Olenko huono äiti jos en halua unikouluttaa vauvaani?

Vierailija:

Sen jälkeen on mentävä " ilmoittautumaan" eli laitettava käsi rauhoittavasti vauvan päälle ja sanottava, että nyt nukutaan. Lähdetään pois, ja jos huutaa, kellosta katottava se 2-3 min ja taas mentävä vauvan luo. Jos annetaan vauvan huutaa pitkään, kokee itsensä hylätyksi. Meillä tehosi muutamassa yössä ja nyt nukkuu yöt herättelemättä.

Miten se muka lohduttaa lasta että äiti käy vieressä, sanoo jotain eikä mitenkään puutu siihen miksi vauvalla on hätä? En muutenkaan ymmärrä miten vauva voisi ymmärtää nukkua kun äiti/isä käy ihan valveilla siinä ravaamassa. Uskon esimerkin auttavan, kun vauva nukkuu perhepedissä tai edes samassa huoneessa, hän huomaa itsekin että yöllä nukutaan.

Ja jos nykyään käytetään vain huudattamattomia unikouluja niin kuin joku sanoi, miksi yleensä unikoulukertomusten yhteydessä sanotaan että " en olisi pystynyt siihen ellei mieheni olisi pysynyt tiukkana" tms. Sekö sitten on niin vaikeaa että lapsi oppii ihan " itsestään, huutamatta" nukkumaan? Vai olisiko juuri se huudattaminen sittenkin ollut se kova paikka unikouluttaneelle äidille?

Esikoista yöimetin reilun vuoden ikäiseksi, kakkosta puolitoistavuotiaaksi. Eikä haitannut pätkääkään kun nukkuivat välissämme. Äärettömän harvoin kuulee uniongelmaisista vauvoista, jotka nukkuvat perhepedissä. Siksi suosittelen sitä lämpimästi aivan kaikille vauvaperheille!

Äärettömän harvoin kuulee uniongelmaisista vauvoista, jotka nukkuvat perhepedissä.

meillä tuli huudatusunikoulu ihan ilman omaa valintaa :(

1v2kk syötin nuorimmaista öisin, sitten sain pahan sairaskohtauksen ja semmoiset lääkekuurit että piti imettäminen lopettaa ihan kerrasta poikki :(

Tälle lapselle ei mitkään tassuttelut auta, ollaan kyllä sitä kokeiltu muutamia kertoja kuluneen puolen vuoden aikana. Kauheita raivareita vaan sai jos yritti tassutella. Nyt on sitten tilanne se, että mies nukkuu vauva kainalossa ja kanniskelee huutokohtauksien aikana :(

Minun vieressäni huutaisi raukka koko yön kun haisen vielä maidolle.

Kunhan nämä lääkekuurit loppuu niin voin ottaa maidon eritystä vähentävän lääkkeen ja pääsen toivon mukaan maidon hajusta. Muutaman viikon kuluttua pitää sitten aloittaa samaan vaivaan loppuelämän kestävä lääkitys, joten imetystä en voi enää jatkaa. Onhan se varmaan muutenkin lapselle parempi, että imetys loppuu kerralla eikä niin, että ensin loppuu, sitten taas jatkuu kunnes joskus päätän vierottaa.



Kurjalta tämä tuntuu vaikka kuinka yritän itselleni tilannetta selittä ja vakuuttaa että kyllä lapsi tähän tottuu.

Vierailija:

Äärettömän harvoin kuulee uniongelmaisista vauvoista, jotka nukkuvat perhepedissä.

2v4kk ja 9kk eikä mitään ongelmia ole koskaan ollut nukkumisissa eikä nukkumaan menemisisssä. nukkvat läpi yön. Ovat jo pitkään nukkuneet.

Vierailija:

Äärettömän harvoin kuulee uniongelmaisista vauvoista, jotka nukkuvat perhepedissä.

Mutta vauva alusta asti omassa sängyssä, kenties omassa huoneessa ja mitään unikouluja ei ole missään vaiheessa tarvittu.

Meillekin ehdotettiin unikoulua molempien lasten kohdalla, mutta en ryhtynyt siihen. Tai kuopuksen kohdalla ei taidettu kunnolla edes ehdottaa, kun annoin ymmärtää heti, ettei ole meidän juttu.



Melkein kaikki lapset nukkuvat huonosti 6 kk - 12 kk iässä, sitten helpottaa. Niin on käynyt kaikille tuttavapiirissäni ja meillä myös. Jaksa vielä pari kuukautta, kyllä se lapsi aikanaan alkaa nukkuakin. Meillä ainakin molemmat entiset heräilijät (esikoinen heräsi 1,5 tunnin välein) nukkuvat nykyään sikeät 12 h heräämättä. :)



Ei luonto olisi tehnyt sellaisia lapsia, jotka heräilevät öisin (melkein kaikki jossain vaiheessa), jos siitä olisi jotain haittaa aivojen kehitykselle. Sitä minäkin neuroottisena jossain vaiheessa pelkäsin, mutta sitten ajattelin järjellä. :)



Koittakaa jaksaa vielä vähän aikaa, kyllä ne yöt paranevat. Älä kuuntele neuvolaa, kuuntele sydäntäsi.

Ei yöheräilyjä, syömisiä tms häiriötekijöitä ollenkaan..

http : //www. hernekeppi. fi/hernekeppi/hk3/perhepeti. shtml

Vierailija:

En halua huudattaa vauvaa, mielestäni se ei ole vauvan psyykkiselle kehitykselle hyvä. Tassuttelu ei tuota meillä tulosta. Yösyötän vauvaani (9 kk) vielä monta kertaa yössä. Voiko pätkittäinen yöuni olla haitaksi vauvan aivojen kehitykselle? Kumpi on pienempi paha huudatusunikoulu vai pätkittäinen yöuni, vauvan kannalta? Minä kyllä jaksan miten päin vain.

Ihmisvauvalle on ihan luonnollista herätä tietyin väliajoin. " Yön yli nukkuva" lapsi lähinnä osaa itse nukahtaa uudestaan, ts. hän ei tarvitse apua nukkumiseensa.

Esim. William Sears, tunnettu lastenlääkäri USA:ssa, on kirjoittanut aiheesta, olettaisin Googlettamallakin löytyvän.

Meillä on viisi lasta, joista yhtäkään ei ole unikoulutettu, ei lempeästi tai vähemmän lempeästi. Kaikki ovat syöneet yöllä 2-3-vuotiaiksi ja sittemmin heräilleet ajoittain.

Nyt kuopus, reilu 3 vee, on nukkunut yönsä vajaa kolmevuotiaasta, ilman sen suurempia muutoksia missään.

Oma jaksamisesi on minusta se avain asia. Jos sinua ei vauvan heräily ja yösyöminen häiritse, niin sitten se ei häiritse :). Jos häiritsee ja väsyttää, niin sitten asialle kannattanee tehdä jotain. Minä olen itsekin pätkänukkuja :), joten minua ei lasten heräily ole rasittanut - tosin olen pitänyt huolta, että nukun riittävän pitkiä yöunia, enkä pääse väsyneeksi.

psykologit nykyään, mm. Keltikangas-Järvinen.



Itse vastustan sitä ihan sydänverellä. Vaikka meillä on unihäiriöinen lapsi ja nk. ' pehmeä unikoulu' ei ole tuottanut mitään superhyviä tuloksia (on auttanut kuitenkin).



Minun sydämeni sanoo, ettei minun lapseni tarvitse itkeä yksin pimeässä äitiään.

Vierailija:

psykologit nykyään, mm. Keltikangas-Järvinen.

Vauva heräili useita kertoja yössä, ja minä olin jo aivan naatti päivin ja öin. Vauva oli tottunut paitsi yösyöttöihin, myös sylissä heijaamalla nukuttamiseen (pöljät esikoisen vanhemmat...). Unikoulutin aiemmin mainitulla tavalla, vauva sai olla huoneessa itsekseen ja itkun tullessa menin taputtelemaan ja rauhoittelemaan. Monta yötä meni itkiessä, niin äidillä kuin lapsella, mutta kun lapsi kerran hoksasi jutun jujun, ollaan kaikki nukuttu yömme mainiosti. Ekat painajaisensa poika näki vasta päälle parivuotiaana, joten tuskinpa tuntee oloaan kovin turvattomaksi sängyssä unikoulusta huolimatta.



Ja tämä lapsi on nukkunut perhepedissä puolivuotiaaksi, ja siitä lähtien vanhempien sängyn vieressä omassa pedissä. Meillä kyse oli ihan puhtaasti siitä, että olin itse opettanut hänelle huonoja nukkumatapoja, joista jouduin opettamaan hänet myös eroon. Lapsi ei kertakaikkiaan osannut nukahtaa itse. :/ Jokainen tekee päätöksensä unikoulusta itse, mutta meillä ainakin muut asiat, kuten koko perheen onnellisuus ja äidin jaksaminen, painoivat vaakakupissa enemmän kuin unikoulutuksesta seuraava mahdollinen trauma, jonka laatua voi vain spekuloida.

Tassuttelu tuntui aikanaan fiksulta, kun sen avulla ei tarvinnut turhaan huudattaa pienokaista (pidän sitä luonnonvastaisena, kertoohan sen sydänkin). Tehokas öiden rauhoittaja huudatusunikoulu varmasti olisi: vauva oppii nopeasti, ettei hänen viesteihinsä vastata -> hän lannistuu eikä enää edes yritä saada lohtua/huomiota vaan vaikenee ja nukkuu yöt " kiltisti" . Huudatuksen voin siis käsittää vain hätätilanteessa, silloin se voi olla pienempi paha kuin sen aiheuttamat traumat vauvalle.



Kuopukselle tassuttelu ei sopinut ollenkaan, hän vain hermoistui siitä. Päätin sitten jaksaa vielä " vähän aikaa" yö kerrallaan ja yritin muita keinoja (esim. erityisen samanlaisina toistuvat, tarpeeksi pitkät ja lempeät iltarutiinit, päivisin paljon syliä ja huomiota, illalla tuhdisti puuroa ja tiheää imetystä yms.). Yhtäkkiä kun n. vuoden iässä taas kokeilin luopua yösyötöistä, se tepsikin muutamassa yössä täysin ilman itkuja! Otin pienen syliin, jos hän ei saanut yöllä herätessään unta, ja laskin sitten heijailun jälkeen ääneti takaisin sänkyyn. Ja se yllättäen riitti :) Ekana yönä hän heräsi 4-5 kertaa, toisena enää 3 kertaa, kolmantena kerran ja sen jälkeen ei enää yhtään koko yön aikana.



Jokainen ihminen on yksilö jo syntymästään asti. Se mikä sopii yhdelle, ei toimi toisella ollenkaan. Myös me äidit (ja isät...) ollaan erilaisia, jokainen varmasti löytää omalle perheelleen parhaat keinot uniasioissakin. Unikoulujakin on monenlaisia, jos niitä tarvitsee, ja toisaalta mikään pakko ei ole lasta unikouluttaa - etenkin imetys yöaikaankin on korkeintaan plussaa vauvan aivojen kehitykselle, ei taatusti haitaksi :) Relax.

Yhdysvaltalainen tohtori James McKenna on elämäntyönään tutkinut vauvojen nukkumista unilaboratoriossa. Kannattaa käydä lukemassa tutkimuksia hänen sivuillaan. McKennan tutkimuksia on myös lainattu todella paljon, varmasti Keltinkangas-Järvinen ja Sinkkonenkin ovat tietoisia niistä.



http : // www. nd. edu/~jmckenn1/lab/



FAQ:ssa lukee mm. näin: " ...from a biological perspective, it is appropriate for babies to awaken during the night during the first year of life. In fact, although infants can be conditioned to sleep long and hard alone, and without intervention and, hence, fulfill the cultural expectation that the should sleep through the night, the fact remains that they were not designed to do so, and it may not be either in their best biological or psychological interest.



As always, parental goals and needs lead parents to interpret their infant' s behavior, including night awakenings, very differently. For example, many parents do not worry about night awakenings because especially where the babies sleep next to them, the infants are content and less likely to awaken and remain distressed."



Eli vauvojen ei edes kuulu nukkua heräämättä läpi yönsä.

ei ap

Sinun sijastasi häntä sylittelee ja lohduttaa esim. isä. VAUVALLE SIIS EI OLE TARKOITUS MISSÄÄN NYKYMUOTOISESSA UNIKOULUVERSIOSSA AIHEUTTAA YKSINJÄÄMISEN JA HYLKÄÄMISEN KOKEMUKSIA!



Kokeilisitko sellaista?



Toimii siis käytännössä niin, että nukut muutaman yön muualla ja isä vastaa vauvan itkuun ensin tassuttelemalla ja sitten tarvittaessa ottamalla hetkeksi syliin ja laskemalla takaisin sänkyyn. Vettä voi tarjota hiukan pullosta, ei muuta.

Ja 3 vuotiaasta nukkui täydet yöt. Jokainen tekee tavallaan. Mitä sitä kritisoimaan kenenkään tyyliä. Pääasia että itse jaksaa.

Tiesin jo sekä tunteella että tiedolla, ettei vauvaa saa unikouluttaa hylkäämällä häntä yksin itkemään. Sen teho on väärän asian oppimisessa: ei sen, että yöllä nukutaan, vaan sen, että hänen viestiinsä ei kuitenkaan vastata eli hän ei ole tärkeä :(

Tassuttelu kuulostaa inhimillisemmältä, mutta sekään ei toimi kaikilla. Useimmat lapset kuitenkin alkavat nukkua yönsä hyvin n. vuoden ikäisinä, se lohduttanee. Toki samankin perheen toinen lapsi saattaa nukkua läpi yön vauvasta asti ja toinen heräillä kolmevuotiaanakin monta kertaa yössä ja olla muutenkin herkkäunisempi (imetyksestä, unikouluista tms. riippumatta), mutta ENIMMÄKSEEN univajetta kertyy vanhemmille yleensä erityisesti ekan vuoden aikana.

Yhdysvaltalainen tohtori James McKenna on elämäntyönään tutkinut vauvojen nukkumista unilaboratoriossa. Kannattaa käydä lukemassa tutkimuksia hänen sivuillaan. http : // www. nd. edu/~jmckenn1/lab/

FAQ:ssa lukee mm. näin: " ...from a biological perspective, it is appropriate for babies to awaken during the night during the first year of life. In fact, although infants can be conditioned to sleep long and hard alone, and without intervention and, hence, fulfill the cultural expectation that the should sleep through the night, the fact remains that they were not designed to do so, and it may not be either in their best biological or psychological interest."

Eli vauvojen ei edes kuulu nukkua heräämättä läpi yönsä.

Meillä molemmat laspet ovat heräilleet ekan elinvuotensa, kunnes lopetin imetyksen reilu vuoden vanhana. Esikoinen sopeutui huutamatta, kuopus huusi kolme iltaa mun kainalossa, mutta on siitä lähtien nukkunut yönsä kutakuinkin heräämättä (perhepedissä).



Täytyy kyllä myöntää, että helpotti kovasti, kun ei tarviinut heräillä imettämään. Kyllä kannatti " huudattaa" , koska lopputulos oli niin palkitseva. olin jo mielestäni " palvellut" lasta tarpeeksi kauan yöllä.