Mä olen todella masentunut

Vierailija kirjoitti:

Se, ettei näe toivoa sille, että elämä muuttuisi paremmaksi. Ei ulospääsyä huonosta elämästä. Ne joilla kaikki hyvin, ei ymmärrä. 

Yhyy, vain minä ja vain minä raadan tätä kurjuutta ja kaikilla muilla menee hyvin. Osalle ei niin hyvin pärjääville tuntuu olevan vieras ajatus, että omasta tyytyväisyydestä on vastuu itselläkin ja sen eteen pitää joskus nähdä vaivaakin. Osa tuntuu keskittyvän ongelmien osoitteluun ja kilpailuun siitä, kenellä menee surkeimmin ja kenellä on sitä kautta isoin oikeus valittaa. Maailman onnellisin maa -titteli on suorastaan loukkaus. Suurinta sisua on nähtävissä silloin, kun etsitään vastapuolesta heikkoja kohtia ilkuttavaksi ja puolustetaan omaa oikeassa olemista tai oikeutta uhriutua.

Vierailija kirjoitti:

Rahattomuus ja työttömyys on yleisin aiheuttaja. 

Kaljaa kuitenkin riittää..

Vierailija kirjoitti:

Se, ettei näe toivoa sille, että elämä muuttuisi paremmaksi. Ei ulospääsyä huonosta elämästä. Ne joilla kaikki hyvin, ei ymmärrä. 

Kummasti ne voimavarat tuntuu riittävän muiden kritisointiin. Sitä omassa päässä soivaa levyä olisi hyvä tarkistella sen sijaan, että odottaa ymmärrystä muilta. 

Toinen vastalääke masennukselle tai huonolle tuulelle: tee kuka tahansa muu onnelliseksi. Leivänmurun syöttäminen linnulle riittää.

Vierailija kirjoitti:

Se, ettei näe toivoa sille, että elämä muuttuisi paremmaksi. Ei ulospääsyä huonosta elämästä. Ne joilla kaikki hyvin, ei ymmärrä. 

Minä en ole sinulle mitään velkaa. Ei tämä aikuisuus ole yhtään sen helpompaa kenelle muullekaan, jokainen meistä joutuu elämään omien epävarmuuksien kanssa. Mutta, joka hetki voi valita mitä ajattelee ja miten toimii. Emme ole ohjelmoituja robotteja vaan meillä on oma tahto ja vapaa valinta päättää, miten toimimme. Huijaamme itseämme alistumalla ”olosuhteisiin”. Elämä ei ole vankila, vaikka aika moni tuntuu niin välillä uskovan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, ettei näe toivoa sille, että elämä muuttuisi paremmaksi. Ei ulospääsyä huonosta elämästä. Ne joilla kaikki hyvin, ei ymmärrä. 

Yhyy, vain minä ja vain minä raadan tätä kurjuutta ja kaikilla muilla menee hyvin. Osalle ei niin hyvin pärjääville tuntuu olevan vieras ajatus, että omasta tyytyväisyydestä on vastuu itselläkin ja sen eteen pitää joskus nähdä vaivaakin. Osa tuntuu keskittyvän ongelmien osoitteluun ja kilpailuun siitä, kenellä menee surkeimmin ja kenellä on sitä kautta isoin oikeus valittaa. Maailman onnellisin maa -titteli on suorastaan loukkaus. Suurinta sisua on nähtävissä silloin, kun etsitään vastapuolesta heikkoja kohtia ilkuttavaksi ja puolustetaan omaa oikeassa olemista tai oikeutta uhriutua.

Hyvä näkökulma - mutta ei kovin avulias koska konkreettiset vinkit asiantilan muuttamiseksi puuttuvat. Tieto että on ajamassa väärään suuntaan on hyvä tieto mutta ajajalla ei välttämättä ole voimia kääntää rattia tai löytää autosta ohjauspyörää. -eri

Turha näille on mitään kirjoittaa, ei heitä kiinnosta kuin yksi asia, minäminäminä. 

Vierailija kirjoitti:

Elämässä tilanteet vaihtuvat. Paha mielikin menee ohi aikanaan, kun jaksaa uskoa että tulee toisenlaistakin.

Et ole yksin. Mekin ollaan melkein aina täällä. Sun kanssa, yhdessä, vaikka kaukana.

Ihmetellen elämää ja välillä mennään eteenpäin hampaita kiristellen.

Entäs kun sitä toisenlaista ei tule vaikka kuinka uskoo, luottaa, toivoo ja yhä edelleen tekee jaksamisensa rajoissa myös töitä se paremman eteen? Mikään ei silti muutu.

Jos se paha mieli ja hampaiden kiristys olisikin vain satunnaista ja väliaikaista.

Vierailija kirjoitti:

Turha näille on mitään kirjoittaa, ei heitä kiinnosta kuin yksi asia, minäminäminä. 

Oletko siis joskus yrittänyt auttaa mutta turhauduit kun et osannutkaan auttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, ettei näe toivoa sille, että elämä muuttuisi paremmaksi. Ei ulospääsyä huonosta elämästä. Ne joilla kaikki hyvin, ei ymmärrä. 

Yhyy, vain minä ja vain minä raadan tätä kurjuutta ja kaikilla muilla menee hyvin. Osalle ei niin hyvin pärjääville tuntuu olevan vieras ajatus, että omasta tyytyväisyydestä on vastuu itselläkin ja sen eteen pitää joskus nähdä vaivaakin. Osa tuntuu keskittyvän ongelmien osoitteluun ja kilpailuun siitä, kenellä menee surkeimmin ja kenellä on sitä kautta isoin oikeus valittaa. Maailman onnellisin maa -titteli on suorastaan loukkaus. Suurinta sisua on nähtävissä silloin, kun etsitään vastapuolesta heikkoja kohtia ilkuttavaksi ja puolustetaan omaa oikeassa olemista tai oikeutta uhriutua.

Hyvä näkökulma - mutta ei kovin avulias koska konkreettiset vinkit asiantilan muuttamiseksi puuttuvat. Tieto että on ajamassa väärään suuntaan on hyvä tieto mutta ajajalla ei välttämättä ole voimia kääntää rattia tai löytää autosta ohjauspyörää. -eri

Oikeasti näille keskustelu tarkoittaa, että muiden pitää kuunnella heidän tunnetta. Ja tässä piilee oleellisin sääntö, kun joku puhuu tunteistaan, niitä pitää myötäillä. Suuri loukkaus on esittää ratkaisuehdotus.

Jos haukkuu itseään aamusta iltaan, niin on taatusti ikävä olo kaiket päivät. Monelle tuntuu olevan vaikea myöntää, että omilla ajatuksilla on jotain merkitystä. Kyllä niillä on. Ajatuksista syntyy asenne, joka tuottaa toimintaa. Toiminta tuottaa seurauksia ja noista seurauksista syntyy elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turha näille on mitään kirjoittaa, ei heitä kiinnosta kuin yksi asia, minäminäminä. 

Oletko siis joskus yrittänyt auttaa mutta turhauduit kun et osannutkaan auttaa?

Tai apu tuntui menevän hukkaan helminä sioille tai nektarina hiekkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, ettei näe toivoa sille, että elämä muuttuisi paremmaksi. Ei ulospääsyä huonosta elämästä. Ne joilla kaikki hyvin, ei ymmärrä. 

Yhyy, vain minä ja vain minä raadan tätä kurjuutta ja kaikilla muilla menee hyvin. Osalle ei niin hyvin pärjääville tuntuu olevan vieras ajatus, että omasta tyytyväisyydestä on vastuu itselläkin ja sen eteen pitää joskus nähdä vaivaakin. Osa tuntuu keskittyvän ongelmien osoitteluun ja kilpailuun siitä, kenellä menee surkeimmin ja kenellä on sitä kautta isoin oikeus valittaa. Maailman onnellisin maa -titteli on suorastaan loukkaus. Suurinta sisua on nähtävissä silloin, kun etsitään vastapuolesta heikkoja kohtia ilkuttavaksi ja puolustetaan omaa oikeassa olemista tai oikeutta uhriutua.

Hyvä näkökulma - mutta ei kovin avulias koska konkreettiset vinkit asiantilan muuttamiseksi puuttuvat. Tieto että on ajamassa väärään suuntaan on hyvä tieto mutta ajajalla ei välttämättä ole voimia kääntää rattia tai löytää autosta ohjauspyörää. -eri

Oikeasti näille keskustelu tarkoittaa, että muiden pitää kuunnella heidän tunnetta. Ja tässä piilee oleellisin sääntö, kun joku puhuu tunteistaan, niitä pitää myötäillä. Suuri loukkaus on esittää ratkaisuehdotus.

Jos haukkuu itseään aamusta iltaan, niin on taatusti ikävä olo kaiket päivät. Monelle tuntuu olevan vaikea myöntää, että omilla ajatuksilla on jotain merkitystä. Kyllä niillä on. Ajatuksista syntyy asenne, joka tuottaa toimintaa. Toiminta tuottaa seurauksia ja noista seurauksista syntyy elämä.

Miten havahduttaa tällainen ihminen muuten kuin kuuntelemalla hieman aluksi? 

Te masentuneet ette viitsi tehdä asioille mitään. valitatte vaan muille. Ei sille teidän onnettomalle elämälle voi kukaan muu tehdä mitään. Me muutkin tehdään elämämme itse. Nyt loppuu se p:n jauhanta niiden "ammattilaisten" kanssa ja jätät pillerit apteekkiin. Mietit mitä kivaa elämältäsi haluat ja teet sen. Vtuttaa tollaset luuserivätykset. Ei se nyt niin vaikeaa ole tehdä elämästä kivaa! 

Vierailija kirjoitti:

Rahattomuus ja työttömyys on yleisin aiheuttaja. 

Yksinäisyys on myös tehokas masentaja. Etenkin kun kyse on vastentahtoisesta ja melko lailla totaalisesta yksinäisyydestä. Siinä ei rahakaan määräänsä enempää auta kuten ei sekään että käy töissä. Moni lähityökin on nykyään sellaista ettei samassa vuorossa edes ole toista työntekijää joten ei siinäkään ole tarjolla edes yhteistä ruokataukoa toisten kanssa.

Tietysti rahattomuus ja työttömyys vaan pahentaa tilannetta. Ja se että elämäntilanne jumittaa samanlaisena viikosta ja vuodesta toiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässä tilanteet vaihtuvat. Paha mielikin menee ohi aikanaan, kun jaksaa uskoa että tulee toisenlaistakin.

Et ole yksin. Mekin ollaan melkein aina täällä. Sun kanssa, yhdessä, vaikka kaukana.

Ihmetellen elämää ja välillä mennään eteenpäin hampaita kiristellen.

Entäs kun sitä toisenlaista ei tule vaikka kuinka uskoo, luottaa, toivoo ja yhä edelleen tekee jaksamisensa rajoissa myös töitä se paremman eteen? Mikään ei silti muutu.

Jos se paha mieli ja hampaiden kiristys olisikin vain satunnaista ja väliaikaista.

Todellisuus ja haaveet ovat silloin ristiriidassa ja tuottavat sydänkipua kun todellisuus ja haaveet eivät ota yhdistyäkseen. Ja kun todellisuus ja haaveet näyttävät erkanevan entisestään, ahdinko syvenee. Vastalääke: huumori, mustakin. Absurdismi, ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turha näille on mitään kirjoittaa, ei heitä kiinnosta kuin yksi asia, minäminäminä. 

Oletko siis joskus yrittänyt auttaa mutta turhauduit kun et osannutkaan auttaa?

No, en ole. 😂 Olen 16 vuotta joutunut elämään pahimman marttyyrin sitten jeesuksen kanssa ja hän olisi se joka vaati sitä ymmärrystä, yms kun hän on uhrannut kaiken meidän muiden eteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahattomuus ja työttömyys on yleisin aiheuttaja. 

Yksinäisyys on myös tehokas masentaja. Etenkin kun kyse on vastentahtoisesta ja melko lailla totaalisesta yksinäisyydestä. Siinä ei rahakaan määräänsä enempää auta kuten ei sekään että käy töissä. Moni lähityökin on nykyään sellaista ettei samassa vuorossa edes ole toista työntekijää joten ei siinäkään ole tarjolla edes yhteistä ruokataukoa toisten kanssa.

Tietysti rahattomuus ja työttömyys vaan pahentaa tilannetta. Ja se että elämäntilanne jumittaa samanlaisena viikosta ja vuodesta toiseen. 

Rahattomuus ja työttömyys on = yksinäisyys?

Hellä rakastelu kesäisessä luonnossa palauttaa ilon elämääsi.

Arska 56

Vierailija kirjoitti:

Te masentuneet ette viitsi tehdä asioille mitään. valitatte vaan muille. Ei sille teidän onnettomalle elämälle voi kukaan muu tehdä mitään. Me muutkin tehdään elämämme itse. Nyt loppuu se p:n jauhanta niiden "ammattilaisten" kanssa ja jätät pillerit apteekkiin. Mietit mitä kivaa elämältäsi haluat ja teet sen. Vtuttaa tollaset luuserivätykset. Ei se nyt niin vaikeaa ole tehdä elämästä kivaa! 

Miten kertoa että asiat ovat hyvin kertomatta suoraan että asiat ovat hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässä tilanteet vaihtuvat. Paha mielikin menee ohi aikanaan, kun jaksaa uskoa että tulee toisenlaistakin.

Et ole yksin. Mekin ollaan melkein aina täällä. Sun kanssa, yhdessä, vaikka kaukana.

Ihmetellen elämää ja välillä mennään eteenpäin hampaita kiristellen.

Entäs kun sitä toisenlaista ei tule vaikka kuinka uskoo, luottaa, toivoo ja yhä edelleen tekee jaksamisensa rajoissa myös töitä se paremman eteen? Mikään ei silti muutu.

Jos se paha mieli ja hampaiden kiristys olisikin vain satunnaista ja väliaikaista.

Todellisuus ja haaveet ovat silloin ristiriidassa ja tuottavat sydänkipua kun todellisuus ja haaveet eivät ota yhdistyäkseen. Ja kun todellisuus ja haaveet näyttävät erkanevan entisestään, ahdinko syvenee. Vastalääke: huumori, mustakin. Absurdismi, ym.

Ihmiset haaveilee liian isosti, kun pitäisi oppia haaveilemaan omien kykyjen ja voimavarojen mukaan. Jotta näin voisi käydä, on meidän uskallettava olla rehellisiä. Siksi todellinen emansipaatio on aina lähtöisin rehellisyydestä itseä kohtaan.

Olin haaveillut paljon, mutta tehnyt vähän konkreettisesti asioiden eteen. Olikin aika vaikea päästä ”maailmanympäripurjehdukselle”. Jo aiemmin ylimitoittamani tavoitteet tuntuivat lipuvan koko ajan kauemmaksi. Vähitellen käsitin, että mahdottomat tavoitteet olivat ne jotka minut uuvutti ja rikkoi. Pienten askelien ottaminen ja niiden arvostaminen muutti elämäni.