Missä vaiheessa tapailua ottaa psykoositausta puheeksi?

Ennen ekoja treffejä, kuten lapset ja muut rasitteet myös.

Heti alkuun. Psyykkinen sairaus on sellainen vakava asia, että sen salaaminen suhteen alussa on törkeää. Anna potentiaaliselle kumppanille mahdollisuus harkita haluaako hän alkaa suhteeseen kanssasi.

Mahdollisimman pian.

Peittele ainakin kunnes asutte yhdessä.

Mitä aikaisemmassa vaiheessa olet rehellinen taustoistasi, sitä parempi. 
Mitä kauemmin vetkutat kertomista itsekkäistä syistä, sitä enemmän sinua tullaan kyseenalaistamaan, mitä kaikkea muuta olet salannut ja kuinka itsekkääksi vielä aiot heittäytyä. 
 

Kysyisin heti ensiksi. 

Yleensä kerron viimeistään siinä vaiheessa, kun alan viritellä psykooseja tulille.

Ei ennen ekoja treffejä; jos kerrot, niitä ei tule. Tutustukaa ensin, ja jos vaikuttaa että synkkaa vakavammin, niin sitten kerrot. Lapset on eri asia, niistä kerrotaan profiilissa tai kun muuten tavataan, niin kohta kun vaihdetaan olennaisia tietoa toisistaan.

Mielestäni riippuu myös miten vakavasta sairastumisesta on kyse ja onko siitä kulunut kauan aikaa, vai onko akuuttia uusimisriskiä. Esim jos vaikka on ollut yksittäinen lyhyt psykoosi joskus kauan sitten, niin se ei ehkä ole niin merkittävä asia, että sillä pitäisi heti säikäyttää tapailukumppania. Toki jossain vaiheessa sekin tulisi ottaa puheeksi. On eri asia, jos psykooseja on ollut useita ja pitkäkestoisia, eikä kauan aikaa sitten ja lääkitys päällä. Silloin olisi reilua kertoa kumppanille mahdollisimman pian, koska se on ollut iso osa elämää ja on isompi riski, että uusiutuu. 

Ehkä löydät kumppanin mielenterveysyhdistyksestä. Jonkun jolla on samanlainen tausta.

Vierailija kirjoitti:

Ei ennen ekoja treffejä; jos kerrot, niitä ei tule. Tutustukaa ensin, ja jos vaikuttaa että synkkaa vakavammin, niin sitten kerrot. Lapset on eri asia, niistä kerrotaan profiilissa tai kun muuten tavataan, niin kohta kun vaihdetaan olennaisia tietoa toisistaan.

Kyllä pitää kertoa myös tuollainen ennen ekoja treffejä! Jokaisella on oikeus päättää itse lähteelö edes ekoille treffeille ihmisen kanssa jolla on psykoositausta. Mä en lähtisi. Mä hoitajana näen jo työssäni kaikenlaista enkä ehdoin tahdoin aloittaisi suhdetta ihmisen kanssa jolla vakavia mielenterveysongelmia. En myöskään aloittaisi suhdetta liikuntavammaisen tai vakavaa kroonista sairautta sairastavan kanssa. Eri asia, jos pitkäaikainen kumppani sairastuu.

Vai että psykoosisairaus on "psykoositausta". Ei sun paikka ole parisuhteessa jos et edes anonyyminä kykene rehellisyyteen.

riippuu aika paljon tilanteesta. Jos on esim. ollut psykoosi johtuen unenpuutteesta stressaavassa elämäntilanteessa, siitä kertominen voisi vertautua että kertoisi että joskus oli oksennustauti kun oli koulussa pilaantunutta ruokaa. Tai reaktiivinen psykoosi vaikkapa jonkin aineen ottamisen seurauksena. 

Sitten taas jos on vaikkapa jatkuvasti päällä oleva psykoosi joka pysyy kurissa vain vahvalla lääkityksellä, niin kyllähän se tuntuisi reilulta kertoa siitä ennenkuin ruvetaan pussailemaan

Vierailija kirjoitti:

Vai että psykoosisairaus on "psykoositausta". Ei sun paikka ole parisuhteessa jos et edes anonyyminä kykene rehellisyyteen.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö ja psykoottinen masennus eivät ole psykoosisairauksia.

Riippuu ihan siitä miten olennainen asia se on elämässäsi. Psykoosi on aika epämääräinen käsite ja terveydenhuollossa voidaan hoitaa monenlaisia tilanteita "psykoosi"-nimikkeellä. Diagnoosia tärkeämpää on sinun oma elämäntilanteesi ja miten koet sen. Maallikoiden kanssa voi joskus olla todella vaikeaa keskustella psykoosiin liittyvistä aiheista, koska mielikuvat voi olla omituisia. 

Kolmannen lapsen syntymän jälkeen voi mainita. 

Minulla on skitsofrenia, mutta en ole siitä koskaan kumppaneille kertonut.

Vierailija kirjoitti:

Ei ennen ekoja treffejä; jos kerrot, niitä ei tule. Tutustukaa ensin, ja jos vaikuttaa että synkkaa vakavammin, niin sitten kerrot. Lapset on eri asia, niistä kerrotaan profiilissa tai kun muuten tavataan, niin kohta kun vaihdetaan olennaisia tietoa toisistaan.

Mielenterveysongelmat on aika oleellinen juttu monellekin. 

Jos psykoosi tausta selviäisi myöhemmin, jättäisin siihen paikkaan. Tuollainen kerrotaan heti. 

Tosin toivoisin myös,että mm. Päihdeongelma tulisi heti esille tai vaikka väkivaltaisuus  

Moni muukin asia on sellainen, että kun se selviää, tapailu loppuu. Syy voi olla vaikkapa erilaiset seksimleltymykset tai ettei seksi "toimi". En itse ainakaan ala  suhteeseen, jossa seksi on huonoa tai keskinkertaista.

Nainen, 45 vuotta  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että psykoosisairaus on "psykoositausta". Ei sun paikka ole parisuhteessa jos et edes anonyyminä kykene rehellisyyteen.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö ja psykoottinen masennus eivät ole psykoosisairauksia.

Elämään ja myös ja ennenkaikkea kumppanin elämään vaikuttavia sairauksia ne ovat . 

En huolisi kumpaakaan suhteeseen

Vierailija kirjoitti:

Minulla on skitsofrenia, mutta en ole siitä koskaan kumppaneille kertonut.

Varmaan siksi, että sulla ei ole kumppania. 

Kyllä sen sun skitsoutes kuule huomaa, vaikka muuta luulet