Millaisella kasvatuksella kasvaa narsisti? Oma teoriasi?
Katsottu on se Narsistienuhrien tuen nettisivusto, ja sieltä löytyi tietenkin paljon pointteja omiin näkemyksiin. Mielessä on paljon pyörinyt ko. teema, koska lasten isään sopii erinomaisen hyvin narsistisen persoonallisuushäiriön tunnusmerkit.
Oma teoriani on seuraava, kommentoikaa!
- saanut lapsena aina kuulla olevansa paras kaikessa
- saanut lapsena kuulla, että aina vika on muissa
- ei ole nähnyt hyvää mallia erilaisten tunteiden käsittelyssä
- ei ole kokenut riittävästi normaaleja ihmissuhteita, joihin kuuluu niin riitoja ja pettymyksiä kuin ilon ja onnen tunteitakin
- on ehkä tullut hylätyksi jollakin tavalla, ja paikkaa tätä tunnetta korostamalla omaa egoaan
Miten välttää riskejä omien lasten kasvatuksessa...???!!!
Kommentit (19)
vanhemmat itsekeskeisiä, arvot perseestä, juoppoja ehkä ja mutta suvaitsemattomia mitä tulee muhin ihmisiin.
Ja sen takia se ei häviä. Sairaalloisesti narsistisilla on tyypillisesti paljon hylättyjä lapsia eri kumppaneiden kanssa, meilläkin asuu yksi psykopaattiäitinsä hylkäämä teini. Jos nyt puhutaan psykopatian tasoisesta, vaikeasta narsismista niin se on lajinkehityksen kannalta hyödyllinen koska psykopaatit ovat kylmäpäisiä ja säilyttävät toimintakykynsä kriiseissä. Sen takia 4-5 % ihmisistä syntyy niiden geenien kanssa.
Kasvatus voi sitten joko edistää narsismin kehitystä tai tukahduttaa sitä. Itäisissä kulttuureissa on perinteisesti ollut vain vähän psykopaatteja koska kasvatus korostaa yhtenäistä käytöstä ja ryhmäpainetta. Sen sijaan Yhdysvaltain tapainen yksilöllisyyttä ja itsensä vapaata ilmaisua korostava kulttuuri suorastaan tuottaa narsisteja ja psykopaatteja.
Kaiken pitää olla vaa ihanaa ja ulkokuori kunnossa. Perheen ainoa lapsi (?)
tulee sellaisista lellikkipennuista, joiden ei tarvitse tuntea empatiaa muita kohtaan ja joiden vanhemmat ostavat tavaroita lapselleen osoittaen niillä rakkautta. Tai sitten väkivaltaiset vanhemmat, jotka syrjivät lasta sekä psyykkisesti ja fyysisesti. Tai sitten lapset, jotka ovat kokeneet insestiä tms...
puutteesta ei tässä tapauksessa ole kyse. Vaikka olisi kai loogista että jos aina haukuttais lyttyyn, pitäisi itse tsempata itseään " väärällä tavalla" - ellei sitten masennu ja kärsi muista mielenterveysongelmista...
Itse tunnen hyvin vain tämän yhden narsistiksi epäillyn ja hänen perheensä, ja listani perustuu tähän kokemukseen. Mielelläni kuulisin muistakin.
ap
Vierailija:
Ja sen takia se ei häviä. Sairaalloisesti narsistisilla on tyypillisesti paljon hylättyjä lapsia eri kumppaneiden kanssa, meilläkin asuu yksi psykopaattiäitinsä hylkäämä teini. Jos nyt puhutaan psykopatian tasoisesta, vaikeasta narsismista niin se on lajinkehityksen kannalta hyödyllinen koska psykopaatit ovat kylmäpäisiä ja säilyttävät toimintakykynsä kriiseissä. Sen takia 4-5 % ihmisistä syntyy niiden geenien kanssa.Kasvatus voi sitten joko edistää narsismin kehitystä tai tukahduttaa sitä. Itäisissä kulttuureissa on perinteisesti ollut vain vähän psykopaatteja koska kasvatus korostaa yhtenäistä käytöstä ja ryhmäpainetta. Sen sijaan Yhdysvaltain tapainen yksilöllisyyttä ja itsensä vapaata ilmaisua korostava kulttuuri suorastaan tuottaa narsisteja ja psykopaatteja.
tälla narsistilla on muutamia hylättyjä lapsia, ja omistani taitaa tulla listan jatkoa..
ap
kohta ei oikein täsmää: ei ole tullut hylätyksi. On todella kehuttu ja nostettu jalustalle.
Mulla on narsisti veli.
Isoveljeni syntyessä isäni oli vielä täysin kypsymätön teini, eikä osannut toimia isän roolissa mitenkään. Minun syntyessäni seitsemän vuotta myöhemmin hän osasi alusta asti luoda suhdetta minuun, halusi osallistua ja hoitaa.
Isäni ja veljeni suhde on aina ollut surkea ja veljeni minuun (ja nykyään myös perheeseeni) kohdistama viha on aivan valtavaa.
Eli uskoisin, että isäsuhteessa on veljeni narsismin alkuperä.
hän oli paras, kaunein jne. Löysi itselleen miehen joka on läheisriippuvainen ja tekee äitini puolesta mitä vain. (äitini ei ole koskaan siivonnut, ei osaa hoitaa raha-asiota, ei laittaa ruokaa jne. Isäni tekee kaiken. Kun synnyin äitini teki kaiken ettei minusta saa kukaan välittää. Asuin kellarissa. Mutta onneksi voimistuin kun sain muutaman hyvän ystävän ja kouluttauduin ja sain ihanat lapset ja miehen, jotka ovat minulle kaikki kaikessa.
Mieheni molemmat vanhemmat ovat narsisisteja : (
On meillä ollut aika huono tuuri..
Rangaistuskeinona oli käytössä pimeään komeroon sulkeminen. Kaikista hylkäämistä kokeneista ei kuitenkaan kasva narsisteja, koska heillä ei ole siihen geneettistä alttiutta. Toisaalta joistakin lapsista tulee psykopaatteja vaikka vanhemmat tekevät kaikkensa tukahduttaakseen lasten sadistisia impulsseja. Lapselle on vaikea antaa omaatuntoa, jos kaikki edellytykset siihen puuttuvat. Ja näiltä lapsilta puuttuu pari oleellista palikkaa päästä.
Psykopaatin tunnistaa lapsena siitä, että he kiduttavat eläimiä tuntematta minkäänlaista syyllisyyttä tai myötätuntoa. On normaalia kokeilla, miten kärpäseltä lähtee siivet, mutta on epänormaalia tehdä siitä itselleen vakituinen hupi ja hauskuttaa sillä muita.
Vierailija:
- on ehkä tullut hylätyksi jollakin tavalla, ja paikkaa tätä tunnetta korostamalla omaa egoaan
joskaan se ei ole niin suoraviivaista.
se nimittäin heikentää itsetuntoa. Kuka tahansa normaali ihminen tietää, ettei aina ole paras. Ja jos aina saa vääristeltyä palautetta, ei voi tietää milloin oikeasti on hyvä ja milloin huono/eli milloin olisi parantamisen varaa.
Rehellinen palautehan on arvokasta! Pelkkä kehuminen tekee sen tunteen, että syvällä sisimmässä on pelko perseessä, että oikeasti ON ihan paska...
Vierailija:
kohta ei oikein täsmää: ei ole tullut hylätyksi. On todella kehuttu ja nostettu jalustalle.
Minä olen narsisti osittain. Olen eräällä tavalla jakautunut ja yksi " persoonistani" on narsisti. Narsistiksi kasvaa kun saa koko lapsuutensa ja nuoruutensa kuulla olevansa virhe, pettymys, vanhempiensa elämän pilaaja ja syypää kaikeen. Huorittelu ja ulkonäön haukkuminen myös kuuluu asiaan. Jatkuva tyhmäksi haukkuminen ja tietysti väkivalta. Siinä on pakko kasvattaa sellainen ego joka suojelee ja pitää hengissä, että selviää. Valitettavasti se mikä ennen pelasti aikuisena kääntyy vastaan armottomuutena, vihana, kaunana jne.. Kun ennen ei ollut ketään rakastamassa piti yrittää rakastaa itseään, nyt on vaikea rakastaa enää ketään muuta.
Vierailija:
Oma teoriani on seuraava, kommentoikaa!- saanut lapsena aina kuulla olevansa paras kaikessa
- saanut lapsena kuulla, että aina vika on muissa
- ei ole nähnyt hyvää mallia erilaisten tunteiden käsittelyssä
- ei ole kokenut riittävästi normaaleja ihmissuhteita, joihin kuuluu niin riitoja ja pettymyksiä kuin ilon ja onnen tunteitakin
- on ehkä tullut hylätyksi jollakin tavalla, ja paikkaa tätä tunnetta korostamalla omaa egoaanMiten välttää riskejä omien lasten kasvatuksessa...???!!!
Äitikään ei ole mikään paha tapaus ja esimerkiksi harrasta perheenjäsenten vähättelyä. Näkyy lähinnä kyvyssä saada riitoja aikaiseksi ihmisten kanssa ja sen jälkeen koko maailma sumenee ja kaikki energia menee taisteluun. Koko perhe joutuu siihen mukaan ja jokainen rauhoittava sanakin on merkki vastustamisesta ja vihollisen puolelle asettumisesta. Samoin pitää itseään hirveän hyvänä ja kaikki vastoinkäymiset on kateellisten ihmisten aiheuttamia. Jos hänellä on asiaa vaikka poliisille, niin ei ikinä menisi puhumaan rivipoliisin kanssa vaan suoraan poliisipäälikön. Muutenkin täytyy aina mennä suoraan suurimman mahdollisen pomon puheille ja sitten omahyväisenä kertoo, kuinka siellä ymmärretään. (=ovat siis samalla tasolla hänen kanssaa)
Mutta väliaikoina on ihan normaali ihminen ellei tuota mustavalkoisuutta ja täydellistä itseironian puutetta lasketa. Parin vuoden välein laittaa kaikkien elämän sekaisin ja sitä jatkuu yhdestä-kuuteen kuukautta, kun pienestä loukkauksesta alkaa henkien taistelu, rikosilmoitusten tekeminen jne. Elämä on yhtä huutoa ja itkua, itsemurhauhkauksia ja muuta vastaavaa.
Hänen kotinsa on ollut aika normaali: viisi lasta ja tavallinen perhe, jossa tehtiin paljon töitä. Suhteet vanhempiin oli hyvät. Silti kolme lapsista on saman tyyppisiä ja jotain outoa siellä kotona on ollut. Ei kuitenkaan suoraa hylkäämistä tai väkivaltaa tai alkoholismia yms.
ihan tarkkaan en tiedä hänen lapsuudesta, koska ei siitä saanut juuri irti, mutta vanhemmat olivat suht nuoria hänet saadessaan ja äidillä aivan tosi vaikea lapsuus ja kuullut aina olevansa jotenkin vajaa ja huono. Viinaan taipuvainen, minun aikana täysin alkoholisoitunut akka. En tiedä, joiko kun lapsensa oli pieniä.
exäni isä oli ilmeisesti tosi väkivaltainen sekä isänä että puolisona ja petti kroonisesti exäni äitiä. Exä oli aina suvun nuori toivo ja kehuttu tapaus ja menestyi koulussa tosi hyvin. Lapsena kävi terapiassa, mutta sai hurmaavalla käytöksellään terapeutin uskomaan, että hänessä ei ole mitään vikaa (näin olen siis kuullut).
Menestynyt on yhä, mutta tunne-elämältään täysin vaikeavammainen. Hänellä ei yksinkertaisesti ole normaaleja tunteita, vaan voi vaihtaa niitä mielensä mukaan ja kaikki viat ovat aina muiden vikoja.
Tuollaisen ihmisen kanssa ei voi elää enkä koskaan unohda joitain juttuja, mitä hänen kanssaan " tapahtui" (koska hänhän ei ollut syyllinen mihinkään). Yritän sietää menneisyyttäni ajattelemalla, että hän todella on älystään huolimatta niin kuin henkisesti vaikeavammainen.
Tuntemani nainen on persoonallisuushäiriöinen narsisti. Pienenä lapsena koki vanhempiensa todella vaikean avioeron, jonka kiistakapulana oli vuosia. Äiti oli tunnekylmä persoona itsekin, ei koskaan tuntenut empatiaa tai sääliä eikä osannut lastaan rakastaa sellaisena kuin hän oli.
Hyväksyminen tuli vain ja ainoastaan suoritusten kautta, koulumenestys oli pakollista, muuten ei ollut kotiin asiaa. Ei saanut tehdä virheitä, ei elää lapsen huoletonta arkea ja olla lapsi. Äiti myöskin tyrkytti aina omia ahdasmielisiä mielipiteitään muista ihmisistä, mollasi ja haukkui jatkuvasti kaikkia.
Kun kotona ei näytetty rakkautta ja lapsi joutui myöskin paljon olemaan jo nuorena yksin, mitä siitä seuraa??? Jossain vaiheessa rangaistus ei enää ollutkaan kotiaresti tai ruuatta jättäminen. Äiti kävi myös lapseensa kiinni.
Teinivuosina kaverini sairastui anoreksiaan, kokeili kaikkea mahdollista ei-sallittua ja haki epätoivoisesti huomiota esim. miehistä. Kuitenkin kyky solmia pidempiaikaisia ihmissuhteita puuttui täysin ja hänen ulkokuorensa oli kova ja itsekeskeinen, vaikkakin sisältäpäin ihminen oli täysin rikki.
Nyt aikuisiällä kamppailee monien samojen ongelmien kanssa, käytös on ailahtelevaa, lähes kaikella toiminnalla on vain tarkoitus hyötyä jostakin ihmisestä...Nauttii suunnattomasti kehumisesta, kehuu siis myös itseään ja toimii usein niin, että hänet jotenkin noteerataan ja saa siitä taas voimaa... On kyllästynyt ammattiauttajiin, ei halua muuttua eikä pidä tätä diagnoosiaan mitenkään ongelmallisena.
Olemme tunteneet lapsuusiästä asti ja tässä yksi tausta, mikä voi johtaa narsistiseen persoonaan.
On saanut lapsena aina kuulla olevansa huono kaikessa ja vika on aina ollut muissa kuin omissa vanhemmissa eli itsessä.