Onko muilla tätä ilmiötä että mies on tosi kiltti, vähän lapanen jopa

Mulle kelpaisi tuollainen mies. 

Tapailin viisi vuotta yhtä draamakingiä. Huh, huh. Mies oli täysin tuulella kulkeva häntäheikki. 

Tämä on ihan hullua. Olen itsekin täysin kiltti, mutta näyttelen välillä naiselle jopa hitusen vaarallista, jotta hän pysyisi tyytyväisenä. On toiminut kauan hyvin.

Naisten aivotoimintaa ei voi käsittää. Ei ole olemassa jotain tapaa elää miehenä, johon nainen olisi tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on todella hyväntahtoinen ja kiltti. Hän on ensimmäisenä auttamassa kaikkia, etenkin vanhempiaan ja sisaruksiaan. Mutta minusta tuntuu, että en saa hänestä sitä tukea mitä välillä tarvitsisin. Jos esimerkiksi joku on ilkeä ja tekee epäreiluja ja loukkaavia asioita, mies ei piittaa, kuuntelee jos vuodatan tuskaa muttei sano oikein mitään. Mun mielestä puolisoiden pitäisi tukea toisiaan.  esimerkiksi äitinsä on pariin otteeseen loukannut minua ja lapsuudenperhettäni möläyttelemällä mielipiteitään, mutta mies ei edes pahoittele.

Mun eksän kaverit vihasi mua koska mies laittoi kaikki aina mun syyksi. Jos ei halunnut lähteä ulos, minä en muka päästänyt yms. Eikä tietenkään sanonut mitään vaikka haukkuivat mua hänen nenän edessä

Lapaselle annetaan aina rukkaset, ja tossukalle tohvelit. Niin on tässä maassa aina sanottu. 

Mun äidin mies on just tommonen tossukka. He ovat nyt jo iäkkäitä, elämän ehtoolla, mutta siinä on kyllä pariskunta sattunut kohdalleen varmaan niin että kumpikin tarvitsi juuri sitä mitä ovat olleetkin toisilleen. Aitini tarvitsi huolehdittavan ja sellaisen jota voi ja saa määräillä mielin määrin, kuin lasta ja joka tottelee ja kuuntelee kiltisti häntä. Mies taas tarvitsi huolehtijan, organisaattorin ja komentajan joka kohottaa hänen elämänlaatua ja on hänelle kuin äiti. 

Mutta kyllä kiltti ja mukautuva mies on kivempi kuin se että olisi joku päällepäsmäri, määrääjä, konfliktihakuinen jne

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan hullua. Olen itsekin täysin kiltti, mutta näyttelen välillä naiselle jopa hitusen vaarallista, jotta hän pysyisi tyytyväisenä. On toiminut kauan hyvin.

Naisten aivotoimintaa ei voi käsittää. Ei ole olemassa jotain tapaa elää miehenä, johon nainen olisi tyytyväinen.

Tuo on epäaitoa. Itse en kaipaa tuollaista

Olen tyytyväinen kun mies on aito itsensä, ei pelkää kohdata ja näyttää tunteita avoimesti. Myös niitä ei-positiivisia. Mikään ei ole tylsempää kuin kumppani joka on 100% kontrollissa koko ajan. Siitä puuttuu inhimillisyys 

Vierailija kirjoitti:

Mun äidin mies on just tommonen tossukka. He ovat nyt jo iäkkäitä, elämän ehtoolla, mutta siinä on kyllä pariskunta sattunut kohdalleen varmaan niin että kumpikin tarvitsi juuri sitä mitä ovat olleetkin toisilleen. Aitini tarvitsi huolehdittavan ja sellaisen jota voi ja saa määräillä mielin määrin, kuin lasta ja joka tottelee ja kuuntelee kiltisti häntä. Mies taas tarvitsi huolehtijan, organisaattorin ja komentajan joka kohottaa hänen elämänlaatua ja on hänelle kuin äiti. 

 

Mutta kyllä kiltti ja mukautuva mies on kivempi kuin se että olisi joku päällepäsmäri, määrääjä, konfliktihakuinen jne

No eikö löydy välimuotoa?

Joo. Mä en siis ole mitenkään konfliktinhakuinen, mutta en myöskään niitä pelkää. Mieheni menee ihan puhumattomaksi, jos korotan ääntäni (ehkä kerran pariin vuoteen enimmillään). Eikä tietenkään osaa pitää puoliaan sitten muidenkaan ihmisten kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Pyydä, että nasauttaa sinua kärsään pari kertaa edes harrastusmielessä. Jos se yhtään helpottaisi oloasi.

Niin tai voithan valehdella kavereille kuinka ukko veteli turpaan, ku oli ruoka päässyt kylmäksi ja tiskipöydällä oli tahra pyyhkimättä.

Vähän twitteriin sitten meikattua silmää jne.

Ukot on väkivaltaisia ja sillä sipuli. Älä anna sen ukkos päästä liian helpolla. Sen pitää tuntea syyllisyyttä kaikkien miesten teoista.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Mä en siis ole mitenkään konfliktinhakuinen, mutta en myöskään niitä pelkää. Mieheni menee ihan puhumattomaksi, jos korotan ääntäni (ehkä kerran pariin vuoteen enimmillään). Eikä tietenkään osaa pitää puoliaan sitten muidenkaan ihmisten kohdalla.

Miten tuollaisen ihmisen kanssa voi ratkoa hankalia tilanteita?

Jos nyt vaan pyydät rohkeasti anteeksi?

Vastaisuudessa pääset helpommalla kun olet tottelevainen ja kuuliainen vaimo miehellesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti ensin omaa käytöstäsi, puhetyyliäsi, eöeitä, ilmeitä ja äänenpainoja kun on joku ristiriita selvitettävänä. Johtuisiko siitä että oletko ehkä liian hyökkäävä, vaadit vastausta heti yässä ja nyt, korotat ääntäsi tsi käyttäydyt ehkä muuten uhkaavasti. Jos on noin, Hän menee lukkoon ei osaa valita oikeita sanoja tai ei uskalla tuoda julki omia mielipiteitä koska ehkä torppaat ne heti ja päätät kuitenkin mitä tehdään tai ei tehdä sille ongelmalle. Hän voi olla tyyppi joka tarvii vähän aikaa miettiäkseen miten kommunikoi haastavissa tilanteissa. 

jos tilanteessa ei ole henkisen tai fyysisen turvallisuuden uhkaa, pitää aikuisen pystyä sietämään toisen aikuisen tunne. Pitää osata kommunikoida vaikka toinen olisikin esim vaativa tai intensiivinen

eli vonkaaville miehille pitää pysähtyä juttelemaan?