Miten väsyneitä olette olleet kun ollut työupumus?

Vierailija kirjoitti:

Olet tyypillinen suomalainen sekopäämuija, ap. 

Itse olet sekopää 

Vierailija kirjoitti:

Ihan järkkyä millaisia vähätteleviä kommentteja tulee näinkin hyvään ja tärkeään aloituspostaukseen. Joku inhottava ihminen tulee purkamaan pahaa oloaan.

Osalta on vielä iltalääkkeet ottamatta 

Minä olen tosi helposti ärtyvä, loputtoman väsynyt, tulevaisuuden toivon kadottanut ja menettänyt mielenkiinnon olla ihmisten kanssa tekemisissä ja se on suht paska nakki, koska työni on sitä, jatkuvaa ihmisten kanssa olemista ja tekemistä. Viimeiset viikot töissä viettänyt kahvitaukoni wc:ssä tai pukuhuoneessa jotta saan olla yksin.

Äärimmillään menee siihen, että aivot ei enää toimi. Et muista mitään, et ymmärrä mitään. Työnteosta ei siis tule mitään, vaikka kuinka ponnistelisi. Silloin tilanne on jo tosi vakava, eikä siitä välttämättä palaudu enää täysin koskaan. 

Ei ollut väsymystä vaan omituinen ylivireys, tein töitä yömyöhään enkä saanut aamuyöstä nukuttua. Mahaan koski heti aamulla herättyä. Joka aamuinen päänsärky myös. Hiukset lähtivät tukkoina suihkussa käydessä. 

Kun työt päättyivät ei vieläkään tullut väsymystä, tuli tyhjyys, sisältä ontto enkä tuntenut mitään. Masennuin. Sellainen oli työuupumus. 

Muisti ei toiminut ja yöunet katkesi aina klo 3-4 aikaan yöstä vaikka olisi voinut nukkua 3h pidempään ja lopulta tästä johtunut kierre aiheutti epätavanomiasta pirteyttä, mutta tosiaan muisti ei enää toiminut hyvin ja ajattelu oli aika sekavaa, jopa maanista meininkiä. Tämmöistä oli yli kymmenisen vuotta ja en muista niistä ajoista mitään. Jotain valokuvia on ja en tunnista itseäni niistä. Lapsiakin on kuvissa ja en tunne heitä oikeastaan yhtään. 

Se oli ihan absurdia. Kävin lähellä psykoosia. 

En pystynyt lepäämään enkä rentoutumaan, pää kävi ylikierroksilla koko ajan. Lähimuisti oli olematon mutta mieli jotenkin kieltäytyi hyväksymästä sitä että en kyennyt palauttamaan mieleen ihan vasta sanottuja/tapahtuneita asioita, vaan tuli psykoosinomaisia, vainoharhaisia ajatuksia siitä, miten "joku" vihamielinen taho tahallaan ja pahantahtoisesti muuttaa asioita. Äärimmillään se oli sitä, että en muistanut työkaverin nimeä (työskennelty samassa yksikössä 5v) esimerkinomaisesti voidaan sanoa, että kaivelin muististani että hänen nimensä on varmaan Paula (jouduin miettimään asiaa pidempään kuin oli mukavaa) ja sitten se nimikyltissä olikin Laura. Uupuneet, sekopäiset aivoni eivät voineet hyväksyä että muistin nimen väärin vaan loogisemmalta tuntui että hän on nimenomaan minua kiusatakseen ihan vastikään vaihtanut nimensä ja jotenkin saanut koko työyhteisön mukaan jekkuun että hänen nimensä olisi aina ollut Laura eikä muistamani Paula. 

Tähän pitää sanoa, että suvussani ei ole skitsofreniaa, ei psykooseja tms. Eikä minulla ole ollut ikinä uupumuksen ulkopuolella tällaisia todellisuudenvääristymiä, en käytä päihteitä jne. En tarvinnut antipsykoottisia lääkkeitä vaan "tila" korjaantui täysin pitkällä sairaslomalla ja asteittaisella työhön paluulla. Tämä johtui tasan tarkkaan ja pelkästään uupumuksesta. Kokemus oli ihan helvetin pelottava. 

Olen edelleen samassa työssä. Lähiesihenkilön tuella, työtehtävien tiukalla rajoittamisella ja kunnollisella uupumuksesta toipumisella olen nykyään täysin työkykyinen ja aidosti pidän työstäni.  

Vierailija kirjoitti:

Mulla vaikutti kykyyn ajatella loogisesti mitään. En ymmärrä enää syy- ja seuraussuhteita. Lähimuisti heikentynyt. Itkeskelen. Joudun tarkistamaan mikä päivä ja kuukausi on menossa. 

Mulla myös muisti huonontunut. Ja esim parin koulutuksessa ei aivot ota oikein mitään vastaan. En meinaa oppia mitään uutta. Jotain rutiinihommia voi tehdä, mut kun tulee kotiin niin ei jaksa mitään.

Minulla burn out ei ollut lainkaan väsymystä vaan täydellistä unettomuutta. Siinä meni sekaisin mm. kehon lämmönsäätelyjärjestelmä, oli kylmä ja kuuma yhtä aikaa. Myös muisti meni parilta viikolta kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Väsymys ei ole sama kuin uupumus. Uupumus ei ole diagnoosi.

On useita väsymys/uupumus diagnooseja. Millään niistä ei taida saada sairauslomaa, niin laitetaan sitten masennus tms. diagnoosi.

Unohtelin kollegojen nimiä, sellaisia joiden kanssa olimme samassa yksikössä melkein päivittäin tekemisissä. Selittämättömiä fyysisiä oireita kuten kovia vatsakipuja ja suolisto-oireita, lihasoireita, jotka hävisivät työpaikkaa vaihtamalla. Hiukset harveni ja tuli lisälyöntejä ja pahat närästykset. Yöunet meni ja olin lamaantuntunut ja räjähdysherkkä. Tein etätyötä, joten oireet ei johtuneet mistään ns fyysisestä ympäristöstä. Olin jonkin aikaa sairaslomalla ja tästä jonkin aikaa kului kun Vaihdoin työpaikkaa ja kaikki oirehtiminen jäi, tosin meni hetken aikaa että uskoin taas itseeni ja kykyihini.

Ensin oli hirveä fyysinen ylivireys. Lenkkeilin, siivosin, ihan maanista puuhaamista. Sen jälkeen alkoi sukkien neulominen. Monotonista hommaa, tein parit reisipitkät villasukat.

Sitten tuli nukkuminen. Yöunet, päiväunet, väliunet, eikä mitään ongelmaa mennä sänkyyn heti iltauutisten jälkeen. 

Monta kertaa ajattelin, että nyt alan olla toipunut, mutta oikeasti siinä meni varmaan 1,5 vuotta.

En pystynyt nukkumaan, leposyke oli yölläkin korkea. Itkin joka ilta, töissä menin vessaan itkemään. Aloin ajatella, että kuolema olisi helpotus. Muisti pätki enkä muistanut, mihin piti ajaa autolla. Lääkäri totesi työkyvyttömyyden ja jäin pitkälle sairaslomalle. Työtehtäviä muutettiin ja töitä vähennettiin. 

Muistin temppuilu on tuttua. Kun irtisanouduin, en muistanut yhden sellaisen työkaverin nimeä, jonka kanssa olin kuitenkin käynyt usein kahvilla ja lounaalla. Nimi palautui mieleen vasta noin vuoden kuluttua, eli jossain aivojen perukoilla se oli pysynyt. Viimeisinä työvuosina en myöskään muistanut viimeisimpien vuosien työohjeita vaan kymmenen vuotta vanhoja juttuja. Se oli pelottavaa, koska asiakkaiden neuvonta kuului tehtäviini. Samoin organisaatiomme johtajaksi luulin vielä henkilöä, joka oli ollut siinä työssä monta vuotta aiemmin.

Tämä ketju on niin tärkeä ja ajakohtainen, että toivon ettei tätä poisteta! Aion palata tähän vielä monta kertaa. Pliiiiis Mode, ethän poista tätä, poista vaan ilkeilyviestit

Itselläni ei työpaikan vaihto onnistu ja toisaalta se taas olisi tätä samaa pashaa eli umpikujassa ollaan. 

10v ollut tässä työssä, omia lapsiakaan en tämän takia edes harkitse.

Mulla tuli uupumus muuten, työ oli vain osa kokonaisuutta. Väsyin fyysisesti, mutta samalla kärsin unettomuudesta. Kävin lääkärissä vähän väliä ja lopulta löytyi aivokasvain. Luulin, että se oli syy kaikkeen. Mutta hoitojen jälkeen en alkanut oikein toipua ja väsymys vaan syveni. Olen vieläkin samaisella sairaslomalla, diagnoosista on nyt 3v. Joskus torkuskelen koko päivän, väsymys on niin pohjatonta. Uupumusta ei ole siis diagnosoitu vaan toi kasvain. Neurologisia ongelmia ei kumma kyllä ole, unohtelua jonkin verran.