Uralle uhratut lapset
Äitienpäivänä Helsigin sanomissa oli artikkeli " Ura ei kaadu kotihommiin" . En usko että villakoirat voivatpahoin jos ministeri isä/äiti jättävät ne kun ura vie - lapsesta en voi sanoa samaa!
Uralle uhratut lapset - kännykkä isästä - 112 hätäkeskus äitiin!
Olen työssäni katsonut lapsen surullisiin silmiin kun vanhemmuuden perheessä on vienyt esimerkiksi itsekkyys, alkoholi, väkivalta. Artikkelissa " Ura ei kaadu kotihommiin" pohdittiin ministeriuran ja perheen yhteensovittamista. Ministeri Lehtomäki ei lapsenhoidon takia ole siirtänyt yhtään tapaamista, kaksi viikkoisen hän jätti kun kokous kutsui, lapsen hoitoringissä on noin kymmenen henkeä. Hätätilanteessa hoitaja soitta 112 , äiti ei vastaa puheluihin. Lapsen valokuva on pöydällä ja kännykän taustakuvana. Eduskunnasta hän tuo pullia kotiin ja ostaa juhlapuvun. Mitä tämä äitienpäivänä julkaistu juttu kertoo äityidestä (vanhemmuudesta)?
Minulle (kolmen pienen lapsen äitinä, pätkätöissä, yliopisto-opistelija)tuli ensiksi järkyttynyt olo sitten suru. Minulle vain osa äitiydestä on suorittamista (juhalpuvun osto ja pullat). Tärkein osa äitiyttä (vanhemmutta) on olla läsnä; syli, halaus, katse, suukko, pitää kädestä kiinni, puhaltaa, opastaa jne. Rakkaus ja rajat pitää elää yhdessä arvokkaassa arjessa.
Jo lukion psykologian peruskurssin mukaan rautainen ruokaa antava apina ei ole riittävä äiti. Poikanen pysyy hengissä mutta henkisesti vaurioituu. Varhainen vuorovaikutus (esimerkiksi Mirjam Kallardin julkaisut) on tämän päivän termi johon kannatta tutustua suorittamisen keskellä.
Hallitusohjelmaan on kirjattu " Perheiden hyvinvoinnin edistämiseksi parannetaan pienten lasten vanhempien mahdollisuuksia viettää aika lastensa kanssa" . Onko ohjelma uskottava kun saman hallituksen ministeri itse kertoo, että EU-puheenjohtajuuden ja hallitusneuvotteluiden aikana " Tein töitä seitsemän päivää viikossa" .
Surullista arkittelissa oli sokeus jolla vakuutettiin että " voin elää rikasta työelämää ja rikasta kotielämää" ja rikkaus perusteltiin OMAKSI valinnaksi ja lisäksi " jos pitäisi valita valitsisin lapsen" vakuutettiin. Totta on itsekäs valinta - OMA VALINTA. Tarua ja sokeutta on sanoa, että valitsen lapsen jos kaikki aika menee töissä ja lapsi jää. Kansanedustaja Haataisen kohdalla todettiin osuvasti, että lapset luulivat äidin lopettaneen työ kun ministeriaika oli ohi.
Milloin kohtaan työssäni " Uralle uhratun lapsen?" surulliset silmät? Toivottavasti en koskaan. Miten voimme sen estää?
Kommentit (55)
Vierailija:
Silti ajattelen, että 7/24 on liian rankkaa kaikille osapuolille.
Toivottavasti edes meinaat että hereillä olevien lapsien kanssa et yli 7 tuntia jaksa vuorokaudessa...Jos lasket tuohon myös sen ajan jolloin lapsesi jo nukkuvat...No enpä sano mitään jaksamisestasi äitinä/naisena/ihmisenä. Jaksat varmaan työkavereitasi ainakin sen 8/24?
En jaksa uskoa että kaikilla osapuolilla on liian rankkaa olla yhdessä se 7 tuntia, lapsesi varmasti jaksaisivat nähdä äitiään ja isäänsä sen ajan putkeen ja enemmänkin...
Minä näen lapsiani hereillä 10-13/24 ja jaksan ihan hyvin ja uskon ettei heilläkään ole vaikeuksia sitä aikaa minun kanssani olla, elämässämme on muitakin ihmisiä ja tapahtumia kuin äiti-koti-lapset :)
joku asiantuntija (en nyt pistänyt nimeä mieleen), tutkija siis, sanoi, että pitkään kotona lapsiaan hoitavat ovat yleensä vähän koulutettuja ja ilman vakituista työpaikkaa. Eli ei siis työtä, johon palata, ainakaan mielekästä sellaista.
Mies paljon töissä(yllätys, pakkohan se raha on jostain tulla;), eli hänestä ei apua kotona ole.
Jokaisen päivän kun aloittaa sängyssä köllien noiden kahden ihanuuden kanssa(3v ja 1v) ja isompi sanoo " äiti mä rakastan sua" niin mitään muuta en kaipaa elämääni! Työ on niiiiiin toisarvoinen asia.
asiasta 24 tuntia vuorokaudessa, 7 päivää viikossa. Ei siis 7 tuntia vuorokaudesta :D
Vierailija:
Mies paljon töissä(yllätys, pakkohan se raha on jostain tulla;), eli hänestä ei apua kotona ole.Jokaisen päivän kun aloittaa sängyssä köllien noiden kahden ihanuuden kanssa(3v ja 1v) ja isompi sanoo " äiti mä rakastan sua" niin mitään muuta en kaipaa elämääni! Työ on niiiiiin toisarvoinen asia.
Kuinka toisarvoinen asia miehesi työ on sinulle?
Paula on nainen paikallaan, tosi upeeta että uskaltaa olla avoimesti uraihminen ja äiti samaan aikaan! Ja vielä tehdä kakkosenkin!
Hyvä Paula!!!
Eikö meitä ihmisiä oikeasti voi olla erilaisia?
Jokainen nainen joka tekee uraa tietää kuinka vaikeaa se on ja kuinka hankalaa on olla pois työstä edes äitiysloman aikaa.
Jokainen lapsen kanssa vietetty aika on rikkaus sen ymmärtää jokainen uraäiti. Mutta ymmärtääkö moni kotiäiti tätä samaa asiaa.
Myönnän että minulle ura on tärkeä enkä haluaisi siitä luopua ellei olisi aivan pakko. Laoset ovat minulle hyvin rakkaita ja annan heille paljon rakkautta. Itse uskon siihen, että tyytyväinen äiti on paras vanhempi lapselleen. Jokainen ihminen sitten henkilkohtaisesti valitsee ne asiat joista tulee onnelliseksi.
Lapsiamme emme voi määrättömästi suojella ja jokainen vanhempi aiheuttaa lapselleen jonkinlaisia traumoja. Toiset enemmän ja toiset vähemmän.
Uraäitiys voi toki mennä äärimmäisyyksiin niinkuin oikeastaan mikä tahansa asia mitä teemme.
Kummaa kaksijakoista keskustelua ja ajattelutapaa? Uranaiset vastaan kotiäidit kinaavat paremmasta elämästä..
Ehkä me keskivertonaiset/äidit olemme niitä onnellisimpia:) Olemme kotona lapsen varhaiset vuodet ja menemme sitten töihin. Emme paahda pitkiä päiviä vaan teeme juuri sen verran että elämme.
Ja on jokaisen perheen asia, kuinka kauan äiti/isä on kotona. Olen mukana työelämässä ja saatuani viran voin nyt löysätä. Eli voin jäädä halutessani kotiin ja palata töihinkin sitten kun haluan. Koko ajan olemme mieheni kanssa voineet joustavien työaikojen avulla huolehtia siitä, ettei lastemme hoitopäivät veny liian pitkäksi (yli 6h). Illat ja lähes kaikki vapaat on perheen yhteistä aikaa. Elämä on kiireisempää kuin ollessani kotona, mutta toisaalta nyt osaan nauttia enemmän lasteni seurasta. Tärkeintä on osata jättää työasiat työpaikalle ja olla kotona " läsnä" . Uran ja perheen ei tarvitse olla toisensa poissulkevia vaihtoehtoja!
Mulla on tosi kiva työpaikka, johon olen piakkoin palaamassa kuopuksen ollessa silloin hieman alle 2v. Olisin kuitenkin todella mielelläni vielä ainakin vuoden kotona, mutta miehen palkalla ei yksinkertaisesti elätetä viisihenkistä perhettä.
Oonko mä nyt sitten uraäiti?
Tissit puuttuu mutta se on pieni puute.
Jos joku mies joutuisi hoitamaan lasta kotona, se ei varmaan osaisi pistää Nico-Petterille vaatteita sävy sävyyn.
Kinaamisen - uraäiti vs. kotiäiti aloittaminen ei ollut tarkoitukseni kun kirjoitin ensimmäisen jutun. Haluaisin keskustelun siirtyvän meistä vanhemmista LAPSEEN.
Olen juuri huolestunut siitä että puhumme vain itsestämme ja perustelemme valintoja vain itsestämme lähtöisin emme esim. lapsesta, parisuhteesta, ystävyyssyhteista. Perustelut joissa todetaan että töihin meno on pakko koska perhe (lapsi sen osa) tarvitsee asunnon, ruokaa ja vaatteita on tietysti aikuisten maailman realiteetti. Kysymys kuuluukin - voiko tämän realiteetin toteuttaa huomioiden lapsen? Uskon, että voi mutta se vaatii vanhemmuudelta paljon EPÄITSEKKYYTTÄ!
Mielestäni kuitenkaan äiti/isä jotka ovat poissa lapsen elämästä eivät ota lapsen tarpeita huomioon. Silloin on turha hehkuttaa että on saanut kaiken rikkaan uran ja rikkaan kotielämän. Rikkaan uran voi todistaa CV:ssa, rikas kotielämä ei ole nukkumista samojen seinien sisällä.
Paljon kritiikkiä numerosarjasta 7/24 saaneen äidin vastausesta haluan nostaa esille kertomuksen kuinka hienosti he ovat jakaneet perheessa hoitovastuun ja kuinka ovat pyrkineet lyhentämään lapsen hoitopäivää. Vanhemmat ovat huomanneet lapsen tarpeet vaikka sanavalinta " jaksaa" tulkittiin aika negatiivisesksi.
Kysymys " miksi aina arvostellaan?" Voisin vastata että demokraattinen yhteiskunta vaatii/tarvitsee julkista ja avointa keskustelua. Varsinkin kun mielipiteitä esittää politikko on niistä voitava keskustella!
Paulan ylistysviestiin kommentoin että hieno kun olet löytänyt ihmisen joka edustaa arvomaailmaasi. Paula on sitounut hallitusohjelmaan varmistaen itsellen ministerin paikan mutta sen toteuttamista esimerkiksi OMALLA esimerkillä hän ei ole tehnyt. Miten uskottava on ravintoterapeutti joka on huomattavan lihava? Kuinka hyvin uskot ?Lääkärin vakuutukseen että tupakkalakko kannattaa kun itse haistat juuri tupakalta tulleen.
Minulla on hyvin erilainen arvomaailma jonka mukaan yritän elää - virheitä myös tehden. Äänestän eduskuntaan henkilöä (mies tai nainen) jonka tiedän arvostavan ja myös henkilökohtaisessa elämässään elävän toisenlaisten arvojen mukaan. LISÄKSI pyrkivän muuttamaan yhteiskuntaamme niin että URALLE EI TARVITSE LASTA UHRATA.
Vierailija:
Jos lapsi saisi valita, hän tuskin tahtoisi äitiä, joka jaksaa vain illat perheenjäsentään (tämä siis vastavetona siihen ainaiseen " olen parempi äiti jos teen sitätätä ja tota enkä ole lapsen kanssa kuin illalla" )....
Rahaan on myöskin turha vedota: lapsi ei välitä vaikka pienenä asuisi kaupungin huonomaineisemmassa lähiössä pienessä asunnossa. Hän ei välitä vaikka vaatteet olisivatkin kirpparikamaa tai lelut viimevuotisia. Aikuinen luo nuo illuusiot; on käytävä töissä ansaitakseen rahaa jotta sen voi tuhlata lapsen " hyvinvointiin" . Hyvinvointi on erilainen käsite lapselle kuin aikuiselle; lapsi ei kaipaa uusinta uutta ja Teema-astiastoa voidakseen hyvin. Aikuinen kaipaa.
Minä olen elänyt mainitsemasi lapsuuden, äiti ei ollut töissä ja vaatteeni olivat kolmen lapsen vanhoja ja leluni löytyivät kaatopaikalta. Äiti ei ollut yhtään sen enempää läsnä koska teki muita töitä - ei palkkatöitä- koko ajan, ja olin aika heitteillä. Minulla ei ollut leikkikavereita koska en ollut hoidossa. Naapuristosta opin vain sen että kaikki ovat varkaita ja kioskien ryöstely on normaalia viikonlopun vietettä. ja 14-vuotiaana on tavallista harrastaa seksiä.
Koulussa minua kiusattiin koska olin köyhästi puettu eikä meille voinut tulla. Naapureiden kanssa seurusteltiin jos sinne piti lähteä pakoon humalaista isää.'
Jos minä olisin saanut valita, olisin valinnut alkoholittomat työssäkäyvät vanhemmat, nätin turvallisen kodin ja saman tarhapaikan kuin muutkin, tavalliset vaatteet ja tavalliset vanhemmat. Että jos puhuisitte kokemuksesta ettekä omista ennakkoluuloistanne, te pullamössösukupolven omahyväiset koulutetut kasvatit.
Valtaosa äideistä tekee kuitenkin työtänsä perheen eteen. Jotta perheellä olisi parempi elintaso, tulevaisuus ja turvatumpi elämä. Harmittaako pitkään kotonaolleita heidän valintansa, kokevatko he siitä syyllisyyttä, haluaisivatko jotain omaa ja kadehtivatko muita toisin valinneita?
Nämä valinnat on vaikeita. Itse olen päättänyt kulkea kultaista keskitietä tässä asiassa, lasten ollessa pieniä: Lyhennän työviikkoa, työajat on porrastettu isän kanssa, kieltäydyn vaativammista ylitöitä vaativista uraa edistävistä tehtävistä, kieltäydyn työmatkoista, mutta pidän yllä osaamista suht vaativalla alalla olemalla kerralla maksimissaan 2,5 v. pois työelämästä. Koitan sijoittaa kotivuodet niin, että kaikki lapset, myös nuorin saa olla kotona useita vuosia.
EN halua sulkea portteja kokonaan olemalla kotona 10 v. Minulla on vastuu lapsistani myös kun he ovat paljon vanhempien taloudellistakin tukea vaativassa teini-iässä ja lukiossa sekä jatko-opinnoissaan.
Moni lapsi kuitenkin kaipaisi arkeen turvallista aikuista, joka jaksaisi jakaa aikaa hänen kanssaan. Jos itse teet lyhennettyä työaikaa ollaksesi lastesi kanssa, kaikki eivät niin tee eivätkä edes ymmärrä, miksi pitäisi.
Uusimmassa Annassa ministeri Paula Risikko - korostaa " Aino sanelee nyt tahdin" Onko tämän Paulan kohdalla ikävuodet tuoneet viisautta vai adoptiovalmennuksen opit lapsen edusta?
Puoliso jäi kotiin hoitamaan lasta ja perhe muuttaa ministerin mukana Helsinkiin. Ehkä tämä Paula osaa ohjelmoida kännykän niin että hätätilanteessa hänet saa kiinni? Hän voi jopa osata sanoa, " Anteeksi minulle tulee todella tärkeä puhelu kun kodin hätänumero vilkkuu"
Hallitusohjelmat opit näkyvät myös omissa teoissa/valinnoissa. Kunnioitettavaa (en ole kokoomuksen kannattaja).
Uskon, että työelämä voi muuttua tasa-arvoisemmaksi, perheen, lapsen edun huomioimaksi kun päättäjien arvo ja- asennemaailma sitä tukee.
eikö isyys olekaan vanhemmuutta? Meillä isä on tasavertainen vanhempi, lapsi ei ole heitteillä tai uralle uhrattu kun hän on mieheni hoidossa.
Ja ei, en ole uraäiti, olen ollut kotona kunnes lapseni on kaksi. Nyt kotiin jää mies vielä puoleksi vuodeksi. En vaan tajua miten te jaksatte arvostella toisten perhe-elämää noin kärkkäästi ja yksisilmäisesti. Jutussa ei muuten sanottu ettei äiti vastaa puheluihin vaan että jos jotain VAKAVAA sattuu on hoitajan fiksumpaa soittaa hätänumeroon kuin äidille kun äiti ei kilometrien päästä kuitenkaan mitään voi tehdä. Jos lapselleni sattuu jotain vakavaa kun minä olen poissa ja lapsi miehen kanssa, toivon mieheni toimivan samoin -- ensin 112 ja kun tilanne on hoidossa minä!
loudellisesti mikään pakko.
Jos sanoo, että rakastin olla kotiäitinä, se oli joskus uuvuttavaa, mutta suurimman osan aivan ihanaa, mutta viihdyn myös pirun hyvin työssä, on mahtavaa saada tehdä sitä, mitä haluaa ja silloin, kun haluaa, niin tästä vedetään johtopäätös, että olet aivan jakomielitautinen... =)