Lue keskustelun säännöt.
Ohjeita imetyken onnistumiseen: Lue ja kokeile
15.05.2007 |
Imetys ei muutu kokopäiväiseksi seuraavilla toimintatavoilla.
Ennen imetystä iso lasillinen vettä, samoin imetyksen jälkeen. Vauva rinnalla max 30 min, mieluusti alle 20 min. Äiti huolehtii omasta ruokailustaan ja niitä ovat aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja halutessaan pieni iltapala. Ruoan on oltava monipuolista ja terveellistä ja joka aterialla nautitaan ruokajuomaa joko vettä, mehua piimää tai maitoa.
Vauvan kasvaessa imutehon ja maitotuotannon noustessa imetysaika on todennäköiseti 5-10 minuuttia kerrallaan.
Tällä tavoin toimiessa tunnet ennen lapsen ruokailua miten rintasi täyttyvät maidosta ja tiedät että lapsi pyytää pian ruokaa.
Imetys aloitetaan vuro kerroin vasemmasta ja oikeasta rinnasta ja tarvittaessa myös toisesta rinnasta, joka syöttökerralla ei tarvita molemmista rinnoista edes imettää.
Opit erottamaan nälkäitkun ja muiden itkujen eron, kuten ilmavaivat, kipuitkun, seuran tarpeen jne.
Ruokailuvälit vauvalla mieluusti vähintään kaksi tuntia ja yleensä 3-5 tuntia päivällä tarpeen mukaan, yörytmin löydyttyä vauva syö illalla n. klo 22 ja sen jälkeen 1-2 kertaa yöaikaan kunnes nukku läpi yön. Yöllä ei jutella lapselle, ainostaan ruokitaan mahdollisimman hämärässä ja vaippaa ei vaihdeta ellei ole kakkaa tullut. Lapsen ruokailutarve tyydytettään ei hauskuuteta häntä, näin lapsi oppii nukkumaan yönsä, ja tietää päivän ja yön eron.
Päivällä lapsen kanssa seurustellaan ja voidaan jutella ruoka-aikaankin mutta pääsääntöisesti muulloin (annetaan lapselle ruokarauha) silloin kun lasta pidetään sylissä ja annetaan läheisyyttä silitelllään ja paijataan. Tätä yhdessäoloa ilman rintaa pitää olla päivittäin monta kertaa ja näin tulee läheisyystarve tyydytetyksi ja se ei ehdollistu
ruokintaan.
Lapsen kanssa kommunikoidaan myös silloin kun hän on lattialla alkuun viltin tai jonkun alustan päällä tai sitterissä. Hän tuntee äidin äänen ja saa huomiota myös silloin kun ei ole sylissä ja liki. Otetaan katsekontaktia ja puhutaan vauvalle.
Tämän halusin kertoa teillekin jotta onnistuisitte erottamaan ruokailun ja muun läheisyyden toisitaan sekä ymmärtämään että lämpöä, läheisyyttä ja yhteenkuuluvuutta voi tuntea ja kokea olematta jatkuvasti nahkalla.
Kodin töitä (ruoanlaitto, pyykinpesu, siivous) on mahdollista tehdä myös vauvan valveilla ollessa silloin äidillekin on mahdollista ottaa pienet päiväunet yhtäaikaa vauvan kanssa ja tämä onnistuu jos perheessä on vähän isompikin lapsi joka nukkuu päiväunia.
Kommentit (25)
Vierailija:
Tämän halusin kertoa teillekin jotta onnistuisitte erottamaan ruokailun ja muun läheisyyden toisitaan sekä ymmärtämään että lämpöä, läheisyyttä ja yhteenkuuluvuutta voi tuntea ja kokea olematta jatkuvasti nahkalla.Kodin töitä (ruoanlaitto, pyykinpesu, siivous) on mahdollista tehdä myös vauvan valveilla ollessa silloin äidillekin on mahdollista ottaa pienet päiväunet yhtäaikaa vauvan kanssa ja tämä onnistuu jos perheessä on vähän isompikin lapsi joka nukkuu päiväunia.
Tosin kodin töitä jne pystyy tekemään myös vauva nahkalla. Monen monta asiaa, ruuanlaittoa nyt lukuunottamatta, pystyy loistavasti tekemään esim. vauva kantoliinassa.
Meillä onnistui kohtuullisen sujuvasti yhdistelmä neljä isompaa sisarusta ja lapsentahtisesti imetetty vauva, jolla ruokailua ja " muuta läheisyyttä" ei keinotekoisesti ryhdytty eriyttämään. Tosin samoin ovat onnistuneet yhdistelmät yksi isompi, kaksi isompaa ja kolme isompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Väitän että nämä lapset jotka on jatkuvasti rinnalla voivat huonosti ja heillä on vatsanväänteitä sillä imemisen yhtydessä menee suolistoon valtava määrä ilmaa ja lapset kärsivät tästä - itevät mahavaivojaan ja äiti antaa taas rintaa.
Minua säälittää nämä lapsipolot jonka todellisa tarpeita ei oma äiti osaa lukea. Äiti kuvittelee vastaavansa lapsen tarpeisiin ja tekevänsä parhaansa ja tekeekin karhunpalvelusta.
Ihmiset tekevät vauva-arjen ihan liian vaikeaksi kun tuijottelevat kellonaikoja. Lapsi huutaa nälkäänsä (ja kyllä, voi olla nälissään vaikka olisi syönyt tunti sitten) ja häntä sitten kanniskellaan, ajelutetaan autossa ja lohdutellaan ja arki on yhtä kaaosta, kun parasta sekä äidin että lapsen kannalta olisi imettää lapsentahtisesti, ruokailukertoja laskematta.
Kiitos AP.
Olen itse imetysmyönteinen ihminen ja imettänyt omia lapsiani suositusten mukaan, Mutta olen nähnyt läheltä paljon sitä pahaa mieltä ja liian raskasta vauva-aikaa kun uskotaan noita hömppä imetys-sivustoja.
AP:n asiat osuivat aivan nappiin. Sitä minäkin olen yrittänyt täällä peräänkuuluttaa, että vauva kanssa voi ja pitääkin olla muutenkin läheisessä kontakstissa kuin vain ja ainoastaan ruokkiessa. JA jos se tissi tosiaan lyödään suuhun aina, vaikka vauvan itku olisikin ilmavaivoista johtuvaa tai vaikkapa väsymystä, niin näin saadaan vauva ehdollistumaan siihen, että tissi on pelastus kaikkeen pahaan. Se ei kuitenkaan ole fiksua, sillä sehän ei missään nimessä ole totuus. Äidin pitää ottaa vastuu lapsensa hyvinvoinnista, eikä tuputtaa tälle maitoa silloin kun pieni kärsii mahavaivoista.
Näihin asioihin pitäisi enemmän puuttua ja imetysopastusta pitäisi mielestäni antaa juurikin tällä asenteella. Uskon, että monelta äidiltä imetys onnistuisi mukavammin ja vauva-ajasta jäisi mukavat muistot kun lakattaisiin stressaamasta ja suorittamasta. Äitiys on kuitenkin iahnaa aikaa ja se vauva-aika on äärettömän nopea. Olisi hyvä saada vauvansa kanssa muitakin kokemuksia kuin pelkän imettämisen. vauvan kanssa voi tehdä paljon muutakin ihanaa ja vauva varmasti on tyytyväinen.
Kannattaa kokeilla vauvahierontaa, pitkiä kylpyhetkiä, vauvauintia, leikkimistä lattialla, tanssimista ym. Näitä ei avrmasti sellainen äiti ehdi lapsensa kanssa kokemaan joka lyö heti tissin suuhun kun vauva vähän inahtaa!
HYVÄ AP!
oletko koskaan ajatellut asiaa sen pidemmälle. Eihän lapsen kaikki itkut ja inahdukset voi olla nälkää. Onhan lapsella muitakin perustarpeita. Nälkä, väsymys, kurja olla. Ei jokaiseen itkuun ole syynä nälkä...luulisi tämän tymemmänkin tajuavan!
Sitten kun ikää tulee lisää, niin edellisten syiden lisäksi tulee yksinäisyys, tylsyys ym. Ja ei näihin kaikkiin tarpeisiin ole järkevää tarjota ruokaa. Sehän on vähän sama kun tarjoisit nälkään halailua, tai nälkään vaipanvaihtoa. Yhtä hölmöä!
miksi haluat ehdointahdoin hankaloittaa vauvasi tulevaisuutta? Miten tuo pikkuinen koskaan oppii tuntemaan mitään läheisyyttä ilman tissiä? vai aijotko antaa hänen imeä teini-ikään asti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
AP:n asiat osuivat aivan nappiin. Sitä minäkin olen yrittänyt täällä peräänkuuluttaa, että vauva kanssa voi ja pitääkin olla muutenkin läheisessä kontakstissa kuin vain ja ainoastaan ruokkiessa. JA jos se tissi tosiaan lyödään suuhun aina, vaikka vauvan itku olisikin ilmavaivoista johtuvaa tai vaikkapa väsymystä, niin näin saadaan vauva ehdollistumaan siihen, että tissi on pelastus kaikkeen pahaan. Se ei kuitenkaan ole fiksua, sillä sehän ei missään nimessä ole totuus. Äidin pitää ottaa vastuu lapsensa hyvinvoinnista, eikä tuputtaa tälle maitoa silloin kun pieni kärsii mahavaivoista.<klip klip>
Kannattaa kokeilla vauvahierontaa, pitkiä kylpyhetkiä, vauvauintia, leikkimistä lattialla, tanssimista ym. Näitä ei avrmasti sellainen äiti ehdi lapsensa kanssa kokemaan joka lyö heti tissin suuhun kun vauva vähän inahtaa!
Jos vauvalle lyö heti tissin suuhun kun hän vähän inahtaa, ei hän sitä ota, jollei halua tai jos vaivana on jokin muu asia. Melko varmasti myös tissi suuhun ja heti - asenteella tulee vauvan kanssa kokeiltua vaikka mitä muutakin. Vauvan kasvaessa kun automaattisesti tulevat kaikki muut asiat lapsen kanssa olemiseen mukaan.
Ilman muuta vauvaa kannattaa kuunnella ja ilman muuta kannattaa opetella huomioimaan, että jossain vaiheessa itku, johon rinta ei enää tuokaan apua, voi olla esim. väsymystä, johon tarvitaan sitten jo muunlaista lähestymistä. Mutta se tulee todettua, vaikka ensin tarjoaisikin rintaa.
Monesti varsinkin tuore äiti on sen verran epävarma itsestään ja vauvan kanssa olemisestaan, että tällaiset Anna Wahlgren -tyyppiset tarkat ohjeistukset (tyyliin: toimi juuri näin ja sitten näin ja sen jälkeen näin) uppoavat hyvin. Ne tuntuvat tuovan rakennetta päivään jne. Missä sinällään ei ole mitää huonoa, mutta jos asennoituminen on esim. että vauva ei voi tarvita rintaa kuin enintään 10-15 min, tai että eihän lapsella voi koskaan olla nälkä tunti edellisestä syönnistä, niin helposti vauvan kuuntelu jää.
Itse olen vähän liian monta kertaa vierestä seurannut hyvää tarkoittavan, vauvastaan kovasti välittävän äidin yrityksiä hyssyttää, heilutella, lauleskella, hypytellä jne itkevää vauvaa, joka " ei ole nälkäinen kun juuri pari tuntia sitten söi" . Sitten kun vauva on lopullisesti hermostunut, ei rinta tosiaan kelpaakaan jne.
Ennen kaikkea kaikenlaiset tiukat " tee näin" -ohjeistukset tuntuvat minusta hulluilta siksi, että niitä noudattamalla voi pahimmassa tapauksessa sitten joutua ojasta allikkoon. Kokemuksen syvällä rintaäänellä sanottuna ;): meillä esikoista yritettiin hoitaa Wahlgrenin oppien mukaan. Minä pidin tärkeänä kirjaa " rytmistä" (siitä yksilöllisestä, jonka pohjalta sitten loisimme päiväohjelman) jne, ja lapsi-kulta vaan ei asettunut yksilölliseen ohjelmaansa. Paljon helpommalla sujui seuraavien kanssa, kun ihan rauhassa otimme rauhallisesti alussa, kyllä se " rytmi" sieltä ajan kanssa ihan itsestäänkin kumpusi.
Vierailija:
miksi haluat ehdointahdoin hankaloittaa vauvasi tulevaisuutta? Miten tuo pikkuinen koskaan oppii tuntemaan mitään läheisyyttä ilman tissiä? vai aijotko antaa hänen imeä teini-ikään asti?
Tähän on oikein miellyttävä vastata, että minun lapsistani nuorinkin on jo leikki-ikäinen ja kaksi vanhinta teini-iässä. (Ja ei: en imetä teini-ikäisiäni, enkä kyllä tosin koululaisianikaan. Ihania, fiksuja, koulussa hyvin menestyviä lapsia ovat. Vanhin lapseni mm. yläasteaikanaan tukioppilas, sittemmin [alueemme parhaassa] lukiossa tutor. Muutkin saaneet aina erityisen hyvää palautetta mm. sosiaalisista taidoistaan, muiden ihmisten huomioimiskyvystään ja empaattisuudestaan.)
Kerroin siis kokemuksiani neljän isomman lapsen ja lapsentahtisesti imetetyn vauvan tarpeiden yhdistelemisestä, mistä meillä on kulunut muutama vuosi.
:-)
t. 10, joka uskaltaa vanhempien lastensa perusteella suunnilleen tietävänsä, mitä tekee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen sijaan tuota " imetys on paras apu kaikkeen itkuun ja tekee lapsen onnelliseksi tilanteessa kuin tilanteessa" - propagandaa on nettisaitit pullollaan.
Kyllähän sillä lapsella on muitakin tarpeita, kuin nälkä. Ja jos viettää suurimman osan päivästään tissi vauvan suussa, niin kyllä alkaa kaipaamaan jotain muutakin neuvoa tilanteeseen, kuin se " imetä niin pitkään ja niin usein kuin vauva haluaa, tai muuten lapsen perusturvallisuus ja kehitys vaarantuu" - potaskaa.
Kokeilin sitten elää toisin, eli tuijotin kellonaikoja, kanniskelin ja halittelin lasta kun huusi, yritin tosiaan etten tarjoa rintaa " liian helposti" . Ja mitä kummaa: lapsi oli entistä kärttyisämpi, nukahtaminen oli työn ja tuskan takana ja huuto vaan lisääntyi.
Palasin takaisin vanhaan malliini eli rintaa silloin kun lapsi tuntuu sitä haluavan. Ja rauha palasi taloon. Lapsen saattoi laittaa hereillä omaan sänkyyn ja sinne nukahti, tuossa hullussa syömisen säännöstelyvaiheessa nukutuskin vaati ties kuinka pitkiä rituaaleja ja hyssyttelyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja miettikää nyt aikuisiakin: onko teillä tosiaan joka päivä samanlainen ruokahalu, nälkä aina samaan aikaan ja pystytte olemaan saman tuntimäärän joka päivä tuntematta nälkää?
Miksi kaikki täytyy aina viedä äärimmäisyyksiin? Se, ettei aina tyrkytä joka vaivaan jatkuvasti rintaa ei suinkaan tarkoita vauvan huudattamista. Vauvalle voi ensin jutella (äänikin rauhoittaa), häntä voi silittää (kosketus rauhoittaa) ja hänet voi nostaa syliin ja keinutella hiljaa (turvallinen ote äidin lämmössä ja tuoksuissa rauhoittavat). Kun tämä kontakti on saatu, on aika kuunnella vauvaa: jos vauva selvästi hamuaa kohti rintaa, on hän sitä vailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanokoot opukset mitä tahansa, kolme imettäneenä tiedän että lapsi saa maidon ohella myös ilmaa vatsaansa, mistäkö tämän tiedän no siitä kun röythtäyttäessä se ilma tulee ulos.
Lisäksi aiempien sukupolvien perimätieto sekä vanhempien sukulaisten kertomat kokemukset.
Miehen tädillä 14 lasta ja häneltä olen saanut loistavia vinkkejä lastenhoitoon. Joskus kannattaa kuunnella kokeneempia äitejä.
Hän toki sanoi esikoiseni ollessa vauva että hoito käy minulta luonnostaan, imettäminen ja muu hoiva. Hänen lapsensa oli aikuisia tuossa vaiheessa. Aiempaa kokemusta minulla ei vauvojen hoidosta ollut.
Lapseni eivät ole yhdestä puusta vaan heillä on luonne,- ja tempperamenttieroja.
Vierailija:
Sanokoot opukset mitä tahansa, kolme imettäneenä tiedän että lapsi saa maidon ohella myös ilmaa vatsaansa, mistäkö tämän tiedän no siitä kun röythtäyttäessä se ilma tulee ulos...
Lapseni eivät ole yhdestä puusta vaan heillä on luonne,- ja tempperamenttieroja.
Niin, osalla lapsista ilma tulee ulos, ei kaikilla. Jos imuote on ihan priima, ei lapsi hotki ilmaa imiessään. Tosin ihan priima imuote onkin jo kovin harvinaista.
Sinä et oikeasti voi tehdä omien lastesi ja oman kokemuksesi perusteella suuria linjanvetoja siitä, kuinka muilla lapsilla kiertää ilma mahassa jne.
Selkeästi koet olevasi hyvä ja onnistunut omien lastesi kanssa. Miksi et suo samaa oloa muillekin, ts. sitä omaa onnistumista, vaan haluat heidän tekevän juuri niin kuin sinä teet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnistuneena imetyksenä en pidä sitä että lapsi roikkuu rinnalla vuorokaudet läpeensä.
Tältä palstalta olen lukenut luvattoman paljon uupuneiden äitien viestejä, masennusta yms. Vilpitön haluni on auttaa muitakin onnistumaan ei itseni nostaminen muiden yläpuolelle.
Jos yksikin äiti tulee autetuksi näin olen onnellinen hänen arkensa helpottumisesta.
Ottakaa oppia vaistonvaraisesti toimivista nisäkkäistä kissat ja koirat, nekin pitää taukoa syö ja juo ilman että poikaset ovat kiinni nisisssä. Lähtevät pentujensa luota ja jättävt ne keskenään, palaten aina takaisin.
Ap.
Jopa kissat ja koirat ymmärtävät että imetysten välissä on tauko.
Vierailija:
toimivista nisäkkäistä kissat ja koirat, nekin pitää taukoa syö ja juo ilman että poikaset ovat kiinni nisisssä. Lähtevät pentujensa luota ja jättävt ne keskenään, palaten aina takaisin.Ap.
Jopa kissat ja koirat ymmärtävät että imetysten välissä on tauko.
Nyt on ihan pakko kysyä: miksi juuri kissat ja koirat?
Miksi emme ota oppia ihmisen sukuisista apinoista? Tai vaikka norsuista? Tai kenguruista?
Tai vaikka pari kertaa päivässä imettävistä eläimistä? (Joilla muuten maidon koostumus on erilaista, juuri siksi, että niille on tyypillistä imettää se pari kertaa päivässä - maito sulaa hitaammin suhteessa ihmisen maitoon.)
Mielenkiintoinen vertaus tosiaan :).
Pennut tosiaan jäävät _keskenään_, eivät yksinään vikisemään ja tärisemään, ilman toisia pentuja joihin painautua tarpeen tullen.
Uskon myös muilla suomalaisilla olevan kokemusta näistä kotoisista lemmikeistä joten siksi tämä vertailu.
samoin kotoisilla lemmikeillä.
Ihmiset, kissat, koirat ovat turvallisessa ympäristössä ilman uhkatekijöitä, apinat jossain viidakossa jossa ei kodin seinät ympäröi ja rajaa petoeläimiltä.
Siksikin on luontevaa verrata nisäkkäisiin jotka elää kodinomaisissa olosuhteissa.
Voimme olla yleensä turvassa kotonamme ellei mies ole umpihullu hakkaaja ja vauvan sisarukset sekopäisiä psykopaatinalkuja.
kerrotko vielä ohjeet miten imetys onnistuu? laitoksella saanu mitään apua vaikka pyysin.
Yhden naisen missio " väärää imetystietoutta" vastaan, olettaisin?
Tosin kertomasi asiat (mm. tuo " vatsaan menee valtava määrä ilmaa" ) eivät ole linjassa ns. " virallisen tietouden" (= imetyskirjallisuudessa jne esiintyvät tiedot) kanssa. Mutta sehän ei varmaan sinua mitenkään häiritse?