Uusi kumppani keksii lapsestani kokoajan vikoja
Olemme seurustelleet kaksi vuotta, emme asu yhdessä. Molemmilla useampi lapsi. Olen viime aikoina huomannut, että mies keksii yhdestä lapsistani kokoajan huonoja puolia. Hän jos puolustan lasta, hän jättää sanomani kokonaan huomiotta, vähättelee tai suuttuu. Viimeksi hän lopetti puhelun siihen, kun puolustin lasta.
Hän myös maalaa kokoajan piruja seinälle, että en varmasti tiedä kaikkea lapsestani, ja että joku on vialla, yms. Lapsi ei voi tehdä yhtäkään virhettä tai olla kiukkuinen tms, tai hän ottaa sen todella vakavasti ja etsii jotain salattuja syitä miksi lapsi käyttäytyy niin.
Lapsi on siis hyvä koulussa, käy koulussa melko mielellään aina, harrastaa säännöllisesti, lukee paljon. On peliaika, eikä meillä ole esim.suoratoistopalveluja käytössä. Esimurrosiän ongelmia on kuitenkin jonkin verran ilmaantunut. On kuitenkin ihan hanskassa suurimman osan ajasta, vaikka joskus riidellään.
Hänen omat lapsensa eivät harrasta mitään, ja ne mitä hän on painostanut lapsensa aloittamaan, he ovat lopettaneet/eivät ole käyneet ollenkaan. Lapset pelaavat ja tekevät mitä haluavat, ja valvovat kuinka pitkään haluavat. He ovat haluttomia tekemään mitään yhdessä. Myös hygienianhoito on osittain heikkoa.
Olen miettinyt, kumpuaako hänen käytöksensä lastani kohtaan kateudesta, kuin paha äitipuoli mutta paha isäpuoli. Hänellä tuntuu muutenkin olevan taipumus ottaa yksi lapsista suosikiksi ja tämä saa paljon kehuja ja huomiota. Yhtä taas sorsitaan erityisesti.
En ole keksinyt muuta toimintatapaa kun että puolustan lasta heti, joskus kärkkäästikin, ja etenkin jos lapsen kuullen heitetään puolivitsillä jotain, sanon heti takaisin. Tästä hän ärsyyntyy. En tiedä pitäisikö vaan lopettaa koko suhde, mutta pitäisikö vielä yrittää keskustella vai onko teillä kokemuksia, voiko käytös muuttua?
Kommentit (79)
Miksi tää kuvotus ei ollut exä heti ekasta vian keksimisestä sun lapsesta? Millainen äiti sä olet, kun asetat lapsesi henkisen väkivallan kohteeksi?
Meet vaan nukkuun ja lopetat ton paskajuttujen keksimisen. Keksi muita tapoja tulla huomioiduksi.
Teillä on kaksi vaihtoehtoa. Te joko jatkatte yhdessä tai ette jatka yhdessä. Olisi tietysti parempi jos ette jatkaisi yhdessä, mutta jos te kuitenkin jatkatte yhdessä teillä on kaksi vaihtoehtoa. Te joko joudutte tai ette joudu sotaan. Olisi tietysti parempi jos ette joutuisi sotaan, mutta jos te kuitenkin joudutte sotaan, teillä on kaksi vaihtoehtoa. Te joko kuolette tai ette kuole. Olisi tietysti parempi jos ette kuolisi, mutta jos te kuitenkin kuolette, teillä on kaksi vaihtoehtoa. Teidät haudataan tai tuhkataan. Olisi tietysti parempi jos teidät tuhkattaisiin, mutta jos teidät kuitenkin haudataan, teillä on kaksi vaihtoehtoa. Teistä kasvaa joko kuusi tai mänty. Olisi tietysti parempi jos teistä kasvaisi mänty, mutta jos teistä kuitenkin kasvaa kuusi, teillä on kaksi vaihtoehtoa. Teistä tehdään joko talouspaperia tai wc-paperia. Olisi tietysti parempi jos teistä tehtäisiin talouspaperia, mutta jos teistä kuitenkin tehdään wc-paperia, teillä on kaksi vaihtoehtoa. Teillä pyyhkii joko mies tai nainen. Olisi tietysti parempi jos teillä pyyhkisi nainen, mutta jos teillä kuitenkin pyyhkii mies, niin teidän elämänne on mennyt täysin päin pyllyä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tää kuvotus ei ollut exä heti ekasta vian keksimisestä sun lapsesta? Millainen äiti sä olet, kun asetat lapsesi henkisen väkivallan kohteeksi?
No ajattelitko että toi alkoi jotenkin vaan yhtenä päivänä ja jostain kauheasti jutusta? Ei todellakaan. Varmaan vuosi meni ilman mitään, tai normaalin rajoissa tietysti puuttui jos oli puuttumisen aihetta. Sitten alkoi ihmeellisistä asioista valittaminen, mutta todella hitaasti. Ja asiat esitettiin niin, että jäi itselle olo, että ehkä en tosiaan ollut huomannut ja asia oli noin miten hän väitti, mutta kun seurasin lapseni käytöstä, en nähnyt viitteitä asioihin mitä hän väitti.
Nyt oli kyllä tosiaan kaiken huippu että kun muuta ei voinut keksiä, niin sanoi että lapsi on syönyt heidän suolaansa "varmaan 50g". Siis mitä helvettiä, ei kukaan pysty edes tollasta määrää syömään, etenkään kun ei olla oltu siellä viime aikoina paljoakaan. Olin vaan et ööö kiitos ilmoituksesta, kuulostaa aika oudolle kyllä.
Ap
Koska tosiaan, olen aina suhtautunut tilanteeseen, jossa kerrotaan että minun lapsi olisi tehnyt jotakin, niin sillä tavalla että pidän kaikkea mahdollisena ja selvitään, onko se totta vaiko ei. Pahinta on musta ne, jotka ei koskaan usko että oma lapsi voisi tehdä jotain pahaa, sanoa pahaa, kiusata, tms, vaan heti sanotaan että ei meidän lapsi ainakaan. Musta on hyvä kyllä kysyä ja selvittää, onko asioissa perää.
Ap
Ni, kumpi on tärkeämpi, se mies/nainen vai lapsesi? Vai meneekö oma tarpeesi lapsen edelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi tyttö vai poika? Sillä on merkitystä miehen motiivin selvittämiseksi.
Mitä merkitystä?
Tiedän pedofiilin, jota kiinnostivat lapset (tytöt sekä pojat) sekä nuoret naiset.
ihme kavereita sulla
Heitä helvettiin se "kumppani", joka on sun lapsille mustasukkainen. Hän ei ole päästään terve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tää kuvotus ei ollut exä heti ekasta vian keksimisestä sun lapsesta? Millainen äiti sä olet, kun asetat lapsesi henkisen väkivallan kohteeksi?
No ajattelitko että toi alkoi jotenkin vaan yhtenä päivänä ja jostain kauheasti jutusta? Ei todellakaan. Varmaan vuosi meni ilman mitään, tai normaalin rajoissa tietysti puuttui jos oli puuttumisen aihetta. Sitten alkoi ihmeellisistä asioista valittaminen, mutta todella hitaasti. Ja asiat esitettiin niin, että jäi itselle olo, että ehkä en tosiaan ollut huomannut ja asia oli noin miten hän väitti, mutta kun seurasin lapseni käytöstä, en nähnyt viitteitä asioihin mitä hän väitti.
Nyt oli kyllä tosiaan kaiken huippu että kun muuta ei voinut keksiä, niin sanoi että lapsi on syönyt heidän suolaansa "varmaan 50g". Siis mitä helvettiä, ei kukaan pysty edes tollasta määrää syömään, etenkään kun ei olla oltu siellä viime aikoina paljoakaan. Olin vaan et ööö kiitos ilmoituksesta, kuulostaa aika oudolle kyllä.
Ap
Anteeksi kun nauroin tälle. Sanot, että onko nyt henkilökohtainen konkurssi miehellä edessä, jos suola loppuu kaapista. Pyydät häntä ostamaan lapsellesi jyrsijöiden suolakiven, jota voi sitten napostella kun suolanhimo iskee.
Sellaista se on uusperhehelvetissä. Tuliko yllätyksenä?
Vierailija kirjoitti:
Ni, kumpi on tärkeämpi, se mies/nainen vai lapsesi? Vai meneekö oma tarpeesi lapsen edelle?
Harva ihminen on kyllin vahva elämään itsenäisesti. Pakko olla joku "kumppani" kun muillakin on, koska ei saa poiketa massasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti hetki, kumpi on sinulle tärkeämpi: lapsesi vai nykyinen kumppanisi ja luovu vähemmän tärkeästä.
Tottakai luovun uudesta kumppanista jos ei muu auta, kysyinkin että onko jollakin kokemuksia,voiko keskustelu auttaa vai onko tuo pysyvä ominaisuus aikuisessa ihmisessä?
Ap
No, et sinäkään kovin kivasti puhu hänen lapsistaan.
Itse totesin olevan helpointa elää yksikseen siihen asti, että lapseni on aikuinen ja omillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ni, kumpi on tärkeämpi, se mies/nainen vai lapsesi? Vai meneekö oma tarpeesi lapsen edelle?
Harva ihminen on kyllin vahva elämään itsenäisesti. Pakko olla joku "kumppani" kun muillakin on, koska ei saa poiketa massasta.
En nyt tiedä tarvitseeko tämä yksinolo erityisempää vahvuutta. Helpompaa tämä on, kuin mitä olisi tuollainen jatkuva kireä tilanne. Koen pääseväni helpommalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tää kuvotus ei ollut exä heti ekasta vian keksimisestä sun lapsesta? Millainen äiti sä olet, kun asetat lapsesi henkisen väkivallan kohteeksi?
No ajattelitko että toi alkoi jotenkin vaan yhtenä päivänä ja jostain kauheasti jutusta? Ei todellakaan. Varmaan vuosi meni ilman mitään, tai normaalin rajoissa tietysti puuttui jos oli puuttumisen aihetta. Sitten alkoi ihmeellisistä asioista valittaminen, mutta todella hitaasti. Ja asiat esitettiin niin, että jäi itselle olo, että ehkä en tosiaan ollut huomannut ja asia oli noin miten hän väitti, mutta kun seurasin lapseni käytöstä, en nähnyt viitteitä asioihin mitä hän väitti.
Nyt oli kyllä tosiaan kaiken huippu että kun muuta ei voinut keksiä, niin sanoi että lapsi on syönyt heidän suolaansa "varmaan 50g". Siis mitä helvettiä, ei kukaan pysty edes tollasta määrää syömään, etenkään kun ei olla oltu siellä viime aikoina paljoakaan. Olin vaan et ööö kiitos ilmoituksesta, kuulostaa aika oudolle kyllä.
Ap
Tuon jälkeen olisin ostanut miehelle säkin suolaa. Sen jälkeen kaikki yhteydet pois. Tyyppihän on ihan sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ni, kumpi on tärkeämpi, se mies/nainen vai lapsesi? Vai meneekö oma tarpeesi lapsen edelle?
Harva ihminen on kyllin vahva elämään itsenäisesti. Pakko olla joku "kumppani" kun muillakin on, koska ei saa poiketa massasta.
Tuollainen "kumppani" poikkeaa kyllä normista todella paljon. Enemmän ap olisi massaa olemalla itsekseen.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen eroa.
Isäpuoli haukkui minua aina, eniten, kun oli 12-19 -vuotias.
Hän valitettavasti muutti elämäni.
Itse taas olen kokenut tuon syntipukin roolin.
Yhä tänäkin päivänä, jos mietitään kuka on tehnyt virheen tehtävässä x, menen heti varuilleni, ja vatsassa muljahtaa ikävästi. Vaikken siis edes mitenkään liittyisi koko juttuun, mutta hermosto silti reagoi ja varautuu siihen, että minut todetaan syypääksi asiaan.
ettekö te ap voisi viettää ainoastaan kahdenkeskistä parisuhdeaikaa ilman kummankaan lapsia?
Lopeta suhde ajoissa.