Mä olen todella masentunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, ettei näe toivoa sille, että elämä muuttuisi paremmaksi. Ei ulospääsyä huonosta elämästä. Ne joilla kaikki hyvin, ei ymmärrä. 

Yhyy, vain minä ja vain minä raadan tätä kurjuutta ja kaikilla muilla menee hyvin. Osalle ei niin hyvin pärjääville tuntuu olevan vieras ajatus, että omasta tyytyväisyydestä on vastuu itselläkin ja sen eteen pitää joskus nähdä vaivaakin. Osa tuntuu keskittyvän ongelmien osoitteluun ja kilpailuun siitä, kenellä menee surkeimmin ja kenellä on sitä kautta isoin oikeus valittaa. Maailman onnellisin maa -titteli on suorastaan loukkaus. Suurinta sisua on nähtävissä silloin, kun etsitään vastapuolesta heikkoja kohtia ilkuttavaksi ja puolustetaan omaa oikeassa olemista tai oikeutta uhriutua.

Hyvä näkökulma - mutta ei kovin avulias koska konkreettiset vinkit asiantilan muuttamiseksi puuttuvat. Tieto että on ajamassa väärään suuntaan on hyvä tieto mutta ajajalla ei välttämättä ole voimia kääntää rattia tai löytää autosta ohjauspyörää. -eri

Oikeasti näille keskustelu tarkoittaa, että muiden pitää kuunnella heidän tunnetta. Ja tässä piilee oleellisin sääntö, kun joku puhuu tunteistaan, niitä pitää myötäillä. Suuri loukkaus on esittää ratkaisuehdotus.

Jos haukkuu itseään aamusta iltaan, niin on taatusti ikävä olo kaiket päivät. Monelle tuntuu olevan vaikea myöntää, että omilla ajatuksilla on jotain merkitystä. Kyllä niillä on. Ajatuksista syntyy asenne, joka tuottaa toimintaa. Toiminta tuottaa seurauksia ja noista seurauksista syntyy elämä.

Johtuu useimmiten siitä ettei kenelläkään ole tarjota oikeasti toimivaa ja sellaista ratkaisuehdotusta jota ei olisi jo kokeillut vähintään pariin kertaan. Nuo omat ajatuksetkin on melko merkityksettömiä ja se on yhtä tyhjän kanssa vaikka itseään kuinka tsemppaisi ja vakuuttaisi että varmasti saan tilanteen korjaantumaan kunhan teen jatkossa näin ja suhtaudun toisin.

Hetkellisesti tuolla saa hyvän fiiliksen mutta joka kerta se paljastuu pelkäksi itsensä pettämiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Toinen vastalääke masennukselle tai huonolle tuulelle: tee kuka tahansa muu onnelliseksi. Leivänmurun syöttäminen linnulle riittää.

Se katse kannattaa nostaa sieltä omasta navasta peiliin,  miten esim auttaa muita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen vastalääke masennukselle tai huonolle tuulelle: tee kuka tahansa muu onnelliseksi. Leivänmurun syöttäminen linnulle riittää.

Se katse kannattaa nostaa sieltä omasta navasta peiliin,  miten esim auttaa muita. 

Caveat: auttamisen inspiraation pitää nousta spontaanisti. Jos joku muu tai edes minä itse kehotan itseäni siihen, saan aikaan vain vaatimuksia vastaan kapinoinnin. Toimintatapa on omani mutta en sitä voi muuttaakkaan. Mutta toimintatavan olemassaolon tiedostaminen ei aiheuta ainakaan lisäongelmia eli tiedostamatonta kapinointia. 
Demand avoidance oli iso kompustuskiveni aikoinaan.

Vierailija kirjoitti:

Rahattomuus ja työttömyys on yleisin aiheuttaja. 

Ja tähän kun vielä lisää vaikean fyysisen sairauden, niin ei todellakaan ole helppoa. Eilinen meni taas itkiessä ja suunnittelin jo omia hautajaisiani.

T. Köyhä, kipeä ja työtön

Hae apua sairaalasta, terveysasemalta tai apupuhelimesta. Just läheiseni itsarille menettäneenä voin kertoa, että meidän tänne jäävien tuska on kamala.

Vierailija kirjoitti:

Hae apua sairaalasta, terveysasemalta tai apupuhelimesta. Just läheiseni itsarille menettäneenä voin kertoa, että meidän tänne jäävien tuska on kamala.

Mietit ensisijaisesti omaa tuskaasi. Entä tämän poislähteneen tuska? Olisiko hänen pitänyt kärsiä vaan omaa tuskaansa, jotta sinä olisit välttynyt tuolta tuskalta?

Vierailija kirjoitti:

Rahattomuus ja työttömyys on yleisin aiheuttaja. 

höbsistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, ettei näe toivoa sille, että elämä muuttuisi paremmaksi. Ei ulospääsyä huonosta elämästä. Ne joilla kaikki hyvin, ei ymmärrä. 

Yhyy, vain minä ja vain minä raadan tätä kurjuutta ja kaikilla muilla menee hyvin. Osalle ei niin hyvin pärjääville tuntuu olevan vieras ajatus, että omasta tyytyväisyydestä on vastuu itselläkin ja sen eteen pitää joskus nähdä vaivaakin. Osa tuntuu keskittyvän ongelmien osoitteluun ja kilpailuun siitä, kenellä menee surkeimmin ja kenellä on sitä kautta isoin oikeus valittaa. Maailman onnellisin maa -titteli on suorastaan loukkaus. Suurinta sisua on nähtävissä silloin, kun etsitään vastapuolesta heikkoja kohtia ilkuttavaksi ja puolustetaan omaa oikeassa olemista tai oikeutta uhriutua.

Hyvä näkökulma - mutta ei kovin avulias koska konkreettiset vinkit asiantilan muuttamiseksi puuttuvat. Tieto että on ajamassa väärään suuntaan on hyvä tieto mutta ajajalla ei välttämättä ole voimia kääntää rattia tai löytää autosta ohjauspyörää. -eri

Oikeasti näille keskustelu tarkoittaa, että muiden pitää kuunnella heidän tunnetta. Ja tässä piilee oleellisin sääntö, kun joku puhuu tunteistaan, niitä pitää myötäillä. Suuri loukkaus on esittää ratkaisuehdotus.

Jos haukkuu itseään aamusta iltaan, niin on taatusti ikävä olo kaiket päivät. Monelle tuntuu olevan vaikea myöntää, että omilla ajatuksilla on jotain merkitystä. Kyllä niillä on. Ajatuksista syntyy asenne, joka tuottaa toimintaa. Toiminta tuottaa seurauksia ja noista seurauksista syntyy elämä.

Johtuu useimmiten siitä ettei kenelläkään ole tarjota oikeasti toimivaa ja sellaista ratkaisuehdotusta jota ei olisi jo kokeillut vähintään pariin kertaan. Nuo omat ajatuksetkin on melko merkityksettömiä ja se on yhtä tyhjän kanssa vaikka itseään kuinka tsemppaisi ja vakuuttaisi että varmasti saan tilanteen korjaantumaan kunhan teen jatkossa näin ja suhtaudun toisin.

Hetkellisesti tuolla saa hyvän fiiliksen mutta joka kerta se paljastuu pelkäksi itsensä pettämiseksi.

Jos ja kun odotukset ja todellisuus eivät tunnu kohtaavan, odotellessa voi aina keitellä huumoria paikallisesti saatavilla olevista aineksista.

Mikä sinua masentaa? Onko sulla entuudestaan masennustaustaa?

Jos joku asia ei toimi vaikka kuinka yrittää, silloin sitä ei ole tarkoitettu sinulle ja muuta tavoiteltavaa asiaa. Keskity asioihin joihin voi vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Hae apua sairaalasta, terveysasemalta tai apupuhelimesta. Just läheiseni itsarille menettäneenä voin kertoa, että meidän tänne jäävien tuska on kamala.

Tai sitten helpotus, kuten oman siskoni kohdalla. Pahinta ei ole kuollut uhri, pahinta on elävä uhri. 

Tsemppiä AP, ne kipukohdat paranee vain käsittelemällä. Esimerkiksi et ole voinut lapsuudellesi mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Rahattomuus ja työttömyys on yleisin aiheuttaja. 

Pahinta on kateus. Varsinkin naiset kunnostautuvat tässä itsensä vertailussa muihin. He eivät ymmärrä että muutkin ovat valaneet sen hiekkakakun betoniin ja hekin rukoilevat ettei me kulissit murene. 

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä AP, ne kipukohdat paranee vain käsittelemällä. Esimerkiksi et ole voinut lapsuudellesi mitään. 

Ihminen toistaa lähes pakonomaisesti tekojaan, kunnes on valmis katsomaan niiden tarjoamia oppeja. Tämä vie usein oman aikansa. Se tapahtuu läpi elämällä, kokemalla ja kompuroimallakin. Toipuminen on prosessi, jossa on kerroksia, vaiheita, levähdyskohtia ja suvantovaiheita. Varmaa on kuitenkin, että eheytyminen on hidasta. Tavat ajatella, reagoida ja tuntea ovat syntyneet ja juurtuneet vuosien saatossa, joten on selvää, etteivät ne katoa hetkessä.

Kyllä sun vaan kannattaa tappaa itsesi. Ei sun elämä tule koskaan paremmaksi 

Itselläni kanssa ollut vakava masennus, joka aika ajoin nostaa päätään. Aluksi inhosin sitä, kun sanottiin että "liike on lääke", mutta se on ihan totta. Pahinta, mitä masentuneena tein, oli jäädä kotiin. Yritä mennä ulos luontoon; ei tarvitse nähdä ihmisiä jos et halua/jaksa, mutta koeta olla ulkona edes jonkin verran. Eikä tarvitse vetää mitään maratonia, vaan käy vaikka aluksi seisoskelemassa pihalla. Se, että jää kotiin ja on vain niiden synkkien ajatustensa kanssa yksin 24/7 on myrkkyä.