Olen nelikymppinen ja halusin laihtua samoihin mittoihin joissa olin parikymppisenä. Onkohan mahdollista ilman syömishäiriötä?

Riippuu mitä luoki syömishäiriöksi. Itse dieettasin aika rajusti paastoamalla ja siitä pikkuhiljaa nostin painoa sitten. Ei siitä mitään häiriötä jäänyt, mutta pharmalaisten mielestä kaikki on väärin paitsi ozempic tai muut heidän palveluidensa käyttämiset.

Vierailija kirjoitti:

Salaisuus on pysyä samassa painossa koko aikuisikä niin ei tarvitse laihduttaa 👍 Helpompi jättää pulla syömättä kuin laihduttaa.

Salaisuus on mässyttää herkkuja ja pitää suola-vodkadieetti vuorotellen. Saa kaikki parhaat puolet elämästä

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, että miksi ap haluaa laihtua? Hän on jo normaalipainoinen.

Kevyempi olo, itseä paremmin miellyttävä peilikuva, istuvammat vaatteet? Olen itsekin normaalipainon rajoissa, mutta en todellakaan kuvittele etteikö sellainen n. 5 kilon pudotus tekisi ihan hyvää. 

Periaatteessa joo. Itse olin nelikymppisenä nk. kokoa kakskyt vee. Mutta vartalon malli muuttuu iän (ja synnytysten myötä), ettei voi ehkä verrata.

Mä olen 50+ ja sama paino kuin parikymppisenä. Säännölliset ruoka-ajat ja vähemmän herkkuja.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko se viisasta. Todennäköisesti parikymppisenä lihasmassasi on ollut olematon mikäli et silloin ollut aktiiviliikkuja/urheilija. Kannattaisi mieluummin muuttaa kehon koostomusta niin, että aloitat lihaskuntoharjoittelun (=salitreenin) ja huolehdit riittävästä proteiinin saannista, samalla järkeistät muutenkin ruokavaliosi eli alkoholi pois, sokeri vähemmälle, lisää kuituja eli täysjyväviljaa ja kasviksia. 

 

Itse olen tehnyt tuon ja olen saanut painoa pois 10kg, mutta lihasmassa on kasvanut reilusti. Olen käynyt kehonkoostumusmittauksessa. Tiedän, että en pääse parikymppisen painoon muuten kuin kuihduttamalla lihakseni ja sitä en missään tapauksessa tahdo. Painoin silloin 50-52kg ja nyt painoni on 60kg. Olen yli 50v nainen. 

Lopettakaa jo tämä lihaläskistysmeemi. Lihalla itsensä lihottaminen ei ole millään tasolla viisaampaa kuin rasvallakaan.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu mitä luoki syömishäiriöksi. Itse dieettasin aika rajusti paastoamalla ja siitä pikkuhiljaa nostin painoa sitten. Ei siitä mitään häiriötä jäänyt, mutta pharmalaisten mielestä kaikki on väärin paitsi ozempic tai muut heidän palveluidensa käyttämiset.

Mikä idea on ensin rääkätä itseään paastolla ja sen jälkeen nostaa painoa? En tiedä, onko se syömishäiriö, mutta ääliön touhua se ainakin on. 

Varmaan se onnistunee? Tapasin tässä n. 60- sen naisen,jolla oli parikymppisen hoikka vyötärö,hävetti oma nelikymppisen paksu n. 90 cm vyötärö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko se viisasta. Todennäköisesti parikymppisenä lihasmassasi on ollut olematon mikäli et silloin ollut aktiiviliikkuja/urheilija. Kannattaisi mieluummin muuttaa kehon koostomusta niin, että aloitat lihaskuntoharjoittelun (=salitreenin) ja huolehdit riittävästä proteiinin saannista, samalla järkeistät muutenkin ruokavaliosi eli alkoholi pois, sokeri vähemmälle, lisää kuituja eli täysjyväviljaa ja kasviksia. 

 

Itse olen tehnyt tuon ja olen saanut painoa pois 10kg, mutta lihasmassa on kasvanut reilusti. Olen käynyt kehonkoostumusmittauksessa. Tiedän, että en pääse parikymppisen painoon muuten kuin kuihduttamalla lihakseni ja sitä en missään tapauksessa tahdo. Painoin silloin 50-52kg ja nyt painoni on 60kg. Olen yli 50v nainen. 

Lopettakaa jo tämä lihaläskistysmeemi. Lihalla itsensä lihottaminen ei ole millään tasolla viisaampaa kuin rasvallakaan.

Ei ole kysymys lihaksilla lihottamisesta, naiselle ei natuna voi kasvaa niin isoja lihaksia kuin miehelle. Kolmenkympin jälkeen lihasmassa vähenee, jos sitä ei atiivisesti pidä yllä. Kyllä se näkyy kropassa. Vanhana on helpompi nousta sängystä ja wc-istuimelta, jos on niitä lihaksia.

Vierailija kirjoitti:

Oma painoindeksi taisi olla alle 20 silloin parikymppisenä, mutta olin laiha läski. Kroppa oli rasvaton, mutta ei ollut lihaksiakaan. Nyt nelikymppisenä painoindeksi on normaalipainon ylärajalla, mutta vuosien säännöllisen treenin ansiosta kroppa on jäntevä ja urheilullinen. En pystyisi millään laihduttamaan enää siihen painoon.

Jos bmi on jotain 24 ja risat niin silloin ei kyllä tasan kukaan ole "jäntevä ja urheilullinen". Tai no joku 85 kg moukarinheittäjänainen on varmasti urheilullinen, mutta harva sanoisi sitäkään jänteväksi. 

Noissa mitoissa kannattaa miettiä, MIKSI haluaisi laihtua, ja eikö elämässä ole sen parempaa ajateltavaa? 

Syö lihaa ja eläinrasvaa äläkä muuta niin laihdut. Kasviperäisen ravinnon syöminen lihottaa ja pistää elimistön sekaisin.

Jos mietit laihduttamista normaalipainon sisällä, niin punaliput vilkkuu syömishäiriöstä. Mikä on sen painon laskun syvin tavoite? Yritätkö saada sillä jotain, mitä oikeasti ei voi saavuttaa tai millä lopulta ei ole kovinkaan paljon väliä? 

Hanki elämä ja rakasta itseäsi. Jos haluat kiinteytyä, rupea vahvistamaan lihaksia. Se on keski-ikäisenä hyödyllisempää kuin vaa'an tuijottelu. 

Voi olla vaikeeta ilman että menee pakkoajattelun puolelle... Kulutus on meidän ikäsillä niin pieni että muuten menee niin huomaamatta joka päivä yli. Syömistä pitää tarkkailla tosi tiukasti

Vierailija kirjoitti:

Oma painoindeksi taisi olla alle 20 silloin parikymppisenä, mutta olin laiha läski. Kroppa oli rasvaton, mutta ei ollut lihaksiakaan. Nyt nelikymppisenä painoindeksi on normaalipainon ylärajalla, mutta vuosien säännöllisen treenin ansiosta kroppa on jäntevä ja urheilullinen. En pystyisi millään laihduttamaan enää siihen painoon.

Rasvaton kroppa ei voi olla laiha läski

Minä olen 66-vuotias ja olin elämäni ensimmäisellä laihdutuskuurilla kolme vuotta sitten. Painoin 64 kg, joka ei ole sinänsä liikaa 166 senttiselle naishenkilölle, mutta minulla todettiin korkea verenpaine ja korkeat kolesteroliarvot, joten päätin, että mieluummin pudotan muutaman kilon kuin ryhdyn heti syömään lääkkeitä. Pudotin kahden kuukauden aikana 7 kg ja kolesteroliarvoni laskivat viitearvojen sisään, samoin verenpaineeni. 

Vierailija kirjoitti:

Jos mietit laihduttamista normaalipainon sisällä, niin punaliput vilkkuu syömishäiriöstä. Mikä on sen painon laskun syvin tavoite? Yritätkö saada sillä jotain, mitä oikeasti ei voi saavuttaa tai millä lopulta ei ole kovinkaan paljon väliä? 

Olo tuntuu erilaiselta, kun muutama kilo tippuu tai kehonkoostumus muuttuu suuremman lihasmassan suuntaan. Se toki vaatii työtä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, että miksi ap haluaa laihtua? Hän on jo normaalipainoinen.

Kevyempi olo, itseä paremmin miellyttävä peilikuva, istuvammat vaatteet? Olen itsekin normaalipainon rajoissa, mutta en todellakaan kuvittele etteikö sellainen n. 5 kilon pudotus tekisi ihan hyvää. 

Oletko testannut? Hoikempi ei ole aina parempi ja laskennallisen normaalipainon sisälläkin laihduttaessa kilpirauhanen ei välttämättä tykkää ja saattaa tulla matalan verenpaineen haitat kuten huimaus aamuisin. Se terve optimipaino voi itse asiassa olla aika pieni väli normaalipainon sisällä. Se paino, jossa jaksaa hyvin, lämmöntuotanto toimii, ei huimaa jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mietit laihduttamista normaalipainon sisällä, niin punaliput vilkkuu syömishäiriöstä. Mikä on sen painon laskun syvin tavoite? Yritätkö saada sillä jotain, mitä oikeasti ei voi saavuttaa tai millä lopulta ei ole kovinkaan paljon väliä? 

Olo tuntuu erilaiselta, kun muutama kilo tippuu tai kehonkoostumus muuttuu suuremman lihasmassan suuntaan. Se toki vaatii työtä.  

Lihaskunnon paraneminen ja kehonkoostumuksen muutos voi näkyä vaa'alla myös ylöspäin. Toisilla lihasmassaa kertyy helposti, toisilla hitaammin, myös naissukupuolen sisällä. Mittanauha kertoo enemmän ja tietysti ne kehonkoostumusmittaukset, että mihin suuntaan ollaan menossa. Ja lopulta se olo on vaakaa parempi mittari.