miksi on väärin pitää rinnakkaissuhdetta?

Toisen loukkaaminen on väärin.

haluavat olla puolisonsa parhaita (ja ainoita) kumppaneita ja rakastettuja - sekä päinvastoin.



En itse pystyisi jakamaan itsestäni kovin monelle kumppanille, henkisesti enkä fyysisesti. Tyydyttävä rinnakkaissuhde vie energiaa.



Teoreettisesti jos viettäisin pitkiä aikoja puolisostani erossa, voisin harrastaa satunnaista seksiä, mutta olen pohjimmiltani laiska ja turvallisuushakuinen. Seksi oman kumppanin kanssa on niin rentoa, mukavaa ja vaivatonta, etten oikein jaksa alkaa vääntää ulkopuolella mitään.

esim. niistä asioista, joiden takia haluaa rinnaisssuhteita.

Jos kerran on valmis luopumaan puolisostaan, mutta ei sivusuhteesta, niin eikö ole itsestään selvää että ei kunnioita puolisoaan ja kohtelee tätä huonosti???



Ja kyllä, on parempi erota heti, kuin pettää ja jahkailla vuosikausia ja tuhlata toisen aikaa. Heti vaan kamat jakoon niin puoliso pääsee etsimään sellaista ihmistä, joka tosiaan rakastaa häntä!

Petetty osapuoli kun ei yleensä tiedä, mitä hänen selkänsä takana puuhataan.



Reilumpaa olisi kertoa, jotta se petettykin voisi tehdä omat valintansa.

valehteleminen tuntuu pahalta. Ja se syö luottamusta.



Tietysti jos toiseen ei luota kuitenkaan, häntä ei oikein tunne, eikä välitä tuntea, niin mitäs väliä sitten sillä onkaan, valehteleeko tuo vai ei. Mutta millainen suhde se sitten on? Ei ainakaan sellainen, minkä itse haluaisin.

koska musta tuntuisi ikävältä pitää toista ihmistä " varattuna" (= rinnakkaissuhdetta)

Mielestäni on pahempiankin asioita.

Ja enemmän väärin minusta on hajottaa perhe heti kun sydäalassa alkaa väpättää jonkun toisen seurassa.





Itse aion aloittaa sivusuhteen koska mieheni on kusipäinen paska emmekä rakasta toisiamme, mutta emme voi lasten takia erotakaan. Sivusuhde on ainoa tapa saada vähän rakkautta elämään.

Vaikka ei menisi edes tekoihin asti, niin tuo ajatusmaailma heijastuu kuitenkin elämään tavalla tai toisella.



Ja miten luulet pettämisen auttavan parisuhteessa???

Mutta joo, on niitäkin. Tosin aika moni on ihan omaa syytään siinä paskassa suhteessa, eikä todellakaan vedä tikkua ristiin sen eteen, että se suhde paranisi. IHan kuin joku olisi aseella uhaten heidät pakottanut naimisiin + hankkimaan lapsia juuri sen paskaidiootin kanssa, jota myöhemmin ei kestä lainkaan.



Itse en pysty millään käsittämään mieheni exän aivoituksia. En tänäkään päivänä. Aluksi luulin hänen olleen vain vittuuntunut huonoon liittoon, mutta hänhän on totaalisen kykenemätön normaaleihin ihmissuhteisiin muutenkin.



Mutta ei hän ole ainoa tietämäni esimerkki...

itse olen monta kertaa säälinyt äitiäni, miksi ihmeessä hän on elämänsä tuhlannut sellaisen tunteettoman paskan kanssa mikä isäni on? On ollut tosi inhottavaa elää masentuneen äidin kanssa, joka pohjimmiltaan on ihan hyvä ihminen.

jos se on sovittu juttu. Mutta valehtelu ja pettäminen on aina väärin. Minulle luottamus on suhteen perusta ja sen takia salaisuuksia ja valehtelua ei meillä voi olla. Jos suhteessa voi huonosti, pitää siitä voida keskustella avoimesti ja yhdessä löytää ratkaisu. Jos toinen ei ole halukas tulemaan puoli tienen vastaan, niin sitten voi itse sanoa toiselle mitä sietää ja mitä. Esimerkkinä vaikka seksi. Jos en ole tyytyväinen eikä mieheni ole halukas tyydyttämään minua, niin voin tehdä selväksi etten kestä tilannetta ja että jos hän ei tarjoa niin sitten minulle tulee antaa lupa hakea sitä muualta. Samoin esim. raha-asiat on sellaisia joissa vaadin avoimuutta. Minä en sulattaisi sitä että mieheni minulta salaa tuhlaisi perheen rahoja uhkapeleihin. Minun miehelle esim. on tärkeää että hänen tili on hänen ja että hän saa vapaasti käyttää omia rahojaan. Sen takia meillä on sovittu että hän laittaa tietyn summan yhteiselle tilille ja loput omat rahansa saa käyttää vapaasti omaan harrastukseensa.

Minulle on ihan sama mikä on aihe, niin valehtelua en siedä. Suhteen tulee kestää se että on vaikeita aikoja ja kumppanin tulee kestää kritiikkiä itseään kohtaan. Minä siedän sen että mies kertoo ettei saa seksiä tarpeeksi (sanoi näin lasten synnytyksen jälken) mutta en siedä että hän olisi lähtenyt hakemaan sitä muualta kun minä en jaksanut. Keskustelemalla löysimme asiaan ratkaisun johon molemmat tyytyväisiä. Mutta kun oltiin avoimia niin minulla ei ollut paha olo vaikka tiesin miehen katsovan pornoa ja runkkaavan.