka päivä käy kylässä kavereilla tai joku kaveri on meillä.

Mielestäni diagnoosi oli hänen elämänsä suunnanmuuttaja, koska sen jälkeen saat terapiaa ja tukitoimia sekä lääkkeitä. Sitä ennen elämä oli sellaista tuulimyllyjö vastaan taistelua.

Lääkkeet ja terapia tekivät entisestä häsläävästä häiriköstä tunnollisen oppilaan.

Ei mun 12v oo paljon lääkkeillä muuttunut, lukee huonosti ja kaikkea muuta ongelmaa. Haittavaikutuksina lääkkeitä on päivittäiset vatsakivut ja päänsärky, minusta noi lääkkeet on enemmän jotain lumelääkkeitä kun oikeasti toimivia.  En itsekkään niistä ole sellaista elämää muuttavaa hyötyä saanut.. 

Mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella. 

Hyvin pärjäsi, nykyisin on aikuinen ihminen käy töissä kävi ammattikoulunkin ilman lääkitystä. Toki jos haluat jonkun ongelma tapauksen niin saat ihan vapaasti tehdä. ADHD ei ole este kasvattaa lastaan 

Nykyään sentään tiedetään noista. Itsellä ADHD, mutta todettu vasta aikuisena, kun ei silloin kun olin lapsi ja nuori näistä mitään tiedettykään. Ei mennyt joo koulun alku hyvin, istuin jälki-istunnoissa vähän väliä kun häröilin, liikuskelin, piirtelin vihkot täyteen ties mitä tuherruksia. 5. luokalla päädyin tarkkailuluokalle, koska levottomuus oli vaihtunut isompiin kolttosiin.

Mutta siitäkin huolimatta, ilman että ADHD:sta tiedettiin vielä mitään ja en saanut mitään tukea, vain rangaistuksia ja huutoa että mun pitää lopettaa perseily, onnistuin lopulta käymään lukionkin, ja lukemaan yliopistossa maisteriksi. Vasta myöhemmin työuralla työuupumuksen selvittelyn yhteydessä tuli esiin ADHD.