Lue keskustelun säännöt.
Pienten poikien vanhemmat, miksi pinkki on vaarallista?
06.06.2026 |
Jossain vaiheessa lapsella alkaa olla omia ajatuksia vaatteistaan, mutta vaikkapa 2-vuotiaan tyylistä päättävät aika lailla vanhemmat. Miksi se olisi niin vaarallista, jos pojalla olisikin vaikka paidassa traktorin sijaan kukkanen, tai jossain pipon nurkassa häivähdys pinkkiä?
Jospa ei heti pienestä opetettaisi pojille, että tyttöjen jutut ovat väreistä alkaen huonompia, heikompia ja noloja. Sillä saattaisi olla isokin merkitys.
Kommentit (64)
En ole enää pienen pojan äiti, mutta olin joskus. Lapseni piti aina ilosista, kirkkaista väreistä ja kimalluksesta. Pienenä tästä ei ollut muuta ”vaaraa” kuin että aikuiset ihmiset jatkuvasti ottivat hänen seksuaalisuutensa puheeksi. Minusta se oli outoa, vai kysytäänkö yleensä 3 vuotiaan vanhemmilta puistossa tai sukujuhlissa, mikä lapsen seksuaalinen suuntautuminen on? Hyvänä puolena oli se, että pojalla oli aina paljon tyttöjä kavereina. Oli poikiakin, mutta erityisesti tyttöjä. Uskoisin, että vaatetuksella oli tässä osansa.
Se varsinainen vaara tuli yläasteella. Kiusaaminen oli niin rajua (esim. tappouhkauksia), että puhuimme pojan kanssa, että ehkä kannattaa yrittää sulautua massaan paremmin. Poika siis rajoitti muutaman vuoden ajan mm. sen pinkin ja keltaisen käyttöä.
Nykyisin aikuisena miehenä on taas oma värikäs itsensä. Joskus yhä homotellaan, mutta ei tuosta välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole enää pienen pojan äiti, mutta olin joskus. Lapseni piti aina ilosista, kirkkaista väreistä ja kimalluksesta. Pienenä tästä ei ollut muuta ”vaaraa” kuin että aikuiset ihmiset jatkuvasti ottivat hänen seksuaalisuutensa puheeksi. Minusta se oli outoa, vai kysytäänkö yleensä 3 vuotiaan vanhemmilta puistossa tai sukujuhlissa, mikä lapsen seksuaalinen suuntautuminen on? Hyvänä puolena oli se, että pojalla oli aina paljon tyttöjä kavereina. Oli poikiakin, mutta erityisesti tyttöjä. Uskoisin, että vaatetuksella oli tässä osansa.
Se varsinainen vaara tuli yläasteella. Kiusaaminen oli niin rajua (esim. tappouhkauksia), että puhuimme pojan kanssa, että ehkä kannattaa yrittää sulautua massaan paremmin. Poika siis rajoitti muutaman vuoden ajan mm. sen pinkin ja keltaisen käyttöä.
Nykyisin aikuisena miehenä on taas oma värikäs itsensä. Joskus yhä homotellaan, mutta ei tuosta välitä.
Homoksi kutsuminen ei ole homottelua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja aloittaja vaikuttaa ihmiseltä, joka pakottaa pojalleen pinkkiä päälle vaikka lapsi ei sitä lainkaan haluaisi.
En pakottaisi, mutta en myöskään ehkä päättäisi hänen puolestaan 0-2 -vuotiaana, että mitkä värit hänelle sopivat.
Vietän kaiken aikani Prisman käytävällä että se ottaa jotain. Mitään en tee hänen puolestaan
Vierailija kirjoitti:
En ole enää pienen pojan äiti, mutta olin joskus. Lapseni piti aina ilosista, kirkkaista väreistä ja kimalluksesta. Pienenä tästä ei ollut muuta ”vaaraa” kuin että aikuiset ihmiset jatkuvasti ottivat hänen seksuaalisuutensa puheeksi. Minusta se oli outoa, vai kysytäänkö yleensä 3 vuotiaan vanhemmilta puistossa tai sukujuhlissa, mikä lapsen seksuaalinen suuntautuminen on? Hyvänä puolena oli se, että pojalla oli aina paljon tyttöjä kavereina. Oli poikiakin, mutta erityisesti tyttöjä. Uskoisin, että vaatetuksella oli tässä osansa.
Se varsinainen vaara tuli yläasteella. Kiusaaminen oli niin rajua (esim. tappouhkauksia), että puhuimme pojan kanssa, että ehkä kannattaa yrittää sulautua massaan paremmin. Poika siis rajoitti muutaman vuoden ajan mm. sen pinkin ja keltaisen käyttöä.
Nykyisin aikuisena miehenä on taas oma värikäs itsensä. Joskus yhä homotellaan, mutta ei tuosta välitä.
Tosi surullista :( Mutta ihanaa, jos hän voi nyt taas olla oma itsensä. Ja siis oikeasti: kuka kyselee kolmevuotiaan seksuaalisuudesta??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole enää pienen pojan äiti, mutta olin joskus. Lapseni piti aina ilosista, kirkkaista väreistä ja kimalluksesta. Pienenä tästä ei ollut muuta ”vaaraa” kuin että aikuiset ihmiset jatkuvasti ottivat hänen seksuaalisuutensa puheeksi. Minusta se oli outoa, vai kysytäänkö yleensä 3 vuotiaan vanhemmilta puistossa tai sukujuhlissa, mikä lapsen seksuaalinen suuntautuminen on? Hyvänä puolena oli se, että pojalla oli aina paljon tyttöjä kavereina. Oli poikiakin, mutta erityisesti tyttöjä. Uskoisin, että vaatetuksella oli tässä osansa.
Se varsinainen vaara tuli yläasteella. Kiusaaminen oli niin rajua (esim. tappouhkauksia), että puhuimme pojan kanssa, että ehkä kannattaa yrittää sulautua massaan paremmin. Poika siis rajoitti muutaman vuoden ajan mm. sen pinkin ja keltaisen käyttöä.
Nykyisin aikuisena miehenä on taas oma värikäs itsensä. Joskus yhä homotellaan, mutta ei tuosta välitä.Homoksi kutsuminen ei ole homottelua
Mitähän homottelu sitten tarkoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, aivan yhtä hyvin voisimme pukea 2-vuotiaalle tytölle niitä traktoreita, jottemme opettaisi heille, että poikien jutut ovat niitä huonompia. Jotenkin minusta näyttää aika monta vuotta päiväkodin porttia kuluttaneena, että pojilla kuitenkin on laajempi värien ja tyylien valikoima kuin tytöillä, joilla usein pinkki on se ainoa mahdollinen väri. Joskus laskin, että päiväkodin pihassa oli kymmenen pinkkiä haalaria kahdellatoista tytöllä. Pojilla oli useita eri värejä.
Tyttö voi pistää traktoripaidan paljon helpommin päälleen kuin poika pinkin frillapaidan, ja me kaikki tiedämme sen. Poikamainen tyttö on ihan ok, mutta tyttöydessä on jotain niin noloa, että pojille ei anneta mahdollisuutta olla röyhelöisiä.
Vanhempien taantunutta ajatusmallia, niiden mielestä tyttöjen värejä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen isä toivoo pojastaan miestä, ei h*nttiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, aivan yhtä hyvin voisimme pukea 2-vuotiaalle tytölle niitä traktoreita, jottemme opettaisi heille, että poikien jutut ovat niitä huonompia. Jotenkin minusta näyttää aika monta vuotta päiväkodin porttia kuluttaneena, että pojilla kuitenkin on laajempi värien ja tyylien valikoima kuin tytöillä, joilla usein pinkki on se ainoa mahdollinen väri. Joskus laskin, että päiväkodin pihassa oli kymmenen pinkkiä haalaria kahdellatoista tytöllä. Pojilla oli useita eri värejä.
Tyttö voi pistää traktoripaidan paljon helpommin päälleen kuin poika pinkin frillapaidan, ja me kaikki tiedämme sen. Poikamainen tyttö on ihan ok, mutta tyttöydessä on jotain niin noloa, että pojille ei anneta mahdollisuutta olla röyhelöisiä.
Eli ei riitä, että kymmenellä tytöllä kahdestatoista on pinkki haalari, vielä pitäisi antaa pojalle mahdollisuus frillapaitaan, vaikka hän haluaisi ihan vaan pinkin paidan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, se radikaalein mahdollinen on sitten se pinkki väri. Muuten vaatteen pitää kuitenkin olla POIKIEN vaate.
Kyllä mä ymmärrän, jos poika haluaa pukeutua poikien vaatteisiin.
- se pinkkiinkin poikiaan pukenut äiti.
Mutta miten t-paidasta näkee mallista, onko se tytön vai pojan? Miten pojan pinkki t-paita eroaa tytön pinkistä t-paidasta?
Juurihan minä edellä kerroin: pinkissä t-paidassa on se röyhelö. Tai voi olla myös puhvihihat tai Disney-prinsessan kuva.
Tai siis tämä oli tilanne kymmenen vuotta sitten, kun lapseni ja hänen serkkunsa olivat pieniä. Hienoa, jos se on muuttunut.
Oma vikasi, kun vastaat kaksi kertaa samaan kommenttiin. :D
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen lastenvaatekaupassa ja tosi moni pienten poikien vanhempi nimenomaan kaipaa iloisia värejä (myös sitä pinkkiä) poikien vaatteisiin. Värikkäät poikien vaatteet myös myyvät pääsääntöisesti tosi hyvin ja aleen jää sitä perussinistä ja vihreää.
Hyvä, mutta tämä ei kyllä katukuvassa näy. Valikoima on varmasti huono, mutta pääasiassa vanhemmat myös haluavat pojille niitä poikavaatteita. Siksi niitä on tarjolla. Kysyntä määrää.
Omassa lähipiirissä vaihdellaan lastenvaatteita ahkerasti, mutta yksikäön pojan vanhempi ei huoli meiltä esimerkiksi pinkkejä rukkasia tai sinistä paitaa, jossa on pieni pinkki kukka.
Mä olen kahden pojan vanhempana ihan erikseen ostanutkaan pinkkejä hanskoja ja kumppareita, ihan lasteni toiveista. Pinkki haalarikin meillä on ollut. Ja itse asiassa mekkoihin.
Mutta siis se tarjonta on ihan älyttömän sukupuolittunutta, ja on vaikea löytää ihan vaan iloisen värisiä vaatteita ilman printtejä ja tekstejä, ihan kenelle vaan. Ja kyllähän se lopulta vaikuttaa näihinkin poikiin, joita puettiin pienenä kaikkin väreihin. Viimeistään kouluiässä kaikki on sinistä, mustaa ja harmaata…. Ja se harmittaa heitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, se radikaalein mahdollinen on sitten se pinkki väri. Muuten vaatteen pitää kuitenkin olla POIKIEN vaate.
Kyllä mä ymmärrän, jos poika haluaa pukeutua poikien vaatteisiin.
- se pinkkiinkin poikiaan pukenut äiti.
Mutta miten t-paidasta näkee mallista, onko se tytön vai pojan? Miten pojan pinkki t-paita eroaa tytön pinkistä t-paidasta?
Ainakin Lindexin vaatteissa oli koossa iso ero. Ostettiin pojalle tyttöjen puolelta keltainen paljettipaita, kun siinä oli lapselle mieluinen jäätelön kuva. Kotona verrattiin kokoa lapsen muihin paitoihin, niin leikkaus oli jopa pari senttiä kapeampi ja lyhyempi kuin saman merkin poikien vaatteissa. Se paita tuntui lapsesta heti pienelle, kun eroa oli pari kokoa.
Pinkki nimenomaan on poikien väri.
Hallitsijoiden lapsilla se on osoittanut voimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, se radikaalein mahdollinen on sitten se pinkki väri. Muuten vaatteen pitää kuitenkin olla POIKIEN vaate.
Kyllä mä ymmärrän, jos poika haluaa pukeutua poikien vaatteisiin.
- se pinkkiinkin poikiaan pukenut äiti.
Mutta miten t-paidasta näkee mallista, onko se tytön vai pojan? Miten pojan pinkki t-paita eroaa tytön pinkistä t-paidasta?
Juurihan minä edellä kerroin: pinkissä t-paidassa on se röyhelö. Tai voi olla myös puhvihihat tai Disney-prinsessan kuva.
Tai siis tämä oli tilanne kymmenen vuotta sitten, kun lapseni ja hänen serkkunsa olivat pieniä. Hienoa, jos se on muuttunut.Oma vikasi, kun vastaat kaksi kertaa samaan kommenttiin. :D
eri
Olen vastannut vain kerran kuhunkin kommenttiin. Täällä on muitakin kuin minä.
- pinkkiinkin poikiaan pukenut äiti.
Ja sitten ihmetellään, kun koulussa pilkkaavat meidän Luca-Petteriä ja hänen pinkkejä vaatteitaan ja röyhelöitä.
Ap:n kaltainen haluaa vain olla tavallisuudesta poikkeava, rohkea ja edistyksellinen äiti.
Tosiasia on, että me ihmiset muutumme hyvin vähän ja sekin tapahtuu todella hitaasti.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen isä toivoo pojastaan miestä, ei h*nttiä
Niin, pinkki t-paita muutta pojan homoksi. Ainakin muiden ajatuksissa. Siihen kannattaa siis varautua.
Vierailija kirjoitti:
Mene vaikka kävelylle.
En pääse sägytä niin keksintälläista paskan mäiskytystä .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen isä toivoo pojastaan miestä, ei h*nttiä
Niin, pinkki t-paita muutta pojan homoksi. Ainakin muiden ajatuksissa. Siihen kannattaa siis varautua.
Pelkästään kauniit kasvot ja pitkät silmäripset riittävät vieraille aikuisille. Mun pojallani oli musta haalari ja ruskea pipo, kun häntä kerran tytöteltiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen isä toivoo pojastaan miestä, ei h*nttiä
Niin, pinkki t-paita muutta pojan homoksi. Ainakin muiden ajatuksissa. Siihen kannattaa siis varautua.
Ei tarvitse varautua mihinkään. Älä puhu paskaa.
Niin, aivan yhtä hyvin voisimme pukea 2-vuotiaalle tytölle niitä traktoreita, jottemme opettaisi heille, että poikien jutut ovat niitä huonompia. Jotenkin minusta näyttää aika monta vuotta päiväkodin porttia kuluttaneena, että pojilla kuitenkin on laajempi värien ja tyylien valikoima kuin tytöillä, joilla usein pinkki on se ainoa mahdollinen väri. Joskus laskin, että päiväkodin pihassa oli kymmenen pinkkiä haalaria kahdellatoista tytöllä. Pojilla oli useita eri värejä.