Missä vaiheessa tapailua ottaa psykoositausta puheeksi?
Missä vaiheessa tapailua olisi hyvä kertoa toiselle omasta psykoositaustasta?
Kommentit (24)
Sinulla on oikeus yksityisyyteen, eikä sinun tarvitse kertoa henkilökohtaisista terveystiedoistasi ihmiselle, jota et vielä juuri tunne.
Käytännössä tämä voi tarkoittaa muutamien treffien jälkeen, muutaman viikon tai jopa muutaman kuukauden kohdalla riippuen tilanteesta. Ihmiset etenevät eri tahtiin.
Ei ole mitään velvollisuutta kertoa siitä heti.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on oikeus yksityisyyteen, eikä sinun tarvitse kertoa henkilökohtaisista terveystiedoistasi ihmiselle, jota et vielä juuri tunne.
Käytännössä tämä voi tarkoittaa muutamien treffien jälkeen, muutaman viikon tai jopa muutaman kuukauden kohdalla riippuen tilanteesta. Ihmiset etenevät eri tahtiin.
Ei ole mitään velvollisuutta kertoa siitä heti.
Kyllä todellakin on velvollisuus kertoa ennen ensimmäistäkään tapaamista! Tuo on törkeää asioiden salaamista ja moni ei halua parisuhdetta mt-ongelmaisen kanssa. Etenkään jos kyse pahoista sairauksista. Kyllä mä ainakin lopettaisin suhteen heti, jos muutaman kuukauden päästä selviäisi tuollainen. Törkeää vakavien asioiden pimittämistä eikä ole annettu toiselle mahdollisuutta tehdä valintaa heti.
Itse tyydyin sanomaan vain, että minulla on todella vakava fyysinen sairaus ja todella vakava psyykkinen sairaus, jotka tulevat todennäköisesti ainakin jompikumpi vaikuttamaan elämään. Sanoin yksinkertaisuuden nimissä että molempiin voi sisältyä sairaalajaksoja ja toimintakyvyn menetystä.
Kyllä ne siinä sitten tuli sanottua ensimmäisen tapaamisen aikana, varsinkin kun välimatkan takia vietettiin on-off pitkä viikonloppu yhdessä.
Psykoosisairauteni ei ole skitsofrenia, eikä minulla ole lääkitystä tai sellaisesta edes suositusta tällä hetkellä 🤷 Ainoastaan suositus välttää stressiä ja pitää unirytmistä kiinni.
Toistaiseksi mies ei ole joutunut psykoosia näkemään, mutta muuta 'sekoilua' kyllä. Mutta en ole ollut psykoosin aikana koskaan vaaraksi muille tai aggressiivinen, korkeintaan vaaraksi itselleni kotona kun en juonut enkä syönyt tai saatoin mennä ulos sopimattomassa vaatetuksessa, esimerkiksi paljain jaloin tammikuussa...
Psykoosisairauksissa on se että kun siitä kertoo niin ihminen jolle siitä kerrot ei enää näe sinua ihmisenä. Eli ei kannata kertoa.