**KesäHeinät ja viikko20**

AJ:lle sen verran, että mullakin vähän noita tuntemuksia et mitenkähän jaksan olla vauvan kanssa kotosalla. Eipä ollut esikoisen kanssa moisia ajatuksia aikanaan ollenkaan, mutta nyt niitä on hiipinyt ja olen tässä laskeskellut, että kun on 10 päivää töitä, että ihan oikeastiko meinaan luopua nyt rakkaasta työstäni ja vaihtaa sen vauvaperheen arkeen ja siihen että olen kotirouvana. Ehkä ekalla kerralla ei tämmöistä osannut miettiäkään kunnolla, nyt kun on jo jotain hämäriä muistijälkiä vauva-ajasta, niin sitä hoksaa enemmän pelätä ;-)



Joo, lohdutti varmaan ensikertalaisia. Mut voin kyllä taata, että suurin osa äideistä tykkää ihan hirveästi niistä makean maidon tuoksuisista pikkupötkylöistä. Itse taas tiedän, että odotan oikein sitä, että tää masuasukki täyttää kolme ja alkaa itse juttelemaan kunnon lauseita ja älyämään maailmaa. Ja onneksi neljän seinän sisällä olossa mulla on sit seurana ihana ekaluokkalainen, joka taatusti piristää iltapäiväni!

Oon minäkin miettinyt paljon jaksamista ja ylipäätään elämää vauvan kanssa. Mullistusta kerrakseen tulla ROUVAKSI parin viikon päästä, saati ÄIDIKSI siitä parin viikon kuluttua. Kaikenlaista :) Nimikkeet kuulostaa mun korvaan hurjilta, mutta pientä vauvaamme odotan niin kovasti muuttamaan elämämme <3



Pelottaa vaan silti.. Varsinkin tänään, kun itkeskelin yksin kun tajusin, että jos mieheni vaikka kuolisi niin en voisi kuvitella itsellenikään elämää. Pitäishän tässä olla niin vahva, että voisin kaikesta huolimatta pitää huolta vauvastani ja siis myös itsestäni, vaikka MITÄ tapahtuisi. Olis vaan niin hurjaa tulla leskeksi. Kaikkea sitä miettiikin. Mutta elämähän on arvaamaton..



Tuntuu hassulta, pikkuisella on taas kova hikka<3



Hyveli yöteli vaan kaikille ja tulkaahan linjoille kaikki!



-p 33+3

Noustaanpas etusivulle jälleen.

Yritän tässä totutella " kotirytmiin" ja kyllä tässä varmaan viikko menee, ennenkuin työstä pääsee kunnolla irti. Menoja on kertynyt joka illalle, on kuoroa, vanhempainiltaa, vieraita jne., joten tekemistä riittää. Lisäksi Ernestin tavarat kaikki laittamatta. Jospa pikkuhiljaa rupeis siihenkin puuhaan. Aion kyllä tehdä listan, mitä kaikkea pitää tehdä. Noista listoista aina varoitellaan, että tulee stressi, mutta mua ne jotenkin auttaa jäsentämään asioita. Mulla on taipumusta siihen, että aloitan sata asiaa, enkä saa yhtään valmiiksi..



Sokerikeskusteluja täällä on ollut paljon. Itse kuvittelin taas joutuvani kontrollin alle, mutta enpäs olekaan. Olen kyllä jättänyt kommentoimatta ja osittain lukemattakin (sori), kun en muista esikoisen ajalta sokrujutuista just mitään muuta ku sen mittarin.



Nimiäkin on jo kovasti mietitty ja se Unna on oikein kaunis. Tiedänkin yhden pikkuisen, jolla on sama nimi. Eipäs muuten olekaan, hän on Unni. Meidän Ernestille tulee turkkilainen etunimi ja siinä onkin miettimistä, mikä suomalainen natsaa perään..Pojasta tulee papan mukaan Ali ja tytöstä Meral. Vaikka Ali on suomalainenkin nimi, niin kakkosnimeä on aika vaikea keksiä. Mulla on vahva poikatunne, joten jotain pitäisi siihen vääntää:-)



Mulle ei ole vielä paniikki iskenyt. Ei mulla iskenyt esikoisenkaan kanssa isommin (muistaakseni..) Katselin kyllä kalenteria ja tulihan se mieleen, että eipä tässä enää kovin kauan aikaa ole. Jännittää tietysti jaksaminen, kun tiedän etten ole mikään valvomisesta nauttiva superäiti. Päinvastoin tulen vähästä unestä raivopäiseksi. Turha toivo kuvitella, että Ernesti säilyttäisi tämän nykyisen rytminsä eli saattaa kerran muljahtaa yöllä..



Jaahas, ei kai tässä muuta kuin työ+hankintalistan tekoon!

Jaksamisia kaikille!

S ja E huomenna rv34

Tulihan siellä synnytysvalmennuksessa oltua... Meinasin kyllä totaalisesti tympiintyä siellä! Ne samat jututhan olis löytänyt kirjoista/netistäkin, mitä nyt jotain uutta tuli ja Taysin omaa näkökulmaa. Se oli kyllä kans iso pettymys, ettei sinne synnytyssaleihin/-osastolle pääse tutustumaan :( Kun mä ihan oikeesti luulin, että sielläkin käydään. Mun serkku synnyttää Hesassa ja mä sain sen käsityksen että he tutustuivat nimenomaan niihin tiloihin siellä.. Mitenkähän Taysissa, kun siellä on uudelleen synnyttäville ne tutustumiskäynnit, niin käykö ne ryhmät siellä tiloissa..?!? Että jos änkeis mukaan sellaiselle.. Vai katsooko nekin vain videolta/kuvista niitä tiloja??

Mulle tuli kyllä melkoinen paniikki kaiken kaikkiaan tulevasta.. Edelleenkään ei se synnytys sinällään pelota, mua alkoi vaan pelottaa ihan hirvittävästi ne kaikki kivunlievitysjututkin, että jos niitä joku haluais antaa jossain vaiheessa - siis että jos ne olis vauvan parhaaksi jossain tilanteessa. Kun syksylläkin kun meillä oli se munasolujen punktio, niin eihän mulla mikään tipan kautta tullut kipulääke auttanut edes maksimiannoksena yhtään :O Eli jos joutuu kärsimään jonkun lievityksen laitosta ja se ei sitten yhtään tehoakaan, niin eipä sitten siitäkään ole ollut mitään hyötyä :(

Ja sen verran mitä niitä tiloja näki, niin kyllä se niin ankea paikka on, että tekis mieli olla kotona liian myöhään ja synnyttää kylppärissä - vaikka kai senkin jälkeen ne osastolle hetkeksi ottais... Ja jos/kun tuo pikkuinen on perätilainen, niin ei me sinne Vammalaankaan päästä :( ja onkohan sinne päätyminen tässä vaiheessa jo liian myöhäistä, en oo vaan soitellut sinne vielä, kun nlassa tosiaan sanoi, ettei sinne perätilaista oteta syntymään. Mulla kun on sairaalakammo ihan pahimmasta päästä.. Tossa lapussa, joka saatiin, lukee, että synnyttämään mukaan tulo on täysin vapaaehtoista - mutta äidin sinne on kai aina mentävä.. ;)



Tietty mietityttää sekin, että miten sitten vauvelin kanssa pärjää, kun vauvoista ei ole muuta kokemusta, mitä nyt joskus hetken pitänyt sylissä jotain.. Ja sitten on ruvennut mietityttään, että ottaako tuo mies sitten riittävästi vastuuta asiasta, vai oonko sitten totaalisen yksin.. Kun nyt mies ainakin istuu tietokoneella kaiket illat ja pyytämällä saa pyytää että tulisitko hetkeksi sieltä pois. On luvannut sitten muuttaa tapojaan, mutta epäilen :(



Ei maar, mun tarttee tänään tehdä muutamaa rästiin jäänyttä opiskelujuttua.. Josko sais ne valmiiksi ennen äippälomaa, joka alkaa 21.pv... Sen jälkeen voi vielä kandityötä kyllä kirjoitella, jos jaksaa, tarvis sekin kyllä tehdä.



Mukavaa päivän jatkoa =)

Kyllä väsyttää - ja vielä sataa, että onpi oikein ankea olo. Viime yö meni taas sii-o-soo, heräsin jossain vaiheessa ja olin aivan varma, että istukka/napanuora vuotaa... Ihmeellinen syke tuntui tosi voimakkaasti masussa, mutta koska mitään ei vuotanut ulos, eikä pahemmin sattunutkaan, tulkitsin tunteen vaavin hikkailuksi.



Senniinan tavoin on edelleen kaikki hommat tekemättä ja kyllä munkin täytyy jonkinlainen lista laatia, että ylipäätään tulee jotain tehtyä. Tuntuu, että väsymys vie kaikki voimat ja mitään ei saa aikaiseksi. Mulla on kanssa kalenteri täynnä kaikenlaisia tapahtumia ja tapaamisia, että tehokkaammin kyllä pitäisi nämä kotihommat hoitaa.



Melban lailla tiedän odottavani kiihkeästi vaavin varttumista - ainakin esikon kanssa toivon sitä. Onneksi meilläkin on ensi syksynä ekaluokkalainen, että siltä osin varmaan tulee uusia haasteita elämään. Muistan kuinka esikon kanssa laskin päiviä päästä takaisin töihin ja miten kaipasinkaan jotakin älyllistä haastetta, vastavuoroisuutta ja keskusteluseuraa. En ole missään elämäni vaiheessa ollut erityisesti suuntautunut lapsiin tai ollut erityisen ihastunut vauvoihin. Toivon omaa asennemuutosta, ettei ihan yhtä tylsäksi osoittautuisi tämä kotiäidin elo kuin viimeksi - sori ensikertalaiset tää vuodatus, mutta jokaisellahan on omat omituisuutensa. Voisin kuitenkin kuvitella nyt kuitenkin olevan helpompaa, koska tiedän tämän olevan viimeinen mahdollisuus saada nauttia omasta vauvasta!



Eipä taida vaavi pitää vuodatuksestani, kun kovasti tuntuu elämöivän tuolla masussa tällä hetkellä, että lienee parasta lopettaa, ennenkuin saan isompaa aikaan... Tuli kyllä itselle ainakin syyllinen olo, mutta ei kai sitä tunteilleen mitään mahda - vuoristorataahan nämä muutenkin tuntuvat aaltoilevan! Siitäpä tulikin mieleeni, että illalla ollaan menossa kattoon Da Lintsi koodia (joka on kriitikoiden mukaan pohjanoteeraus, höh!) :) nikki

Täällä taas uudella viikolla! Loppuviikon juttuja oon kyllä lukenut, mutta kirjoittamassa en ole jaksanut käydä. Ollut kaikennäköistä työtouhua. Mutta eilen oli viimeinen työpäivä ja alkoi LOMA! Aivan ihanat fiilikset. Pikku tyttäremme sai työkavereiltani aivan suloisen vaaleanpuna-ruskearaidallisen potkarin, bodyn ja sukat. Oli kyllä ihanaa kun olivat muistaneet. =)



Täällä äitienpäivä meni mukavasti. Mies oli vakaasti sitä mieltä, että nyt on jo mun eka äitienpäivä vaikkei vauveli olekaan vielä syntynyt. Ja niin minäkin sen oikeastaan koen, olenhan minä tuon masuasukin äiti jo nyt. No aamupala tuli sänkyyn laulun kera. Oli mansikkaa, viinirypälettä, kiwiä, suklaata, croissantteja¿ Ja sitten ihana kortti jossa oli sisällä ultrakuvasta tulostettu Sirriäinen ja puhekupla jossa luki: " Hyvää ensimmäistä äitienpäivää Rakkaalle Äidille!" Lisäksi sain vielä Willow Treen sellaisen pikkupatsaan joka on raskaana oleva nainen. Kyllä mies osasi yllättää! Ihana rakas.



Äippäpakkaus odottaa nyt postissa ja mies hakee sen pian kun tulee koulusta. Eli vanhahan se on. Ja se harmittaa. Oon soitellut KELAlle ja vähän avautunut asiasta. Kyllähän minäkin ymmärrän olla onnellinen moisesta pakkauksesta, mutta harmittaa vietävästi se, että keskikesän vauvoille tulee vanha pakkaus. Ja olin lähettänyt KELAan sähköpostiakin, että viivyttelisivät kun haluaisin niin kovasti sen uuden. Vaikka minä oonkin vakaasti sitä mieltä, ettei varsinaisesti oo " tyttöjen ja poikien värejä" , niin on tuo vanha pakkaus kyllä ihan liian sininen mun makuuni. Se kun ei ole lempivärini muutenkaan. Ja kun vielä tyttö on tulossa, niin paljon mieluummin olisin uuden pakkauksen ottanut. Anteeksi pitkä vuodatus tästä aiheesta! :)



Kiitokset muuten vielä Unna-nimeä kommentoineille! Mua ei muutes haittaa se mielikuva kivikautisesta Unasta Aku Ankasta. Meille saa tulla millanen luonnonlapsi vain! ;) En ollutkaan itse muistanut sitä Unaa, mut heti palautu mieleen se sarjakuva! Ite tykkään nimenomaan siitä saamelaisuudesta ja pehmeydestä Unna-nimessä. Mutta ei tosiaan taida etunimeksi tulla vaan keskimmäiseksi. Mutta saa nähdä. Kirjoitelkaahan muutkin vielä nimistä, jos viitsitte paljastaa! Peettalla ja Senniinalla ainakin oli ihanat nimet tulossa.



Senniina ja @nikki, kyllä ois tän mamman ainakin tarkoitus pysyä linjoilla, ja nyt loman alettua entistä aktiivisemmin. Musta oikeestaan nyt vasta alkaa jännät paikat kun odotellaan että kuka lähtee synnyttämään ja milloin. Sitten jos joku ei oo vähään aikaan kirjottanut niin kaikki epäilee, että on lähtö tullut!



A-J, mulla iskee aina joskus unenpöpperössä se pelko/paniikkitila. Ei koskaan hereillä. Siis sellainen lievä epätodellisuuden tunne saattaa tulla puoliunissaan. Tyyliin: " Onko mun sisälläni oikeasti ihminen, joka syntyy pian?" Ja sitten mietityttää myöskin unissaan että millainenhan vauva sieltä oikein on tulossa. Jotenkin jännittää se ensikohtaaminen vauvan kanssa. Mutta kait se on ihan normaalia, että vähän jännittää.



Siivoojasta oli myös puhetta. Meilläkin on sen verran pieni kämppä, ettei siivooja oo käynyt edes mielen vieressä. Ei tietty ois varaakaan ja mitäs me siivoojalla kun tuo mies on niin hyvä siivoamaan! ;) Ei vaan oikeesti on ollut tosi ahkerana mun raskausajan.



Meillä muuten nyt netti hidastelee tosi pahasti ja toivon että nää sivut alkaa tästä taas rullaan paremmin muutaman päivän sisään. Tää on tällaista latailua. Inhottavaa kun se tulee vain näissä Vauva-lehden sivuissa tuo hitaus. Plääh. Oikeastaan tästäkin tekstistä oon suurimman osan kirjoittanut jo eilen ja nyt toivon että tää sais tänään ladattua sivut niin, että pääsen tän lähettäänkin! Hyvät viikonalut kaikille!



Aurinkoisin terveisin,



-Veruska 33+4 & Sirriäinen-

Täällä tänään kankea ja kipuileva äippä :( Koko aamupäivän oli vähän sellaisia outoja tuntemuksia alavatsalla, en oikein osaa sanoa, oliko supistusta vai mitä. Saattoi olla vauvan asennosta johtuvaa, tuo kun tunkee edelleen itsensä välillä ihan poikittain ja silloin kyllä kiristää ja sattuu. Mutta sitten toisaalta taas välillä oli kyllä supistuksenkin tunnetta...No, äsken yritin ottaa pienet päivähuilit, kun kuopus katsoi ti-ti nallea dvd:ltä ja se tuntui auttavan. Ja aamulla kun yritin leikata varpaan kynsiä, tunsin kyllä oloni jo tosi paksuksi. Jessus, että saattoikin olla hankalaa hommaa :)



Onkos muuten kellään tietoa itseruskettavien voiteiden käytöstä näin raskausaikana? En ole aiemmin raskaana ollessa edes ajatellut käyttää niitä, mut nyt olisi kiva, jos saisi vähän väriä esim. sääriin. Kasvot ja käsivarret sentään ruskettuvat ihan itsestään.



Pals(ko?) se on naimisiin menossa? Onnea hirmusti jo etukäteen!



Tuota Unna nimeä en ole minä vielä tainnut kommentoida, mutta kuten muutkin, niin myös minä pidän sitä kauniina nimenä :) Ja tunnenkin yhden Unna- nimisen tytön. Meillä nimet ovat aina olleet salaisuuksia siihen asti, kunnes pappi ne on ääneen lausunut ja niin on nytkin. Valmista nimeä ei meillä vielä ole, mutta muutama ehdotus kyllä. Sitäkin suurempi ongelma taitaa muodostua vauvan kummeista, kun tuntuu, että kaikki ns. " hyvät" vaihtoehdot on jo käytetty. Ja hyvällä tarkoitan tässä nyt sitä, että me halutaan lapselle sellaisia kummeja, joita joskus jopa näkeekin :)



Paniikkia tulevasta en minäkään tunnusta kokevani. Päinvastoin, kamala malttamattomuus vaivaa välillä. Haluaisin jo niin saada vauvan syliin! Muistan kyllä, kun esikoista odoteltiin, niin kysyin silloin mieheltä, että jännittääkö häntä ajatus siitä, että kohta meitä on kolme. Mies vain vastasi, että ei yhtään, kun hän luottaa minun tietävän, miten pitää toimia. Ihana luottamuslause, mutta silloinkaan mua ei hirvittänyt. Osansa asiaan oli varmaan sillä, että olin kyllä koko pienen ikäni pitänyt lapsista ja hoitanutkin eri-ikäisiä tosi paljon. Ja olihan mulla jo lastentarhanopettajaopinnot menossa, eli lapset on aina olleet lähellä sydäntä :)



Kuutar pohti synnyttämään menoa. Taysin kolkkoudesta olen kyllä samaa mieltä sun kanssa. Viimeksi katseltiin miehen kanssa salin kattoa ja seiniä ja niillä hilseilevää maalia ja funtsittiin, että ollaankohan me jouduttu johonkin idän suuntaan synnyttään :) Onneksi kuitenkin henkilökunta on meillä aina sattunut olemaan tosi mukavaa ja kun kuitenkin on yliopistosairaala kyseessä, niin tietää, että jos jotain sattuu, niin paras apu on ihan lähellä. Se on kyllä harmi, että ette päässeet saleille ja osastolle tutustumaan. Me käytiin kakkosesta myös tuolla tutustumiskäynnillä, kun oli eri sairaala kuin esikoisen kohdalla ja silloinkaan ei meitä saleihin päästetty, mutta osastolle kyllä.



Eilen kyselin sen mun ä-pakkauspäätöksen perään ja kuulemma eivät vielä ole edes käsitelleet hakemusta, mutta eipä ollut palkanlaskijakaan vielä toimittanut neuvolan todistusta kelaan asti. Soittelin sitten vielä palkkoihin ja täti lupasi laittaa hetimmiten paperit eteenpäin. Eli ei kun odotellaan... Mutta jospa vaikka sitten kävisi tuuri ja saisin sen uuden. Tuskin, mutta toivossa on hyvä elää :)



Mutta nyt kaffeen keittoon!



Misti rv 32+4

täällä Jkl:ssä on sellanen systeemi, että kummikätilö pitää yhden valmennuskerran sairaalassa. Varmaan just käydään synnytyksen kulku läpi ym. Synnytysosastolle sairaala järjestää tutustumiskäyntejä ke ja to klo 14. Muistan esikoiseltakin käyneeni paikat katsomassa. En taida nyt mennä. Tutustumiskäyntejä on toukokuun loppuun asti. Mitään muuta valmennusta täällä ei enää ole ja se on kyllä sääli ja vääryys ensikertalaisia kohtaan.

Misti, juu, miellä on maistraattivihkiminen tossa kesäkuun alkupuolella. Hääjuhlat sitten syyskuussa..



Itseruskettavia oon käyttänyt normaalisti myös raskausaikana, koska ne värjää vaan kuollutta pintasolukkoa iholta. Kivaa saada vähän väriä..



Kipeitä suppareita tuli tänään ihan kunnolla töissäollessa, pakko oli istua paikallaan vaan. Hullua, kohta se hetki lähenee...





-pals 33+4

Luonto vissiin paikkailee viime vuotisia kelejä, ko jatkuvasti vaan sataa, sataa ja taas sataa...Pysyypähän ilma kuiten puhtaampana, jos jotain positiivista tosta sateesta hakee ;)



Saria: Millä lailla sua muuten pelottaa toi yksinäisyys? Meinaatko, että jäät ns. neljän seinän sisälle vai kuinka? Ite tunnen itteni joskus silleen yksinäiseksi, että kaipaan omaa miestäni tähän ootukseen ns. täysillä. Mies on jatkuvasti joko töissä tai raksalla, joten en näe häntä kovin usein :( Kohta mie en muuten varmaan tunne omaa miestäni, katon vaan aamulla kieroon, että kukas se mun vieressä oikein nukkuu ;)



Pals: Onnea oikein paljon tulevalle morsiammelle! :)



Senniina: Hih, mie kans oon sellanen, että nautin yöunistani ja " hermostun" , jos mut tahallaan herätetään kesken unien, että saas nähä, kuinka kauan ottaa, että totun yöheräämisiin...



Kuutar: Ikävää, että toi valmennus meni harakoille :/ Ois mukavaa, että sais jotain ns. tuoretta tietoa ja enemmän irti sellasista eikä tarttis pettyä.



@nikki: Et oo ainoa " vuoristoratalainen" . Joskus ihan itteä hävettää, ko käytös on kuin jostain luola-aikakaudelta. Koskaan ei tiiä millä tuulella sitä onkaan, ko aamulla herää - aivan hirvittää välistä.



Ai nii..viime viikolla joku (en muista enää kuka, sori tästä) kyseli Nekkiksestä...Tänään luin hänen viime öisen viestin tuolta Heinäkuisten puolelta ja hänen tyttärensä on eilen menehtynyt :( Tämä veti todella hiljaiseksi ja arvotti elämää taas uudelleen. Meni muutama tovi, ennenkuin pystyi esittämään suruvalittelunsa hänelle ja hänen perheelleen.



Jaksamista kaikille!



AJ

Jo ootte kauheesti pariin päivään ehtinyt kirjottaa..



Nyt ihan pikasesti nopsat kuulumiset.



Kävin eilen synnytyssairaalaan tutustumassa ja tosiaan...Täällä pk-seudulla pääsee tutustumaan synnytyshuoneeseen ja ammehuone oli vapaana joten siellä me 8ihmistä istuttiin jakkaroilla ja kuunneltiin kätilön selitystä josta sitten siirryttiin tutustumaan lapsivuodeosastoon. Oli ihan mielenkiintonen reissu, toki paljon tuttua asiaa mutta hyvä kun näki osaston/paikat jo nyt.

Ja myönnetään...alkaa täälläkin lähenevä synnytys jännittämään. Eli en taida olla ainut tän asian suhteen.



Sitten..Tänää kävin kontrollissa Kättärillä. Ja mitä siellä. Sisät.lääkärin mukaan raskausajandiabetes ei oo tasapainossa joten insuliineja nostetaan. Ja soitto aika 3viikon päähän.

Synnytyslääkärin tapaaminen sujui ihan hyvin. Vauva painaa nyt n.2.5kg (tiedä sit kuin toi ultra pitää paikkaansa)ja koko arvio viikolle 40 on 3880g.Saas sit nähdä mikä jättiläinen tulee.

Hupasinta koko reissusta...Pissassa proteiini +/-, joten neuvola kontrolli pe (ei ois ollu aikoja mut ei nlatätil ollut vaihtoehtoja) ja verenpaine koholla (ollu koko ajan ja nyt eka joka on siitä huolissaan..) Ja ens ti kontrolli kätilön luona ja 2viikon päästä uus lääkäri aika.

Toki kovasti odotin että oisin saanut tietää käynnistetäänkö ja jos niin millä viikoilla jne...Että semmosta omaan napaan. Niin ja raivotarjonnassa se tuolla ed.on (enkä vieläkään kysynyt kumpi se on vaik mieli teki..)



Kuutar..Et oo ainut ketä ärsytti se että tekivät päätöksen pakkauksesta NIIIN nopeasti.. ;-)



A-J kyseli ainakin onko iskenyt paniikki tuloevasta. Jossain asioissa joo..Vaikka luotan että selviän mutta kyllä nää asiat mietityttää..Ja etenkin sitä että jos se onkin koliikkivauva joka huutaa yöt ja päivät läpeensä.



Sariakin oli käynyt kontrollissa..Uskon että insuliini on vaikuttanut vauvan kasvuun. Mä sain kyl ekalla kerralla sen reseptin mukaan ja sen ekan kynän. (no en viitti ostaa montaa kynää kaappiin joten kävin hakees töistä lisäkynän..)

Niin ja sul on hyvä syy malttaa tänä vuonna toi " mopolla" ajo..



Ja Palsille jo nyt paljon tsemppiä koitokseen. Ei se maistraatti siitä tilaisuudesta yhtään huonompaa tee. =)

Mun miehen mielestä maistraatti on ainut oikea tapa, mutta...Mä uskon että jos me niin tehtäis ni sen vanhemmat olis tosi käärmeissään..Ovat sen verran vanhoja ihmisiä.



Senniina...Tee vaan lista vaikka se stressiä aiheuttaiskin mutta se lista vaan helpottaa elämää. Usko pois. (mä kun oon ite aina tehnyt listoja sun muita jotta muistan kaiken esim.ku lähen reissuun)



Just tulee akuutti ja kuinka ollakkaan siinä pari peruskysymystä diabeteksenhoidosta (lähinnä pistotekniikasta, insuliinin säilytyksestä yms)



Mukavaa loman alkua Veruskalle!

Voi kun sulla on ollut ihana mies ä-päivänä. =)

Ja taas löyty yx (nauraa käkättää ja toteaa ettei oo ainut) joka on avautunut kelaan pakkausten jaosta. Hyvä me. =o) Saas nähdä auttaako se asiaa...



Mutta Mistin paperit Kelaan on vielä matkalla joten ehkä siellä yksi onnellinen uuden pakkauksen saaja =) Kelan sanomissa muuten oli jo uuden pakkauksen kuvat. Ei ne kyl niin ihmeelliset olleet. toki se ulkopuku on ainut asia joka mua selkeesti kiinnosti, muuten mulle ois ollu sama minkä värisiä ne vaatteet on.



Oho...siinä ne kaikki sitten olikin. Nyt kai vois ruveta hätistelee miestä että vois jo tulla kotiin ni päästäis kauppaan. Huomen illalla kun mä en sinne lähe. Eli käydää kerran viikossa kaupassa yhdessä ja mä usein haen jotain lisää jos tarvii. Ja koska to on pyhä ni mun hermo ei kestä lähtä kauppaan pyhää edeltävänä iltana. Koska tuntuu että kaikki ihmiset on " hulluja" ..eli 1 pyhä välissä ja tuntuu että toisilta loppuu ruoka.

Ja vois sit sen jälkee ajella kummipojan luokse synttärikahveille. Synttärit kun vietetään vasta sunnuntaina..Lahja me käytiinkin pojan kanssa jo pari viikko sitten yhdessä ostamassa. Jotta 3v.sai haluamansa " faakut" ;-)



Kaikille mukavaa viikonalkua täältä Vantaan perukoilta.



Miiu+ vaavikka 34+5

AJ - jäin tämän raskauden alussa yksin odottamaan, ilman miestä :(

eli minut jätettiin, päätin silti jatkaa raskautta ja selvitä yksin lasten kanssa. Vasta nyt on iskenyt pelot päälle, kuinka käy. Yksinäisyys kolahtanut täysillä niskaan kun tuolla äitipolilla makoilee ja mieleen nousee tuleva synnytys ja vauvan kanssa kotiutuminen ja yksinäiset yöt nousta vauvaa hoitamaan. Aina ennen on ollut kuitenkin se mies tukena ja rinnalla auttamassa. Varmaan osansa tekee nämä hormonitkin kun itkua pukkaa nykyisin solkenaan. Ja päivät vaihtelee tosi paljon, joskus ihan okei olo ja vahva fiilis ja välillä vaan makais sohvalla ja itkisi. Tosin muistan ennenkin mielialan vaihdelleen tässä vaiheessa paljonkin, vaikka perhe-asiat olivat " kunnossa" .



Onneksi nuo vanhimmat lapseni ovat olleet aivan ihania ja tukeneet todella paljon ja odottavat innolla pikkuista siskoa syntyväksi.

Tänään tosin olen ollut hirviö äiti ja pinna palanut joka asiasta, huoh, ihanan sitkeitä ovat mua kestämään kuitenkin. Jospa huomenna olis se parempi päivä.



taaskaan en muista....jotain piti kommentoida...terkkuja kaikille kuitenkin :)

Kiitos onnitteluista kaikille.



Veruskalle paljon onnea loman alusta, samoin Senniinalle. Ja muillekkin kovasti keillä loma alkanut.. Vielä itsellä pari viikkoo pinnisteltävänä. Tosin virallinen ä-loma alkaa ens viikolla..



Kamalaa miten Nekkiksen perheelle kävi. Tulee itku..:(



-p

Ja kovasti tosiaan onnea Palsille! Häät on aina ihania!



Eilen oltiin sitten ukon kanssa 2,5h oman kunnan järjestämässä perhevalmennuksessa. Meillä oli mukava pari, joilla 5kk:n ikäinen vauva, kertoilemassa omista raskaus- ja synnytyskokemuksista. Aika paljon puhuttiin myös imetysasioista.



Sen koko hoidon veti terveydenhoitaja, kätilö ja sairaanhoitajaopiskelija. Aiheina oli lähinnä parisuhde, vauvan hoito ja imetys. Mukavaa kun kunta järjestää jotain ns. ekstraa. Ainoo huono puoli oli, että istuttivat meitä " pissavammaisia" sen koko ajan ilman taukoa. En tiedä teistä muista, mutta minä ravaan nykyään koko ajan vessassa :)



Tänään olis sit eka kerta siel Taysin valmennuksessa. Ei kyl oo tekemisestä pulaa, kun joka ilta saa jossain rampata. Hyvä, että ehtii kotona pyörähtää ja kaupassa käydä.



Nimistä olette ainakin keskustelleet. Meidän tyttären nimeksi tulee joku näistä kolmesta: Salme, Kerttu tai Iiris. Ei vaan yhtään osaa sanoa, että mikä, mutta luulisin, että kun nähdään tulokas, niin tiedetään sitten keneltä näistä hän näyttää. Toisesta tai toisista nimistä ei sit ole hajuakaan.



Töissä olen aika hyvin himmaillut. Tänäänkin meen vaan käymään ja kahveet juomaan. Parille seuraavalle viikolle olen lähinnä omia kavereita ja sukulaisia buukannut, enkä niitäkään edes joka päivälle.Työsopimuksen käyn omalle äippäloman sijaiselleni tänään tekemässä, kun on jäänyt vähän roikkuun... Sijainen aloitti vapulta.



Eli pääsee pikkuhiljaa palstailemaan päivisinkin. Mukavaa aurinkoista päivää kaikille!

... en suosittele kellekään sitä tän vuotista UIT:n pätkää! Huono oli, lailut ei vieneet alkutarinaa mitenkään eteenpäin, äänentoisto tai esiintyjien artikulaatio surkea, mutta mieten voisit huvittua yhtään mistään, kun sanoista ei saa edes selvää. No joo, se siitä! Vaan kyllä sitä nopeesti vierottuu työyhteisöstä. Viime torstaina alkoi kesäloma ja ihan oli jo vieras olo siinä porukassa. Toisaalta kiva, että saapi nyt olla vuoden virkavapaalla!



Sarialle erityisesti jaksuja, rohkea päätös jatkaa yksin. Tosin, enpä minäkään muuta vaihtoehtoa olisi samassa tilanteessa nähnyt.



Mistille onnittelut uudesta pakkauksesta, varmaan tulet sen saamaan, koska tuolla oli jo toisaalla viestiä, että kuvat on julkaistu ja pakkaus tulee jakoon.



Hyvä meille muille, että olemme joukolla antaneet palautetta KELAA:n, eipä se mua enää tuu hyödyttään, mutta oppisivat valitsemaan vähemmän sinisiä vaatteita jatkossa!



Palsille onnea myös, kun pääset " säätyyn" . Mut on vihitty kanssa maistraatissa ja tilaisuus oli hyvin intiimi + romanttinen, enkä millonkaan ole myöhemmin joutunut katumaan ratkaisuani. Oltiin seurusteltu ja asuttu yhdessä puolisoni kanssa jo vuosikaudet, joten ratkaisu sopi parhaiten tilanteeseemme, koska mieluiten halusin käyttää vähäiset säästöni uuteen kotiin ja häämatkaan kuin sukuhäiden järjestelyihin. Itsekäs valinta, mutta omaperäinen! Meillä oli kyllä myöhemmin (myös syyskuussa, Mikkelinpäivänä sinä vuonna) kirkossa avioliiton siunaus vanhempien ja sisarusten lohduksi, joka myöskin oli oikein onnistunut tilaisuus. Mieheni ei todellakaan nauti keskipisteenä ja huomionkohteena olosta, mutta lähimpien kanssa tämäkään ei haitannut. Olemme todenneet, että tämä liitto on tarkoitettu kestämään, kun kahteen kertaan ollaan se luvattu! Isot onnittelut siis ja pitkää ikää avioliitollenne!



Mäkin olen todella taikauskoinen ja aion pitää myös lapseni nimen salaisuutena, kunnes pappi on sen ääneen lausunut. Sairaalan esitietolomakkeeseen hätäkastenimiksi oli joku keksittävä. Ekaan sekin oli helpompi homma, koska olimme päättäneet, että toiset nimet tulee ainakin molempien " perinnenimistä" , että hätäkasteen sattuessa saatu nimi tulisi ainakin johonkin kohtaan lapsen nimissä, kun virallisesti kastetaan. Ekaksi olinkin kirjoittamassa samat, mutta mieheni sai mut toisiin ajatuksiin; onko kiva, jos tuleekin toinen poika, että sillä olisi sama toinen tai kolmas nimi kuin veljellään...?



Hei hienoa, että teillä muilla on sentään jonkinlainen orientoitumistilaisuus (tarkoitan niitä valmennuksia). Meille ei nyt ole luvassa yhtään mitään, että orientoidu nyt sitten tässä. Edellisestä on kuitenkin jo kulunut aikaa ja systeemit on voineet muuttua paljonkin kuudessa vuodessa. Lisäksi olin toivonut, että saisin kontakteja muihin alueen mammoihin, kävely- tai kahvitteluseuraa, mutta täytyy yrittää mennä sitten mukaan johonkin piiriin. Ei sillä, ettei täältä tulisi hyvää vertaistukea ja mielipiteitä ym. kommentteja, mutta tästä puuttuu kuitenkin sen toisen ihmisen läsnäolo. Mun ystävät kun ei ihan täällä kulmilla asustele ja kovin monella oman ikäiselläni ei ole ollenkaan menossa tämä sama elämänvaihe. No, nyt kaiketi on paras lopettaa, ennenkuin tää taas menee tähän valituksen puolelle koko teksti (- onhan tätä taas tässä enemmän kuin jaksaa kerralla edes lukea!)



=0 nikki



ps. aijuu, näinpä unta viime yönä (tai nyt aamulla), että lapsivesi tuli eteisenmatolle - kamala tilanne näillä viikoilla, mutta onneksi heräsin!!!

Palsille hääonnittelut! Saa nähdä, pääsekö meikäläinen toistamiseen juhlimaan;-) Isännällä on nimittäin vaikeuksia saada eroa kotimaassaan. Täällä ero on ollut jo pitkän aikaa voimassa, mutta Turkissa systeemi on vähän erilainen. Luulin sen siellä käyvän iisisti, mutta kissanmunat. Menee ainakin kolme vuotta, että mies saa " naimaluvan" . Ei sillä, että mulla mitään hinkuja olis toistamiseen naimisiin mennä, mutta periaatteessa elän naimisissa olevan miehen kanssa ja se ei mieltä ylennä. Ihana mies jokatapauksessa;-)



Eilen tilasin MaM eco-liinailusetin ja ostin pari lyhythihasta bodya. Tuli vaan sellanen olo, että tartteis tehdä jotain:-) Taidan myös pikkuhiljaa ottaa esiin sellaiset vaattet, jotka pitää pestä käyttöön heti alkuun. Hankintojakin joutuu varmaan tekemään vielä, kun esikoinen oli keskitalven vauva. Pirkassa neuvottiin liottamaan pinttyneet vaatteet tekarinpuhdistusvedessä, joten kokeilen. Tilitän sitten tänne, tehosiko.



Palailen varmaan päivän mittaan. Kaunista on, mutta tuulee.

S ja E rv34 tasan

Aurinkoinen päivä täälläpäin, tai vähän pilvinen välistä, nättiä kuitenkin! Ja lehtiä ja ruohoo on niin paljon jo, että tuoksuu ihan KESÄ<3



Kiitos taas Kiharalle, Nikille ja Senniinalle kannustuksen sanoista! Tuntuu maailman ihanimmalta ja oikeimmalta mennä naimisiin tämän miehen kanssa.



Kiharalla oli ihanat nimivaihtoehdot kierrossa!! Jos meille olisi/tulisi tyttö, olis listalla hyvin erityyppisiä nimiä. Tyyne olis ehkä mun ehdoton, Aini, Viivi, Augusta..



Tämän poitsun kanssa ollaan vähän nimeä pantattu, mutta mitäs sitä oikeestaan turhaan :) Panu hän on ollut jo niin monta kuukautta, mutta ei se mikään ehdoton ole jos hän ei jostain syystä näytäkkään yhtään Panulta. Mutta kukapa nyt ei syntyessään Panulta näyttäisi :D Toinen nimi tulee varmaan olemaan Viktor. Aika hassu nimi, pitää vielä makustella, mutta siihen on vaan jotenkin ajauduttu..



Lapsivesistä puheen ollen.. Äsken tuli semmosta kiksua alas että ajattelin jo hetken (kuulu semmonen ihmeellinen poksahdus mahasta) että vedet menee justiinsa. Sitten aloin haaveilla synnytyksestä, vauvasta ja siitä että ihan kohtahan hän jo tuloo.. Mutta parempi tietty vielä muutama viikko odotella :)



Heräsin aamulla tasan kuudelta ehkä pahimpaan suonenvetoon ikinä. Mies säikähti kamalasti kun aloin huutaa, ja alkoi pöpperössä ja paniikissa etsiä mun magnesium-tabletteja :D Itkin ja huusin ja söin niitä pillereitä, ja olipa se aika pitkä ja kamala tapaus. Ei ookkaan ollut aikoihin! No, nyt alan ottaa päivittäiseen menuun ne magnesiumitkin ennaltaehkäisytarkoituksessa..



Eipäs täältä kummempia tällä erää. Mukavaa loma- tai työpäivää itse kullekkin :)



-pals 33+5

nimivalinta Pals! Sattuu meidän perheessä olemaan yksi sen niminen ja vietetään samana päivänä nimpparia ja mun synttäriä ja silloin tällöin myös isänpäivä osuu siihen:-)

Mie se taijan olla melkonen palsta-terroristi tai sitten vaan tylsistynyt, ko täälä jatkuvasti riekun ;)



On huojentavaa kuulla, etten siis ole ainoa, joka " ressaa ja hermoilee" tulevasta. Paljon olen viime aikoina ollut vauvojen kans tekemisissä, mutta jotenkin se oma tuntuu...omalta, lopulliselta, jatkuvalta :) Eiköhän tässä kuitenkin selvitä kaikki :) Hope so!



Saria: Nostan sulle kyllä hattua, että teet kaiken yksin, ilman miestä. Onneksi sulla on myös perheesi tukena ja turvana siinä lähellä :)



Pals: Meillä on vähän samat aatokset ton tyären nimen suhteen...Nyt tulee " JUONIPALJASTUKSIA" :D Eli meän ipanalle tulee nimeksi mummojen mukaan: Viivi Linnea. Eli mun oma mummoni on Viivi ja mieheni edesmennyt äiti on Linnea. Vielä jahkailen, että laitetaanko ensimmäiseksi nimeksi vielä esmes Erika. Ai juu ja toinen mummoni on muuten Tyyne ;) Jos kuitenkin sattuu, että ultrat ovat vääristäneet ja tää tulokas oiskin poika, niin oon miettinyt Joelia tai Veetiä. V:llä alkava nimi sen takia, koska isänkin nimi alkaa V:llä ja J sen takia, ko esikko alkaa J:llä.



Tosta ä-pakkauksesta - jännä nähä, että kumpi saahaan. Oon käskenyt pitkittämään hakemusta Kelalla niin pitkälle, ko vain mahollista, jotta saataisiin uus pakkaus, (oishan se tytölle väriystävällisempi, mitä tulee toppapukuun) mutta ans kattoo miten käy. Nooh, elämässä pitää olla vähän jännitystäkin ;)



Nyt kuiten syömään jotain....AJ

Ja nyt masentaa vielä enemmän tuo vanha äitiyspakkaus tuolla nurkassa odottamassa kun näin ne uuden pakkauksen kuvat kokonaisuudessaan... huoh. Onnellinen Misti kun saat uuden!!!



Tänään oli neuvola ja kaikki on kunnossa. sf-mitta oli vain 26cm, mutta koska olen käynyt niissä kontrolliultrissa ja vauva kasvaa alakäyrällä, ei asialle tarvitse tehdä mitään. Hemoglobiini oli vain 103, mutta rautavarastot on tarkistettu labrassa ja ne ovat ok.



Senniinan ja mun syntymäpäivät osuu tosi lähekkäin. Sulla 11.11, mulla 9.11. Meillä siis myös siskon mies on Panu ja noihin aikoihin on aina kovasti juhlaa. Nimipäivää, synttäriä, isänpäivää... Itse asiassa tänä vuonna isänpäivä ja Panun päivä osuvat samalle päivälle. Ja Senniinan synttärit.



Eli Pals, minustakin se Panu on oiva nimi niin vauvalle kuin vanhemmallekin! Palsille vielä, että minäkin oon mennyt suht nuorena naimisiin (21v) ja päivääkään en ole katunut! 9.7 tulee meillä kaksi vuotta avioliittoa täyteen...



Kihara, minä tykkäsin etenkin tuosta Salme-nimestä! Oli toisetkin vaihtoehdot toki hyviä. A-J:n Viivi Linneakin on kaunis!



S@ri@lle voimia ja jaksuja kun yksin olet. Me kaikki ollaan sun tukena, mutta varmasti aika ajoin myös konkreettinen vauvanhoitoapu olisi tärkeää. Mutta kyllä sinä selviät! Hyvä S@ri@! Uskon, että vauva antaa sulle paljon voimia!



Tosi hassua, ettei @nikillä oo mitään valmennuksia! Meillä ei käydä synnytyssairaalaan tutustumassa ja kyllähän se vähän oudolta tuntuu. Täytyy ainakin se ovi käydä tsekkaamassa, että tietää mistä ryntää sisään tosipaikan koittaessa! Sit eilen kuuntelin tuota Synnytä rentoutuneena-cd:tä ja sain siitä positiivista voimaa. Kyllä siitä synnytyksestä selviää!



Nyt taas toivon täällä että viesti lähtisi.... 15-20min saa aina ladata yhtä vaihetta. Täytyihän se arvata että kun jään lomalle, niin heti alkaa Vauva-lehden sivut tökkimään! Ärsyä!



Terkut kaikille!



-Veruska 33+5 & Sirriäinen-