Lue keskustelun säännöt.
Näen kauniita naisia ympäriinsä, joilla on selkeät muodot, pyöreä pylly ja kapea vyötärö. Kadehdin heitä.
31.05.2026 |
Todellakin samaistun tähän! Muita, jotka eivät edes iän myötä ole onnistuneet hyväksymään omaa ulkonäköään?
https://www.is.fi/menaiset/hyva-fiilis/art-2000012033707.html
Kommentit (105)
Tiedän tunteen. En ole ikinä ollut hyvännnäköinen, tai kenenkään miehen ensimmäinen valinta, ja myönnän avoimesti että olen kateellinen niille naisille, jotka ovat. Pitäisi varmaan vaan olla tyytyväinen itseensä ja lopettaa itsensä muihin vertaaminen, mutta en pysty siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jes! Juuri noin kannattaa elää! Niin tulee onnelliseksi!
Kuka on tehnyt noin sairaan artikkelin?
Hassua, koska mulle ulkonäkö ei ole koskaan ollut merkityksellistä. Meidän perheessä sitä lähinnä ylenkatsottiin, jos joku näki kovasti vaivaa pelkän ulkonäön eteen. Olen siis kasvanut ilmapiirissä, jossa teot ja osaaminen ratkaisu ja niistä kiiteltiin. Olen tavannut kumppanini aikoinaan jokunen vuosikymmen sitten yliopistolla ja hänelle kelpasin meikittömänä, villapaidassa ja perusfarkuissa, muiden huomio ei ole kiinnostanut. Nuorena (teini-ikäisenä) urheilin sen verran tavoitteellisesti, että kehoasiat taisi tulla läpikäytyä lähinnä suorituskyvyn näkökulmasta.
Toki saatan katsoa ihaillen, kun erityisen tyylikäs tai persoonallisen näköinen henkilö kävelee vastaan. Mutta en jaksa kokea huonommuutta asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Kuka on tehnyt noin sairaan artikkelin?
Mitä sairasta siinä on, että ihminen vertaa ulkonäköään muihin ihmisiin? Lähes kaikki tekevät tuota, se on ihan normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hassua, koska mulle ulkonäkö ei ole koskaan ollut merkityksellistä. Meidän perheessä sitä lähinnä ylenkatsottiin, jos joku näki kovasti vaivaa pelkän ulkonäön eteen. Olen siis kasvanut ilmapiirissä, jossa teot ja osaaminen ratkaisu ja niistä kiiteltiin. Olen tavannut kumppanini aikoinaan jokunen vuosikymmen sitten yliopistolla ja hänelle kelpasin meikittömänä, villapaidassa ja perusfarkuissa, muiden huomio ei ole kiinnostanut. Nuorena (teini-ikäisenä) urheilin sen verran tavoitteellisesti, että kehoasiat taisi tulla läpikäytyä lähinnä suorituskyvyn näkökulmasta.
Toki saatan katsoa ihaillen, kun erityisen tyylikäs tai persoonallisen näköinen henkilö kävelee vastaan. Mutta en jaksa kokea huonommuutta asiasta.
Sulla varmaan on luonnostaan hyvän mallinen vartalo ja mittasuhteet, jos et ole koskaan edes miettinyt tällaista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua, koska mulle ulkonäkö ei ole koskaan ollut merkityksellistä. Meidän perheessä sitä lähinnä ylenkatsottiin, jos joku näki kovasti vaivaa pelkän ulkonäön eteen. Olen siis kasvanut ilmapiirissä, jossa teot ja osaaminen ratkaisu ja niistä kiiteltiin. Olen tavannut kumppanini aikoinaan jokunen vuosikymmen sitten yliopistolla ja hänelle kelpasin meikittömänä, villapaidassa ja perusfarkuissa, muiden huomio ei ole kiinnostanut. Nuorena (teini-ikäisenä) urheilin sen verran tavoitteellisesti, että kehoasiat taisi tulla läpikäytyä lähinnä suorituskyvyn näkökulmasta.
Toki saatan katsoa ihaillen, kun erityisen tyylikäs tai persoonallisen näköinen henkilö kävelee vastaan. Mutta en jaksa kokea huonommuutta asiasta.
Sulla varmaan on luonnostaan hyvän mallinen vartalo ja mittasuhteet, jos et ole koskaan edes miettinyt tällaista.
Ap
En tiedä. Olen pitkä ja poikamainen kropaltani, minusta tämä on aina ollut ok. Joku toinen kokisi ehkä ongelmana vaikka pienet rinnat, toista voisi haitata vinot hampaat tai ohuet hiukset. Ainoa asia, mikä itseäni on harmittanut on kasvupyrähdyksen aikainen kömpelyys, joka onneksi meni pääosin ohi, mutta jonkin aikaa olin vaan kaikkia luokkakavereita päätä pidempi tyyppi, jolla oli kaksi vasenta jalkaa :))
Jos keho on terve ja toimiva, niin minusta ihmisten pitäisi osata arvostaa sitä paljon enemmän kuin jotain useimmille epärealistisen kauneusihanteen mukaisuutta. Harva löytää lopulta onnellisuuden plastiikkakirurgiasta tai vastaavista, jos kyse on enemmänkin korvien välissä olleesta "viasta", minkä on omasta kropastaan kehittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehenä ihailen naisia kaikkialla 👍 Herään oikein eloon ja askel kevenee kun ihania naisia näköpiirissä 🤗
M39
Miks tuossa oli vastannut pelkkiä naisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua, koska mulle ulkonäkö ei ole koskaan ollut merkityksellistä. Meidän perheessä sitä lähinnä ylenkatsottiin, jos joku näki kovasti vaivaa pelkän ulkonäön eteen. Olen siis kasvanut ilmapiirissä, jossa teot ja osaaminen ratkaisu ja niistä kiiteltiin. Olen tavannut kumppanini aikoinaan jokunen vuosikymmen sitten yliopistolla ja hänelle kelpasin meikittömänä, villapaidassa ja perusfarkuissa, muiden huomio ei ole kiinnostanut. Nuorena (teini-ikäisenä) urheilin sen verran tavoitteellisesti, että kehoasiat taisi tulla läpikäytyä lähinnä suorituskyvyn näkökulmasta.
Toki saatan katsoa ihaillen, kun erityisen tyylikäs tai persoonallisen näköinen henkilö kävelee vastaan. Mutta en jaksa kokea huonommuutta asiasta.
Sulla varmaan on luonnostaan hyvän mallinen vartalo ja mittasuhteet, jos et ole koskaan edes miettinyt tällaista.
Ap
En tiedä. Olen pitkä ja poikamainen kropaltani, minusta tämä on aina ollut ok. Joku toinen kokisi ehkä ongelmana vaikka pienet rinnat, toista voisi haitata vinot hampaat tai ohuet hiukset. Ainoa asia, mikä itseäni on harmittanut on kasvupyrähdyksen aikainen kömpelyys, joka onneksi meni pääosin ohi, mutta jonkin aikaa olin vaan kaikkia luokkakavereita päätä pidempi tyyppi, jolla oli kaksi vasenta jalkaa :))
Jos keho on terve ja toimiva, niin minusta ihmisten pitäisi osata arvostaa sitä paljon enemmän kuin jotain useimmille epärealistisen kauneusihanteen mukaisuutta. Harva löytää lopulta onnellisuuden plastiikkakirurgiasta tai vastaavista, jos kyse on enemmänkin korvien välissä olleesta "viasta", minkä on omasta kropastaan kehittänyt.
Juuri niin. Alemmuuskompleksi on mielenterveysongelma.
Vierailija kirjoitti:
Miks tuossa oli vastannut pelkkiä naisia?
Sitä sun pitää kysyä miehiltä. Ehkäpä heillä ei sittenkään ole ulkonäköpaineita vaikka kovasti yrittävät niin väittää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehenä ihailen naisia kaikkialla 👍 Herään oikein eloon ja askel kevenee kun ihania naisia näköpiirissä 🤗
M39
Rumia naisia et edes huomaa.
Sinä kadehdit heitä ja he muita naisia jotka ovat mielestään kauniimpia. Aina muilla on muka paremmin. Arvostakaamme mieluummin itseämme ja hyväksytään itsemme sellaisina kuin olemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiväf silti ole haluja herättävän näköisiä kaikkien mielestä. esim. jos selaan naisten pornokuvia niin saan todella kauan selata että vastaan tulee nainen joka on mun makuun pantavan näköinen. Todella moni naisista on kauniita kasvoista ja vartalosta mutta eivät kuitenkaan haluja herättävän näköisiä. Sellaisia että on kiva katsoa. No täysin makuasioitahan nämä ovat. Turhaan kadehdit. Voit ihan hyvin olla mun makuun pantavan näköinen. Vaikea sanoa kun en ole sua nähnyt.
Mun viha omaa ulkonäköäni kohtaan loppui vasta 60 vuotiaana kun sairastuin liikuntakykyni vaurioittavaan sairauteen! Toisinaan, kun näen peilistä "rumat" kasvoni ja miesmäisen vartaloni, hymähdän ja totean, että enää ei harmita ulkonäköni yhtään! Tuli uudet murheet tilalle...
Kannattaa pysyä erillään noin epävarmoista ihmisistä, he pyrkivät tartuttamaan tuota muihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka on tehnyt noin sairaan artikkelin?
Mitä sairasta siinä on, että ihminen vertaa ulkonäköään muihin ihmisiin? Lähes kaikki tekevät tuota, se on ihan normaalia.
Loppujen lopuksi tuollaiset ovat täynnä itseään. Ei muita kiinnosta kuin, että et mene heidän tielleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua, koska mulle ulkonäkö ei ole koskaan ollut merkityksellistä. Meidän perheessä sitä lähinnä ylenkatsottiin, jos joku näki kovasti vaivaa pelkän ulkonäön eteen. Olen siis kasvanut ilmapiirissä, jossa teot ja osaaminen ratkaisu ja niistä kiiteltiin. Olen tavannut kumppanini aikoinaan jokunen vuosikymmen sitten yliopistolla ja hänelle kelpasin meikittömänä, villapaidassa ja perusfarkuissa, muiden huomio ei ole kiinnostanut. Nuorena (teini-ikäisenä) urheilin sen verran tavoitteellisesti, että kehoasiat taisi tulla läpikäytyä lähinnä suorituskyvyn näkökulmasta.
Toki saatan katsoa ihaillen, kun erityisen tyylikäs tai persoonallisen näköinen henkilö kävelee vastaan. Mutta en jaksa kokea huonommuutta asiasta.
Sulla varmaan on luonnostaan hyvän mallinen vartalo ja mittasuhteet, jos et ole koskaan edes miettinyt tällaista.
Ap
En tiedä. Olen pitkä ja poikamainen kropaltani, minusta tämä on aina ollut ok. Joku toinen kokisi ehkä ongelmana vaikka pienet rinnat, toista voisi haitata vinot hampaat tai ohuet hiukset. Ainoa asia, mikä itseäni on harmittanut on kasvupyrähdyksen aikainen kömpelyys, joka onneksi meni pääosin ohi, mutta jonkin aikaa olin vaan kaikkia luokkakavereita päätä pidempi tyyppi, jolla oli kaksi vasenta jalkaa :))
Jos keho on terve ja toimiva, niin minusta ihmisten pitäisi osata arvostaa sitä paljon enemmän kuin jotain useimmille epärealistisen kauneusihanteen mukaisuutta. Harva löytää lopulta onnellisuuden plastiikkakirurgiasta tai vastaavista, jos kyse on enemmänkin korvien välissä olleesta "viasta", minkä on omasta kropastaan kehittänyt.
Juuri niin. Alemmuuskompleksi on mielenterveysongelma.
Olen huomannut, että tietyillä ihmisillä tulee joka tilanteessa ensimmäisenä mieleen, että mitähän nyt näytän...
Voisi alkaa ajatella enemmän muita ja vähemmän itseään.
Ajatuksia?