Mitä setä- tai tätitapoja sinulle tullut keski-iässä?

Autoradion muistipaikalle on tallentunut Radio Suomi.

Innostuin 50-vuotiaana tuulihattujen leivonnasta. Nykyään leipaisen sellaiset aina kun on pientäkin aihetta juhlaan.

😄

Vierailija kirjoitti:

Komennan muiden lapsia.

Ihan hyvä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen liittynyt taloyhtiön hallitukseen

Tämä on paha:))

Sinun takia kaikki menee nykyään päin peetä.

Karvarukkanen sängyn vieressä muistuttamassa nuoruuden iloista.

.....silloin kun minä olin nuori....

Vierailija kirjoitti:

Autoradion muistipaikalle on tallentunut Radio Suomi.

Tuleeko sieltä kansanradio?

Olen alkanut sanoa usein: ”Jassoo!”

Lisäksi en enää yhtään ymmärrä nykyajan kauneusihanteita, kuten Aku Ankka -huulia, Brezhnev-tyylisiä kulmakarvoja tai läskiperseisyyttä.

Setä, 52

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huolestunut siitä, miten asepalvelustaan suorittavat näyttävät ihan lapsilta. Miten noille voidaan antaa aseita?

Vielä pahempaa on, että myös lääkärit ovat todella nuoria, ihan kuin peruskoululaisia. Usein lasken mielessäni, minkä ikäinen sen lääkärin täytyy olla. Enkä ole itse edes viittäkymmentä! 

Lääkäritkin jotain Nettalotta-nimisiä! Kauheaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te muututte tuollaiseksi vaikka ikää tulee?

"Me olimme kerran kuin te nyt. 

Te olette kerran kuin me nyt". 

Mikä kuolematon lause muumioluostarista.

Elän ilman äppejä ja koodeja kun ostan maidon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnosta matkustaa oikeastaan minnekään, eikä ainakaan ulkomaille, koska se tietäisi eroa omasta sängystä, kahvinkeittimestä, vessasta ja suomalaisesta hanavedestä.

Minä puolestaan olen alkanut matkustelemaan nyt päälle neljäkymppisenä, kun siihen vihdoinkin on mahdollisuus. Myös erilaisia harrastuksia ja aktiviteetteja olen alkanut kokeilla rohkeammin kuin nuorena. Tätitapa kai sekin, että uskaltaa toteuttaa itseään. No puutarhanhoito, linnut, neulominen ja rauhalliset viikonloput ihan vain kotona ovat myös tulleet kuvioihin. 

Minäkin aloitin ulkomaanmatkailun nelikymppisenä. Sitä vaihetta kesti 10 vuotta, enää ei oikein kiinnosta eikä voi. Mukavia muistoja silti sain paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vihaan mopojen pärinää, huudatusta ja muuta joutavaa mölinää ympäristössä. Ja sitä nuorten finninaamojen syljeskelyä kun kulkevat laumassa kuin sonnit.

Mopojen pärinän sentään ymmärtää, kun nuoret on nuoria eivätkä vielä ymmärrä. Mutta että lasten annetaan kiljua pihassa kurkkutorvi suorana, vaikka vanhemmat seisovat ääressä vahtimassa! Sitä ihmettelen kovasti. Miksi lapsia ei enää kasvateta eikä ohjata?

Pelargoniat akkunalla ovat alkaneet miellyttämään  silmää yllättävästi. Ennen pidin niitä mummojen kukkina :)

Olen asunut monessa kaupungissa, mutten koskaan keskustassa. Keskusta-asuminen on ollut mulla pitkään haaveena, mutta kustannustason takia olen päätynyt aina asumaan keskustan ulkopuolella. Nyt 46-vuotiaana asun Espoossa ja mulla olisi taloudellisesti mahdollista muuttaa Helsingin keskustaan. Olen asiaa pari vuotta miettinyt, mutta tullut siihen johtopäätökseen, että se juna meni jo. Kun käyn siellä kävelyllä, koen tyytyväisyyttä päästessäni pois. Läheisessä ostoskeskuksessakin ärsyttää käydä viikonloppuisin, kun on niin paljon muitakin ihmisiä liikkeellä, joten tuskinpa nauttisin keskustaelämästäkään.

Haaveilen haisaappaista. 

Tiedän olevani vanha täti kun nauran nuorten kotkotuksille. Ja kuuluu lause: ei minun nuoruudessa! Ja voi että nykyajan nuoret on sitten hulluja. 

Olen tullut hirveän tarkaksi kaikissa määräpäivissä, sopimuksissa ja auton katsastuksissa ja vuosihuolloissa. Ennen ei voinut vähempää kiinnostaa, teki kun muisti.

Katselemme puolison kanssa ikkunoista ulos ja kommentoimme tyyliin "Virtaset ovat käyttäneet autoa pesussa, oliskohan meidänkin aika" ja "Katsopa noita kurkia, jäävätköhän tähän pellolle".

Tämä ominausuus/tapa on meille uusui. Lapsia tämä nolottaa, ollaan heidän mielestä ihan kuin isovanhempansa.