MAALISKUISET ' 05 alkuviikko!!!

Täällä ollaan nyt nukuttu paremmin, kiitos nasulina kysymästä. Kuin taika iskusta sen perhetyöntekijän käynnin jälkeen ollaan herätty klo 6-7 asti. Tosin sitten kyllä on nukkuumaan meneminen taasen myöhästynyt tuonne klo 22 astikin. Eiköhän tässä kultainen keskitie joskus löydetä. Onneksi kuitenkin ei ole ollut kuin yksi klo 5.20 herätys.



On erittäin harmillista, että muutkin joutuu painiskelemaan näitten suurten kasvatuskysymysten kanssa. Kuitenkin, anteeksi kamalasti on ihanaa tietää että muillakin voi olla ehkä samanlaista, ettei meidän lapsi ole ainut kauhu kakara =). Mimmillä vaan kun ei ole niitä raivareita vaan tunti tolkulla kestävää itkua, huutoa, kitinää ja natinaa. Sellanen mikä käy miulla tosi pahasti tuonne hermoon..



Kalamami kyselee rangaistuksista..miten rankaista tuollasta kitisevää lasta..niinpä. Meillä on nyt nyt käytössä varoitus 1. sanallinen, varoitus 2. napakampi, sitten kolmannella istumaan penkille. Sitä nyt harjoitellaan. Jos tulee sellanen kunnon raivari, niin holding..se ei meilläkään oiken toimi. Pyritään saada lapsi rauhottumaan sen verran että saadaan katsekontakti.Näitä ravareita on ollut vain vissiin kaksi..meillä tuo jatkuva kitinä ja tyytymättömyys on se ongelma vaikka tehtäsisiin mitä ja varmasti mimmi saa huomiota yllin kylliin..silti pitää vaan nitissä.



Viikonloppu meni osittain isälläni, sitten anoppilassa, eilinen tässä kotona. Meillä kanssa siivottiin, ulkoiltiin..appivanhemmat toi äitienpäiväruoan tänne meille- Mies teki miulle aamiaisen ja sitten sain lahjaksi kalevala lumikukka-korvikset.



Myös parveketta olen tässä laitellut. Osa taimista piti siirtää jo ulos, kun olivat kasvaneet niin pitkiksi. Nyt sitten vahditaan, että paleltuuko ;)



Tänään on jännä päivä. Ohjelmassa Moonan 10kk neuvola, sitten iltapäivällä lapsille tulee hoitaja ja mie lähen kotkaan sinne plastiikkakirurgille. Katsotaan nyt mitä mieltä se on, pääsenkö leikkausjonoon..siihen rintojen pienennysleikkaukseen. Minusta miulla ei ole enään mitää kyhmyjä, saan siihenkin nyt varmistuksen. Inhottaa vaan mennä yksin, olisin tarvinut miehen tueksi.



Sellasta tänne meille. ELIISAkulle piti vielä toistamiseen sanoa, että mie olen etenkin kaivannut teitä, kun meillä on kummatkin lapset niin samanikäisiä.



Rosan Oonakin täyttää kohta vuoden, voi hitsin hitsi. Tosi kiva, kun sinäkin olet kerennyt kirjoittamaan, teitäkin olen edellä mainitulla syyllä paljon ajatellut =), onneksi olet silloin tällöin edes käynyt kirjoittamassa.



Nyt Mimmillä on asiaa äidille, pitää mennä..Moro!



Tuulia, Mimmi ja Moona tänään 10kk

Kiva Tuulia kun unet on teillä pikkusen pidentyneet :) Kyllä ne siitä vielä normalisoituu! Nukkuukos teidän maalisneiti vielä päiväunia?



Meillä meinas tulla " ikimuistoinen" äitienpäivä. Mies lähti (taas, kolmas la peräkkäin) kaverinsa kans kahville ja mie jotenkin sit suutahdin. Sit kun kaveri otti viel kyytiin ni luulin et lähti juomaan. Herra tuli klo 2 kotiin, ihan kyl selvinpäin mut olin varma ettei tuu ees kotiin kun ärisin hälle että ei ole kotiin tulemista :/ Voi että harmitti, sit kun kuulin viel että tää miehen kaveri oli just lauantaina eronnu kihlatustaan...hävetti.



Sunnuntaina mies heräs kyl reippaana, molemmat oltiin nukuttu 4-5 tuntia, ois antanu miun nukkua mut en sit osannu kun oli paha mieli. Itkuhalailut sit heti aamulla ja siitä lähti mukava äitienpäivän vietto. Lahjoja en saanu eikä saanu mieskään synttärilahjaansa....ollaan siitä vähän erikoisia että ei ostella lahjoja kun ehkä jouluna. Miust oli ihan tarpeeks että koko päivän mies huomioi minuu pikkuasioilla, hoiteli likkaa jne :) Käytiin fiinisti syömässä, vietiin myös miun vanhemmat. Ja illalla sit käytiin anoppilassa.



Semmosta. Muutoin tänne ei ihmeitä, likka on edelleen ihmeellisen hyväntuulinen koko ajan, taitaa olla tyyntä myrskyn edellä. Oma napa kasvaa ja mammafarkut piti ottaa käyttöön. Viimeeksi eilen kuulin " ihmettelyjä" että onpas siul iso maha :)



Ja nyt jatkan töitä, tulkaan linjoille mammat kertomaan äitienpäivästä!!!

Uusi viikko ja uudet kujeet : )



Äitienpäivä meni hyvin ja nopeasti. Sain aamulla astella valmiiseen aamiaispöytään ja sain sitä ennen lahjat sänkyyn. Itse pyysin mieheltä yöpaitaa lahjaksi ja sain sellasen kivan Pikku Myyn kuvalla varustetun. Henri oli tehnyt tarhassa kortin ja lisäksi sain häneltä itse värjätyn huivin. Olivat tarhassa värjänneet. Kiva lahja.

Aamupäivällä kävimme ensin mun äidin ja hänen miehensä luona ja tulimme nukkumaan päikkäreitä kotiin. Päikkäreiden jälkeen menimme miehen vanhempien luo. Kävimme samalla katsomassa sitä meiän tonttia. Tajusimme eilen, että se on vielä isompi kuin kuvittelimme aiemmin. Tiesimmehän me ne neliöt mutta nyt katsoimme tarkkaan rajakepit ja kyllä se tuntui kunnon kokoiselta tontilta. Miehen veli oli mukana ja oli aivan innoissaan tontista. Oli kuulemma oikein hyvä ja hyvällä paikalla. Miehen mamma taas sanoi, että emme voi muuttaa Paimioon kun sitten ollaan liian kaukana Henrin papasta (mun sukulaisilla ei ole mitään väliä!). Hän on koko ajan tarjonnut meille kaikkia kotikunnassaan olevia taloja. Ne on kaikki olleet sellaisia, jotka ei meitä miellytä. Uusimapana valttina yhdessä hänen lähellä olevassa talossa oli lähellä oleva leikkipaikka : ) Meillä on tuolla uudessa paikassakin leikkipaikka 100 metrin päässä, joten ei murhetta siitä. Kerroimme hänelle, että uudesta paikasta kestää ajaa 10 minuuttia papan luo, joten ei ole paha matka.

Lupapaperit lähtivät torstaina eteenpäin ja nyt vaan odotellaan, koska on se kokous, jossa asiat päätetään. Voi kuulemma mennä päivä tai kuukausi. Ei jaksais millään odottaa.....



Mä olin itse lauantaina picnic-risteilyllä Ahvenanmaalle ja takaisin. Kyllä oli rentouttava päivä! Syötyä tuli niin, että napa notkuu vieläkin. Jos viime viikolla neuvolassa paino oli pudonnut kilon niin nyt on varmaan viikossa tullut kilo takaisin. En uskalla edes mennä puntarille. Shoppailtuakin tuli vaikka ei ole rahaa. Saan vasta kesäkuussa ensimmäisen äitiyspäivärahan. Onneksi huomenna tulee pieni palkka niin saa laskut maksettua : )



Huomenna on sitten se lääkärineuvola. Katsotaan kohdunsuun tilanne ja todennäköisesti saan lähetteen Tyksiin. Mun mielestä tää on edelleen perätilassa. Potkut tuntuu vesirajassa ja kyljissä alhaalla sekä tunnen selvästi, et pää on kymmenisen senttiä navan yläpuolella. Vatsa on jo todella alhaalla. Jännittää hieman se huominen. Kohdunsuulla ei varmaan ole mitään tapahtunut kun viikonloppuna ei pahemmin supistellut, loppuviikosta kyllä supisteli sitäkin enemmän. Mutta nyt kun rupean siivoamaan niin eiköhän taas supistele. Toivottavasti niin tulis jotain edistystä tähän hommaan : )



Kiva kuulla, että Tuulian luona on nukuttu paremmin. Ja sulla on kans tänään jännä lääkärireissu. Tsemppiä!



Kyselin tosiaan epätoivoisena niitä kasvatusvinkkejä. Nyt Henri oli kuitenkin koko viikonlopun tosi kiltti. Ainoastaan eilen päikkäreille mentäessä jouduin hänen kanssaan taistelemaan. Luovutti lopulta kun en antanut periksi. Mutta muuten ei häntä tarvinnut viikonloppuna rangaista mistään. Ihan kuin olisi ymmärtänyt, että nyt täytyy välillä olla kiltisti. Heh.



Mitäs Nasulinalla on viikkoja kasassa? Alkaako sullakin olla jo puoliväli lähellä?



Nyt lopetan tän omanapaisen romaanin ja painun siivoamaan. Tän kämpän sais räjäyttää kun on niin epäsiistiä!



Kalamami, Henri ja masuasukki rv 34+6

Huih, siullahan on jo viikkoja kiitettävästi!

Miulla " vasta" 14+5 :)

Maha on tosiaan paljon isompi kun Nooraa odottaessa, en ole ainut samaa mieltä oleva :) Nooran kans vatsa oli tälläinen ehkä puolessavälissä.

Kiva kun olette löytäneet mieleisenne tontin, yrittäkää nyt vaan olla välittämättä muitten mielipiteistä, teiän elämä ja teiän päätöset :)



Niin ja tsemppiä Tuulian lääkärinkäyntiin!!!

Meillä on tänään Kaisan kanssa erikoinen päivä, kun tarha on kiinni. Oltiin aamupäivä töissä, Kaisa oli kiltisti ja sai katsella muumeja kannettavalta dvd:ltä. On tämä nykypäivä kyllä melkoista.. Sain töitäkin tehdyksi ja pari palaveria pidettyä. Vau.



Nyt tultiin kotiin ja laitoin likan päiväunille. Siellä se kuuluu repivän muumilehteään ja kova höpötys käy edelleen. Aamut meillä alkavat edelleen aikaisin, mutta muuten sujuu hyvin. Kesälomalla täytyy koittaa jättää päiväunet pois tai sitten myöhäistää nukkumaanmenoa reilusti, mutta siihen asti mennään sitten näin vaan.



Meillä Kaisa on määrätietoinen ja sinnikäs, mutta toisaalta uskoo kieltoja aika helposti. Jäähy on toiminut erinomaisesti, eikä sitä kovin usein jouduta käyttämään, sillä useimmiten yksi varoitus riittää. Jos on kyse tavaroiden heittelystä tms, otamme varoituksen jälkeen tavaran pois. Kiukuttelu on meillä sallittua, mutta VAIN omassa huoneessa. Usein auttaakin, kun pyytää Kaisaa lopettamaan kiukuttelun tai menemään huoneeseensa. Muutaman kerran on jo tapahtunut sekin ihme, että Kaisa menee itse omaan huoneeseensa raivoamaan ja tulee sieltä hetken kuluttua pyytämään syliin. Useimmiten hänet kyllä pitää kantaa sinne.. Raivarin aikana on turha koittaa edes koskea neitiä, syliin tullaan sitten kun ollaan siihen valmiita.



Äitienpäivä sujui mukavasti. Herättiin normaaliin aikaan 5.30, mutta aamutouhujen jälkeen mä menin takaisin nukkumaan. Mies lähti Kaisan kanssa vielä ulkoilemaankin, joten mä sain nukkua ruhtinaallisesti. Lahjoja mekään ei juuri ostella, mutta mies kunnostautui tekemällä tosi hyvää ruokaa. Me mennään ensi viikonloppuna moikkaamaan mummut, eilen lähettelin vaan tekstiviestillä onnitteluja. Kaisa oli tehnyt tarhassa kortin mulle ja mä ajattelin kunnostautua askartelulinjalla ja tehdä Kaisan kanssa kortit mummuille.. huhhuh!



Tällaisia tänään. Kuulumisiin taas.

kua ja Kaisa

Meilläkään ei ostella lahjoja, ei edes jouluna. Siis miehen kanssa emme osta toisillemme, lapsille kylläkin. Kukkia mies kuitenkin tuo äitienpäivänä, syntymäpäivänä ja hääpäivänä. Meillä onkin perjantaina hääpäivä ja olisi kiva miestäkin muistaa jollain. Lahjoja kun ei osteta, niin ehkä hankin illaksi sitten kuoharipullon ja ekstra hyvää syötävää (mitähän se olisi).



Mä sain eilen siis kukkia ja esikoisen tekemän kortin ja " helmet" . Sellainen kaulakoru jonka oli kerhossa askarrellut. Laitoin sen sitten suvun äitienpäiväkahveille, tietenkin. Esikoinen oli niin onskuna, kun tykkäsin hänen lahjasta. Oli isälleenkin huokaillut, että kiva, kun äiti tykkää.



Oltiin mun mummoilla kylässä ja vietiin myös mun äidille kukkia. Olikin urakka, sillä vein kukan omasta puolestani. Veljeni on ulkomailla, joten ostin kukan hänenkin puolesta, sisko asuu Turussa ja vein kukan sitten hänen puolesta ja mun isä on muuten vaan aikaansaamaton ja vein kukan hänenkin puolesta (hänen pyynnöstä kylläkin).



Sellaista tänne.



Kerrohan Tuulia sitten siitä lääkäristä. Muokin hirmusti kiinnostaisi mennä siihen leikkaukseen. Mun vaan pitää ensin pudotella näitä kiloja. Ahdistaa, kun ylä-ja alakroppa on ihan eriparia.



Mun piti himona alkaa kuntoilla, mutta nyt iski joku helvatan noidannuoli ja olen puolirampa. Me lähdetään heinäkuussa etelään ja mun on ihan PAKKO saada näitä kiloja karistettua. Kiva kun mies on kukkakeppi ja voi syödä mitä vain. Minä taasen lihoan pelkästä suklaan ajattelemisesta. No onhan se joskus karannut ajattelua pidemmälle... Ehkäpä minunkin pitää liittyä sinne keventäjiin.





T. lappu

Vielä en pinoa muuten ehtinyt kun Tuulian viestin lukaista. Mutta tuli vaan mieleeni, että voisiko Mimmillä olla jotain allergiaa ja se saa huonotuuliseksi? Meillä on joitain ruoka-aineallergioita, maito, tomaatti, pähkinä ja luultavasti kananmuna. Meillä neiti on todella itkuinen jos saa kananmunaa, sellainen koko ajan kitisevä ja se liittyy meillä ihan selvästi tuohon kananmunaan syöntiin ja siitä seuranneeseen vatsan nipistlelyyn jne.. Muut allergiat oireilee meillä muulla tavalla. On ehkä teillä kaukaa haettua, mutta piti nyt vaan sanoa ;)

Tuulialle kiva kuulla että vähän ovat unenne parantuneet. Taitaa olla ihan toinen olo kun saa vähän nukkua. Miten muuten sinulla ne mahdolliset työkuviot syksyllä? Ja miten tyttöjen hoitopaikkojen tilanne?



Kalamamille onnea loppumetreille. Toivottavasti vauvan asento asento on/saadaan oikeinpäin.



Nasulinalle tsemppejä raskauden kanssa. Onko sulla muuten pahoinvointia vielä vai olo mitä energisin?



Lapulle sympatiat painon kanssa. Minunkin pitäisi tehdä jotain keskikropalleni ja ottaa tiukka linja syömisten suhteen, mutta en saa itseäni niskasta kiinni. Kesä lähestyy ja kroppa ei ole kunnossa, mutta paljonko väliä, ehkä sitten vuoden kuluttua kesällä olen paremmassa kunnossa.



Äitienpäivä meni hyvin, sain isommilta lapsilta itsetehdyt lahjat ja kortit. Mies osti minun vinkistäni lepotuolin minulle pihalle! Eilen sitten testasin sitä ja istuin keskellä pihaa katselemassa muiden touhuja, kunhan olin sitä ennen pelannut sählyä esikoisen kanssa. Huoh, kun on vaativa lapsi jos on vaan kotona meidän kanssa. Onneksi anopilla käydessämme myös miehen poika oli siellä ja pojat pelasivatkin sitten siellä jalkapalloa. Anopilla oli myös miehen veli perheineen (aikuiset lapset) ja näimme sitten heidätkin pitkästä aikaa. Ihan mukavaa oli. Kummasti illalla kotiin tullessa sitä kuitenkin väsytti. Tiedä sitten kuinka paljon lauantaina tehdyt pihatyöt ja lenkki, sekä öinen euroviisujen katselu verotti.



Tänään sitten kolusin taas paikalliset puistot ja näin vaan perhepäivähoitajat, joten soitin kaverille, joka sitten tuli lähes maaliskuisen ikäisen tyttönsä kanssa meidän seuraan puistoon. Kyllä tuntuu kuolleelta noiden kotona olevien lasten osalta koko paikka. Tiedän suurinpiirtein keitä täällä on kotona, mutta kaikki taitavat kykkiä vain kotona ja tietenkin hirvittävän moni lapsi on hoidossa. Keskimmäistä sitten kerhosta hakiessa juttelin yhden tutun äidin kanssa, joka asuu samalla tiellä kuin me (hänellä valitettavasti vain 3v ja vauva lapset, joten ei ole ihan niin hirveästi seuraa meidän lapsillemme) ja kuulin että heidän naapurissa asuu meidän keskimmäisen ikäinen tyttö, joka siis menee syksyllä esikouluun. Ihmettelin etten ole koskaan nähnyt tätä missään tämän 2v:n aikana kun olemme asuneet täällä ja kuulin etteivät he käykään missään (siis eivät yleisessä puistossa takapihalla, eivät perhekerhoissa yms. eikä tämä 6v täyttävä lapsi ole edes missään kerhossa)! Siis ihan oikeasti onko tälläisiä ihmisiä olemassa? Heillä myös poika esikoulussa ja vielä yksi pienempi lapsi. Tyttö on vain välillä pihalla leikkimässä pari vuotta nuorempien naapurin tyttöjen kanssa (rivitalon piha). Siis me olemme nämä kaksi vuotta kärsineet tuolle keskimmäiselle tytöllemme seuran puutteesta päivisin kun muut ovat hoidossa ja samalla kaduu asuu samanikäinen tyttö, jonka olemassaolosta emme ole edes tienneet mitään. Hieman kummastuttaa.



No tuon paahtamisen jälkeen taidan siirtyä tuon koululaisen vastaanottamisen, hän kun tuli juuri kotiin.

Äitienpäivä, kolmas meillä, on nyt takana. Kyllä on ihanaa olla äiti! Aamiainen ja kakku tuli vuoteeseen, isä ja lapset olivat askarrelleen kakut. Maalispojumme oli valinnut minulle lahjaksi " kesäkengät" , Oona antoi äidille ison ruusun ruukkutaimen pihalle ja isältä tuli vielä mieluista pehmoinen paketti. Mies hoiti myös päivän ruokatarjoilut, joka on meillä super-harvinaista. Minä hoidan meillä keittiöpuuhat kahvin keittoa lukuunottamatta. Parannettavaakin tosin vielä päivästä löydän: miksi ihmeessä äitejä pitää kiusata lätkä&formulalähetyksillä äitienpäivänä?! Rakastan kyllä urheilua, mutta en penkkiurheilua, enkä varsinkaan formulaa/jalkapalloa/lätkää.



Rosalle ja Tuulialle tsemppiä kahden pienen lapsen kanssa elämiseen ja masunkasvattajille tsempitykset. Varmasti voi olla rankkaa, kun masu painaa ja maalislapsukainen on voimistamassa uhmaansa (jos on), mutta ajatelkaa. Vuoden päästä kaikki on jo paljon helpompaa. Tosin meidän ystäväpiiriltämme olemme kuulleet, että tämän hetken tilanteen ½-1v + 2v yhdistelmän lisäksi rankaa on kun nuorempi aloittaa uhman, mutta vanhempi ei ole siitä vielä yli (2v + 3-3½v). Kylmät väreet selässä odotellaan tuota aikaa.



Nyt pitää lopettaa. Oonallenousi aamupäivästä kuume ja äidin syliin pitää nyt päästä.



-E & E 2v1½kk & O 9kk

Meillä mies on vielä tämän illan kotona, sit alkaa taas mokomat tuplavuorot, voi plääh!

Insinööriäiti: Pahoinvointi loppui noin viikolla 11, nyt alkaa olla jo melko energinen olo, kiitos kysymästä =) Väsymys taitaa olla kroonista eli en laittais sitä tän raskauden piikkiin, pikemminkin sen että herään joka aamu klo 6 töihin enkä saa illalla oikein unta kun on näin valoisaa.

Tiedän muuten yhden ihan samanlaisen perheen, eivät käy oikeastaan yhtään missään, ainakaan sellaisia paikoissa missä on muita lapsia. Minusta se on sääli lapsia kohtaan jos ollaan VAIN kotona, ei siinä kotonaolossa siis sinällään mitään pahaa ole :)

Nyt unohtui muut kommentoitavat asiat, pah.

Mutta mukavaa illanjatkoa kaikille, heippa!

Maalisneiti ei juuri nyt saa vissiin tarpeeksi huomiota, kun haki ekaks hiusharjansa ja heitteli sitä, sitten lensi iskän lehti ja nyt nosti lasten pikkutuolin olkkarin pöydälle ja kiipee tietty istuu siihen, Jep. rauhaisaa täällä meillä..........?

Äitienpäivä sujui tavalliseen tapaan mummojen luona kakkuja syödessä. Mekään emme tapaa lahjoja toisillemme ostaa, joten sain lapsilta kortit ja " kaulakorun sekä pannunalusen. Kahveja an saanut sänkyyn enkä olisi ehkä huolinutkaan:) 6.30 olin jo kakkavaippaa vaihtamassa.

Tuulialle tsemppiä lääkäriin ja uniin sekä muille tasapuolisesti voimia kaikkiin hyviin ja huonoihin asioihin.



Galluppia heitän: Onko muiden maalikset jo " löytäneet itsensä" Meidän neiti tässä pari viikkoa sitten keksi jalkojen välissä olevan muutakin kuin vaipan. On minusta vähän aikasessa, en muista isompien sisarusten ihan näin pienenä asia hoksanneen. Muutenkin on tosi kiinnostunut eri kehon osista. Ei siinä siis mitään pahaa tietenkään ole.

toinen G: Joko teillä pukkaa kyselyikää. Meillä puhe on nykyisin lähes pelkästään kyselyä tyyliin: " mikä toi on?" " Missä iskä on" " Mitä minä teen?" jne



Iltatoimiin mentävä on!

Toivottavasti vielä muistatte yhden maalisäidin ja pääsisäispoika Leon. Olin aikoinaan varsin aktiivinenkin " jäsen" , mutta töihinpaluu vei nettiajan..



LYHYESTI:

Äiti

-on selvinnyt varsin mallikkaasti uraäidin ja perhe-elämän haasteista. Vaikeinta liene ollut nuo tarha-ajan alun sairastelukierteen. Nyt ne on kaukana takana ja arki sujuu mallikkaasti. Mies on kovasti apuna, joten viennit ja noudot saadaan ihmeen hyvin venkslattua, vaikka välillä toisen täytyy painaa pitkää päivää. Mutta kyllä välillä on saanut kaivaa melko syvältä sisältään sen vanhemmuuden autuuden tai toisaalta toisinaan sen työmotivaation, kun usein on jommasta kummasta huono omatunto. Mutta suhteellisuus palaa heti pienistä sairastumisista tai ihanista iltapäivistä pojan kanssa, perhehän se kaikkein tärkein. Työt on vain töitä.



Poika

-on tietysti ihana. Ei juuri (vielä) uhmaa. On kyllä sen luontoinen ettei välttämättä tulekaan isommin. Varsinkin viikonloppuisin kun ei tarhapäivän rankkuus paina, oikein reipas ja kiltti kotioloissa, ja ohjelmaksi riittää rento yhdessäolo. Lempileluja autot. Lempipuuhaa lukeminen je legot. Ainoa pieni huoli liittyy puhumiseen. Leo sanoo yhä vain yksittäisiä sanoja ja niitäkin usein tosi epäselvästi ja lyhentäen. 2v neuvola on tulossa vasta nyt myöhässä, joten siellä pyydettävä neuvoa tilanteeseen. Nukkuu hyvin ja kokoajan pidempään. Syö kotona hyvin, tarhassa vaihdellen. Isojen lasten sänkyyn siirryttiin jouluna ja vaipattomana ollaan aina kotona. Tarhassa, ulkona ja öisin vielä vaippaillaan. Kesällä varmasti päästään vaipoista kokonaan. Tuo vaipattomuus alkoi muuten pojan omasta tahdosta, oltiin unohdettu koko potalla istuttaminen, kun alkoi sinne itse tahtoa. Tarhassa liene opittua.



Olen kyllä lukenut aina ajoittain teidän kuulumisia. Hienoa että ryhmä pysynyt näinkin isolla jengillä pystyssä. Joll@a olen nähnyt, kun samalla saarella on asuttu (hän tosin muuttamassa).



Onko muita maaliksia, jotka eivät vielä puhu sanayhdistelmiä?



Oliko joku vasta plussannut? Itse jouduin tänään ultraan todella kovien mahakipujen takia ja olin varma että se oli pienelle menoa. Siellä kuitenkin löytyi pienenpieni piiperö ja sinnikkäästi sytkyttävä sydän. Pienokainen sai ikä arvioksi mahtavat 8+4! Kivut diagnisoitiin jonkinlaiseksi kystäksi kohdussa, joka paranee itsestään ja on ns.normaalia.



Eli nyt otetaan rennommin töissä ja aletaan pikkuhiljaa taas pesänrakennuspuuhiin.. jos hyvin käy.



terveisin,

vielä varovainen mie

ja Leo 2v ja sintti 8+4.

Niinkuin huomasitte ed. viestini alusta meillä ei juuri kasvateta;)



Toistaiseksi ei jäähypenkkiä tms ole käytössä. Tilanteesta poistan tai jos heittelee jotain otan tavaran pois. Sanallinen kieltäminen ehkä eniten käytössä.



Insinööriäidille: Mulla on ystäväpiirissä kolmilapsinen perhe, jossa lapset olleet eskariin asti koti/mummonhoidossa eikä kerhoja ole kuulunut myöskään ohjelmaan, joten on ks perheitä ilmeisesti jonkinverran (valitettavasti) olemassa.

Ohhoh,ompas ihanan pitkä pino!HYvä Hyvä!!! :)



Töistä kotiuduttu ja samalla tässä äitienpäiväkakun jämiä syön.Minä olin eilenkin iltavuorossa,joten kauheesti ei keretty juhlistaa päivää.Juusolta sain hoidossa tehdyn kortin ja kukan alun olivat laittaneet kasvamaan.Mies oli ostanut kukkia.



Pääsiäisäidille vastailen,et meilläkin Juuso puhuu vain yksittäisiä sanoja eli ei vielä mitään lauseita.2-vuotis neuvolassa eivät olleet huolissaan asiasta. Mukava muute kuulla sinustakin pitkästä aikaa ja onnea raskaudesta!!!



Ja kukas se kyselikään " oman kehon löytämisestä" .....Juuso on kyl pippelinsä löytänyt ja sitä räplii jos istutaan potalla mut ei muuten.



Mitenkäs Tuulian lääkärireissu sujui?



Jep,vaan nyt tonne ukkokullan kainaloon ja kohta nukkumaan.



Suohomppeli81 ja Juuso

Äläkä nyt katoa mihinkään =)!!!! Ja oikein paljon Onnea pienestä ihmisen alusta!! Tarrasukkia teille!!! Onneksi kipuiluun löytyi syy, eikä ollut pienelle vaaraksi!!



Miten tulikin taas hyvä mieli..hei, lisää vanhoja tuttuja kirjoittelemaan!! =)



Omia kuulumisia pikaiseen, ennen kuin nuo neidit vaativat äitiä.



Meillä nukuttiin tänään klo 21-6.40, Moona heräsi sitten vasta klo 7.20. Miten on äidilläkin levollinen olo, sekä nyt osaa jo nukkuakin itse rauhallisemmin. Mimmin kitinään, vaan ei auta nuo paremmat unet. Mimmillä on vaan niin suunnaton huomion tarve, sekä neuvolan/&perhetyöntekijän mielestä Mimmi on niin erittäin lahjakas lapsi, että turhautuu helposti. Nyt alkoi leikkamaan paperia, oppi tässä taannoin pitämään saksia oikein..nyt sitten kova harjoittelu menossa.



Mie pääsin siihen leikkaukseen!!!!!! Huh, se tulee olemaan kyllä melkoinen projekti. Leikkaus on n.½v kuluttua. Toipuminen tulee olemaan kipeää ja arpija jää. Itse leikkaus kestää 2h, sairaalassa ollaan max. 2vrk ja sairaslomaa 4vkoa. Silloin en saa nostella mitään ja lastenhoito pitää saaha jotenkin järjestettyä.Vielä en tiedä miten..Kokoa ei päätetty, itse toivoin pientä Ckuppia. Mikä on kuulemma vielä iso =), mutta enhän mie voi tietää mikä on minkäkin kokoinen kun omat tissit on olleet DD-F. Arpeja jää nännin ympärillä, siitä suoraan alas ja rinnan alla.



PUHE:meillä Mimmillä on nyt kolme sanaisia lauseita, ei vielä kyselyä.



G:Mimmi ei ole silleen löytänyt itseään. Tietää kyllä mistä pissa tulee yms. Moona enempikin räpläilee ;)



Apua, mikä muu oli...nyt tuli ajatuskatkos.



Tässä Moonan 10kk mittoja, pituus 73cm, paino 8505g, pää 46cm " tasaisesti kasvaa, tavallinen karkeajakoinen ruoka hyvin menee. Hapanmaitotuotteita voi antaa. Jekovittipat menee.Kävelee tukea vasten.Muutamia sanoja, sanoo äiti, pappa täti. Nukkuu suht hyvin.Poimii helmen pinsettiotteella, kuulee heikon äänen. Hb 109."



Mites, kun maitoa saa alkaa antamaan vuoden iässä..Aloittiko kukaan aikaisemmin jo? Hapanmaitotuotteet ei ole tehnyt mitään.



Nyt Moona kiipeää syliin..joten heipat!



Tuulia ja likat

Tervetuloa Pääsiäisäiti takaisin ja paljon tarrasukkia pienelle!



Mä kävin tänään neuvolalääkärillä. Hieman aikaisessa vaiheessa tää lääkärintarkastus mt kätilö halus tarkistaa vauvan asennon. lekurin mielestä olis 90% varmasti raivotarjonnassa mutta ei kuitenkaan ollut aivan varma. Sydänäänet ok, pissa puhdas ja verenpaine edelleen matala. Mutta... sf-mitta oli 3 cm pienempi kuin viikko sitten. Lääkäri sanoi, että älä nyt huolestu mutta tää pitää tutkia. Yritän ajatella järjellä, et nyt oli eri mittaaja kuin yleensä ja voi jo sen tähden heittää mutta sillä oli opiskelija mukana ja sekin sai saman mitan...

Mulla on sitten huomenna ultra, jossa kontrolloidaan asento, lapsiveden määrä ym. Lääkäri sanoi, et mielellään lääkärille ultra-aika mutta eihän lääkärillä ollut aikoja niin kätilölle menen sitten. No, toivottavasti jotain selviää.

Soitin jo omalle neuvolantädillekin kun olin tänään ruotsinkielisten neuvolassa. Hän lohdutteli et tää mitta voi johtua ihan siitä, et on eri mittaja tai sit vauva on viimeksi ollut ojennuksessa ja nyt sykkyrässä. Hän kuitenkin epäili et ei välttämättä ole kääntynyt kun olisin sen kuulemma huomannut. Nyt yritän miettiä kaikkia muljahduksia, joita olen tuntenut. Onhan ne liikkeet olleet välillä aika suuria et onhan se tietty voinut kääntyäkin mut onneksi sen näkee huomenna. Kun nyt vaan kaikki olis kunnossa! Mua vaan väkisin pelottaa kun mulla on taustalla se mun enon lapsi, joka kuoli 6 viikon ikäisenä vakavaan aineenvaihduntahäiriöön ja sehän ei kasvanut enää loppuaikana kohdussa mutta ei myöskään liikkunut. Kyllä tää sentään onneksi liikkuu!

Paino ei ollut noussut viikon aikana grammaakaan vaikka olen herkutellut ihan törkeästi. Edelleen on 7 kg tullut : )



Tulipa paljon omaa napaa. Olen vaan niin huolestunut!



Täällä oli galluppiakin. Henri on löytänyt pippelinsä aikoja sitten ja sitä kyllä mielellään räplää jos on ilman vaippaa. Tykkää myös katsoa kun pissa tulee pottaan pippelistä.



Puhe: Henrillä kesti kauan ennen kuin puhe lähti kunnolla tulemaan. Joulukuussa alkoi kunnolla tulla sanoja sillai päivittäin ja nyt pölpöttää koko ajan ja tulee hyvin 3-5 sanan lauseita.



Tuulia: Ihanaa, et pääset sinne leikkaukseen. Mä haluaisin myös jonain päivänä. Mulla koko on tavallisesti 75 D mutta nekinkyllä jotenkin ahdistaa ja nyt tietty raskauden aikana on paljon isompi kuppi. Ei ole kivaa.

Meillä maitotuotteet aloitettiin tarhassa 10 kk iässä. Antoivat Viiliä ja jogurttia ja hyvin meni.



Nyt menen tekemään ruokaa ja koitan olla ajattelematta huomista...



Kalamami, Henri ja masuasukki rv 35 tasan!

Ihana vapaa päivä menossa!Olenkin ollut reippaalla päällä,olen saanut siivottua koko kämpän.Äitini oli Juuson kans sen aikaa ulkosalla,joten sain siivota rauhassa.

Aamulla kyl näytti siltä et ulos ei ole menemistä.Vettä tuli kaatamalla ja ukkonenkin jyrisi.Sit sade vaan yhtäkkiä lakkas.



Onnea Tuulialle laikkaukseen pääsyn johdosta!!!Hieno juttu!



Meillä oltiin tänään ekaa kertaa ilman vaippaa vähän aikaa.Juuso katseli ihmeissään kun olikin vain pikkuhousut ja leikki ihan normaalisti,mut huonostihan siinä sit kävi eli pisut lorahti housuun ja lattialle.Juusoakin asia harmitti niin että pisti itkuksi ja meni suu mutrussa istumaan potalle.No,jatketaan harjoituksia.Nyt poju on unilla.



Aurinkokin näyttää kömpivän esiin,joten taidan lähteä kahvin keittoon ja lukemaan päivän lehden.



Suohomppeli81 ja Juuso

ihan ekana Tuulialle onnittelut rintojen pienennysleikkaukseen pääsyn johdosta!!! ja tuosta maitoon siirtymisestä taisit kysellä, miellä maalispoju joi 10kk iässä jo täysin pelkkkää tavallista maitoa (rasvatonta), hapanmaitotuotteet aloitettiin 8kk iässä..



G: itsensä löytämisestä.... joo on taapero löytäny pippelinsä, sitä roplaillaan, ihaillaan, venytellään ja tarkkaillaan miten sieltä pissi tulee ja kun se pystyyn nousee ni sese vasta hassua on.. pojat on poikia jo pienestä pitäen... mein taapero pissaa seisoolteen joko pottaan tai pyttyyn, pitäen pippelistä kiinni, olen yrittänyt sanoa että istualtaan pissataan kun se on huomattavasti siistimpää puuhaa!!!!!



hitsiläinen kun ei tuosta ilmasta ota oikeen mitään selkoa, välillä näyttää siltä et tulee vettä ku saavista kaatamalla, nyt taas puolestaan paistaa nii ihanasti aurinko, jos sitä menis pikkuseksi aikaa tuohon pihalle, äkkiähän tuota pääsee sisälle tarvittaessa!



kesää varten pitänee varmaan ostaa tukkupakkaus laastareita, joilla saa sitten polvia paikkailla, ainakin nyt on ollut sen verran kovaa meno pojalla että housun polvet on puhki, ei asfaltille kestä montaa kertaa polvilteen kaatua! siispä odotettavissa kesällä laastaroituja polvia.. poika vaan on niin kova juoksemaan pallon perässä että välillä mennään mukkelismakkelis, no jospa se sit oppis että ennemmin kannattaa nurmikolla juosta!



nyt katkes kyl ajatus täysin...



piipii & maalispoju & masukki 19+3

Olipa mukava lukea Pääsiäisäidin ja Leon kuulumisia - olettekin olleet mielessäni. Ja onnea tulevaan!



Melkoinen kauppareissu tuli tehtyä tänään. Puolen tunnin haahuilun jälkeen päästiin Kaisan kanssa vihdoin perille kauppaan ja kerroin Kaisalle, että hän saa kävellä siellä, jos uskoo äidin ohjeita. Kokeiltiin näitä supernannyn juttuja, että lapselle annetaan tehtäviä esim. haetaan maitoa tms. Juupa juu. Tahtojen taistelun jälkeen raahasin kirkuvan neidin takaisin rattaisiin ja sidoin kiinni. Huutomyrskyn säestämänä tein loput ostokset ja kun päästiin kassalle, niin jippii - mukana oli tyhjä lompakko; käteisestä ei tietoakaan ja kortit kotona. Eikun raahauduin kotiin ja takaisin kauppaan ja koko ajan Kaisa valitti rattaissa tuskastuttavan mankuvalla tyylillä. Ja meille on vielä ihan hitonmoinen ylämäki!!



Nyt tässä koitan tsempata, että tarttuisin tutkimussuunnitelman tekoon. Sain sen melkein valmiiksi eilen, vähän pitäisi vielä fiksailla. Sen sijaan mieltä kutkuttaisi huomattavasti enemmän viimeviikkoinen Teho-osasto.. Itsekuriton ihminen päätynee telkkarin eteen kera komean jätskiannoksen. Kadehtien luen muiden painonpudotuksista, mulla homma on päässyt kevään aikana pahasti repsahtamaan. Ja nyrkkeilytkin on jäänyt, kun me ollaan koko ajan jompi kumpi pois kotoa. Ja muulloin sitten vaan laiskottaa. Siis aina.



Nyt kotihommien kimppuun!

Kua ja Kaisa

Terveisiä Kreikasta, Rodokselta! Oltiin viikko lomalla ja oli tosi kivaa. Jenna tykkäsi kovasti uida. Ostettiin tytölle uimarengas, niin sillähän tuo pulikoi minkä ennätti. Kiinni ei saanut pitää, kun piti ehdottomasti uida yksin. Äitiä hirvitti, mutta kun pysyi lähietäisyydellä niin hyvinhän kaikki meni.



Meillä oli eilen eka adoptioneuvonta. Jännitti kyllä hurjasti mennä, mutta kaikki meni tosi hyvin. Ainoastaan meidän maavalinta ei sitten osunut oikein nappiin. Oltiin ajateltu Venäjää, mutta sieltä tulee vanhempia lapsia. Adoptiolapsen pitää tulla perheeseen nuorimpana ja kun Jenna on vielä niin nuori, niin ei taida sitten venäjän adoptio onnistua meille. Mutta onneksi on muitakin maita. Nyt sitten suunnataan vähän kauemmaksi, Etelä-Afrikkaan tai kenties Etiopiaan. Aika näyttää.



Nyt en muista yhtäkään G:tä mitä on ollut. Tulen vastailemaan niihin myöhemmin.



Tuulialle hurjasti onnea leikkausjonoon pääsemisen johdosta!



Marju