Lue keskustelun säännöt.
Kuolema, valokuvat ja uusi suhde
13.05.2007 |
Luin juttuja naisista, jotka ovat mustasukkaisia valokuvista, joissa näkyy kumppanin entinen tyttöystävä/ vaimo. Siitä tuli mieleen tällainen kysymys:
Mitä tekisit seuraavanlaisessa tilanteessa? Olet naimisissa elämäsi rakkauden kanssa. Jostakin syystä hän kuolee, ja jäät yksin. Aika kuluu, ja löydät uuden kumppanin. Hän on kuitenkin mustasukkainen perhepotreteista, joita on kotisi seinillä ja hyllyissä. Niissä sinä poseeraat sen miehen kainalossa, jota niin kovasti rakastit, ja jonka tahtomattasi menetit. Myös lapsenne ovat osassa yhteisistä kuvistanne. Uusi kumppanisi, jota myöskin rakastat, haluaa, että heität kuvat menemään. Mitä teet?
a) Ymmärrät uuden kumppanisi epävarmuuden, ja heität kuvat menemään, vaikka pahaa tekee.
b) Olet pöyristynyt, ja potkaiset uuden miehesi matkoihinsa.
c) Teet kompromissin ja otat kuvat näkyviltä, mutta et heitä niitä pois.
d) Teet kumppanillesi selväksi, että kuvat ovat tärkeä osa menneisyyttäsi, jota et halua unohtaa, ja että rakastat myös häntä, ja että hänen kuvansa pääsevät muun kokoelman sekaan seinille.
e) Jotakin muuta, mitä?
Kommentit (12)
En itsekään haluaisi, että mieheni poseeraisi exänsä kanssa onnellisen näköisenä ja minä joutuisin kuvia katselemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä rakkaan ihmisen muistaa vaikka kuvia ei olisi seinällä.
Laittaisin kuvat albumiin.
Vierailija:
En itsekään haluaisi, että mieheni poseeraisi exänsä kanssa onnellisen näköisenä ja minä joutuisin kuvia katselemaan.
Eihän niitä tarvitsisi joka huoneessa ja kymmenittäin olla, mutta muiden valokuvien joukossa saisi joitain otoksia luonnollisesti olla.
Missään nimessä en suostuisi kuvia pois heittämään ja jos uusi mies sitä vaatisi, saisi mies lähteä, mutta en myöskään välttämättä itsekään haluaisi niitä pitää esillä muualla kuin lasten huoneissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin korjannut kuvat albumiin jo ennen kuin alan deittailla uutta miestä.
Suruaika on tärkeä ja niin kauan kun lapsineni suren, kuvat saavat olla. Kun suru loppuu alkaa uusi.
Siis olla nyt toisen menneisyydestä mustasukkainen!? Ja vielä jostakusta, joka on kuollut? Siis jos se ensimmäinen mies ei olisi kuollut, tämä uus mieshän ei olisi tätä naista saanut. Se kai sen epävarmuuden tuo? Mutta aikuisten ihmisten elämässä tuntuu kyllä todella oudolta ja lapselliselta moinen epävarmuus. Minua se ahdistaisi.
Harkinnan jälkeen ilmeisesti vaihtoehto e:
Sitten kun rakkaani kuolemasta on niin kauan, että olen itse valmis uuteen mieheen, jättäisin esille vain pari kuvaa, jossa lasteni isä näkyy. En missään nimessä kokonaista muistojen mausoleumia ja nekin kuvat nimenomaan lasten takia, heidän isänsä muisto saa kyllä näkyä. Itseni takia lasteni isän ja elämäni rakkauden kuvien ei tarvi olla esillä, mutta toisaalta en myöskään missään nimessä kenenkään muun ihmisen pyynnöstä hävittäisi kuvia ja muita muistoja. Jos joku on todella menneisyydestäni niin mustasukkainen, niin en usko, että se ihminen on minulle oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsin asiallisia vastauksia, kiitos =o)!
Lapset saisivat tietenkin pitää omissa huoneissaan kuvia isästään ja jos harrastaisin jotain isoja valokuvaryhmitelmiä seinillä, niin varmasti sinne lukuisten kuvien joukkoon mahtuisi joku kuva tästä kuolleestakin miehestä (mutta ei sinne makuuhuoneeseen.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uhkana ja olla tälle mustasukkainen.
Tunnen erään pariskunnan, jonka molemmat osapuolet ovat jääneet tahollaan nuorina leskiksi. Todella traagista.
Heidän kotonaan ovat menehtyneiden puolisoiden kuvat ja pariskuntien hääkuvat esillä, etten sanoisi " paraatipaikoilla" .
Näiden kuvien lisäksi on luontevasti sijoitettu myös pariskunnan yhteisiä potretteja.
Miksi ihmisten pitäisi kieltää historiansa? Jos hyvän yhteiselon päätteeksi joutuu traagisesti luopumaan rakkaastaan vaikean sairauden kohdattua, hyvä muisto toisesta säilyy iäti.
Elämänsä aikana voi rakastaa useita kumppaneita.
Vaikka äitini uuden miehen tapasikin. Mutta, kun äitini muutti hänen luokseen asumaan, ei siellä luonnollisestikaan isäni kuvia ole.
Leskellä ei ole helppoa. Sen sijaan että eroaisi ja rakkaus loppuu, niin joutuukin luopumaan rakastamastaan ihmisestä tahtomattaan. Ja pitäisi sitten jossain vaiheessa alkaa elää taas elämäänsä ja mahdollisesti rakastua jne. Ja entäs sen uuden kumppanin tunteet, pitäähän nekin ottaa huomioon.
Vaihtoehdoista vastaisin c, eli säilyttäisin kuvat, mutten seinillä. Lasten huoneessa voi isän kuvia ollakin.
kirjoitan tänne ja kysyn neuvoa;)