Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka usein toivotte kuolevanne?
08.06.2026 |
Ja onko tällaiset ajatukset säännöllisiä vaiko ajoittaisia?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
En koskaan.
Eron jälkeen viirasi päästä ja toivoin kuolevani.
Tarkennus: ei kannattaisi kyseisen miehen vuoksi. 😁
Ei kenenkään miehen eikä naisen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään aina. En jaksa enää raataa muiden puolesta verohelvetin maksajana. Elämästä ei jäänyt mitään käteen tässä surkeassa maaksi kutsutussa helvetissä.
Muuta ulkomaille?
Ihan hanurista kaikki. Keskisormi pystyssä.
Tasaisin väliajoin, mutta nykyään harvemmin. Yhdessä vaiheessa se toive oli koko ajan mielessä.
En ole ikinä toivonut!
Ainutlaatuinen elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennemmin ajatella miten voisi parantaa elämää. Joka päivä kun kiipeää yhden pienen askeleen niin vuodessa on jo paljon edistystä.
Päätit sitten tulla ketjuun lässyttämään ohi aiheen?
Kieriskele sitten kurjuudessasi. Ihan omaa syytä ja omaa valintaa.
Syö pääs. Et näemmä olekaan niin positiivinen ihminen kuten aiemmasta kommentistasi saattoi olettaa.
En ole empaattinen jos sitä tarkoitat. Autan ihmisiä mielelläni jos heillä on halua auttaa itseään.
Miksi näet sen vaivan?
No kyllä sitä tätä kaikkea paskaa läpi kahlatessaan jota riittää ja jota myös velvollisuuksiksi kutsutaan- ...välillä tuntuu, että elämässä ei mitään muuta olekaan kuin velvollisuuksia-, mielessä käväisee, että nyt kun kuolis saappaat jalassa niin tää paska loppuu. Kaipa sitäkin voi pitää jonkinlaisena mustana optimismina, että voi koska tahansa päättää, että
nyt riittää ja niin kauan kun niin ajattelee niin tietää, että ei olla liian syvällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on kyllä illan paras itkuvirsi 🥇
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä illan paras itkuvirsi 🥇
Kyllä se elämä sinuakin tulee opettamaan vielä kovalla kädellä-, odota vain ja sitten voit palata pohtimaan näitä itkuvirsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäni on ollut 90% paskaa, mutta minkäänlaista itsemurhaviettiä mulla ei ole. Kaikki ehditään kuitenkin kuolla, joten mitä sitä kiirehtimään. Huonokin elämä on silti elämää.
Vierailija kirjoitti:
Elämäni on ollut 90% paskaa, mutta minkäänlaista itsemurhaviettiä mulla ei ole. Kaikki ehditään kuitenkin kuolla, joten mitä sitä kiirehtimään. Huonokin elämä on silti elämää.
Mulla on päällä tuskainen ahdistus aamusta iltaan johon mikään lääke tai terapia ei auta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua. Juuri äsken, ennen kuin tulin palstalle,,ajattelin että tämä kesä saa jäädä viimeiseksi. Ei ole enää mitään elämänhalua, elämänjanoa, elämäniloa. En ole masentunut, vaan päätynyt tähän jamaan lukemattomien suurempien ja pienempien vastoinkäymisten, riesojen ja taakkojen uuvuttamana. Mitään konkreettista apua en ole saanut, lässytystä sitäkin enemmän ja pomputtelua paikasta toiseen. Kiitos, nyt riittää tätä laatua. Nähdään sitten seuraavassa elämässä, jookosta? 🤚🏻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä illan paras itkuvirsi 🥇
Kyllä se elämä sinuakin tulee opettamaan vielä kovalla kädellä-, odota vain ja sitten voit palata pohtimaan näitä itkuvirsiä.
Olen mielestäni kroonisena syöpäpotilaana saanut jo osani mainitsemastasi ns elämän kovasta Kädestä;
mutta silti en ikinä lähtisi tähän valitukseen mukaan, mitä tässäkin keskustelussa saa lukea!
Vierailija kirjoitti:
Elämäni on ollut 90% paskaa, mutta minkäänlaista itsemurhaviettiä mulla ei ole. Kaikki ehditään kuitenkin kuolla, joten mitä sitä kiirehtimään. Huonokin elämä on silti elämää.
Taidat olla suht nuori.
Kun tulet vanhemmaksi, huomaat, että nyt paska valuu jo niin paljon yli laitojen, ettei sitä enää jaksa.
Siis ei enää jaksa elää sitä paskaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämäni on ollut 90% paskaa, mutta minkäänlaista itsemurhaviettiä mulla ei ole. Kaikki ehditään kuitenkin kuolla, joten mitä sitä kiirehtimään. Huonokin elämä on silti elämää.
Mulla on päällä tuskainen ahdistus aamusta iltaan johon mikään lääke tai terapia ei auta
Saatko pidettyä edes hetkittäin ahdistuksen loitolla jotenkin?
Vierailija kirjoitti:
En toivo vaan suunnittelen sitä.
Lapsenikin teki itsemurhan.
Nyt on ihanat setit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä illan paras itkuvirsi 🥇
Kyllä se elämä sinuakin tulee opettamaan vielä kovalla kädellä-, odota vain ja sitten voit palata pohtimaan näitä itkuvirsiä.
Onneksi en asu Euroopan onnellisimmassa masssa niin vältyn näiden itkuvirsien miettimisestä 😎🤣😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä illan paras itkuvirsi 🥇
Kyllä se elämä sinuakin tulee opettamaan vielä kovalla kädellä-, odota vain ja sitten voit palata pohtimaan näitä itkuvirsiä.
Olen mielestäni kroonisena syöpäpotilaana saanut jo osani mainitsemastasi ns elämän kovasta Kädestä;
mutta silti en ikinä lähtisi tähän valitukseen mukaan, mitä tässäkin keskustelussa saa lukea!
Puhuminen on kuule siitä jännä lääke, että se saattaa kuule ennaltaehkäistä jotakuta posauttamasta aivomassaansa pitkin wc:n seiniä ja jotakuta joutumasta siivoamaan . Ehkä syöpä on tehnyt sinusta niin sisäänpäin kääntyneen, että et ymmärrä arvoa joka niistä omista fiiliksistä ihan oikeilla nimillä puhuminen voi tuottaa. Vähemmän kyynisyyttä ei ole koskaan haitaksi.
Alue: Aihe vapaa
Nykyään aina. En jaksa enää raataa muiden puolesta verohelvetin maksajana. Elämästä ei jäänyt mitään käteen tässä surkeassa maaksi kutsutussa helvetissä.