Pahoitteluni! On se inhottavaa, ettei mies muista äitienpäivänä...

siis. voi äiti sentään.. " pitääkö 2viikosen keitellä isille kahvit.." voi elämän kevät. no mitä luulet pitääkö. ruippaa se mukula sinne isän kainaloon ja sano hyvääisänpäivää nauttikaa isnpäivästä nauttimalla olosta se lapsen kanssa. samoin tänään näin äitien päivänä.. voi elämä teitä.. onko se materiaali kukat karkit kakut ja jotkun hemmetin turhanpäiväset kipot ja kupit tärkeämpää kuin se lapsi.. ilma sitä te hemetti soikoon ette ede olis äitejä.

hemettin minäminä minä ruikujutus ruikutus valivali.. syndrooma täällä on aina..



avatkaa katseenne ja nauttikaa niistä lapsistanne.. Eikö siinä ole tarpeekis lahjaa kun näkee lapsensa hymyn ja jo pelkän tyytyväisen naamataulu???



Ymärtäisin jos joku rutisee äitienpäivästä lapsettomuuden tai menetetyn lapsen ja sen tuoman kivun tähden. mutta että kun ei saa mieheltämitään........ olette te hemetti soikoon saaneet ne lapset siltä mieheltä eikö???

no ei kai miehille tartte rautalangasta vääntää, että vois äitienpäivänä edes aamukahvit keittää jos on esim. itse saanut ekana isänpäivänä luksusaamiaisen ja hyvän päivällisen? Siitäkin huolimatta että eka äitienpäiväni oli kuten muutkin päivät, muistin miestäni hänen toisenakin isänpäivänään. Itse en ole tänään tokana äitienpäivänäni saanut edes hyvän äitienpäivän toivotusta. Kyllä valtaosa miehistä tuntuu haluavan muistaa äitejä ihan ilman pyyntöjä ja selvityksiä. Jos ei omasta aloitteesta muistaminen lähde niin olkoon. Muistan taas itse itseäni tänä vuonna jollain kivalla, niin tein viime vuonnakin.

Että enpäs osannut aavistaa ennen äidiksi tuloa, ettei huomio sitä.

no itse haluaisin vain päivän, joka poikkeaisi jotenkin rutiinista. Meillä vietetään lasten kanssa yhdessä aikaa joka päivä.

Vierailija:

no itse haluaisin vain päivän, joka poikkeaisi jotenkin rutiinista. Meillä vietetään lasten kanssa yhdessä aikaa joka päivä.

Miksi kaikki sälyttää vastuun äitienpäivän " onnistumisesta" miestensä niskoille? Eikö se äitinä oleminen ole tärkeintä? Eikä se että mies paapoo ja tekee sitä tai tätä tai heittää kymmenen volttia kun käskee...

kerroppa millainen äitienpäivä sinulla on ja miten olet sen järjestänyt?

Synttärisankarit saa itse ostella itselleen lahjat ja onnitella itseään kortilla. Kyllähän se pitäisi riittää että saa olla syntynyt! Seuraavan kerran kun 5vee mukulallani tai ukollani on synttärit, annan sille viisikymppiä kouraan ja sanon, että järjestä itsellesi mukava päivä.



Ja hei, mitä turhaa järjestää edes hautajaisia. Kukin surkoon itseään!

osu ja uppos!

laulaneet onnittelulaulut ja sanoneet että olen heidän mielestään maailman paras äiti. Esikoinen lupasi tehdä tänään suklaakakkua kahvin kanssa. Mitä muuta voisi vielä toivoa??? (Se, että mieskin asian noteerasi, on tietysti hyvien tapojen mukaista, mutta ei mitenkään olennaista omalla kohdallani päivän " onnistumisesta" ).

Kyllä minä voin antaa rakkaalleni lahjan ihan ilman mitään virallisia päiviä, ja voin surra menneitä omaisiani ihan kotonakin ilman mitään virallista ohjelmanumeroa. Miksi pitää " keskittää" tämä arvostus ja huomionosoitus tiettyyn päivään, varsinkin kun sen alkuperä on täysin kaupallinen ja Jenkeistä meille kopioitu?

että minunko olisi sitten pitänyt askarrella itselleni kortti ja tehdä kakku? No ehkä ensi vuonna sitten, kun en nyt älynnyt... Lähettelihän se mr. Beanikin itselleen synttärikortteja. Tässäpä loistoidea ensi vuodelle, vien itseni syömään ja availen pöydässä yllättyneenä itsetehtyjä korttejani.

Vierailija:

Ja hei, mitä turhaa järjestää edes hautajaisia. Kukin surkoon itseään!

heittää kuolleet hautaan ilman mitään seremonioita ja surra sitten kukin omaan tahtiinsa kotosalla? Höh. ISO HÖH. Mitä olisi elämät ilman juhlia ja merkkipäiviä, kysyn vaan.

eikä mitään muitakaan markkinahumupäiviä. Olen tylsä, joo, mutta maku meni jo ajat sitten kun en koskaan ole saanut vastakaikua vaikka miten yrittäisi jotain järjestää, yrittänyt olen monet kerrat... Ainoastaan lasten syntymäpäivät huomioidaan lasten toivomuksia kuunnellen ja lapsia varten laitetaan joulua.

Koen että olen viimeiset pari vuotta tehnyt melkoisen urotyön noitten lasten kanssa. En olisi ikinä uskonut, että pärjään esim. näinkin hyvin näin huonolla nukkumisella. Omaa aikaa on ollut minimaalisen vähän ja elämä muuttunut muutenkin paljon. Ja huom!, miehelläni on ollut kissanpäivät. Todellakaan ei ole tarvinnut miehen öitä kukkua! Se että mies ei tee mitään äitienpäivän eteen vapaaehtoiselta pohjalta ja arvostuksesta meidän arkea kohtaan (jota minä pyöritän) loukkaa mua sydänjuuriani myöten. Siitä huolimatta että olen kyllä kertonut että toivoisin ihan vaan perusjuttuja. Mies ei vaan välitä, se ei piittaa pätkääkään. Kyllä se sitten voi kakun käydä hakemassa, mutta kaikesta näkee miten koko juttu on sille pakkopullaa.