Onko se niin, että anorektikkoa ei pysty mitenkään auttamaan?

Toisenlainen laihtuminen:

Gazassa kuviin päätyy lapsia ja nuoria, joilla on jokin syömishäiriö ja ovat siksi laihoja. 

Siis eivät pysty henkisten syiden vuoksi syömään kuin joitain harvoja ruokia ja kun sellaisia ei taisteluiden vuoksi saa, kuolevat nälkään. 

Todellinen sairau tuo on, vaikka sitä on erittäin vaikea käsittää. 

Mikä teitä vähättelijöitä vaivaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ruoka kelpaa, voi olla syömättä. Ei ole vaikeampaa. Heitä kadulle, niin oppii

Ei vuokranmaksua. Ei turvaa.

Menköön selvittelemään itse asioitaan.

 

Ja tämä siis melko heti kun varmat merkit näkyy.  Kuin alkoholistille tai nistille. Raaka peli.

 

Oppiipahan olemaan. Tulee motivaatioo.

 

Velli-kermaperseiden laiskamatojen onggelma.

 

Olkoot.

Joojoo. Selkeästi juoppojen ja nistien potkiminen kadulle parantaa myös kanssaihmisten elämänlaatua sen ongelmaisn lisäksi, sillä hän ne paranee eikä ongelmat tietenkään pahene ainakaan. Eihän missään nimessä kannata ohjata hoitoon ja miettiä mikä on se alkuperäinen ongelma, jota yritetään sietää ja käsitellä, tuomitseminen ja päälle sylkeminen toimii aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä syömishäiriöstä voi toipua. Moni toipuu ihan täysin ja elää hyvää elämää. Apua on vaan vaikeaa saada, vaikka on kyseessä henkeä uhkaava sairaus. Kaikkia sairauksia, joita sairastavat pääasiassa naiset, saavat vähättelyä osakseen. Tutkimusresurssejakaan ei usein löydy, joten tietoa ja sen myötä vaikuttavaa hoitoa ei ole helppoa löytää. 

Tietenkin voi parantua, jos henkilö itse päättää niin. Kysyinkin, pystyykö heitä AUTTAMAAN. Ap 

No kuinka olet yrittänyt auttaa ja mikä sun suhde on ihmiseen?

Ainakaan ruuan tuputtaminen ei auta, se vaan syyllistää entistä enemmän ja henkilö vaan vihaa itseään entistä enemmän.

Voit julki tuoda huolesi, yrittää kysyä miksi hän voi niin huonosti ja yrittää auttaa hoidon piiriin.

En tosin tiedä millaista on syömishäiriöosastolla, siellä kai pääasia pidetään painon nostamisessa.

Voit myös esim tehdä huoli-ilmoituksen (no ei se johda mihinkään jos henkilö kieltää avun tarpeen) tai soitella itse paikkakuntasi psykiatrian että mitäs kannattais tehdä, he voi myös soittaa ystävällesi.

Jos kuulut perheeseen tai lähipiiriin niin älä liikaa näkyvästi kiinnitä huomiota syömiseen/syömättämyyteen. Pidä huoli, että ruokaa on ja anna syödä silloin kun hän kykenee.

Tuossahan itse anoreksia tuskin on ainoa ongelma, sillä koitetaan hoitaa jotain ongelmaa mitä ei siedä ja sillä kurittamisella myös rangaistaan itseä jostain, koitetaan päättää ja pitää kiinni edes jostain.

Itse kääntyisin ton psykiatrian puoleen, en tiedä tekevätkö missään enää kotikäyntejä mutta semmoinen interventio voisi olla hyvä, jos ihminen vaan kykenee luottamaan ja puhumaan.

Jonkun lisääntymisterveyden lisäksi tuo tilanne voi pitkittyessään johtaa pysyvään tuhoon sekä kehossa että mielessä. Mullekaan ei toitotettu muuta kuin, että "pitää syödä että jaksaa". Vasta aikuisena sain lukea, kuinka paljon energiaa mikäkin elin, myös aivotoiminta, tarvitsee toimiakseen + että se nääntymys pitää kortisolitasoja koholla 24/7, joka puolestaan johtaa vaikka mihin ja tuhoja korjaillaan mahdollisesti loppuelämä. 

Oisin saattanut nuorenakin alkaa vähän ajattelemaan, jos joku olis konkreettisesti selittänyt nämä asiat eikä sokeasti perustelematta hokenut "ihmisen pitää syödä että jaksaa".