Lue keskustelun säännöt.
Saatko ahdistusta vanhenemisesta ja ikääntymisestä?
30.05.2026 |
Tiedän ettei asialle voi mitään, mutta en silti pysty käsittämään kunnolla, että me vaan vanhenemme ja aika tuntuu menevän niin nopeasti ja mikä lopussa koittaa.
Ehkä joku ikäkriisi, olen kokenut pari kertaa elämässäni näitä ajatuksia enemmän, mutta nyt taas iski tajuntaan kunnolla.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatus rollaattorilla raahustamisesta ei ole mieluisa.
Paljon mieluisampi kuin liikkumattomuus...
Mieluisampi kuin hengityskone, arkku...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 66-vuotias. Vanhenemisessa ahdistaa nämä parantumattomat sairaudet, ne, joihin itse ei voi vaikuttaa.
Vituttaa vaivat ja ruma naama, mutta eipä mahda mitään.
Nietzsche sanoi että kun joku asia tulee meille selväksi se lakkaa koskettamasta meitä, ehkä näin on myös vanhenemisessa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä.
Mutta yksinäisyys ja muutama muu asia pahentaa tilannetta. Täytän 60, ja ottaisin eutanasiapillerin jos olisi tarjolla.
Mulla ei ole enää mitään hyvää odotettavissa. En pelkää kuolemaa vaan tylsyyttä ja kärsimystä ja surua. Niitä on riittänyt.
- Ja sitten odottamaan häijyjä kommentteja!
Kiitos ap. hieno aloitus!
Itse olen elänyt suht onnellisen elämän, toki kaikkea ikävääkin mutta se kuuluu elämään. On läheisiä, ystäviä ja turvallinen velaton koti. Olen saanut olla terve, mutta nyt pukkaa murheellinen olo illalla ja aamulla. Illalla ei meinaa yni tulla ja aamulla kolottaa sieltä ja täältä. Ympärillä yhdellä ja toisella vakavia sairauksia, isä ja äiti menneet, lemmikinkin jouduin viemään piikille vuosia sitten. Paljon luopumisia ja pelkoja tulevasta, lapseni kieltää katsomasta sotauutisia😍 Yritän riipiä pienistä hippusista onnen tunteita. Aurinko, rakas lapseni perheineen, että olen näinkin terve. Mutta silti jotenkin suru hartioilla🥲Käteeni sattuu aina surullinen raskas kirja luettavaksi. Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömyys ja sairaudet aiheuttavat ahdistusta.
Kyllä. Olen 51 juuri eronnut. Tulevaisuus näyttää tyhjältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ainakaan vielä. Olen nyt 57v. Oli ihan ok täyttää 40v aikoinaan kun silloin armahdin itseni ja olin tyytyväinen sellaisena kuin olin. 50v.meni ihan ok. Ehkä 60v voi tuntua oudolta mutta jos vain terveys säilyy niin mitä sitä murehtimaan. Ainut mikä pelottaa on nämä huonot geenit koska moni meidän suvussa kuolee jo 70v+. Silti hyvä ruoka ja viini maistuu koska eletään nyt kun vielä ollaan elossa. Esim. Äitini ja mummoni eli oikein tervettä elämää ja silri molemmat kuoli syöpään 74v.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Olen 51 juuri eronnut. Tulevaisuus näyttää tyhjältä.
Kun pääset sen yli uskoisin hellittävän! Tsemppiä!
Kyllä.
Mutta yksinäisyys ja muutama muu asia pahentaa tilannetta. Täytän 60, ja ottaisin eutanasiapillerin jos olisi tarjolla.
Mulla ei ole enää mitään hyvää odotettavissa. En pelkää kuolemaa vaan tylsyyttä ja kärsimystä ja surua. Niitä on riittänyt.
- Ja sitten odottamaan häijyjä kommentteja!