Saako sinun mielestä lapselle sanoa, että ”nyt suu kiinni!”?

Sananvapaushan täällä Suomessa on, eikä sananvapaus sitä tarkoita, että vain kivoja asioita on vapaus sanoa. Eli sanokaa lapsesi kanssa toisillenne, mitä tykkäätte, kunhan olette valmiit kantamaan siitä seuraukset. Tosin sinun sanojesi yksi seuraus on ainakin se, että lapsi ottaa niistä mallia. Niistä kaikista siis, ei se lapsi filtteröi oppimaansa painokelpoisuuden perusteella, ja omaksu vain sanavarastosi söpöä ja herttaista osuutta, vaan apinoi kaiken, mikä hänen alitajunnassaan tuntuu suuhun sopivalta.

Eli karkeasti sanottuna, jos haluat lapsen oppivan ilmoittamaan, että "Arvostaisin kovasti, jos pitäisit pienempää meteliä", niin ei kannata ottaa käskyä laittaa suuta kiinni kovinkaan säännölliseen käyttöön

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on tilanteista, joissa lapsi ei suostu keskustelemaan vaan hän vain huutokiukkuaa ja komentaa ihan loputtomiin vastaan jossain perusjutussa (kuten että pitää pestä hampaat, lähteä ajoissa kouluun, ei saa heitellä palloa kohti särkyviä esineitä jne). Ap

 

Keskustelemaan? Näin toimii lapsi, jolla ei ole käsitystä siitä, kumpi teistä on se johtaja. Lapsi on sekaisin kuin käkikello rooleista, siis turvaton, koska ei ole selvää vanhemmuutta, joka sanoisi, miten seuraavaksi toimitaan. Ei hän mitään keskutelukumppania tarvitse, vaan aikuista.

Suosittelen sinua kyllä katsomaan jotain Pia Penttalaa tai lukemaan vaikka lastenpsykologien tai -psykiatrien kirjallisuutta.

Meillä kyllä asioista on tapana ensin keskustella eikä heti käsketä tiukasti suu kiinni. Myös ihannoimasi Pia Penttala keskustelee lasten kanssa asioista ensimmäisenä keinona. Ap

Ei hammaspesussa ole mitään keskustelemista.

Toimintasi on muutenkin todella arvaamatonta ja epäloogista. Ensin lempeästi vastailet loputtomiin kysymyksiin ja jossain vaiheessa yhtäkkiä räjähdät ja käsket lapsen tukkia suunsa. 

En räjähdä. Se jos sanon (huom en huuda vaan sanon puhevolyymillä) huutamiseen että nyt suu kiinni, niin se ei ole räjähtämistä. Miksi te tahallanne haluatte ymmärtää asiat ihan väärin? Ap

Myös naiselle pitää sanoa noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa. Ja lapsi ei määrittele mitä aikuinen tekee. 

Lapsen kanssa tulee keskustella, päästä yhteisymmärrykseen. Vaikka on vanhempi, eli aikuinen ei voi vain jyrätä ja käskeä.

Tuollainen kuvitelma on aiheuttanut sen, että monilla vanhemmilla on vanhemmuus hukassa ja lapsi koko turvattomuuden tunnetta, koska ei lapsella ole ykyä ja taitoa neuvotella asioita tai päättää aasioita omaksi parhaakseen tai toimia eri tilanteissa parhaalla mahdollisella tavalla. Se on LAPSI. Antakaa lapsien olla lapsia ja ottakaa vanhemmat itse oma vastuunne ja velvollisuutenna kannettavaksenne, älkää delegoiko sitä pienelle lapselle, joka ei sellaista vastuuta pysty kantamaan. Vanhempi on aikuinen ja vanhemman tehtävä on kasvattaa ja toimia turvallisena aikuisena, joka asettaa rajat ja pitää niistä kiinni. 

Jos ei osaa tai uskalla olla vanhempi, niin ei pitäisi lisääntyä ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on tilanteista, joissa lapsi ei suostu keskustelemaan vaan hän vain huutokiukkuaa ja komentaa ihan loputtomiin vastaan jossain perusjutussa (kuten että pitää pestä hampaat, lähteä ajoissa kouluun, ei saa heitellä palloa kohti särkyviä esineitä jne). Ap

 

Keskustelemaan? Näin toimii lapsi, jolla ei ole käsitystä siitä, kumpi teistä on se johtaja. Lapsi on sekaisin kuin käkikello rooleista, siis turvaton, koska ei ole selvää vanhemmuutta, joka sanoisi, miten seuraavaksi toimitaan. Ei hän mitään keskutelukumppania tarvitse, vaan aikuista.

Suosittelen sinua kyllä katsomaan jotain Pia Penttalaa tai lukemaan vaikka lastenpsykologien tai -psykiatrien kirjallisuutta.

Meillä kyllä asioista on tapana ensin keskustella eikä heti käsketä tiukasti suu kiinni. Myös ihannoimasi Pia Penttala keskustelee lasten kanssa asioista ensimmäisenä keinona. Ap

Ei hammaspesussa ole mitään keskustelemista.

Toimintasi on muutenkin todella arvaamatonta ja epäloogista. Ensin lempeästi vastailet loputtomiin kysymyksiin ja jossain vaiheessa yhtäkkiä räjähdät ja käsket lapsen tukkia suunsa. 

Puutun nyt tähän keskusteluun sen verran, että kyseessä on nepsylapsi, joiden kanssa mikään ei ole itsestään selvää! Onko sinulla muuten kokemusta nepsylapsista ja heidän kasvattamisesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa. Ja lapsi ei määrittele mitä aikuinen tekee. 

Lapsen kanssa tulee keskustella, päästä yhteisymmärrykseen. Vaikka on vanhempi, eli aikuinen ei voi vain jyrätä ja käskeä.

Kyse on tilanteista, joissa lapsi ei suostu keskustelemaan vaan hän vain huutokiukkuaa ja komentaa ihan loputtomiin vastaan jossain perusjutussa (kuten että pitää pestä hampaat, lähteä ajoissa kouluun, ei saa heitellä palloa kohti särkyviä esineitä jne). Ap

Jos tuollaisista asioista tulee huutoa, ei se sillä ratkea, että käsket olla hiljaa. Se ratkeaa sillä, että teette tilanteista sellaiset ettei lapsen tarvitse kieltäytyä. 

Perusteletko koskaan mitään? Oletko kertonut miksi asioita tehdään milloinkin jne. 

Tietenkin perustelen. Sanon nyt suu kiinni niin siinä olen jo jonkun aikaa perustellut, mutta huuto ja jankkaus jatkuu silti. Mikään perustelu ja keskustelu ei ole koskaan huutokomennusta estänyt. Ap

Eli et ole perustellut. Myöhäistä se sitten on kun tilanne on jo päällä. Huomaatko että sun suu kiinni huutosikaan ei auta? Ei tietenkään auta. 

En minä huuda lapselle, sanon tiukasti mutta en huuda. Ap

Ok, no auttaako tiukasti sanominen? 

Sulla on perusasiat pielessä, jos homma menee siihen, että sun täytyy lapselle tiukasti sanoa suu kiinni. Ja tottakai hän sanoo sulle sitten samaa. 

Lapsi on nepsy, hän jankkaa siksi. Vaikka paikalle tulisi perustelujen supermies perustelemaan lapselle asiat, niin hän silti huutaa ja jankkaa vastaan. Ap

Eli olet päättänyt, että lapsesi on menetetty tapaus. Selvä homma. Sano sitten ihan mitä haluat, kun sillähän ole mitään merkitystä. Sääliksi käy lasta. Ehkä kannattaisi antaa se kasvatusvastuu pois. 

Minä olen opettaja ja sanonut monesti lapsille töissä jotain tyyliin "nyt suut kiinni ja kuuntelette" yms.. Enkä koe olevani loukkaava. 

Naisellekin pitää sanoa noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa. Ja lapsi ei määrittele mitä aikuinen tekee. 

Lapsen kanssa tulee keskustella, päästä yhteisymmärrykseen. Vaikka on vanhempi, eli aikuinen ei voi vain jyrätä ja käskeä.

Kyse on tilanteista, joissa lapsi ei suostu keskustelemaan vaan hän vain huutokiukkuaa ja komentaa ihan loputtomiin vastaan jossain perusjutussa (kuten että pitää pestä hampaat, lähteä ajoissa kouluun, ei saa heitellä palloa kohti särkyviä esineitä jne). Ap

Jos tuollaisista asioista tulee huutoa, ei se sillä ratkea, että käsket olla hiljaa. Se ratkeaa sillä, että teette tilanteista sellaiset ettei lapsen tarvitse kieltäytyä. 

Perusteletko koskaan mitään? Oletko kertonut miksi asioita tehdään milloinkin jne. 

Tietenkin perustelen. Sanon nyt suu kiinni niin siinä olen jo jonkun aikaa perustellut, mutta huuto ja jankkaus jatkuu silti. Mikään perustelu ja keskustelu ei ole koskaan huutokomennusta estänyt. Ap

Eli et ole perustellut. Myöhäistä se sitten on kun tilanne on jo päällä. Huomaatko että sun suu kiinni huutosikaan ei auta? Ei tietenkään auta. 

En minä huuda lapselle, sanon tiukasti mutta en huuda. Ap

Ok, no auttaako tiukasti sanominen? 

Sulla on perusasiat pielessä, jos homma menee siihen, että sun täytyy lapselle tiukasti sanoa suu kiinni. Ja tottakai hän sanoo sulle sitten samaa. 

Lapsi on nepsy, hän jankkaa siksi. Vaikka paikalle tulisi perustelujen supermies perustelemaan lapselle asiat, niin hän silti huutaa ja jankkaa vastaan. Ap

Eli olet päättänyt, että lapsesi on menetetty tapaus. Selvä homma. Sano sitten ihan mitä haluat, kun sillähän ole mitään merkitystä. Sääliksi käy lasta. Ehkä kannattaisi antaa se kasvatusvastuu pois. 

Sivusta taas! Kommenttisi eivät ole enää asiallisia!

Kyllä. Rajat ovst rakkautta. Ja aikuisen tehtävä on kasvattaa lasta. 

Eipä ole ammattilaisetkaan minulle osanneet antaa parempia neuvoja kuten miten nyt toimin. Joten sinä joka minua kritisoit niin olet ilmeisesti taitavampi nepsylasten kasvattamisessa kuin lapseni psykologi, joten tervetuloa vain meille näyttämään miten se tehdään että nepsylapsi ei huutojankkaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on tilanteista, joissa lapsi ei suostu keskustelemaan vaan hän vain huutokiukkuaa ja komentaa ihan loputtomiin vastaan jossain perusjutussa (kuten että pitää pestä hampaat, lähteä ajoissa kouluun, ei saa heitellä palloa kohti särkyviä esineitä jne). Ap

 

Keskustelemaan? Näin toimii lapsi, jolla ei ole käsitystä siitä, kumpi teistä on se johtaja. Lapsi on sekaisin kuin käkikello rooleista, siis turvaton, koska ei ole selvää vanhemmuutta, joka sanoisi, miten seuraavaksi toimitaan. Ei hän mitään keskutelukumppania tarvitse, vaan aikuista.

Suosittelen sinua kyllä katsomaan jotain Pia Penttalaa tai lukemaan vaikka lastenpsykologien tai -psykiatrien kirjallisuutta.

Meillä kyllä asioista on tapana ensin keskustella eikä heti käsketä tiukasti suu kiinni. Myös ihannoimasi Pia Penttala keskustelee lasten kanssa asioista ensimmäisenä keinona. Ap

En muista loppumattomia juupas-eipäs-keskusteluja tv-ohjelmista muiden kuin osaamattomien vanhempien taholta.

Ja jos lapsesi kerran on nepsy, sitä suuremmalla syyllä niitä psykologeja tai psykiatreja tarvitaan avuksi, jos ei omat keinot kerran riitä.

Mistä keksit että meillä käytäisiin loputtomia juupas eipäs keskusteluja? Ei käydä. Lapsi niitä kyllä usein yrittää, mutta en lähde niihin mukaan. Ap

Oma tilannekuvauksesi antoi sen kuvan, että mikään ei auta, vaikka mitä on jo koitettu sanoa lapselle vastaukseksi. Mitä voi seuraavaksi sanoa, kyselet myös aloituksessa, koska lapsi "komentaa ihan loputtomiin vastaan".

Mutta olen jo neuvoni antanut, joten eipä siitä enempää. Ota tai jätä.

Antaa kullannuppujen tehdä mitä tahtovat, kyllä poliisi aikanaan korjaa talteen eikä siinä huutaminen auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa. Ja lapsi ei määrittele mitä aikuinen tekee. 

Lapsen kanssa tulee keskustella, päästä yhteisymmärrykseen. Vaikka on vanhempi, eli aikuinen ei voi vain jyrätä ja käskeä.

Kyse on tilanteista, joissa lapsi ei suostu keskustelemaan vaan hän vain huutokiukkuaa ja komentaa ihan loputtomiin vastaan jossain perusjutussa (kuten että pitää pestä hampaat, lähteä ajoissa kouluun, ei saa heitellä palloa kohti särkyviä esineitä jne). Ap

Jos tuollaisista asioista tulee huutoa, ei se sillä ratkea, että käsket olla hiljaa. Se ratkeaa sillä, että teette tilanteista sellaiset ettei lapsen tarvitse kieltäytyä. 

Perusteletko koskaan mitään? Oletko kertonut miksi asioita tehdään milloinkin jne. 

Tietenkin perustelen. Sanon nyt suu kiinni niin siinä olen jo jonkun aikaa perustellut, mutta huuto ja jankkaus jatkuu silti. Mikään perustelu ja keskustelu ei ole koskaan huutokomennusta estänyt. Ap

Eli et ole perustellut. Myöhäistä se sitten on kun tilanne on jo päällä. Huomaatko että sun suu kiinni huutosikaan ei auta? Ei tietenkään auta. 

En minä huuda lapselle, sanon tiukasti mutta en huuda. Ap

Ok, no auttaako tiukasti sanominen? 

Sulla on perusasiat pielessä, jos homma menee siihen, että sun täytyy lapselle tiukasti sanoa suu kiinni. Ja tottakai hän sanoo sulle sitten samaa. 

Lapsi on nepsy, hän jankkaa siksi. Vaikka paikalle tulisi perustelujen supermies perustelemaan lapselle asiat, niin hän silti huutaa ja jankkaa vastaan. Ap

Eli olet päättänyt, että lapsesi on menetetty tapaus. Selvä homma. Sano sitten ihan mitä haluat, kun sillähän ole mitään merkitystä. Sääliksi käy lasta. Ehkä kannattaisi antaa se kasvatusvastuu pois. 

No jep! Nepsylle vielä tärkeämpää alusta asti eutiini, perustelut, keskustelu jne. Millainen vanhempi toteaa että kasvatan tiukasti sanomalla vaikka eihän se mitään opi? 

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole ammattilaisetkaan minulle osanneet antaa parempia neuvoja kuten miten nyt toimin. Joten sinä joka minua kritisoit niin olet ilmeisesti taitavampi nepsylasten kasvattamisessa kuin lapseni psykologi, joten tervetuloa vain meille näyttämään miten se tehdään että nepsylapsi ei huutojankkaa. Ap

Voimia sulle! 🙏

Jos vanhemmat eivät opeta, yhteiskunta opettaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on tilanteista, joissa lapsi ei suostu keskustelemaan vaan hän vain huutokiukkuaa ja komentaa ihan loputtomiin vastaan jossain perusjutussa (kuten että pitää pestä hampaat, lähteä ajoissa kouluun, ei saa heitellä palloa kohti särkyviä esineitä jne). Ap

 

Keskustelemaan? Näin toimii lapsi, jolla ei ole käsitystä siitä, kumpi teistä on se johtaja. Lapsi on sekaisin kuin käkikello rooleista, siis turvaton, koska ei ole selvää vanhemmuutta, joka sanoisi, miten seuraavaksi toimitaan. Ei hän mitään keskutelukumppania tarvitse, vaan aikuista.

Suosittelen sinua kyllä katsomaan jotain Pia Penttalaa tai lukemaan vaikka lastenpsykologien tai -psykiatrien kirjallisuutta.

Meillä kyllä asioista on tapana ensin keskustella eikä heti käsketä tiukasti suu kiinni. Myös ihannoimasi Pia Penttala keskustelee lasten kanssa asioista ensimmäisenä keinona. Ap

En muista loppumattomia juupas-eipäs-keskusteluja tv-ohjelmista muiden kuin osaamattomien vanhempien taholta.

Ja jos lapsesi kerran on nepsy, sitä suuremmalla syyllä niitä psykologeja tai psykiatreja tarvitaan avuksi, jos ei omat keinot kerran riitä.

Mistä keksit että meillä käytäisiin loputtomia juupas eipäs keskusteluja? Ei käydä. Lapsi niitä kyllä usein yrittää, mutta en lähde niihin mukaan. Ap

Oma tilannekuvauksesi antoi sen kuvan, että mikään ei auta, vaikka mitä on jo koitettu sanoa lapselle vastaukseksi. Mitä voi seuraavaksi sanoa, kyselet myös aloituksessa, koska lapsi "komentaa ihan loputtomiin vastaan".

Mutta olen jo neuvoni antanut, joten eipä siitä enempää. Ota tai jätä.

No eipä noista neuvoista ja haukkumisesta ollut muuta kuin harmia ap: lle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa. Ja lapsi ei määrittele mitä aikuinen tekee. 

Lapsen kanssa tulee keskustella, päästä yhteisymmärrykseen. Vaikka on vanhempi, eli aikuinen ei voi vain jyrätä ja käskeä.

Kyse on tilanteista, joissa lapsi ei suostu keskustelemaan vaan hän vain huutokiukkuaa ja komentaa ihan loputtomiin vastaan jossain perusjutussa (kuten että pitää pestä hampaat, lähteä ajoissa kouluun, ei saa heitellä palloa kohti särkyviä esineitä jne). Ap

Jos tuollaisista asioista tulee huutoa, ei se sillä ratkea, että käsket olla hiljaa. Se ratkeaa sillä, että teette tilanteista sellaiset ettei lapsen tarvitse kieltäytyä. 

Perusteletko koskaan mitään? Oletko kertonut miksi asioita tehdään milloinkin jne. 

Tietenkin perustelen. Sanon nyt suu kiinni niin siinä olen jo jonkun aikaa perustellut, mutta huuto ja jankkaus jatkuu silti. Mikään perustelu ja keskustelu ei ole koskaan huutokomennusta estänyt. Ap

Eli et ole perustellut. Myöhäistä se sitten on kun tilanne on jo päällä. Huomaatko että sun suu kiinni huutosikaan ei auta? Ei tietenkään auta. 

En minä huuda lapselle, sanon tiukasti mutta en huuda. Ap

Ok, no auttaako tiukasti sanominen? 

Sulla on perusasiat pielessä, jos homma menee siihen, että sun täytyy lapselle tiukasti sanoa suu kiinni. Ja tottakai hän sanoo sulle sitten samaa. 

Lapsi on nepsy, hän jankkaa siksi. Vaikka paikalle tulisi perustelujen supermies perustelemaan lapselle asiat, niin hän silti huutaa ja jankkaa vastaan. Ap

Eli olet päättänyt, että lapsesi on menetetty tapaus. Selvä homma. Sano sitten ihan mitä haluat, kun sillähän ole mitään merkitystä. Sääliksi käy lasta. Ehkä kannattaisi antaa se kasvatusvastuu pois. 

No jep! Nepsylle vielä tärkeämpää alusta asti eutiini, perustelut, keskustelu jne. Millainen vanhempi toteaa että kasvatan tiukasti sanomalla vaikka eihän se mitään opi? 

Nepsyjen kanssa ei ole rajoja, ei kiinteitä sääntöjä, ei rutiineja. Tärkeämpää on luovia ja muuttua lapsen mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa. Ja lapsi ei määrittele mitä aikuinen tekee. 

Lapsen kanssa tulee keskustella, päästä yhteisymmärrykseen. Vaikka on vanhempi, eli aikuinen ei voi vain jyrätä ja käskeä.

Jessus. Totta kai vanhempi voi käskeä ja pitääkin käskeä.

Lapselle pitää olla selvää, milloin vanhempi pyytää (eli lapsi saa halutessaan kieltäytyä) ja milloin käskee (eli lapsen pitää totella). Tämän eron hämärtäminen oli yksi rasittavimmista ominaisuuksista äidissäni (ei voinut käskeä, koska se ei sopinut hänen minäkuvaansa kivana mutsina, mutta toisaalta pyynnöistä ei olisi saanut kieltäytyä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on tilanteista, joissa lapsi ei suostu keskustelemaan vaan hän vain huutokiukkuaa ja komentaa ihan loputtomiin vastaan jossain perusjutussa (kuten että pitää pestä hampaat, lähteä ajoissa kouluun, ei saa heitellä palloa kohti särkyviä esineitä jne). Ap

 

Keskustelemaan? Näin toimii lapsi, jolla ei ole käsitystä siitä, kumpi teistä on se johtaja. Lapsi on sekaisin kuin käkikello rooleista, siis turvaton, koska ei ole selvää vanhemmuutta, joka sanoisi, miten seuraavaksi toimitaan. Ei hän mitään keskutelukumppania tarvitse, vaan aikuista.

Suosittelen sinua kyllä katsomaan jotain Pia Penttalaa tai lukemaan vaikka lastenpsykologien tai -psykiatrien kirjallisuutta.

Meillä kyllä asioista on tapana ensin keskustella eikä heti käsketä tiukasti suu kiinni. Myös ihannoimasi Pia Penttala keskustelee lasten kanssa asioista ensimmäisenä keinona. Ap

Ei hammaspesussa ole mitään keskustelemista.

Toimintasi on muutenkin todella arvaamatonta ja epäloogista. Ensin lempeästi vastailet loputtomiin kysymyksiin ja jossain vaiheessa yhtäkkiä räjähdät ja käsket lapsen tukkia suunsa. 

Puutun nyt tähän keskusteluun sen verran, että kyseessä on nepsylapsi, joiden kanssa mikään ei ole itsestään selvää! Onko sinulla muuten kokemusta nepsylapsista ja heidän kasvattamisesta?

Mun lapsella on lievä kehitysvamma ja adhd, joten voin sanoa, että on riittävästi kokemusta.