Kuinka usein toivotte kuolevanne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin pitkään kirjoitanko tähän ketjuun vai en, kun minulla ei ole syömishäiriöät. Ei ainakaan diagnoosia, mutta ruokasuhteeni on ollut ihan kamala. Olin lapsena ja teininä ylipainoinen, sitten laihduin laihduttamatta siinä täysi-ikäistymisen kynnyksellä ja jotenkin vähän hurahdin asiaan ja aloin sitten laihduttamaan ihan vaan sillä, että en syönyt. Ajattelin ruokaa kyllä pakonomaisesti, mutta elin niukoilla kaloreilla lisää laihtuen. Tunsin euforiaa siitä, kun pystyin kontrolloimaan syömistäni niin tiukasti ja kehoni oli koko ajan kevyempi ja oloni voimattomampi. Jossain kohtaa homma tasaantui ja palasin sieltä lievän alipainon puolelta normaalipainoiseksi ja sitten taas lihoin. Tämän jälkeen en enää onnistunut laihduttamaan syömättömyydellä, vaan aloin oksentelemaan. Tuollaista elämäni oli sinne liki nelikymppiseksi, eli välillä lihoin, välillä laihduin, välillä en syönyt, välillä ahmin, välillä oksentelin jne. Välillä oli myös hyviä aikoja, jolloin tuo ruokarumba oli täysin jossain taka-alalla. Suurimman osan ajasta kuitenkin syöminen on tavalla tai toisella pyörinyt pakonomaisesti mielessäni.

Kolme vuotta sitten kokeilin psilosybiinisieniä ja sen jälkeen kaikki muuttui. Sekoilu syömisen kanssa on jäänyt pois ja olen oppinut hyväksymään kehoni ja itseni. En ajattele enää ruokaa pakkomielteisesti ja välttele katsomasta peiliin,

En sano, että sienet olisi joku taikakeino, jolla vaiva kuin vaiva paranee. Kerron vaan oman kokemukseni ja pohdin sitä, että onko kokeilusta haittaa jos jo valmiiksi tuntuu siltä, ettei ole mitään menetettävää?

No mistä niitä sieniä saa?

Ja miten annostellaan sopiva vaikutus?  Pahimmassa tapauksessa sienet onkin myrkyllisiä ja maksa/munuaiset menevät sököiksi. Eikä mitään hyvää vaikutusta.

Psilosybiinisienillä ei maksaa ja munuaisia tuhoa. Annostelu riippuu sienilajista ja siitä kuinka totaalisen tripin haluaa. 

Niitä on helppo löytää pelloilta niiden kasvukautena. Netti on pullollaan ohjeita.

Jaaha, no kiitos ei. En nyt ala mitä hyvänsä syömään kun en luota omiin sienten tunnistustaitoihini. Pitäisi saada valmiina luotettavalta taholta. 

Aivan. Jos tämä sieni/psilosybiini on niin monipuolinen ja hyvä lääje, miten ihmeessä sitä ei ole tarjolla vakioituna esim. kuivattuna tuotteenamtai uutteena, jota myytäisiin vaikka kapseleina? Kyseinen sieni on tunnettu jo kymmeniä, ellei satoja vuosia. Isot markkinat tuolle luulisi olevan.

Kyllähän nuo aikanaan olivatkin kovassa käytössä, kunnes maailman valtasi huumepaniikki. Ja sen jälkeen demonisoitiinkin ihan kaikki, mikä huumeeksi luokiteltiin. Kovasti Jenkeistä on rantautumassa psilosybiiniavusteiset terapiat, ja niillä on kova näyttö masennus- ja traumapuolella. Ongelmana ja isona jarruna taas tuo huumepaniikki.

En muista, että olisin koskaan semmoista toivonut. Kiinnittänyt siihen nyt huomiota, kun olen ollut muutaman vuoden vakavasti masentunut.. Siltikään itsetuhoisuutta ei ole missään muodossa.

Koittaahan tuo toivomattakin niin mitä sitä suotta. Lähin vastine lienee jossain hyvin harvakseen koetuissa rankoissa sairasteluissa, ei niinkään kivun kuin yleisen epämukavuuden tiimoilta.. ja silloinkin enemmänkin niin että näkee vaihtoehdon plussat hetkellisesti. :D

Kyllä sellaisen miettiminen taitaa jotain muuta tarkoittaa aina kuitenkin. Siitä kysyminenkin kyllä.

Usein. Minua ei haittaa, vaikka veisi nyt. 

Vi tuuttaa olla pitkäikäistä sukua

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvi toivoa. Luotan noutajan saapuvan muutenkin. Enemmän pelkään vanhuutta demetikkona ja muiden armoille joutumista. Se olisi kauheaa. 

Kaikille se noutaja tulee jossain vaiheessa.