Pettämisestä kärähtäneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta on sekä petetyksi tulemisesta että pettäjänä olemisesta. Armollisinta kaikille osapuolille on, että totuus tulee ilmi. Jos toinen osapuoli kuitenkin vain vänkää ja vääntelee, niin järkevintä on luottaa intuitioon. Pettäminen on perseestä, eikä sellaista pidä kenenkään joutua kestämään. Yksi elämäni suurimmista lahjoista on ollut, kun ulkopuolinen henkilö todensi eksän pettämisen. Eksähän olisi valehdellut asiasta vaikka maailman tappiin asti. 

Valehtelitko sinäkin omasta pettämisestäsi, vai myönsitkö?

Valehtelin ja myönsin. Tapoihini kuuluu kantaa vastuu virheistäni silloin, kun se on tarpeen. 

Mutta myönsit kuitenkin. Etkä tehnyt siitä kumppanistasi ”hullua”. Se on ihan reilua tilanne huomioiden.

Mutta ero tuli kuitenkin, eikös se ole se päätavoite?

Ero olisi tullut kohdallani joka tapauksessa. Riippumatta siitä, mitä itse olisin sanonut tai jättänyt sanomatta. En halua elää syyllisyyden taakan kanssa. Välitän itsestäni sen verran. Vaikka en enää pitänyt ex-miehestäni, niin hänkin ansaitsi totuuden. Mitään kaunaa ei jäänyt. 

Jos epärehellisyys, epäluotettavuus ja valheellisuus luonteen pysyvinä pääpiirteinä niin silloin ihminen on mieltään häiriintynyt. Ei muutu. Vaan pahenee iän karttuessa.

Vierailija kirjoitti:

Jos epärehellisyys, epäluotettavuus ja valheellisuus luonteen pysyvinä pääpiirteinä niin silloin ihminen on mieltään häiriintynyt. Ei muutu. Vaan pahenee iän karttuessa.

Tällaisen valheellisuuden kuitenkin aistii. Vaikka todisteita ei olisi, niin pitää luottaa intuitioon ja poistua. 

Pääpointti on se että sulla on vain yksi elämä. Jos epäilet pettämistä etkä saa siitä toista kiinni vaikka tiedät olevasi oikeassa niin soronoo sellaiselle kumppanille🙏

Itse tein tuon päätöksen enkä koskaan katunut. Tiesin sydämessäni että olen oikeassa, vittyyks muulla🤷‍

Vierailija kirjoitti:

Jos epärehellisyys, epäluotettavuus ja valheellisuus luonteen pysyvinä pääpiirteinä niin silloin ihminen on mieltään häiriintynyt. Ei muutu. Vaan pahenee iän karttuessa.

Hyviä ja osuvia havaintoja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluat jauhaa jauhaa jauhaa asiaa, ap. Miksi? 

En ymmärrä sun suhtautumista alkuperäiseen kysymykseen. Aika moni haluaa lähtökohtaisesti vastauksia kysymyksiinsä, ja selityksiä tapahtumille, ja pettämiset on pahinta pask aa, mitä voi lähimmäisilleen tehdä. 

Pettäminen on paha juttu, mutta jos pitäisi listata, niin laittaisin väkivallan ja alkoholismin vielä korkeammalle pahuusasteikolla. Pettämisestä pahan tekee se, että valehtelee toiselle, tai vaikka jäisi kiinni, ei myönnä mitään tai pyydä anteeksi. Silloin tuskin on mitään tehtävissä suhteen pelastamiseksi. Tällä palstalla tosin armoa ei pidä koskaan antaa, vaikka toinen sitä polvillaan rukoilisi: yhdestä hairahduksesta vaikka 30 vuoden avioliitto palasiksi. 

Sulle kerrottiin, että oli yksi "hairahdus". Ja sä uskoit. Tuota se selittely ja myöntäminen on, kaunistellaan asioita, eikä kerrota koko totuutta. Eli valehdellaan. Mutta joo, anna toki anteeksi tuo "yksi" kerta kun et muusta tiedä. 

Pettäminen on sarja tietoisia päätöksiä.

Päätöksiä tehdä väkivaltaa kumppanilleen. 

Tietoisesti ja tahallaan.

Rakkaus voi elää vain totuudessa. Jos suhdetta hallitsee valhe tai valheet, niin aito kohtaaminen on mahdotonta. Salailemalla pettämistä tai leimaamalla toinen hulluksi tuomitsee vain molemmat osapuolet epäonneen. 

Vierailija kirjoitti:

Pettäminen on sarja tietoisia päätöksiä.

Päätöksiä tehdä väkivaltaa kumppanilleen. 

Tietoisesti ja tahallaan.

Mutta katsos kun se oli vaan erhe, yksi hairahdus.