Lue keskustelun säännöt.
Olenko rakastunut vai en?
30.09.2008 |
Aiemmat suhteeni ovat alkaneet voimakkaasta ihastumisen tunteesta ja toisen seurassa olo on jännittänyt ja on varmaan esitetty toisillemme jotain muuta aika pitkään. Sitten on kuitenkin melko ripeään tahtiin siirrytty suhteessa eteenpäin ja arki tullut vastaan rajustikin. Silti arkea ja sen ongelmia vastaan on taisteltu vuosia ennen kuin on luovutettu.
Nyt olen 5kk seurustellut miehen kanssa, johon myös ihastuin voimakkaasti. Tämän miehen kanssa olemme alusta asti olleet suhteessamme realistisia ja avoimia. Ei olla salailtu mitään vaan melko pian olemme tuoneet omat luonteemme mukaan suhteeseen.
En tunne sellaisia voimakkaita tunteita kuin aiemmissa suhteissa, mutta hänen seurassaan on todella hyvä olla. Kun olen hänen lähellään tunnen voivani olla oma itseni, olevani turvassa ja onnellinen (aiemmin en ihan näin pian tuntenut näin ja aiemmin pelkäsin aina menettäväni toisen, nyt tunnen että hän on ja pysyy). Toisaalta kun olemme erossa, kaipaan toki häntä, mutta en tunne sellaista kaipuuta kuin aiemmissa suhteissa, joissa ei osattu olla erossa päivääkään.
Niin hölmö kuin tämä kysymykseni on, mutta voisiko tätä kutsua rakkaudeksi? Valvoin viime yön miettien mitä tunnen. Typerää kyllä tiedän sen. Kun tämä vaan on erilaista kuin aiemmin.
Samoin sängyssä menee hyvin, mutta voisi olla enemmänkin. En ole tyytymätön silti, kaukana siitä.
Mitä tää on?
Kommentit (6)
Tuntuu hyvältä ja tuntuu kestävältä. Onko sillä väliä, mikä sen tunteen nimi on??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastuminen ja rakastaminen ovat kaksi ihan eri asiaa. Rakastumisia (kuten sinulla on käynyt) tulee ja menee, rakastaminen on pitkäikäistä. Minusta tilanteesi kuulostaa oikein hyvältä.
Mulla oli jossain vaiheessa samoja mietintöjä miehestäni. Vaikka se oli "rakkautta ensisilmäyksellä" niin silti se ei ollut sokeaa.. Mikä on mielestäni hyvä juttu. Olen näyttänyt omat piirteeni todella aikaisin ja niin hänkin. Joskus mietin että onko tämä rakkautta, kun en ole "onnettomasti rakastunut"..
Joskus edelleen saatan ihastua ihmisiin, mutta tajuan sen ihastumiseksi. Se, mitä minulla on mieheni kanssa on pysyvää ja kaunista. Yhdessä nyt 12v ja kolme ihanaa lasta.. :)
hakea lasta luokseen.
Juuri näin minullakin, eli en ole "onnettomasti rakastunut" ja se tuntuukin vieraalta. Tykkään kovastikin ja olen todella onnellinen. Tämä vain on erilaista. Sellainen varsinainen huuma puuttuu.
Silti voin sanoa että hän sai vatsani sekaisin ensikohtaamisilla. Vatsassa tuntui olevan jotain muutakin kuin perhosia. Ihan alusta asti suhteemme on ollut jotenkin luonnollista.
Ehkä tämä on todella sitä aikuista rakkautta.
- ap
Mulla oli jossain vaiheessa samoja mietintöjä miehestäni. Vaikka se oli "rakkautta ensisilmäyksellä" niin silti se ei ollut sokeaa.. Mikä on mielestäni hyvä juttu. Olen näyttänyt omat piirteeni todella aikaisin ja niin hänkin. Joskus mietin että onko tämä rakkautta, kun en ole "onnettomasti rakastunut"..
Joskus edelleen saatan ihastua ihmisiin, mutta tajuan sen ihastumiseksi. Se, mitä minulla on mieheni kanssa on pysyvää ja kaunista. Yhdessä nyt 12v ja kolme ihanaa lasta.. :)
Tuntuu hyvältä ja tuntuu kestävältä. Onko sillä väliä, mikä sen tunteen nimi on??