Lue keskustelun säännöt.
Onko tavanomainen parisuhteen kehityskaari?
05.01.2025 |
2 vuotta yhdessä. Ensin jäi pois pusut. Haleja saa vielä välillä. Ei kuulemma ole miehelle tärkeää, niin ei hän osaa niitä oma-aloitteisesti antaa. Nyt myös seksin määrä on vähentynyt. Hyvä jos kahdesti viikossa.. miehen omat menot lisääntyneet, samaten koneella pelaaminen tuli kuvioihin viime syksynä. Ei minua enää oikein katsota eikä kosketa.
Surettaa. Yritin niin kovin valita hyvän miehen, deittailin monia ennen tätä ja olen todella panostanut tähän suhteeseen. Alussa kaikki oli tosi hyvin ja mies ihana! Mutta tuntuu olevan niin, että kun alkuhuuma hälvenee ja mies pääsee palveluiden makuun, alkaa homma mennä yksipuoliseksi. Eli minä pidän suhdetta yllä, toinen alkaa pitämään kaikkea mitä teen eteensä itsestäänselvyytenä. Onneksi ei olla muutettu vielä yhteen.
Kommentit (16)
Tyypillistä. Nykyään parisuhteet ovat lyhyitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä. Nykyään parisuhteet ovat lyhyitä.
Tyypillisen parisuhteen kehityskaari on nykyään 2 kuukautta. Alkuhuumasta kyllästymiseen ja eroamiseen.
Ekaks naimisiin ja sitten vasta muu. Mies on nyt saanut kaiken ilmaiseksi.
Oon huomannut saman. Kommunikointi on jotenkin vaikeaa ja tehdään vaan mitä parhaiten osataan eli vieraannutaan toisesta. Ei osata sanoa esim "haluaisin viettää omaa aikaa nyt tämän viikonlopun, olet tärkeä, mutta haluan ladata akkuja yksin". Sen sijaan ignoorataan ja yritetään pärjätä ja siinä sitten loppuu ne hellyyden yms ja roskiin koko suhde. Ja sitten uudestaan sama homma.
Nykyään kai on tuollaista. Että oma aika ja menot ovat tärkeämpiä kuin kumppanin toiveet ja tarpeet. Toista se oli ysärillä, kun aloimme mieheni kanssa seurustelemaan. Henkistä ja fyysistä ilotulitusta kesti yli 6 vuotta, sitten tulivat lapset, jotka totta kai veivät suurimman osan huomiosta.
Nyt oltu 30 vuotta yhdessä. Ja meidän arki on about tuollaista, mitä ap kuvaili. Mutta hyvä näin, sillä ei sitä paita-peppu -linjaa jaksa loputtomiin 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kai on tuollaista. Että oma aika ja menot ovat tärkeämpiä kuin kumppanin toiveet ja tarpeet. Toista se oli ysärillä, kun aloimme mieheni kanssa seurustelemaan. Henkistä ja fyysistä ilotulitusta kesti yli 6 vuotta, sitten tulivat lapset, jotka totta kai veivät suurimman osan huomiosta.
Nyt oltu 30 vuotta yhdessä. Ja meidän arki on about tuollaista, mitä ap kuvaili. Mutta hyvä näin, sillä ei sitä paita-peppu -linjaa jaksa loputtomiin 😉
Huomannut, verrattuna esim. ensimmäiseen avioliittooni, että nyt saa tosissaan kilpailla huomiosta somen, internetin ja nettipelien kanssa. Mies viettäisi mieluusti kaiken aikansa puhelinta selaten tai jotain peliä pelaten. Teen sitä itsekin, kun olen yksin, mutta osaan olla ilman silloin kun olemme yhdessä. Ja ei asuta yhdessä, eli molemmilla kuitenkin on vielä aika reilustikin sitä omaa aikaa, n. puolet ajasta ollaan yhdessä. Ap
Niin siinä kun yrittää koukuttaa liian tasokasta miestä. Se mies saa paremman näköisiäkin naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kai on tuollaista. Että oma aika ja menot ovat tärkeämpiä kuin kumppanin toiveet ja tarpeet. Toista se oli ysärillä, kun aloimme mieheni kanssa seurustelemaan. Henkistä ja fyysistä ilotulitusta kesti yli 6 vuotta, sitten tulivat lapset, jotka totta kai veivät suurimman osan huomiosta.
Nyt oltu 30 vuotta yhdessä. Ja meidän arki on about tuollaista, mitä ap kuvaili. Mutta hyvä näin, sillä ei sitä paita-peppu -linjaa jaksa loputtomiin 😉
Huomannut, verrattuna esim. ensimmäiseen avioliittooni, että nyt saa tosissaan kilpailla huomiosta somen, internetin ja nettipelien kanssa. Mies viettäisi mieluusti kaiken aikansa puhelinta selaten tai jotain peliä pelaten. Teen sitä itsekin, kun olen yksin, mutta osaan olla ilman silloin kun olemme yhdessä. Ja ei asuta yhdessä, eli molemmilla kuitenkin on vielä aika reilustikin sitä omaa aikaa, n. puolet ajasta ollaan yhdes
Näinhän se valitettavasti on. Ihmiset kyllästyvät nopeammin toisiinsa. Eihän toinen ihminen voi olla samalla tavalla loputtoman kiinnostava uusine elementteineen kuin internetin ihmeellinen maailma. Tämä on maailmanlaajuinen ilmiö ja mielestäni niin surullinen. Keksintönä internet ja sen oheistuotteet ovat tuoneet paljon enemmän negaa kuin positiivista. Vrt. esim sähkö, auto ym keksintöihin. Tätä mieltä minä olen.
Se 30 vuotta yhdessä ollut viiskymppinen dinosaurus
Niin se menee, siiis noiden konsoli/pc-pelaajien suurin rakkaus on kone, jota räplätään aamusts iltaan. Tulet ehkä kakkosena tai kolmosena kavereiden jälkeen.
Mieti millaista on 5 vuoden päästä. Haluatko olla samassa tilanteessa? Tiedät itsekin vastauksen. Erosin samanlaisesta suhteesta ja se oli elämäni paras päätös. Huono suhde ei anna mitään mutta vie kaiken energian. Tsemppiä, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin siinä kun yrittää koukuttaa liian tasokasta miestä. Se mies saa paremman näköisiäkin naisia.
Ahaa. Mikäs häntä estää etsimästä paremman näköistä? Ei mikään.
En todellakaan usko että perimmäinen vika on minun viallisessa ulkonäössä, vaan siinä että minusta on tullut tuttu ja miehen silmissä arkinen. Se, joka on häntä varten eikä lähde, vaikka ei aina niin jaksaiskaan enää huomioida minua. Ap
Moni ihminen osaa /jaksaa pitää roolia jonkin aikaa. Sitä vähemmän mitä enemmän asutaan samassa paikassa. Koska se roolin pitäminen on kuluttavaa. Sitten lysähdetään sohvalle kun on saatu kala koukkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin siinä kun yrittää koukuttaa liian tasokasta miestä. Se mies saa paremman näköisiäkin naisia.
Tuo ei ole tasokas mies.
Samanlaisia ajatuksia ollut muutaman vuoden kestäneen parisuhteen loppupuolella ja jälkeen. Että vaadinko liikaa, olenko hankala ja miksen osaa vain tyytyä siihen, mitä saan. Mutta kun haluaisin olla jollekulle niin tärkeä, että mun kanssa haluttaisiin viettää aikaa useamman kerran viikossa. Ja että en kokisi olevani itsestäänselvyys. Mitään sellaista en vaadi, että minun pitäisi olla miehen elämän keskipiste tai minua pitäisi kohdella kuin prinsessaa.
Olen alkanut miettiä, että mä vain en ole sellaimen ihminen, joka herättää suuria tunteita kenessäkään miehessä alkuihastuksen jälkeen. Ja luultavasti tulen jäämään yksin, jollen tyydy olemaan tapailunainen, joka otetaan laatikosta silloin kun miestä sattuu huvittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jatkoon. Mies jaksoi esittää roolia sen aikaa että suhde on vakiintunut, ja nyt voi sitten keskittyä pelaamiseen. Muija hoitakoon suhteen, sehän sitä halusi. Jos suhde olisi miehelle tärkeä, hän osallistuisi aktiivisesti sen ylläpitoon.
Olen sitä mieltä, että mieluummin yksin, kuin tyytyä huonoon. Ja sen huonon ei tarvitse tarkoittaa katujuoppoa.
Ei uutta rintamalla🤭kulahtaneita liittoja.
Mietin vaan, että onko minun odotukset ja toiveet parisuhteessa epärealistiset/ liikaa? Aina käy näin. Ap