Yliopisto-opinnoissa helposti vieraantuu todellisuudesta
Tuskailin matematiikan ja fysiikan kurssien kanssa ja ajattelin, että minusta ei ole mihinkään, kun sain keskitason arvosanoja. Toisaalta kun asiaa miettii niin puolet ikäluokasta joutuu amikseen ja parempi puolikas jatkaa lukioon. Lukiolaisista puolet valitsee pitkän matikan ja heistä 20% saa parhaita arvosanoja (L ja E). Heistä sitten osa jatkaa teknilliseen. Jos tässä kovin valikoituneessa porukassa on keskinkertainen, ei se kauhean huonosti ole. Onko teillä ollut vastaavaa jossain ympäristössä?
Kommentit (69)
"Olet oikeassa. Hiusteleikkaaminen ja varpaankynsien muotoilu esimerkiksi vaatii mitä suurinta visionääristä ja poikkitieteellistä ajattelua. "
Luulitko olevasi hauska? Kuinka moni pystyy esim. oikeasti rakentamaan filosofia ajatusrakennelmia tai yleisen kielitieteen teorioita, tulkitsemaan muinaiskieliä tai jotain muuta vastaavaa. Kyllä tiede on melkein alalla kuin alalla vaativaa kun mennään tarpeeksi syvälle siihen aiheeseen.
DI-tutkinto vaati minusta yliluonnollisia kykyjä, akateemisesta lähestymistavasta on muuallakin hyötyä elämän varrella kuin työelämässä. Niin fiksuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yrität nostaa itseäsi jalustalle, onko ongelmia itsetunnon kanssa? Että oikein pqremmat jatkavat lukioon ja siellä valitsevat, uuh, oikein pitkän matikan. Onpa ihmeellistä.
Taisi jäädä peruskoulun matikka sisäistämättä ja kohdekin oli jokin muu kuin lukio? :'D
Ei, vaan lähinnä ihmettelen tuon korostamisen tarvetta. Miksi joku haluaa yrittää korostaa itseään sillä, että on käynyt lukion ja suorittanut pitkän matikan?
Pidä jo sun pillu kiinni!
Ap
Sinä, feikki "Ap", et ole varmuudella eläissäsi käynyt 10km lähempänä korkeakoulun sisäänkäyntiä. Etkä taida edes tietää, mitä DI varsinaisesti tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
"Olet oikeassa. Hiusteleikkaaminen ja varpaankynsien muotoilu esimerkiksi vaatii mitä suurinta visionääristä ja poikkitieteellistä ajattelua. "
Luulitko olevasi hauska? Kuinka moni pystyy esim. oikeasti rakentamaan filosofia ajatusrakennelmia tai yleisen kielitieteen teorioita, tulkitsemaan muinaiskieliä tai jotain muuta vastaavaa. Kyllä tiede on melkein alalla kuin alalla vaativaa kun mennään tarpeeksi syvälle siihen aiheeseen.
Ime pierua
Vierailija kirjoitti:
No, kun haet töitä niin, uran alkuvaihessa varsinkin, laitetaan muumit taas riviin keskiarvon perusteella. Koska muutakaan mittaria ei ole. Tällöin 4.6 keskiarvon opiskelija on todennäköisemmin esittämässä asiansa haastattelussa kuin 2.2 keskiarvon opiskelija.
Itse suhtauduin asiaan tuolla tavoin jo 20 vuotta sitten TKK:lla, ja suhtaudun edelleen nyt rekryävän firman edustajana. Kannattaa panostaa niihin tentteihin.
Kertaakaan ei ole mun keskiarvosta tai arvosanoista ollut puhetta työhaastatteluissa.
"Ime pierua"
Kuuluuko se DI-tutkinnon vaatimuksiin?
Minusta lukion pitkä matikka oli aika kivaa, valitsin sen koska pidin matikasta ja se oli helppoa. Ei se kuitenkaan sen kummempaa ollut kuin mikään muukaan oppiaine. Lukion jälkeen en todellakaan hakenut teknilliseen.
Vierailija kirjoitti:
"Ime pierua"
Kuuluuko se DI-tutkinnon vaatimuksiin?
Kuuluu
Onko sinulla tosiaan noin heikko itsetunto? N
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla tosiaan noin heikko itsetunto? N
On
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minusta lukion pitkä matikka oli aika kivaa, valitsin sen koska pidin matikasta ja se oli helppoa. Ei se kuitenkaan sen kummempaa ollut kuin mikään muukaan oppiaine. Lukion jälkeen en todellakaan hakenut teknilliseen.
Ne jotka pitää lukion pitkää matikkaa saavutuksena eivät yleensä ole mitään matemaattisesti lahjakkaita vaan joutuvat kunnolla puurtamaan saadakseen kursseista ok arvosanoja.
Aha, vai niin. Ime löysää rötisevää persereikääni.
Ap
Selvästi tämmöinen nuorempien naisten märkä unelma nykyään, että pääsisi nyrkin ja hellan väliin jonkun DI-miehen ilmaiseksi piiaksi kestämään, "kunnes kuolema erottaa". Ennen naisilla ei ollut muuta vaihtoehtoa, jos ei ollut omaa ammattia, nykyään taitavat enemmän himottaa nuo dippainssien korkeat tulot ja valkoiset ok-talot.
Ihan yhtä lailla mille tahansa amiksen linjalle päätyy hyvin tarkkaan valikoitu osa ikäluokasta joka pyörii aikuisenakin yhtä suppeissa piireissä.
Tämä porukka "vieraantuu todellisuudesta" yhtä pahasti vaikkakin usein asteikon päinvastaiseen laitaan.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se niinkin, että DI on universaali määritelmä täydelliselle ylivertaisuudelle. Loppuun hiottu timantti. DI merkitsee komeutta, vaurautta, älykkyyttä, täydellistä tilannetajua, huumorintajua, listaa voi jatkaa. Naiset, olkaa onnellisia, jos DI: pääsette joskus elävänå kohtaamaan. Se on unelmienne täyttymys.
Ap
Totta. En ole ajatellut noin. Mutta totta.
Haluaisin saada mieheksi DI:n. Sitten kehtaisin esitellä vanhemmille ja kavereille.
Olen tohtoriopiskelija. En ole koskaan verrannut omaa osaamistani muihin tai välittänyt siitä, mitä muut tekevät. Ehkä johtuu siitä, että olen jo niin älyttömän hyvä siinä, mitä teen, sekä ylipäätään itsenäinen ja jopa jääräpäinen toimija. Ei ole mitään tarvetta verrata itseäni muihin, koska olen jo ylintä kastia. Esimerkiksi olen jo paljon parempi tutkija kuin ohjaajani tai jopa yliopiston pitkäaikaiset professorit. Onko minulla vähän egoa? Ehkä. Mutta se on täysin ansaittua. Sue me.
DI on vaativa tutkinto. Sitäkin voi miettiä, että miksi diplomi-insinöörin koulutuksen saanut mies on juuri se yhteiskunnan ja perhe-elämän valopilkku. Muista ei ole siihen.
Ap