Miksi naiset ovat niin huonoja kommunikoimaan, että ero tulee miehelle aina yllätyksenä?

Vierailija kirjoitti:

Parisuhdekonflikteissa on hyvin yleistä, että nainen vaatii muutosta ja mies vetäytyy tai vähättelee tilannetta välttääkseen konfliktin. Vetäytyminen kuitenkin lisää toisen turhautumista, mikä puolestaan johtaa vaatimusten koventumiseen ja noidankehään.

Tämä! Tässä hyvä esimerkki… sanoin miehelle että meidän pitäisi laittaa meidän iso talo myyntiin, joten säästäisimme paljon jos menisimme vain pieneen asuntoon vuokralle. Vastauksena mykkäkoulua. Lopulta kun alan itkeä ettei rahat riitä edes laskujen maksamiseen, niin miehen vastaus: ”turhaa siinä draamailet”. Naisen huolet ja murheet näyttäytyy usein miehelle vain draamailuna tai riidan haluna, kun kyse on siitä, että yrität vain käydä järkevää keskustelua, jotta yhteinen ratkaisu löytyisi. Tarpeeksi kauan kun tällaista katselee, niin kyllä se ero on väistämättä mielessä, ja sehän tulee jos mies jatkaa mykkäkoulua, eikä kykene keskustelemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Oln lukenut monta tarinaa, joissa nainen kertoo tyytymättömyydestään rauhallisesti, kiihtyneesti,pitkästi, lyhyesti, tilanteen ollessa päällä ja tilanteen ollessa ohi, kirjoittaa kirjeen, sähköpostin ja ehkä vielä ilmaisee asiat modernin tanssin keinoin ja mies ei vaan muuta käyttäytymistään joten nainen ottaa eron ja sitten miehen reaktio on, että tää tuli aivan yllätyksenä!

 

Arvoitus on se, miksi miehet eivät muuta käyttäytymistään naisen toivomaan suuntaan, jos haluavat jatkaa suhdetta?

Sellainen mies on sekä typerä että itsekäs. Liian pöljä ymmärtämään tilannetta, mihin se on menossa ja miten sen saa vielä pelastettua. Liian itsekäs muuttamaan mitään vaikka tajuaisikin, koska oma napa on maailman keskus. Mitään ei halua muuttaa itsessään, koska ei yksinkertaisesti näe muuta kuin itsensä. Parisuhde on saamista ja antamista ja jos kuvittelee olevansa oikeutettu vain saamiseen, ei lopputulos voi olla hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oln lukenut monta tarinaa, joissa nainen kertoo tyytymättömyydestään rauhallisesti, kiihtyneesti,pitkästi, lyhyesti, tilanteen ollessa päällä ja tilanteen ollessa ohi, kirjoittaa kirjeen, sähköpostin ja ehkä vielä ilmaisee asiat modernin tanssin keinoin ja mies ei vaan muuta käyttäytymistään joten nainen ottaa eron ja sitten miehen reaktio on, että tää tuli aivan yllätyksenä!

 

Arvoitus on se, miksi miehet eivät muuta käyttäytymistään naisen toivomaan suuntaan, jos haluavat jatkaa suhdetta?

Sellainen mies on sekä typerä että itsekäs. Liian pöljä ymmärtämään tilannetta, mihin se on menossa ja miten sen saa vielä pelastettua. Liian itsekäs muuttamaan mitään vaikka tajuaisikin, koska oma napa on maailman keskus. Mitään ei halua muuttaa itsessään, koska ei yksinkertaisesti näe muuta kuin itsensä. Parisuhde on saamista ja antamista ja jos kuvittelee olevansa oikeutettu vain saamiseen, ei lopputulos voi olla hyvä.

Kommentistasi huokuu todella voimakas katkeruus. Ja syyttävän sormen kääntäminen itsestä poispäin 

Miksi? 

Oletko katsonut peiliin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mies ei ymmärrä kun nainen sanoo, ettei katsele pettämistä. Mies pettää silti ja yllättyy sitten erosta.

Nainen löytää onneksi aina uuden miehen nopeasti.

nainen ei ymmärrä, että johonkin ne kassit on tyhjennettävä. jos kotona pihdataan, niin sitten miehen pitää käydä vieraissa.

uskovaisille käteenveto on kiellettyä. vieraissakäyminen on pienempi paha. papit taas voivat käyttää pikkupoikia.

Mies taas ei ymmärrä, että parisuhteessa ollaan koska halutaan olla vain sen toisen kanssa ja että silloin pitää itsekin pystyä olemaan puoleensavetävä. Ei se niin mene että vaimo antaa pimppaa just silloin kun miehen tekee mieli, vaan asiasta sovitaan. Jos taas se ei käy, ei pidä olla parisuhteessa alun perinkään.

Muuten, voisit HIUKAN päivittää tietojasi uskovaisista, koska mikään noista heitä koskevista väitteistäsi ei ole sovitettavissa sellaiseen ryhmään kuin "uskovaiset", ihan siksi että heitä on aika montaa eri tyyppiä ja ryhmää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen saattaa yrittää ottaa asiaa puheeksi pitkäänkin pieninä palasina tai toiveikkuutena siitä, että tilanne korjaantuisi. Kun mies ei huomaa tai reagoi näihin hienovaraisiin vihjeisiin, nainen saattaa lopulta väsyä ja tehdä päätöksen erosta. Miehelle tämä voi näyttäytyä äkillisenä, koska aiempaa keskustelua ei ole koettu vakavana varoituksena.

No kannattas varmaan PUHUA SUORAAN SAATANA.

Eihän teille herkkähipiäisille kestä sanoa suoraan, että jos asioita ei puhuta halki, jotta parisuhteeseen saadaan positiivista muutosta aikaan, niin meidän täytyy erota. Siitä ne itkupotkuraivarit vasta miehellä alkaa. 

Tai kyllä sitä asiaakin tulee nalkutuksen seassa, mut mies ei sit enää jaksa tai osaa suodattaa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti tunteista puhuminen tarkoittaa, että miehen pitää kuunnella naisen tunnetta. Ja tässä piilee oleellisin sääntö, kun joku puhuu tunteistaan, niitä pitää myötäillä. Suuri loukkaus on esittää ratkaisuehdotus.

Ei ei ei. Jos nainen tuntee olevansa lihava jossain mekossa nii sää meet ja myötäilet et " no kyl sää näytäkki lihavalta"?

Eli tunteita pitää osata näytellä oikein. 

Ei tarvitse, jos on terve tunne-elämä. Kertoo aika huonoa, jos tulkitset sen pelkäksi näyttelemiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Luulin, että miehet pitävät enemmän tekemisestä ja toiminnallisesta lähestymistavasta kuin pälätyksestä ja nalkutuksesta. 

Eikö eron ottaminen ilman nalkutusta olisi juuri sitä "ei mitään feminiinistä kuran jauhamista" vaan miehistä suoraan asiaan ja toimintaaan? 

Eli koska olet putkiaivoinen tollo, joka ei ymmärrä muuta kuin käsillä touhuamista, on puhuminen sinun mielestäsi pelkkää kuran jauhamista.

Miksi siis olisit ylipäänsä naisen kanssa tekemissä, jos kerran olet liian miehekäs opettelemaan minkäänlaisia kommunikaatiotaitoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehet ovat niin huonoja kuuntelemaan, että ero tulee yllätyksenä? 

"Huono kuuntelemaan"="mies ei osaa lukea ajatuksiani ja hienovaraisia mikroilmeitäni"

Vai missasitko kenties ekan keskusteluyrityksen kun ei akkojen kotkotukset kiinnosta?

Asiat pitää molempien kyetä ilmaisemaan suoraan ja rehellisesti.

Monesti ihmisillä joilla on esimerkiksi hoitamattomia kiintymyssuhdevaurioita eivät kykene ilmaisemaan tunteitaan ja tarpeitaan selkeästi toiselle. 

Vaan patoavat niitä, ovat hiljaa niistä vaikka paha olo vain lisääntyy koko ajan. 

Lopulta ns pannu räjähtää ja alkaa asioista täysin tietämättömän kumppanin syyttely. Aika usein myös aloitettu salasuhde jonka seurauksena perhe hajoaa. 

Moni minävaurioinen on i h m i s jätettä parisuhteessa. Epäluotettava, epärehellinen ja valheellinen.

Minä en nalkuta. 

Sanon aina asiasta kerran. Mikäli tämä ei tehoa, pakenen joka kerta (eri) rakastajan syliin.

Vierailija kirjoitti:

Miehet eivät kuuntele, kuule, eivätkä ole kiinnostuneita siitä, mitä nainen puhuu. Tuleehan se sitten yllärinä se ero, vaikka nainen on asiasta puhunut jo useita vuosia.....

Heti kun nainen alkaa uhkailemaan erolla tarkoittaa se että ero tulee joka tapauksessa ja mies alkaa valmistautumaan siihen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuli ero niin että olin kolme vuotta puhunut siitä, millaiset asiat minusta tuntuvat pahalta ja mihin toivoisin muutosta.

 

Ensin ihan kauniisti pyysin, että voisitko tämän viikonlopun viettää kotona sen sijaan että joisit kavereiden kanssa. Pyysin ihan kauniisti, että voisitko tänään tulla mun kanssa yhdessä nukkumaan. Pyysin, että lähtisitkö mukaan ulos kävelylle tai joskus ulos syömään.

 

Ei reagoinut näihin pyyntöihin mitenkään. Sitten aloinkin nalkuttamaan ja säännöllisesti parin viikon välein itkien kerroin toiveista. Joskus suutuin ja silloin korotin ääntä ja kysyin että miksi sä teet näin ja miksi et koskaan niinkuin toivoisin.

 

Mies oli tosi välinpitämätön ja petti lupauksiaan jatkuvasti. Kerroin monta kertaa, että mä en jaksa tätä kovin kauaa ja on ihan ajan kysymys että jatkan elämää ilman häntä. Sitten kun kerroin että nyt tulee ero, hän oli ihan puulla päähän lyöty ja tuli kuulemma ihan puskista ero.

 

Oltiin erossa vuoden ja palattiin yhteen. Sanoin miehelle, että asioiden on nyt muututtava tai muuten ero on lopullinen. Pikkuhiljaa mies oikeasti korjasi käytöstään ja myöhemmin pahoitteli ettei ole kuunnellut ja sitä kun piti mua itsestäänselvyytenä. Nykyisin ei mies enää juo, ja viettää perheen kanssa oikeasti aikaa. Valvoo tosin myöhään ja nukkuu puoleen päivään, mutta se on aika pientä siihen verrattuna miten asiat joskus oli.

 

Se on kyllä jännää, ettei oikeasti ymmärtänyt että jotain on vialla vaikka puoliso itkee ja nalkuttaa jatkuvasti. Oli kuulemma oikeasti luullut, että naiset vaan jotenkin luonnostaan nalkuttaa ja se kuuluu asiaan.

 

En tiedä kuinka usein erot päätyy siihen että palaataankin yhteen ja suhde paranee. Usein taitaa yhteen paluu olla vaan samaa p*skaa samassa paketissa?

Jos kertomasi pitää paikkaansa, niin miehesi ei ole todellakaan mikään lajinsa valio, mutta paljon parempi kuin moni muu. Hän sentään ymmärsi missä mennään edes siinä vaiheessa kun oli vaarassa menettää koko suhteen lopullisesti. Selvästikin merkitset hänelle paljon, kun kerran alkoi viimein korjata sikailuaan ennen kuin oli liian myöhäistä. Vain aika voi näyttää pystyykö hän myös pitämään tuon, mutta se on sen ajan murhe.

Aika moni muu olisi vain heittänyt suhteenne menemään koska joko se ei ollut tärkeä alun alkaenkaan tai koska ego ei sallisi myöntää omia virheitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ottaisi nalkutuksen tosissaan ja ottaisi onkeensa, ei tarvitsisi erota.

Nalkutus on henkistä väkivaltaa! Miksi nainen kiduttaa miestä näin?

Koska se on ainoa väkivallan muoto johon pystyy.

Jos mies on niin typerys ettei osaa kuunnella jo alkuun, niin sitten ei voi valittaa nalkuttamisesta. 

Mikä siitä baarin naisen puheesta tekee niin ymmärrettävää että mies osaa kuunnella häntä paremmin kuin sinua?

Vierailija kirjoitti:

Vaimo häipyi sanomatta sanaakaan. Sain raastuvasta kirjeen erosta. Ignoorasin hänet ja hänen sukunsa elämästäni. Harmitti että elämä meni hukkaan hänen kanssaan.

Hakkasitko kun salaa joutui pakenemaan?

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat oikukkaita hormonaalisia lapsia, jotka eivät itsekään tiedä, mitä haluavat. Miehen ei kannata koskaan liikaa kiintyä naiseen, koska nainen tuskin tuntee samoin ja voi toimia täysin mielivaltaisesti hetkenä minä hyvänsä. 

Ja sama toisin päin. Miehet ovat aivan yhtä perseestä kuin naisetkin, eivät mitään viattomia uhreja.

Vierailija kirjoitti:

Nainen alkaa keksimään toinen toistaan järjettömämpiä "ongelmia" ja kiukuttelee saastapalstalla kuinka kaikki miehet sitä ja miehet tätä samalla kun itse toimii tismalleen samoin. Ero tuollaisessa tilanteessa on siunaus, oli aloitteen tekijä kumpi tahansa. Et sinä ole täydellinen, etkä edes siedettävä. Olet vain yksi mitätön ihminen.

Ja silti sinä mitätön pikku paska haaskaat aikaasi täällä "saastapalstalla".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat oikukkaita hormonaalisia lapsia, jotka eivät itsekään tiedä, mitä haluavat. Miehen ei kannata koskaan liikaa kiintyä naiseen, koska nainen tuskin tuntee samoin ja voi toimia täysin mielivaltaisesti hetkenä minä hyvänsä. 

Erittäin hyvin kiteytetty. Totuus ei pala tulessakaan.

Ei totuus, mutta tuo sovinistinen löpötys palaa ja komeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihmiset muutu sillee että niille sanoo jotain. Se juttelu saattaa vaikuttaa sillee että se (tässä tapauksessa) mies "muuttuu" viikoksi ja sitten se sama vanha taas jatkuu. Jos niist asioista täytyy kokoajan jauhaa ja mikää ei tule luonnostaan niin se suhde on jo alkujaansakkin tuhoon tuomittu. Jos 2 kypsää aikuista juttelee niin asia on ihan erilainen, mutta yleensä se on just niin, että siinä "juttelee" 2 epäkypsää aikuista, eli se menee aina riitelyksi ja "muututaan" viikoksi ja sitä toistetaan vuosia, ennen kuin joku oikeasti tajuaa sen kaikkein oleellisimman pointin, että henkilö kasvaa ainoastaan omasta tahdosta ja olemalla itsekseen, eikä jankuttamalla. 

Tunnistan niin! Melkein olisi naurattanut, jos en olisi ollut niin loppu, miten mies välillä, kun olin avautunut, miten väsynyt olen, tsemppasi kotitöissä muutaman päivän ja sen jälkeen olikin taas kadonnut omiin juttuihinsa. 

 

Olin kuulemma narsisti, joka haluaa määräillä häntä ja kieltää kaiken. Ja nyt siis puhutaan perheenisästä, jolla neljä pientä lasta ja joka juoksee maratooneja. Itse kävin kokoaikatöissä. 

Narsistihan sinä taidat olla. Hae apua.

Miksi hänen pitäisi hakea apua, eikä ö-luokkaan kuuluvan miehensä?

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat oikukkaita hormonaalisia lapsia, jotka eivät itsekään tiedä, mitä haluavat. Miehen ei kannata koskaan liikaa kiintyä naiseen, koska nainen tuskin tuntee samoin ja voi toimia täysin mielivaltaisesti hetkenä minä hyvänsä. 

Mikset sitten ole miehen kanssa? 

Aikanaan kun tuli vauva, kerroin miehelle vauvan fysioterapiaohjeesta, ei noteerannut millään tavalla. Parin kuukauden päästä sitten tuli manspleinaamaan minulle samaa ohjetta, minkä oli kuullut neuvolan tädiltä. Tuolla ukolla on pitkä matka taaperrettavanaan vauvan ja neuvolan tätien kanssa. Ilman äitiä. :D